Kemijoki

Matka Rolloon!

Mies voi lähteä Rovaniemeltä, mutta Rovaniemi ei miehestä!

Tiesin, että hyvä ystäväni Jani on menossa Rovaniemelle nautiskelemaan ja kalastelemaan viikoksi.
Hetkeä myöhemmin sain itsekin kutsun Pekin Antilta ja Janilta mukaan reissuun.

Damn!! En pysty kyllä millään olla viikkoa pois duunista, enkä perheen arjesta, mutta mites pidennetty vkl?
Sekin on taas kerran haastava järjestää duunien puolesta, mutta luojan kiitos perhe on joustava, joten sen puolesta tämä olisi mahdollista toteuttaa, ainakin jossain määrin.

Pienellä säädöllä ja fiksailuilla, sekä ystävien avustuksella olinkin jo matkalla Tampesterin asemalle ja siitä junalla Rolloon.

Bixter “Fat Mama” ja kalakaveri saivat omat penkit.

Usko jo, muutama päivä 🙂

Matka meni leppoisasti, varsinkin kun ravintolavaunussa törmäsin kahteen asialliseen kaveriin, jotka tunnistivat meikäläisen naamarista 🙂

Asemalla Antti ja Jani olivatkin jo vastassa.
Ei muuta kun kamat autoon ja kohti mökkiä.

Antin todella hieno mökki kaikilla herkuilla sijaitsi Oikaraisessa, Kemijoen rannassa.

Heti kun sain kamat purettua autosta, niin Antti mainitsi, että jos kalaa haluat saada, niin kortto pitää saada pois niskasta, ja se onnistuu vain menemällä Kemijokeen uimaan. Näin ovat muutkin kuulemma tehneet.

Vapaaehtoisesti en mene alle +24asteen veteen, mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus.
Olin varma että taas apinaa koijataan, mutta mitä sitten?
Olen kuitenkin sen verran taikauskoinen, että pakko se vaan oli vetää ittensä alasti ja käydä pulahtamassa. En tiedä miksi, mutta varmaan myötätunnosta, Jani seurasi vielä perässä ja teki saman tempun.
Olihan raikasta tuollainen 7 asteen joki vesi 🙂

Kello olikin jo sen verran, että iltapalat naamariin ja punkkaan.

Torstai
Täällä ei kelloa katota, eikä ainakaan laiteta soimaan.

Heräiltiin Janin kanssa kaikessa rauhassa.
Siitä sitten kananmunan paistoon ja aamupalan tekoon, jonka jälkeen aamupistolle.

Perhe ei meinannut uskoa, että kello on jo kymmenen aamulla, emmekä ole vielä edes kalassa.
Ei sole nii justiinsa! Niin kuin täällä on tapana sanoa.

Käytiin heittämässä Janille jo ennestään tuttuja mestoja.
Kalat tosin tuntuivat olevan hukassa.
Jokunen tunti tiukkaa kalastusta ja takaisin mökille.
Ai että, onhan vaan mahtavaa tällainen stressitön elämä ja kalastus.

Jani nautiskelee kahvista!

Kamat rantaan ja kylille syömään, jonka jälkeen kaupan kautta takaisin mökille.

Siitä sitten tiukalle iltapistolle.
Tällä reissulla taisimmekin käyttää jonkun kalan näytillä, tai sitten emme.
En ole täysin varma millä reissuilla ne pari pienempää kalaa tuli, koska kaloja joki antoi vain muutaman.

Kiikan “Pierre” onkii…

Kuten kuvastakin huomaa, keskittyminen ja kroppa on ladattu äärirajoille.
Vain vastarannalla heiluva nudisti saattoi vähän häiritä keskittymistä, sekä tiukkaa katsetta siimaan. 🙂
No ei vaan, ei siellä mitään auringonottajia ollut, koska aamuisin taisi olla vielä pakkasta.

Oli aika lähteä taas mökille saunomaan ja syömään.

Isäntäkin tuli mökille.
Yhdessä siinä saunottiin ja teimme suunnitelmia seuraavaksi päiväksi.
Karttaselain esiin ja tutkimaan lähijärviä, koska joki tuntuu nyt olevan aikas jumissa.

Perjantai

Aamulla kävimme pikapiston joella ennen lähtöä.
Siitä sitten kylille taas syömään.

Antti siinä ruokailun ohessa soittelikin muutaman puhelun ja olihan taas mahtava huomata, millainen meininki pohjoisessa on.
Muutama puhelu ja saimme luvan mm laskea ison veneen erään herran pihasta, sekä koordinaatit seuraavan järven laskupaikalle.

Ei muuta kun mökille, Jaloviina pullo mukaan (mökin omistajaa varten), kalavehkeet autoon ja vene perään.

Veneen tulppa hukassa, mutta ei hätää…
Pojat keksivät kyllä keinon.

Olihan vaan komia järvi ja hieno mökin paikka herralla.
Järvi oli tasa matala rutakko, jossa paikka paikoin korretta.
Laskin että kaksi ensimmäistä heittoa korteikkoon ja kolme tärppiä. Korteikko oli täynnä Bixterin kokoista haukea, sekä siitä pariin kiloon asti.

Pojat heittelivät lusikkaa ja Papaa, meikäläisen paiskoessa Snäkiä ja Gunkin G Bumppia.
Yksi kolmihaara vatsassa, tuntui tämän G Bumpin liike olevan aikas nannaa hauille.

Varmaan ainakin 30 haukea käytettiin näytillä ja ainakin toinen mokoma tärppejä, jonka jälkeen päätimmekin vaihtaa järveä vielä illaksi.

Tässä kuvassa näkyy karu todellisuus. Hieno kontrasti kuvassa, kun oikealla on vanhaa metsää ja vasemmalla uutta.

Tämä järvi oli myös todella hieno, mutta tyhjä arpa. Vain pari kurkkua.
Kalaa varmasti on ja isoa, mutta kylmentynyt keli ajoi kalat passiiviseksi.
Joten matka mökille sai alkaa…

Pääsimme mökin pihaan ja olinkin latautunut siihen, että taas syödään ja saunotaan.
Ennen kuin kamat olivat pois autosta, Antti seisoi jo joen rannassa.
Sitten kuului huuto:
Teinä minä kyllä lähtisin vielä joelle!
Virtaus on heikentynyt ja veden pinta laskenut.
Ei epäilty hetkeäkään Antin sanoja! Joten sauna päälle ja juosten rantaan.

Taas hakattiin Janin kanssa pitkä tovi yhtä spottia.
Meikäläinen heitti pääasiassa Snäkiä ja Jani Papaa.
Mutta ei tärppejä.

Lopulta päätimme vielä uistella kohdan yli.
Vaihdon Bixterin “FatMaman” perään.

Ensimmäinen veto saman kohdan yli, jota oltiin tarkkaan tahkottu ja ihan syöpänen pommi Bixteriin!
Onneksi ei ollut krapulaa, koska varmasti olis tärähtänyt paskat housuun!

Juuri aijemmin Jani oli kertonut, että yksi joen kohta on palanut hänen verkkokalvoihinsa ja mieleen, koska oli saanut siitä kaksi todella nättiä kalaa ja tärpit olivat todella rajut!
Nyt tajusin mitä Jani tarkoitti.

Hetken juromisen jälkeen sain kalan pintaan ja Jani koukkasi sen haaviin, jes!
Säbänyrkit ja pienet miehiset halit olivat paikallaan.
Vihdoinkin kova duuni palkittiin.

9.4kg, Bixter “FatMama” luomu värissä.
Valitettavasti tämä ottipeli jäi pohjaan, joten ei auta muu kuin valaa lisää 🙂

Yksi veto vielä, sitten saunomaan ja syömään.

Lauantai

Veden pinta jatkanut laskua…

Tästä näkee hyvin, kuinka paljon veden korkeus voi vaihdella pienellä aikavälillä.
Koska tämä vene oli veden varassa, kun saavuimme tontille.

Normi aamutoimet kaikessa rauhassa ja vesille.
Sama koodi toistuu, kalat pitävät suunsa kiinni, vaikka niitä varmasti on paikalla.
Saatettiin me joku pieni haukikin kyllä saada.
Lopulta nälkä alkoikin jo kurnimaan ja oli aika lähteä mökille.

Suunnitelma oli pistää mökillä kanat uuniin ja niitä sitten närppiä.
Laiteltiin Antille viestiä, että kohta mökillä, tulehan morjestamaan?
Antti kun pöllähti paikalle, niin hetken pohdinnan jälkeen päädyimmekin lähteä porukalla yhdessä Taukopaikalle, joten pizzapäivä ja illalla sitten kanaa naamariin.

Siinä sitten pizzat ja cappuccinot naamaan, samalla illaksi sotasuunnitelmia luoden.

Siinähän on hauki Bixterin perässä, se tarkoittaa muuten sitä, että tänään saat ison kalan.
Näin se taisi Antti siinä kahvin hörimisen lomassa todeta.

Antti sanoi, että voisimme lähteä alemmas katselemaan muita paikkoja, koska ylemmän alueen paikat eivät nyt rokanneet.

No eihän sitä voinut hetkeäkään kyseenalaistaa, vaan tämähän kuulosti suunnitelmalta.

Autolla mökille ja kamat Antin veneeseen.
Itse mestarikin lähti vielä kippariksi.

Käytiin heittämässä muutama kohta todella tarkkaan, mutta kun ei, niin ei…
Täälläkään kaloja ei saada, ne annetaan.

Yhtä kohtaa hinkattiin ensin heittämällä todella tarkkaan, jonka jälkeen menimme alavirtaan ja uistelimme kohdan yli.

Jossain vaiheessa Antti taas totesi, että nyt sitten pitäkää vavoista kiinni ja lopettakaa se kikattaminen.
Välillä taisi vähän Janin kanssa keskittyminen karata 🙂

Hetkeä myöhemmin meikäläisen Snäkiin taas kaamea pommi!
Tiesin heti, että nyt on sitten iso kala!
Snäkin BlackWhip oli mutkalla, kun kala runttasi kiinni.

Hetken väsyttelyn jälkeen kala käy pinnassa ja pojat taitavat todeta yhteen ääneen: No se on kymppi!

Lopulta kala haavissa, jota emme edes nosta haavista pois.
Mittaa ei edes oteta, mutta varmaan 115cm-120cm. Näin ainakin kaverit epäilevät.

“Pönötkin” otetaan vedessä ja laitetaan kala pian takaisin!

10.1kg SnackBaits XXL värissä 024

Tämän jälkeen hinkataan vielä muutamaa kohtaa. Mutta ei kaloja!

Sitten taas uistimet perään ja Jani ilmoittaa:
Nyt otan ison kalan Bixterillä!
Jani laittaa Bixterin hauki värissä perään.

Eikä mene kauaa kun sattumalta katson Jania ja samassa kova tälli Janin Fat Mamaan!
Mutta kala ei pysynyt.

Antti hymyilee veneen puikoissa ja toteaa:
Kyllähän sekin oli iso kala, Anttikin huomasi, kuinka “Rygen” vapa taipui.

Isoa kalaa tarjottiin sielläkin, mutta nyt oli kalan vuoro voittaa.

Antti Pekki

Tossa Janin kanssa juteltiinkin jo ennen reissua, että suuret ja mahtavat persoonat herättävät keskustelua, sekä tunteita puolesta ja vastaan.
Jani nyt on ollut todella paljon ennenkin Antin kanssa tekemisissä, mutta minä vain kerran aijemmin, kun kävimme yhdessä täällä etelässä kalassa.

Onhan vaan huikea ukko!
En tiedä ketään muuta kalastajaa, joka tuntee oman lähivetensä niin hyvin kuin Antti omansa.
Tästä asiasta Jani minulle mainitsikin jo ennen reissua. Ja kyllä, se osoittautui täysin todeksi.

Pekki on todella ystävällinen ja reilu kaveri, jonka huumori kohtaa täysin omani.
Harvoin sitä etelässä tutustuu tällaisiin ihmisiin/persooniin.
Tosin, eipä sitä ole tarve edes tutustua uusiin ihmisiin, koska aikaa ei riitä enää edes niille vanhoille ystäville.

Antin mökki on todella hulppea ja mahtavalla paikalla Oikaraisessa, Kemijoen rannalla.

Siinä kun Janin kanssa ajeltiin kotiin, niin tulihan haikea mieli.
Kotiin on aina ihana palata, mutta onhan toi oma maailmansa, kun ei tarvitse pariin päivään ajatella kuin itseään.
Saa nukkua, syödä ja kalastaa juuri silloin kun siltä tuntuu.

Kuulostaa oudolta, mutta ei tässä reissussa se kalastus ollut pääasia, vaan se kokonaisuus.
Taas kerran jäi kalastuksesta turha puristaminen pois ja vesillä käytiin nauttimassa.

Tulihan reissulla tehtyä paljon muutakin.
Käytiin mm katsomassa Antin “kotieläinpihaa” 🙂

Jani siunasi Pekin kanat.

 

Välillä piti käydä ruokkimassa myös lehmät.

Ihan huikea reissu!

Todella iso kiitos Antti, Jani, sekä Rovaniemi <3

Suomen ennätys!!

Suomen ennätys kuha!

Tilasto faktaa!
Koska tekemisiäni seurataan niin paljon, niin tänäkin keväänä olen pyrkinyt käymään joka reissun eri järvellä.
Nyt mulla on kuusi eri venettä ja yleensä kalassa melkein samat vaatteet.

Mulle tulee paljon viestejä ja vastailenkin aina asiallisesti, paitsi paikka kyselyihin.
Sitten tulee myös näitä viestejä: “Sulla on ihan huippu järvi, koska olet saanut noin paljon, noin isoja kaloja”. Törmään usein vesillä myös ihmisiin, jotka kertovat mulle: ”Ai tää on se järvi mistä oot ne kaikki isot saanut!”

Väärin!

Ajelen oikeasti todella pitkiäkin matkoja, aina se hullun kiilto silmissäni, että jostain vielä saan sen löydetyn todella ison kalan ottamaan.

Nyt on sitten 12 eri järveä, joista veneeseen on noussut yli 7kg kuha. Yksi näistä tosin kaverille.
Olen myös saanut kuusi yli 10kg kuhaa.
Mutta, mutta…

Nyt olen tehnyt todella monta reissua ja vesillä viihtymisen lisäksi vain yksi tavoite:
”Älä tiputa kiiskeen”
Tämä sanonta tuli aikoinaan kaverin kanssa, kun joskus tuli tiputeltua jigiä kaikille pienillekin kaloille.

Päätin, että nyt katson kalat tarkkaan luotaimella ja jos pienikin epäilys, että tää ei ole nyt se mitä haen, niin jätän jigin tiputtamatta.
Jopa kaikki nätit +80cm kuhat ovat vain hidaste, kohti tavoitettani. Suomen suurinta kuhaa!
Kuulostaa aika karulta, mutta näin se vaan on!

Hyvä ystäväni totesi aikoinaan, että kaikki kymmenen kilon hauet ja niiden irroittelu on vain hidaste, matkalla kohti hänen tavoitettaan, saada toinen yli 15kg hauki!

Nyt on tehty järjetön määrä reissuja.
Katson aina että kaikki kamat, luotaimet, vavat, siimat, jigit, perukkeet ja rigit ovat mintissä kun reissuun lähden.
Autoon vaihdettiin vielä kunnon traktorin renkaat, että on mahdollisuus ajaa haastavampiinkin paikkoihin.

Iso kiitos!
Perhe
Ystävät
Wake Fishing
Lowrance / OPM
Jones Kalastus / Roke
Halla Jig Heads
Yepmount
Karttaselain

Ja jottei kukaan olisi kauhean kateellinen, niin vaikka tässä kiitän näitäkin tahoja, niin kyllä mä kamoistani maksan ja teen ihan järjettömästi hommia sen eteen, että voin käyttää aina markkinoiden parhaita kamoja!
Mulla on ollut oikeasti todella suuri etu kalastuksessa siitä, että nyt pari vuotta on ollut käytössä markkinoiden paras kalusto. Joten kyllä, kiitokset ovat paikallaan!

Siinä se nyt on, ainakin Suomen ennätys kuha!
Taitaa tämä olla myös maailman suurin vapautettu kuha!

Kun järvet olivat vielä jäässä, totesin ystävilleni:
”Joko tämä, tai sitten ensi kevät joku rikkoo SE kuhan rajan. Niin kovia tekijä miehiä Suomessa on, jotka osaavat myös käyttää elektroniikkaa”
Mutta että se kala osui sitten mulle, niin vaikka se onkin ollut suuri haave muutaman vuoden, olen sitä kuitenkin pitänyt aavistuksen epätodellisena.

Minä en tätä käsittämättömän hienoa kalaa viitsinyt Salen vaa´alle kuskaa, vaikka se olisikin ehkä sen vaatinut, että paino olisi täysin virallinen. Mua se ei oikeesti kiinnosta pätkääkään!
Pääasia että kala pääsi takaisin ja valmistautumaan kutupuuhiin.
Tiedän itse, että kala oli 100% varmuudella ainakin Suomen isoin ja mikä parasta, ei edes pienellä marginaalilla! Ja tämä riittää nyt mulle.

Kala oli kokoajan haavissa vedessä, jossa sen myös punnitsin.
Ei muuten ollut helppoa pienelle heikolle miehelle.

Haavista suoraan syliin ja automaattilaukaisulla kuvat.
Kuha tekee usein niin, että se jäykistyy ja niin teki tämäkin.
Mulle tuli kauhea paniikki saada tämä kaunokainen takaisin elävänä, joten laskematta kalaa käsistä zuumasin sitä äkkiä vaan mittaa vasten, että vaikka se on jäykistynyt ja ilman pyrstön supistusta heittämällä +99cm, joten voin hyvin sanoa käsi sydämellä, että tämä kala oli 100-103cm. Mikä on totuus, niin silläkään ei ole mitään merkitystä minulle!
Sillä vain on merkitystä, että koin taas kerran uskomattoman elämyksen kaikkineen tämänkin kalan kanssa! Tärpistä haavitsemiseen, dokumentointiin ja siihen, kun kala lähtiessä pamautti pyrstöllä varmaan kiitokseksi niin, että minä ja kaikki kamat kännykkä mukaan lukien kastuivat ihan märäksi.
Mutta ei haitannut! Näitä tilanteita varten hommasin kännykän, joka saa kastua.

Mutta mitäs nyt!?!
Tyhjä olo! Vaikka pitäisi olla iloinen ja onnellinen.
Oliko tämä nyt tässä? Tavoitteet on täysin täytetty.
Hauki ennätys on 130cm / 16.2kg
Kuha ennätys on n. 100cm / 14.9kg
Ahvenen kalastus ei juuri nyt napostele.

En tiedä, reidet tärisevät ja ovat hapoilla tätä kirjoittaessa ja tiedän, että seuraavat kolme päivää ne särkee samanlailla kuin rankan mäkitreenin jälkeen. Sydän taitaa aika ajoin jättää pari lyöntiä välistä ja puhe sakkaa kuin videolla.
Se on uskomaton tärinä, minkä tällainen kala saa meikäläisessä aikaan!
Sen näkee tästä videoltakin 🙂

Koko kotimatkan mietin, että julkaisenko tämän videon?
Lopulta päätin pelata avoimin kortein, kun juttelin ystäväni kanssa!
Lyön nyt kaikki kortit tiskiin niin saadaan ainakin ”lihaa luiden ympärille”!
Ihmistenkään ei tarvitse enää epäillä saaliitani.
Mut on nähnyt niin monet ihmiset ja mut jo tunnistetaan vesillä.

Mutta se mikä tässä on mahtavaa, niin ei ole vain yhtä kovaa kuha järveä, vaan niitä on hurja määrä!
Ps. Tässäkin tapauksessa tämänkin kalan kotipaikkaa suojellakseni, pätkin videosta muutaman kohdan.

Vielä kerran iso kiitos teille kaikille!

Perttu Haanpää
Kalastus.blogaaja.fi
Instagram: perttuhaanpaa

100-103cm / 14.9kg Wake Pelagear 8″ color Sexy Shad

Koska olen usein vesillä yksin, tyttäri antoi minulle maskotin, joka kulkee nyt aina mukana <3

Siittä vielä linkki videoon:

https://www.youtube.com/watch?v=roiKTh2CMlc&feature=youtu.be

TILIPÄIVÄ!

TILIPÄIVÄ!

Nyt on taas metsästetty sitä jättikuhaa eri järvistä.

Tonin kanssa ollaan jo ennen jäiden lähtöä oltu paljon tekemisissä ja vaihdeltu ajatuksia, sekä kuulumisia ennen reissuja, sekä reissujen jälkeen.
Tietenkään utelematta toistemme paikkoja.

Jossain vaiheessa mainitsin Tonille, että yhdelläkin järvellä näkyy välillä niin isoja kaloja, että veikkaan niiden olevan karppeja.

Siinä se nyt on, boiliella täsmävertsutettu karppi!

NO EI VAAN, TÄMÄ ON HOITOKALASTUKSESSA TULLUT KARPPI,
JONKA SAIN VAPAUTTAA! 🙂

Eräänä päivänä löytyi sitten taas pari todella isoa kalaa, laitoin Tonille kuvat miltä kalat näytti Lowrancen Active Imaging viistoanturin kuvasta, niin heti tuli vastaus: Karppeja ne on! 🙂
Myöhemmin tosin naurettiin, että eihän ne voi siellä välivedessä lillua, vai voiko?

Taas meni päiviä, järviä, polttoainetta jne…
Silmissä palava halu löytää se ISO kuha!

Tonin aijemmin saama iso kuha aiheutti itsellä myös sen, että nyt ei kauhean helpolla tullut lähdettyä vähänkään pienemmän kalan perään.
Eikä ne pienemmät kalat ole mulle se juttu, minkä takia tätä hommaa tekee ja mistä ne kiksit saa.

Pekkaset ja viikonloput aukaavat onneksi mahdollisuuksia ajella myös pidemmälle kalaan.

Nyt oli tiedossa kalareissu, mutta hämärät muutaman päivän kestäneet vatsakivut haittasivat suunnitelmia.
Lääkäri määräsi Litalginea suppoina, mutta kauheen mielellään en suostu siihen, että meikäläisen ”anneliin” tungetaan mitään ylimääräistä, koska haluan pitää “annelini” hautaan saakka koskemattomana ja neitseellisenä.

Illalla tapetilla oli 4 eri kohdetta, kaikki eri suuntiin Karkkilasta katsottuna. Nyt katsellaan tuulia, kuunnellaan vatsaa ja mietitään veneen lasku mahdollisuudet.

Aamulla vaihtoehtoja oli enää 3. Nyt vaan puntaroidaan, ollako kotona, vai lähteäkö vesille?
Ruokaa naamariin ja taas vatsa oli suht ok, joten vesille!
Sama se missä sitä kärsii, kalassa kipu saattaa jopa unohtua.

Yhteen risteykseen päästessä, vieläkin mietin paikkaa.
Nyt se valinta oli tehtävä, vaikeaa!

Lopulta suunta oli valittu ja vain yksi järvi oli enää vaihtoehto.

Ilman ihmeempiä säätöjä vene rannassa ja kamat kyydissä!

Vain pieni tuulen vire käy järvellä, tosin kohta tuuli voimistuu ja pientä aaltoa alkaa nousemaan.

Kytken luotaimet päälle ja laitan setit ja haavin valmiiksi.

N. 3metrin vettä luodatessa näen heti jokusia haukia, mutta nyt ne eivät kiinnosta.
Jatkan matkaa kohti aluetta, jota tarkoitus luodata.

Pelin henki paljastuu miltei heti, kuhat ovat kovassa liikkeessä ja niitä on hankala saada veneen alle.

Välillä näen jopa pari nättiä kalaa yhtä aikaa kaiussa.

Saan muutaman kuhan alle, jota pääsen onkimaan, mutta kun ei niin ei, jigit eivä nyt kiinnosta.

Lähtiessä ilmoitin perheelle legendaarisen, ”jos kymppi tulee niin lopetan ja lähden himaan”.

Yhtäkkiä viisto paljastaa nätin kalan välivedessä.
Ei muuta kun perään ja hinkkaamaan venettä päälle.

Siinä se nyt oli, pudotan Pelagear 8” värissä Green Minnow kalan ylä puolelle.
Ei reagointia, pieni nypäytys ja kala huomaa jigin.

Samassa alkaa hidas nousu kohti jigiä, nooh… Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin kaveri tulee vain katsomaan. Kuha pysähtyy jigin kohdalle!

Nämä ovat tilanteita joissa hengityskin pysähtyy. Se oli siinä, syvä huokaus.
Samassa meinaa ”forkku” irrota! Kamala pommi! Mutta peukalo jarru pitää!

Nyt lähtee kuha Pelagear suussa syöksyyn, heti tiedän että nyt on iso, mutta kuinka iso?

Kuha stoppaa ja alan pumppaamaan sitä pintaa kohden.
Nyt on painoa, pakko olla tosi iso!!

Kuha käy pinnassa ja hamuilen jalat täristen haavia!

Lopulta kala haavissa ja jalat sheikkaavat kuin Elviksellä aikoinaan!

Jigi irti suupielestä ja porsas saa jäädä haaviin lillumaan, JES!!

Punnitus mittaus ja kamera valmiiksi.
Prkl, kamara on laukussa ja teline virittämättä, nyt ajatellaan kalaa ja äkkiä keskipenkille jigirasiat ja kännykkä vaan räpsimään kuvia.
Ne kuvat sitten on mitä on! Toivotaan että hyviä, koska nyt on enkka kuha haavissa.

Samassa huomaan kuinka tämä paistinpannun kokoisen pyrstön omaava kaveri päättä tulla pois haavista.
Ehdin juuri nostaa haavia kun pää on jo ulkopuolella, huh…

Kala on kokoajan siis haavissa vedessä, nyt vaan nostan kalan syliin ja näytän sitä kameralle, jonka jälkeen kala takaisin veteen ja kasvamaan, jos se tosta vielä vähän voi kasvaa 🙂

Jalat sheikkaavat ihan hapoilla ja suupielet ovat messingillä.

Viesti kotiin: ”No niin, lähden himaan!”

Soitto Tonille ja tämän jälkeen alankin pakkaamaan kamoja.

Vähän tekis mieli vielä kalastaa, mutta minkäs teet. Lupaukset täytyy pitää!

Rannassa vielä pari viestiä kavereille. Ai että!!

97cm / 12kg Wake Pelagear värissä Green Minnow

Kuva nyt on hieman keski-eurooppa tyylinen, mutta minkäs teet kun katsot ne vasta kun kala on lähtenyt.
Kännykkä romujen päällä keskipenkillä ei ole se paras juttu.
Mutta pääasia että jäi muisto.

Mulle tulee paljon kyselyitä veneen kyytiin ja luotaimien käytöstä.
Toki mielelläni autan ja neuvon, mutta itse olen hakannut ystävieni kanssa vuosia päätä seinään ja mennyt tässäkin hommassa p*rse edellä puuhun.

Mutta nyt on helppoa lähteä mukaan tähänkin lajiin ja tutustua luotaimien maailmaan, kun esim Toni Pohjalainen / Jigireissu.fi, järjestää opaskeikkoja vaikka sinun valitsemalla järvelläsi.

Välillä joku näkee minut vesillä ja joskus kuulenkin: “täältäkö ne sun kaikki isot on?”

Voin kertoa, että pelkästään tälle keväälle on tullut käytyä setsemän eri järveä, joista viidestä on noussut iso kuha!

Meillä on ihan huikeat vedet ympärillämme!

Kireitä siimoja ja kiitos kaikista viesteistä ja palautteista!

Huikea aloitus

Jaahas…
Nyt onkin tullut palautetta, että miksi ei ole tullut blogiin uutta tekstiä? Onko sivusto nurin tms…
Nooh… Korjataan kerralla asia ja laitetaan vähän reissuja yhteen nippuun.

Eli sivusto on vielä pystyssä, mutta allekirjoittaneella nyt liikaa kaikkea hommaa.

Nyt olen antanut itselleni luvan etsiä taas sitä oikeeta mörkökuhaa!

Kaikki isoimmat kuhani olen saanut syksyllä, mutta nyt olisi hyvä mahdollisuus rikkoa se oma ennätys, niin sitä on nyt yritetty jahdata.

Hyvä määrä on löytynyt ja noussutkin isoa kuhaa, mutta vielä ei olla tänä vuonna päästy kaksinumeroisen puolelle, vaikka lähellä on jo käyty.
Toki niitä on reissuilla jokunen löytynyt, mutta niitä ei ole saatu huijattua.

Hurja määrä reissuja ja kaikujen tuijottelua takana, niin kyllähän se väkisinkin alkaa tuottamaan tulosta.

Tällä kaudella olen ajellut Lowrance HDS Live näytöillä.
Viistona olen testaillut 3D boxia ja LSS-3D anturia, sekä uutta Active Imaging 3-1 anturia.

Ohessa muutama kuva, miltä se parempi kuha viistossa näyttää.
Ja näissä anturina juurikin tämä Active Imaging 3-1.

Alimmaisessa kuvassa oikeassa reunassa ihan pikku kalaa välivedessä ja vasemmassa reunassa pohjan tuntumassa jotain vähän parempaa kalaa.

Jiginuppejakin tuli tilattua syksyn täsmäuisteluita varten Halla Jig Headsilta.
Painavimpien päiden lisäksi vielä muutama spessu pää.

Näytöille rakentelin kuljetuslaukun Waken viehelaukusta.
Sinne menevät nätisti ja pysyvät kunnossa!


Siellä ne nyt kulkevat nätisti!

Paljon päiviä, kilometrejä, sekä bensaa…
Mutta niin kuin ystävieni isä aikoinaan totesi: “Harrastuksista ei kuulu tinkiä”!

Nyt on raahattu venettä ja laskettu sitä rampeilta. Monta erilaista järveä tullut koluttua.
Toisin kuin viime keväänä, nyt todella hyvällä tuloksella!

Vieläkin muuten käytössä tässä hommassa vain yksi koukku ja perukkeena Jawline titaani.
Ykkössetteinä (kaksi) edelleen Gunki Yurai 198xxh + 13 Fishing Inception kela, ihan loistava setti vertsutukseen!

Tällä kaudella jigeinä toiminut edelleen Waken Pelagearit koossa 8” ja 6”, Snäkin vertsut, sekä oma tuotos.

Ei karhutkaan riehu kokoajan, ne syö välillä puolukoita.
Pelagearitkin lepäävät välillä!

On muuten näppärä tämä Jones Kalastuksen teline, jossa jigit roikkuu nätisti ja siitä on nopea vaihtaa väriä.

Siinä vaiheessa kun tämän kevään viiden suurimman kuhan keskipaino lähentelee yhdeksää kiloa, niin kai sitä on käynyt hyvä tuuri!

Eikä ne kaikki aina ole mitään törkeen isoja!

 

Vaikka koukku olikin jo pois suusta, niin tämä kaveri ei halunnut luovuttaa Pelagearia 🙂

Jääkausi

Nyt tämä huikea jääkausi on taputeltu!

Hienoja reissuja, järviä ja ennen kaikkea kaloja!

Paria reissua lukuunottamatta kaikki reissut tein yksin, tai Larssonin kanssa.

Tää oli meillä todella hieno jääkausi!

Todella paljon haukia kävi näytillä.
Yli 20 suurhaukea tuli vapautettua käsien kautta.
Neljä kalaa ylitti sen kuuluisan kerhon rajan, isoimpien ollessa 123cm/11.9kg ja 119cm 11.7kg.
Nämä kalat vielä eri järvistä.

Paljon tuli tehtyä hämärästä hämärään reissuja, mutta myös aamupäivän, sekä iltapäivän pistoja.

Tällä kaudella tuli panostettua tiettyihin järviin ja tietynlaisiin alueisiin.

Nyt jäi kokonaan se juokseminen todella monen järven välillä pois, vaikka niitä nytkin tuli koluttua useampia.

Kevät niin sanotusti yllätti!
Kuhaa piti käydä täkyilemässä 5 reissua, näin itselleni lupasin, mutta ne reissut jäivätkin yhteen.

Pari kertaa tuli mentyä myös jäistä läpi.

Kiitos!

Perttu & Larsson

 

Ennätykset uusiksi

Tämä “jääkausi” on tullut kalastettua todella paljon yksin, sekä hyvän ystäväni Larssonin kanssa.

Yksi suuri syy tähän on ollut ennen jääkantta tehdyssä suunnitelmassa pysyminen.
Ajatus kalastaa tiettyjä järviä ja tietynlaisia alueita.

Nyt on jätetty hötkyily ja suunnaton järvestä toiseen juokseminen pois.

Päätin myös, että käyn 5 täkyreissua järvellä, jossa voisi olla mahdollisuus kuhaan.
Nyt tosin vasta yksi reissu alla ja kevät tekee tuloaan.

Tämä viimeisin reissu päätettiin Larssonin kanssa poiketa kaavasta ja mennäänkin johonkin muikkujärveen.
Luvat ja lupa-alueet läpi ja reissua suunnittelemaan.

lopulta päivä koitti ja suunnitelmamme pysyi.
Kohteessa rantaan pääsy olikin vähän hankalaa ja jouduimme rämpimään pitkän matkan isommalta tieltä.
Tämä hien pintaan otto tulee kyllä kostautumaan päivän aikana, koska säätiedotus lupasi tuulta.

Järvellä karttaselain auki ja tutkimaan järven muotoja ja karttaselaimesta löytyviä syvyyskäyriä.

Ensin tsekattiin oletettu paikka leirille ja kuvitteellisesti levitettiin onget puoli ympyrään leiripaikan ympärille.

Sitten onget veteen ja kahvitauolle, mutta samassa alkoikin aamun syöntipiikki, jonka pääosaa näyttelee yleensä aktiiviset pikku hauet.
Mutta, mutta… Muutama kaunis kuvioinen kala käy näytillä ja saa vapauden.

Sitten on Larssonin vuoro juosta vipalle.
Seuraan tilannetta ja vastarista huomaan, että nyt jämähti!
Alan tyhjentämään toista ahkiota ja huudan Larssonille, että miltäs näyttää?

Larsson nostaa käden kun vetäisi lippaa ja kääntelee kämmentä vasemmalle ja oikealle.
Normaali ihminen jos tekee näin, niin ajattelisin, että siellä voi olla joku 4-7kg kala,
mutta kun kyse on Larssonista, niin otan ahkion ja lähden kaveria kohti.

Paikan päällä vielä mestari arvuuttelee kalan kokoa, koska ei ole nähnyt kalaa.
Et ole nähnyt kalaa?!?
Yleensä Larsson kampee kalat aika nopeasti näytille.
Samassa kala lähtee spurttiin, eikä se ole mikään viiden metrin spurtti!
Sillon ymmärretään, että nyt on sitten iso kala.

Hetken pumppailun jälkeen pää ja niska vilahtaa luukulla.
Totean että nyt on sitten helvetin iso, jos pituutta riittää!

“Tää on sun täkyenkka ainakin, kymppi menee rikki!”

Nyt on meikäläisen vuoro liplockaa kaverin enkka, joka teki sen mun kalan kanssa!

Mukavat väännöt ja käännöt, että ison pään saa luukkuun.
Viimeistään tämä kertoo isosta kalasta.

Väsytellessä ehdittiin hyvin täyttää ahkio, joten kala oli turvallista nostaa suoraan siihen.
Yhden koukun käyttö täkyillessä helpottaa myös kalan pään hamuilua jään alta.

Ja siellä se nyt on Larssonin enkkakala!
Törkeen mahtavan näköinen ja mallinen kala!

Mutta nyt meillä on eri ahkio täynnä vettä, joten pituuden ja painon arvailu on haastavaa…
Jos/kun menee 115cm rikki, niin helposti paukkuu kymppi!

Ensin otetaan mitta kastellulla alustalla. WHAAAAAT?!?!? 123cm!!
Epäilen jopa, että nyt voi 13kg mennä rikki.

Mahtava selkä ja pyöreä reppu enteilevät todella painavaa kalaa, mutta vaikka vatsa on iso, ei siellä taida mädin lisäksi olla muuta.

Lopulta kala vaakaan, jonka paino tarkistetaan vielä kahdella vaa`alla, koska nyt on kaverin enkka kala.

Larsson nappaa mamman syliin ahkiosta vapautusmaton edessä.
Meikäläinen tykittää kuvia ja samassa sykäyksessä kala luukulle ja takaisin avantoon.

Huh huh!! Törkeen hieno fiilis!

123cm / 11.9kg

Larsson on siitä hieno mies, että hän on yksi harvoista ihmisistä joihin voin täysin luottaa ja tiedän, että tämä kaveri ei ole ainakaan yhtään kalakateellinen <3

Kovaa tykitystä

Välillä oma tekeminen ei sakkaa, askel osuu lankulle ja se kuuluisa päivän koodikin löytyy!

Näin on käynyt nyt usealla reissulla ystäväni Larssonin kanssa.

Tällä “jääkaudella” näytillä on käynyt lukematon määrä suurhaukia ja kolme yli kymmenen kilon kalaa.

Jonkin verran on tullut käytyä onkimassa eri järviä, mutta ajatuksena ollut myös seurata, milloin tietyistä järvistä ja tietyiltä alueilta hauet liikahtavat pois.
Vai liikahtavatko ollenkaan?

Aijemmat vuodet kun on tullut todella paljon täkyiltyä erilaisia järviä ja montaa erityylistä paikkaa, niin tällä tyylillä uskon, että saattaa jopa oppiakin jotain, tai sitten ei 🙂

Viimeiselle reissulle oli taas pakko heittää Typhoon Drysuit niskaan, koska edellisellä reissulla tuli uitua. Mutta ei omasta tahdosta!

Jengi on nyt kysellyt tosta puvusta, niin otettiin Paavon kanssa parit selfiet:

Rakastan tätä korkeaa kaulusta, koska olen arka kylmyydelle!

Kauluksen sisällä on neon keltainen huppu, joka näkyy helposti jos ukkoa joudutaan naaraamaan.

Taskuja on riittävästi ja ainakin itse tykkään edessä olevasta “yhtenäisestä” taskusta, jonka sisällä fleece.

Siellä voi välillä lämmitellä vaikka käsiä ja ne rikkaat joilla on Iphone, voivat pitää sitä vaikka siellä, niin ei akku lopu niin äkkiä kun muuten pakkasella loppuis.

Mansettien päälle tulee hihat, joka on pieni, mutta iso juttu, jos kädet tuppaa jäätymään. Tossa on yllättävän suuri ero siihen, jos ei noita olisi.

Muutenkin puku on kevyt ja miellyttävä päällä. Ja tässä mallissa tosiaan se kuuluisa “kusivetskari”.

Jaahas, mennääs sitten tähän reissuun!

Aika pistää Gunkin kelat ja Wake Jeti vavat telineisiin.

Olihan mahtava jää, kun lumi oli sulanut ja pakkautunut jääksi. Mukava kävellä!

Onget kun sain viriteltyä, niin meni todella pitkä tovi, ennen kuin ensimmäinen vippa nousi.
Aloin jo epäillä, että nyt ne ovat siirtyneet pois, mutta ei!

Ensimmäinen kala on heti hikimetrinen, jyhkyssä kunnossa!

Tämän jälkeen vippa nousee aina silloin tällöin ja oli aikaa ottaa kuvia mm Typhoonista.

Myös Makita huilaa aina välillä.

Asteen pakkanen tekee leiripaikalla olevaan avantoon pienen jään ja hassun kuvion.

Vaikka päivä on pitkä, niin aika kuluu yleensä kalassa liian nopeasti.
Laittelen kotiin viestiä, että lähden täältä jos saan suurhauen.

Ilta alkaa painamaan ja vippa nousee.
Juoksen paikalle ja huomaan, että vienti on jollain tavalla outo.
Kelaan todella paljon siima takaisin kelalle, eli kala on mennyt vauhdilla, mutta palannut luukun lähelle.

Vihdoinkin tyhjät kelattu pois ja on vastarin aika!
No nyt on sitten painoa!

Mukaan raahattu ahkio äkkiä täyteen vettä.
Kala käy luukuun alla ja huomaan heti, että tän jälkeen lähdetään kotiin!

Vihdoinkin ahkio on täynnä ja aika alkaa kaivamaan kalaa avannosta.
Lipockista kurkkaan kalan suuhun, että irrotan koukun jo heti luukulla, mutta mitä? Koukku todella syvällä!

Kerran on jäänyt kala tämän takia käsiin ja epäilen, että nyt käy myös niin.

Kala on kuitenkin sen verran iso, ettei tätä viitseisi kotiin raahata.
Kaivan kidanavaajan kassista, jotta pääsen kunnolla katsomaan.
Luojan kiitos se on ollut aina mukana, vaikka ennen en sitä olekaan tarvinnut.

Koukku todella syvällä, mutta se näkyy kun perukkeesta varovasti vetää.
Saan pihdeillä kiinni ja totean, että jos se ei tosta käänny ja lähde, niin se on sitten siinä 🙁

Kuin ihmeenkaupalla saan yhdestä haarasta kiinni ja kun käännän, niin koukku irtoaa.
Mahtavuutta!

Kala lilluttelee kylvyssä ja kaivan kameran, vaa`an ja mitan.

BOOM!

Nyt on nätti, ei kun JÄTTI!

113cm/10.85kg

Se olis mulle sitten kolmas yli 10kg hauki näiltä jäiltä!

Siinä vielä työkalut ahkion vieressä:

Kala heti takaisin ja viestiä ystäville!

On aika alkaa keräämään kamoja.

Myytinmurtajat

Vanhan legendan ja lajikonkareiden huhujen mukaan tammi-helmikuun vaihde, varsinkin jos lunta on jäällä paljon, niin rutakkojärvet menevät totaalisen jumiin.

No, mepäs päätimme jatkaa Larssonin kanssa tutkimista ja suuntasimme hieman kauemmas, eräälle rutakolle, johon minulla on luvat onkimiseen.

Larsson oli reippaana poikana alkuviikosta onkinut meille särkiä, joka mahdollisti tämänkin reissun.

Taas kerran hyvissä ajoin ylös ja matkaan. Lunta oli tuiskuttanut niin, että tiet olivat ajoittain menneet pikkusen kapeiksi.
Mutta pääsimme kuitenkin hengissä rantaan.

Mukavat rämpimiset taas edessä.
Jäällä lunta n. 30cm, paikka paikoin pieni välijää ja vesi alla.

Saimme hyvissä ajoin onget veteen ja kävelimme kohti leiri paikkaa.

Mä kannoin kairaa kun viritettiin onget ja Larsson toi ahkiossa loput.

Nyt kuitenkin viimeisen ongen jälkeen pistin kairankin Larssonin raahattavaksi, onneksi! Nimittäin…

N. 10metriä ennen leiriä tapahtui jotain aivan käsittämätöntä! Meikäläinen putoo sukkana jäiden läpi veteen!
Miten voi olla mahdollista, koska jäätä kuitenkin reilu 30cm, eikä mitään kohtaa, joka olisi edes varottanut.

Täytyy sanoa, että luojan kiitos sitä on fyysisesti vielä ihan ok kunnossa, niin sain itseni aika helposti ja nopeasti käsillä punnerrettua jäälle.


Siitä se ukko sujahti sukkana veteen!

Toppahousut olivat onneksi verkkareiden ja saappaiden päällä, joten vain ne ehtivät kastumaan!
Mutta kyllähän säikäytti ja pisti taas miettimään kaikkea.

Leirillä oli taas hyvin aikaa aamusta istuskella, ennen kuin ensimmäinen vippa nousi.

Loppu reissu olikin aika varovaista juoksentelua. Ei mitään merkkejä avannoista, eikä tässä kohteessa varmasti kukaan ollut täkyillyt.
Joten turha laittaa reikiä esim. Pohjanmaan poikien piikkiin, joiden kairojen tuuma koko on samaa, kuin aikoinaan DX Corollan takakontissa olevissa subbarreissa.

Päivän mittaan vientejä tuli hyvä määrä, mutta todella moni jäi jostain syystä hylyksi.

Luukulla ehtii käydä pari +-6kg kalaa, kunnes huomaan Larssonin eleistä, että nyt väsytellään parempaa!

Kamat kantoon ja juosten paikalle!

Lopulta näytillä käy todella nätti ja isopäinen krokotiili!


109cm / 9.5kg

Tähän projektiin sopii täydellisesti myös kova lumipyry ja tuuli, jotka nekään ei ole ikinä hyväksi, mutta nyt kyllä kalaa on liikkeellä, vai ollaanko vaan oikeilla alueilla?

Taisi siinä avannolla käydä kurkkaamassa yhteensä neljä hikimetristä, jotka kaikki olivat +-6kg.

Hetkeä myöhemmin käytän reilun metrisen näytillä, joka voisi hyvin heilauttaa puntarin jopa seitsemän kilon puolelle.

Homma jatkuu ja jäljistä näkee, että yksi onki on ollut aivan liekeissä!
Vaikka sattuneesta syystä yritimmekin mennä mahd paljon samoja jälkiä.

Päivä alkaa olla illan puolella ja alkaakin jo hämärtämään.

Koska putosin aamusta jäihin, niin päätimme, ettei odoteta ihan pilkkopimeeseen saakka.

Hämärässä ollaan kerätty kaikki onget ja purettu leiri.

Reput selkään ja niihin mahd paljon painoa, koska ahkion veto on nyt tuskaa pohjaan jäätyvän veden ja lumen takia.

Toppavaatteet vielä pois päältä, koska varsinkin housut olivat keränneet vettä ja jäätä lahkeisiin.
Punnitsin vielä omat housut, jotka heilautti vaakaan neljän kilon lukemat 🙂

Matka kotiin oli alkanut!

Välillä pidettiin pieniä hengähdystaukoja, ettei pumppu lennä rinnasta pihalle.

Matkaa rantaan oli noin 50m, kunnes…

Sama homma, meikäläinen TAAS avannosta sisään!

Nyt jalassa pelkät verkkarit, joiden päällä saappaat. Selässä todella painava reppu, joka sidottu vyötärölle, sekä perässä vyötärölle köytetty ahkio.

Tajusin heti, että ensimmäisellä työnnöllä en päässyt jäälle.
Ehdin huutamaan Larssonille: AUTA!!
Kyllä siinä tuli pikku paniikki!

Kuitenkin tarvittaessa / paniikin tullessa ihminen pystyy tuottamaan aikamoiset voimat ja hylkeenlailla olinkin vatsallani jäällä.
Samaisella hetkellä tunsin kuinka ystäväni tarttui mua repusta!

Huh huh… Nyt läpimärkänä olikin sitten kiire autolle.
Loppu matka mentiinkin sitten ilman taukoja.

Autoon lämppärit täysille ja kamat kyytiin.

Kyllähän pysäytti ja pisti miettimään!

Jos olisin ollut yksin ja huonokuntoisempi läski, niin sinne olisin varmaan jäänyt.
Tai jos reppu olisi sujahtanut jään alle.

Mietin myös sitä, että kuinka moni ystävä tollasessa tilanteessa ryntää heti viereen ja tarttuu mua repusta repiäkseen mut pois avannosta?
Ajattelematta yhtään itseään? Koska kuinka hyvä todennäkösyys oli, että oltais oltu siellä molemmat?

Tosin tollaisessa tilanteessa ihminen ei kyllä varmaan paljoa mieti.

Ei ne reijät voineet kuitenkaan olla vaan Haanpään mentäviä, vai oliko?
Jos näin on, niin miten yksi ihminen osuu päivässä kahteen sellaiseen reikään?

Todennäköisesti tässä päässä järveä on joitakin lähteitä, mitkä tämän oli aiheuttanut, koska en usko että tuolla pilkkijöitä käy, varsinkaan isommilla kairoilla, joiden reijät voivat nyt suurentua, kun vettä pumppaa jäälle painavan lumen vuoksi.

No mutta, nyt se on ainakin varma että se uusi Typhoonin Drysuit kulkee matkassa vieläkin kun yksin kalaan lähden.
Jotenkin sitä uskoi, että kun on helmikuu ja jäätä yli 30cm, niin ei ainakaan voi pudota!

Olkaa nyt oikeesti varovaisia!!

 

metri pornoa

Tulihan tossa loppu vuodesta heitettyä myös huikea reissu Larssonin kanssa.

Sama kaava toistuu.
Hyvissä ajoin ilman ylimääräistä säätöä jäälle ja täkyjä sulattelemaan.

Hämärissä olikin jo onget vesillä, mutta rauhassa saatiin aamukahvit höriä, ennen kun alkoi tapahtumaan.

Aijemmalla reissulla taisin keksiä, missä ne isommat hauet luurasivat ja sama kaava jatkuikin.

Juoksin vipalle ja tiesin heti, että nyt on parempi kala.
Gunkin kelalla juoksi 0.50mm Trabucco ja pääsin vetämään vastarin suoraan vientiin.

Nyt kyllä aidosti vähän harmitti! Olisin toivonut Larssonille parempaa kalaa.

Näytin sormimerkkejä leiriin ja lopulta ahkio kiisi paikalle vaakatasossa, välillä lunta viistäen.

Samassa toinen vippa nousee ja Larsson vaihtaa vauhdissa suunnan.

Minä jään täytteleemään ahkiota, heti kun ahkiossa on vesi, kelaan kalan luukulle ja nostan sen vannaan.
Todella “jyhky” kala lillutteli altaassa!

Epäilen ettei Larsson yritä lähteä lentoon, vaan käsien huitominen tarkoittaa parempaa kalaa.

Ai jai, hymyssä suin lähden uuden ystäväni kanssa kohti seuraavaa avantoa.

Mahtava fiilis kun kurkkaat luukusta ja näet, että kaverilla on siellä komea kala!

Kala liplockiin ja yksi kolmihaara vedessä pois ja siitä kala ahkioon, ystävänsä viereen.

No nyt on makeet kalat Yin Yang asennossa ahkiossa. Ihan eri väriset!


103cm / 7.6kg


105cm / 8.1kg

Ai että, tää on aina mahtavaa kun parempi kala osuu molemmille <3

Aika laskea kalat takaisin!

 

Sitten se tapahtui, Larssonilla taisi koodi aueta?!?

Kaveri juoksee vipalle ja kohta siellä jo piirretään ilmaan ahkion kuvaa! JES!!

Onneksi oli plussaa, niin samat vedet sai olla ahkiossa.
Lähdin juoksuttamaan ammetta tapahtumapaikalle ja kyllä! Iso pää kurkkaa taas reijästä!

Ammattimiehen ottein Larsson liplockaa mamman ja auttaa sen kylpyyn.
Nyt on pitkä kala!

Kala punnituspussiin, mitalle, syliin ja takaisin avantoon!

110cm / 7.5kg

Saadaan jokunen pyöränpumppu ja syödään eväitä.
Välillä mietitään, kumpi menee vipalle.

Sitten taas hetken hiljaisuuden rikkoo Larssonin käsien huitominen ilmaan! WHAAAT!!
Nyt on kaveri tulessa!!

Hymy naamalla pingon taas kamojen kanssa avuksi.

Hirmusella työkalupakin kokoisella päällä varustettu pitkä hauki ui avannon alta.

Lopulta tämäkin kaveri on ahkiossa!

Nyt on tainnut kavri vetää pikkusen vanhaa kinkkua, koska vatsa on oudon pinkeenä, kuin kaasuuntunut.

Nostetaan kala kastellulle matolle mittaa varten.

Kala on pitkä ja jyhky selkäinen, mutta jotain puuttuu vielä, jotta kerhoraja paukkuisi.

Mutta onhan se nyt kaikin puolin komea!


115cm / 9.2kg

Olihan taas melkonen reisu!

Vuosi 2018

Ensimmäinen ajatus oli, että v*ttu mitä p*skaa!
Ai miksi?

Koska edellinen kausi oli niin sairaan kova, niin usko tähän kevääseen, isoihin kuhiin ja isoihin haukiin oli todella vahva.
Mutta jälkeenpäin ajateltuna, onneksi se ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin ja pudotti vähän miestä maanpinnalle, vaikka kyllä sitä aika napa turpeessa pyritään menemään kokoajan tässä touhussa.

Loppu syksy ja ensi jäät!
Tätä ajanjaksoa odotin myös kuin pikku poika 18metrin autorataa joulupukilta.
No kuinkas sitten kävikään? Oma tekeminen sakkasi, kaloja ei löytynyt ja lopuksi tuli vielä keuhkokuume parhainpaan ajanjaksoon, joka kesti läpi näiden molempien ajanjaksojen.

Mutta, mutta…
Sitten kun lueskelee tota päiväkirjaa, niin tais olla omalla kohdalla kyllä huikein vuosi, riippuen tietty millä mittarilla sitä katsoo.

2018 ihan hyvä määrä (muistaakseni 5kpl) +10kg haukia ja useita 9+ kaloja.
Toki myös lukuisia suurhaukia.
2018 suurin hauki 119cm / 12.1kg
2018 suurin kuha 99cm 10.1kg
+Useita isoja kuhia

Nyt olen saanut ainakin kymmenestä järvestä yli 7kg kuhan ja tottakai myös paljon muitakin nättejä kaloja.
Tähän lisäksi vielä yksi uusi järvi, josta nousi 94cm/8.75kg kuha ystävälleni “Big Daddylle”.
Tässä blogi teksti kyseisestä reissusta: https://kalastus.blogaaja.fi/euforia/


Tähän kohteeseen mentiin ajatuksella, että minä vaan ohjaan ja luotailen ja kaveri pudottaa jigiä jos jotain järkevää löydetään.

Oma vertikkaali hauki enkkakin pamahti uusiin lukemiin!
115cm / 10.95kg
Tässä juttu kyseisestä pikapistosta: https://kalastus.blogaaja.fi/muikkujarven-morko/

Tänäkin vuonna tärähti sitten mahtava +10kg kuha vertikaalilla, joka oli samalla oma pituus ennätys kuhan kohdalla.
99cm / 10.1kg
Tässä juttua tästä sairaasta reissusta, joka sisälsi 2 järveä ja 4 todella isoa kuhaa: https://kalastus.blogaaja.fi/kymppikerhoon-taas/

Vuoden loppuun vielä itselle jäältä kaksi yli 10kg haukea, joista isompi oli 119cm / 11.7kg.
Tässä juttu tästä isomman kalan reissusta: https://kalastus.blogaaja.fi/119cm-11-7kg/

Toinenkin yli kympin kala nousi jäältä:
https://kalastus.blogaaja.fi/vuoden-viimeinen/

Tälle kaudelle tuli myös jotakin uutta!

Lowrancen Carbonit, 7″ ja 9″ olivat käytössä tämän vuoden, samalla merkillä jatkekaan myös 2019.
Lowrancet tosin on ollut käytössä siitä asti kun kaikuluotaimet hommasin.
Nyt on vaan pohdinnassa, myynkö toisen rungon ja että pitäisikö toiseksi rungoksi hommata uusi HDS Live?
Siihen vielä alkuvuodesta saapuva Live anturi?
Tätä pitää pohtia ja käydä laitteita hypistelemässä.

Tuli myös ladattua kännykkään Karttaselain ja latasin vielä maksullisen plus version, jonka mukana tuli mm. paljon lisää syvyyskarttoja järviin.

Vahva suositus:

Etusivu

Vertikaaljigaus reissut meni 13 Fishing Inception keloilla ja niissä Gunki Yurai 198 XXH vavat.
Vertikaalijigeinä Wake Pelagearit, sekä Snäkin vertsut.
Nuppeina Halla Jig Head päät.
Fluoroa en vieläkään käytä perukemateriaalina, vaan Jawlinea.

Heittokalastus ja uistelusetteinä:
13 Fishing Concept A3 sekä SnackBaits Blackwhip
13 Fishing Concept A3 sekä Gunki Iron-T 24 XXH
Uistimista eniten peliaikaa sai Snäkit, sekä Dexterit
Tosin ei niitä jerkkejä kannattaisi täysin unohtaa, keväällä Dexterin Jerkkiä rouhas todella nätti mamma!
119cm / 12.1kg
Tässä tämä reissu: https://kalastus.blogaaja.fi/119cm-12/

Vanha Minnkotan perämoottori lähti kiertoon ja tilalle tuli Motorguide X3 55 Digital

Veneeseen hommasin näytöille ja keulamiehen tabletille RAM telineet YEP Mount:lta:
https://www.yepmount.com/

Antureille tuli uusi teline, joka sopii veneeseen kuin nyrkki silmään!
Vene oli päivän Jones Kalastuksen pajalla ja Roke teki vähän taikatemppuja.

Vanha hyvin palvellut Ursuit joutui nyt viltti ketjuun uuden Typhoon Drysuitin alta!
Kaveri kysy millainen se on pukea ja miltä se tuntuu päällä?
Päätin kuvata pukeutumisen:

Puku tuntuu todella hyvältä, taskuja on reilusti ja edessä vielä fleece vuorattu yhtenäinen tasku, mihin saa vaikka kännykän ja kädet lämpenemään.
Todella korkea kaulus on myös aivan huikea tuulisilla keleillä!

Tuli myös hommattua itselle joululahja, uusi työkalu ensi kaudelle <3
13 Fishing Concept Z3
https://wakefishing.com/fi/tuotteet/kelat/13-fishing/concept-z3

Tällä kaudella tuli todella paljon tuijoteltua kaikuluotaimia ja “perus” hauen kalastus jäi vähän tämän touhun varjoon.

Täsmäjigaus, täsmäuistelu ja täsmäheittely oli mulla 2018 vuonna se juttu…
Sana “TÄSMÄ” on melkoinen nimihirviö, jota nykyään käytetään jos jonkinlaisesta kalastuksesta.
Mulle toi etuliite TÄSMÄ tulee silloin, kun luotaimien avulle etsin kohde kalaa ja sen löydyttyä kalastan sitä yhtä tiettyä kalaa.

Perus täsmävertikaalijigauksen lisäksi tuli jonkin verran heitettyä täsmänä haukea, sekä täsmäuisteltua.

Parhaimpina muistoina pari täsmäuistelu reissua, kun toiselle kaverille sanoin, että laske hitaasti viiteen ni sit suunnilleen lyö sulle.
Ja näin myös kävi!

Toinen ihan vastaava reissu toisen kaverin kanssa kun sanoin, että sulle lyö kiinni, ÄN, YY, TEE, NYT! Ja samassa vapa taipui 🙂

Saattaa olla että pian avaan tästä omasta täsmäkalastuksesta, sekä luotaimien käytöstä enemmänkin sanaista arkkuani.
Mutta siitä myöhemmin lisää…

Vuoden viimeinen

Huikea kausi saa vielä todella näyttävän lopun!

Aukes paikka vielä vuoden loppuun yhdelle kalareissulle, jonka jälkeen suojellaan kotona elukoita, samalla kun jengi ampuu rahansa taivaan tuuliin.

Illalla ja aamulla taas normi meininki.
Mihin sitä menis, jaksaisko sittenkään lähtee, kumpa tonne olis vaan luvat, pitäskö nukkuu jne…
Mutta kun sää näytti vuoden alkuun lunta ja pakkasta, niin pitäähän se vielä jäällä käydä.

Aikaisin ylös ja hyvissä ajoin jäälle.
Pitkä tarpominen metsän ja lumen peittämän jään yli kohti pelipaikkoja.

Lopulta onget vedossa!

Tänään ei tullutkaan aamusyöntiä, vaan kahvit ja leivät vedettiin kaikessa rauhassa.

Lopulta yksi onki alkaa merkkaamaan, olisko se kuuluisa koodi nyt auennut?!?
Nimittäin yhteen samaan onkeen 5 vientiä putkeen, joista 2 pientä haukea näytille.
Viereiseen onkeen ei kokopäivänä mitään.

Ruokatermari auki ja lusikka käteen, JES!
Tämä toimii aina, samantien vippa nousee.
Juoksen kuin pieni norsunpoikanen jäällä kohti onkea ja tarkistan sen ennen vastaria, hylky!
Ai että, palaan jäähtyneen ruokatermarin pariin.

Yksi onki on hieman erillään muista, välillä käy sitä jopa sääliksi.
Edes hauet eivät ole kiinnostuneet siitä.

Lopulta on sen yksinäisen ongen vuoro.
Koska tää touhu on juoksemista ja istumista, niin ei vaan pysty pukeutumaan järkevästi.
Nytkin hiki valuu pienellä porsaalla kun otan spurtin vesiahkio ja vapautusmatto kainalossa kohti onkea.

Vauhti on niin päätä huimaavaa, ettei kukaan voi edes huomata mua jäällä!

Gunkin kelassa rullaa siima ja vedän vastarin suoraan paikalle päästyäni.
Mitä? Painoa on, mutta mitään ei tapahdu?!? Olisko se nyt sitten kerännyt pohjasta jonkun jätesäkissä olevan Kyllikki Saaren mukaansa, vai onko siima takertunut naapurin Jorman uponneeseen jollaan?

Kelaan varovasti tunnistamatonta “painoa” kohti luukkua.
WHAAAAT?!?!? Törkee kala!!
Hullun iso pää ja niska pistää jopa epäilemään, että tämä voi viedä nyt kakkospaikan meikäläisen hauki rekkarissa!

On tää vaan jännä fiilis, siinä se nyt menee. Yksi kolmihaara suupielessä ja meidän välissä vain olematon jää.
Lopulta koukkaan kalan liplockilla, avannossa koukku irti ja kala vedellä täytettyyn ahkioon köllimään. Laitan maton vielä päälle, jotta kala saa olla hetken rauhassa.

Taas on housut ja kaikki paikat ihan märkänä! En ole varma johtuiko se siitä, että könysin polvillaan märässä ja kala roiskutti vielä vedet päälle, vai lirahtikohan mulla pienet onnen pissat housuun, niin kuin koiranpennuilla. Veikkaan että oli edellä mainittujen asioiden summa!

No ei tää kyllä kokonsa puolesta kärkikastiin mene, mutta uskon vahvasti, että kymppi saattaa nyt paukkua. Nimittäin kala on sairaan tuhdissa kunnossa ja massa jatkuu aina pyrstöntyveen saakka.

Ja kyllä! Onhan se kerhokala!!

115cm 10.1kg

Loppu päivä menee taas kerran jonkinlaisissa tiloissa.
Tulee vielä muutama vienti ja lopulta TAAS tämä yksi kiusaa tehnyt vippa nousee!

Juoksen paikalle “kurkun” kiilto silmissä. Jätän jopa ahkion puoleen väliin ja menen reijälle pelkkä vapautusmatto kainalossa.

Kala saa hepulin kun 100 kiloa rysähtää ongen viereen. Suoraan taas vastari ja sit mennään!
Tuntuu että ois jopa hyvä kala!

Kelaan kalan luukulle, nooh… Varmaan joku metrinen, ehkä 5-6kg.
Koska matto on merkänä vieressä, otan huvikseen mitan. 106-107cm 🙂
Pikkusen sitten toi edellinen mörkö aiheutti koko sokeutta. No mutta, tämän kaverin päästän suoraan heti avantoon syömään muikkuja, särkiä, lahnoja, tai mitä sitten ikinä haluaakaan uudenvuoden kunniaksi popsia!

Kiitos kaikille ystäville, lukijoille ja yhteistyökumppaneille, jotka ovat olleet tässäkin vuodessa mukana!
Kunhan kerkiän, niin kirjoittelen pientä yhteenvetoa vuodesta!

KIITOS!!
Nyt nakkia ja perunasalaattia naamariin!

119cm 11.7kg

Keuhkokuume pysäytti muutamaksi viikoksi!
Eikä sen jälkeen ollut kyllä kauhea kiire kalaan, vaikka hinku olikin kova.
Nimittäin pelkkä rauhallinen kävely vessaan aiheutti sykkeen nousun, sekä yskimis ja oksennusrefleksin, joka johtui siitä kun happi loppui.

Siinä meni sitten kerralla kaksi eniten odottamaani jaksoa.
loppusyksyn haeunkalastus ja ensijäiden täkyily :`(

No nyt on sitten tullut heitettyä jokunen täkyreissu, hauet ovat olleet hyvällä purulla, mutta isoja ei ole vielä omalle kohdalle osunut.

Karttaselain on taas ollut kovassa käytössä, niin kuin myös sairaana olo aikanakin.

Nyt sitten tapahtui jotain aivan käsittämätöntä…

Hyvissä ajoin taas jäällä ja kun päivä kirkastui, tulikin muutama vipan nousu ja joku kurkkukin kävi näytillä.

Mutta sitten!
Hyvä syöntipiikki joka antoi muutaman pienemmän hauen.
Sitten nousee kaksi vippaa yhtäaikaa. Juoksen lähemmälle ja vedän vastarin, ihan kynä.
Kala äkkiä luukulle, koukku irti ja toiselle ongelle.

Siima juoksee ja tempasen vastarin vastapalloon!
SIIHEN JÄI! Mutta mihin?!?
Painoa pirusti! Onko pohjassa vai jotain p*skaa kerännyt, jos kala on vienyt siiman pohjaan.
Siima menee sivulle raskaasti.
Jos ei siellä ole joku kaislalautta 5kg kalan mukana, niin nyt on sitten ISO hauki.

Kaveri vilahtaa avannon alta.
MITÄ !”)=/½`?”/!?!?
Aivan törkee niska ja selkä!!
Nyt on pakko olla joku 12kg kala.

Ahkio täyteen vettä kaikessa rauhassa ja toivotaan että se yksi koukku pysyy suussa.

Lopulta kaamea kala liplockista suoraan ahkioon!

Törkeä niska ja selkä!

Pikaiset dokumentoinnit läheltä löytyvää kaisla taustaa vasten, ettei paikka ole liian tunnistettavissa.

Aivan hullun siisti kala!

119cm / 11.7kg Täkynä pieni särki

Kuvassa komeilee myös Kettukankaan tekemä vippa, sekä Gunki BC 200st ja Wake jeti vapa.

Ai jai jai…
Tulihan hyvä mieli.
Kävellessäni tajusin hymyileväni 🙂

Parille kaverille viestit ja päätin, että tämä riitti.
Tähän on hyvä lopettaa.

Kahvit vielä termarista ja edellisen viereinen vippa nousee.

No, pulkka mukaan ja juoksuun.

Vastari suoraan vauhdista ja taas on parempi kala kiinni.
Ei prkl! Taas suurhauki jään alla!

Nopeasti kala ahkioon, kuvauspaikalle ja pikaiset toimenpiteet.

MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!?!?

107cm / 8.4kg Täkynä pieni pasuri

Nyt alan keräämään jo onkia, kunnon hyvänmielen päivä!

Kerätessä pari vippaa vielä nousee ja toisessa taas ok kala.
Matto kainalossa ja mitta mukana, päätän että otan tästä vaan mitan.

Huh huh… 102cm!

Nyt äkkiä onget ja kamat kyytiin ja karkuun!

Päivä on ollut jo nyt sellainen, että ok päivistä ei saa kohta mitään hyviä kiksejä 😀
Joten nyt ei voi oottaa iltasyöntiä!

Himassa illalla talliin ja kaikki kamat sileeksi.

Päätän myös, että otan taas joka ongesta pari metriä siimaa pois, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Joku on joskus kysellyt näistäkin mun seteistä.

Niin mulla keloina Gunki BC 200 st:t ja vapoina Wake Jeti vavat.

Nää on pirun näppärät, kun kaikki menee putkikassiin.

Tästä ei Kettukangas tykkää, mutta myös vipat kulkee samassa kassissa.

Olen myös ottanut nykyään painot pois aina siimoista, mutta ehkä näistä pienistä jutuista johtuukin, että eipäs ole vapoja, eikä siimoja napsunut poikki (paitsi kerran siima), ainakaan vielä…
Ja nyt koputan puuta!
 

Muikkujärven mörkö

9 päivää putkeen kuumeessa ja nyt uskallan jo katsoa pientä tekstiä, joten aika kirjoitella tarkemmin viimeisestä vertsureissusta!

Lähdin täysin mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta miksi?
Se selviää nyt!

Karkasin duunista todella hyvissä ajoin ja päätin lähteä vesille, tarkoitus tehdä muutamia kokeiluja omilla luotaimillani, Lowrance Carboneilla.
Todella syvässä ja kirkkaassa vedessä.

Vaihdoin myös aijemmin hommaamani Point 1:n paikkaa ja sen käyttäytymistä piti myös testata.

Ajatus lähtiessä oli, että en varmaan mitään kalaa tule saamaan, mutta ennen kannen tuloa tää reissu on pakko heittää ja tuhlaa yksi päivä, yksi kalapäivä elämästä.

Ennen kuin pääsin veden lähelle, tiesin että edessä on pieni metsätie.
Kuinka ollakaan, sitä ei ollut kukaan ajanut ja siihen oli kaatunut puu, yllätys!
Pienellä jumpalla puu sivuun ja vain traileri pomppi vähän rungon yli.

Pääsin vihdoin vesille!

Matalemmalta alueelta käytin pienen hauen näytillä.
Aika oli loppumassa ja vielä muutama kiekura ja säätöjen testailuja.

Kikkailin veneellä ja ihmettelin, että miksi Point 1 ei toimi niin kuin edellisellä reissulla?
Niin tosiaan, mähän tein vähän alustavia säätöjä kotona 🙂
Nyt mulla ei oo aikaa tähän, joten suoraan vesiltä yhteys Oparille ja näin taas saatiin laite pelaamaan, eikä tarttenut repiä omia hiuksia päästä. Olin itse sotkenut asetukset! Kiitos!!

Pyörin syvällä ja näin jonkun kalan Carbonin viistossa!
Kauhee kikkailu, että sain liikkeessä olevan kalan keilaan, nimittäin testailujen vuoksi kaiku oli säädetty 16m, koska alla oli paljo vettä ja halusin nähdä miten kaiku piirtää näin syvällä.
Normaalisti en edes ole kurkkinut yli 12m syvyyteen, vaan kaiku on aina säädety 10 tai 12m alueelle.

Lopulta sain kalan alle, joka oli n. 10metrin syvyydessä.
Näillä asetuksilla kala ei näyttänyt tässä vaiheessa jätiltä.

Tiputin 8″ Pelagearin kalan niskaan, ei kiinnostusta.
Taas kikkailin kalaa keilaan ja seuraava väri, sama homma.

Ajattelin että kovassa liikkeessä ollut kala ei huomaa jigiä, koska se ei edes reagoinut.
Taas oli kala keilassa ja nyt lähti iso Snäkin vertsu, kala kiinnostui heti.
Todella hidas nousu, näytti kuin maapallo olisi noussut kohti jigiä, kun syvältä tuleva mörkö osui kunnolla keilaan.
Tässä vaiheessa tajusin, että asteikko on tosiaan noin iso ja niin on kalakin!

Kuin hidastetusta leffasta kala tuli kohdalle ja teki sen, mitä olen itse ISOJEN (+9kg) haukien kohdalla todennut.
Tämä siis ei ole fakta, mutta epäilen, että ISO rauhallinen hauki tulee kohdalle ja imaisee vaan jigin suuhunsa.

Näin kävi nytkin, olematon “tärppi” johon tempasin varovaisen vastarin, jes! Suussa oli!

Sitten se alkoi, meininki jonka muistan käyneen vain +16kg ennätyshaukeni kanssa.
Kala meni vain rauhassa omalla painolla ja voimalla.
Ei spurtteja, ei pään ravistuksia. Ei mitään ylimääräistä!
Kuin auton akkua olis pumpannut lähemmäs venettä.
Nää on taas niitä hetkiä, kun on mukavaa kun kalustoon pystyy luottamaan!
Ei missään vaiheessa tullut mieleen, että se olisi vapa, kela, siima tai peruke kun pettävät.
Kyllä se olis kalastajan selkäranka se heikoin lenkki tässä taistelussa 😀
Gunki Yurai 198XXH, 13 Fishing Inception ja Jawline peruke matskuna kyllä rokkaavat.
Joo, varmasti ällöttävä mainos, mutta minkäs teet. Mukava kehua jotain minkä takana voi seistä selkä suorana!

Oli mahtavaa huomata, että jalat tärisivät ja menivät spaghetille, tunne mitä en ole hetkeen kokenut, vaikka isoja kaloja onkin noussut.

Olin varma että kala on +13kg.
Lopulta se näkyi syvällä, ei h*lvetti!!
Kaamee kala, varmaan sen 13kg.

Lopulta kala haavissa ja suu messingillä!
Punnitus, mitta, kuvat ja mamma takaisin.

Kamala selän paksuus ja himmeä niska, mutta vatsassa oli reilusti tilaa.

115cm / 10.95kg SnackBaits iso vertsu värissä 004

Tää on yksi parhaita reissuja ja kala kokemuksia mitä on nyt kohdalle osunut.
En odottanut oikeasti, että tuolta edes mitään löydän, saatika että saisin sen ottamaan.

Parit viestit ja puhelut, jolloin olikin jo hämärä.

Ei muuta kun rantaan, vene trailerille ja kamat autoon.

Katsoin että mitä helv… Tonne toiseen suuntaan lähtee myös tie, mistä en ole ennen tiennyt mitään.
Avasin vielä kännykällä Karttaselaimen ja katsoin ilmakuvasta, että se menee suoraan tielle ja on vielä parempi kuin aijemmin käyttämäni, että näin!
Nyt ei tarttenut mennä sitä kamalaa umpeen kasvanutta polkua, jossa oli vielä se kaatunut puu 🙂

Nyt on sitten tullut oltua 3vk pois vesiltä!
Ensin vapaaottelutapahtuman takia 2vk tauko ja perään tämä kamala pöpö, jolloin tauko venyy pakosti ainakin 4 viikkoon.

Paljon oli ajatuksia syksyn päänmenoksi järvillä, mutta taitaa toi kansi yllättää, ennen kuin vesille pääsen.

Yksi juttu, oli kun tilasin Halla Jig Headilta isoja päitä erääseen projektiin.
Mutta siitä ehkä lisää myöhemmin 😉

Äijä oli tehnyt oikeen videon mun tilauksesta:

Karttaselain

Karttaselain, kalamiehen raamattu!

Ennen kuin edellinen pidempi reissu oli edes alkanut, niin kyllä taas joka jätkällä Karttaselain sovellus lauloi kun etsimme mielenkiintoisia järviä, veneenlaskupaikkoja jne…
En ole varma, mutta epäilen että tämä sovellus on tällä hetkellä yksi parhaista työkaluista mitä kalamies voi käyttää kartottaakseen paikkoja.

Tätä edellinen vkl oli mahtavaa tekemistä Mustosen Juhon kanssa. Hienoja järviä ja isoja haukia.
Viikko kotona ja sitten alkoikin tämä seuraava turnee veljesten kanssa.

Ensimmäinen kohde oli jo ennalta päätetty.
Hyvissä ajoin perjantai aamuna rannassa, jossa jouduimmekin tekemään veneen laskussa suunnitelman muutoksia, alhaisen veden vuoksi.

Lopulta vesillä ja aloimme tahkoamaan ennalta päätettyä sektoria.
Heti kävi pari ok kalaa näytillä, sekä muutama asiallinen tärppi.
Sitten syönti loppuikin kuin seinään.
Jonkun aikaa riitti uskoa paikkaan, mutta sitten päädyimme vaihtamaan mestaa.

Karttaselain “appi” taas auki ja seuraavaa kohdetta suunnittelemaan.
Se olikin paikka joka oli ennalta katsottu.
Mutta, mutta… Rannassa jouduimme toteamaan, että tänne emme jää.
Kolmas ennalta tuttu kohde kiikariin ja sinne.

Lopulta vesillä ja pari tuntia aikaa enää kalastaa.
Matkalla noin metrin vedessä Carbon piirsi veneen vierelle ok kalan.
Vedän pakin päälle ja katsomme oletetun kohdan.
Kuin hauki rannasta Mikon siiman päässä oleva Dexter Shad lentää arvioidulle alueelle.
Jokunen kammen pyöräytys ja PAM! Siellä lepää!

Kala ottaa niin lähellä venettä, että hetken on porukalla paniikkinappula pohjassa.
Mutta sitten hoika metrihauki lepää haavissa.


103cm Dexter Shad värissä Atomic Chic

Matka jatkuu kohti kohde aluetta, josta löydämmekin hyvin täkyä ja niitä saalistavia haukia.
Ok määrä kalaa käy näytillä ja Antti karkuuttaa pintaan vielä n. 8kg kalan.

Hieno päivä alle, vaikka jättiläisistä ei vielä havaintoa.

Seuraavan päivän kohde oli selvä, johon lähdimmekin ajelemaan pimeässä.
Muutamat pakkolliset huoltoasema pysähdykset ja olimmekin hyvissä ajoin seuraavassa rannassa. Vähän evästä naamariin ja autoon nukkumaan.
Takakonttiin tehty lavetti patjalla oli muuten mahtava keksintö!

Aamulla hämärässä ylös, aamupalat naamaan, vene veteen ja kamat kyytiin.

Ensimmäinen kohta kyseisestä järvestä antaa heti merkin, että kalaa on paikalla.
On täkyä ja haukea, heitämme ja täsmäuistelemme aluetta.
Veljekset repivät haukea tuplatärpistäkin.

Lopulta meikäläisen täsmäuisteltuun Dexteriin rouhaisee parempi kala.
Pienen punnerruksen jälkeen Mikko koukkaa kalan haaviin ja tarjoaa sen mulle.
On tää hienoo!

107cm 8.1kg Dexter Shad värissä Atomic Chic

Päätämme rauhoittaa tämän spotin ja siirtyä samalla järvellä toiseen paikkaan.

Alamme hinkkaamaan seuraavaa kohtaa, eikä aikaakaan kun mun Snäkiä rouhaisee parempi kala!
Todella tuhdissa kunnossa ollut kala näytti haavissa edellistä isommalta.

97cm 7.65kg SnackBaits XXL värissä Saksa

Antti käyttää veneen vierellä irroitettavana vähän karkeamman kalan, joka ei täytä kuitenkaan suurhauen vaatimuksia.

Menee hetki kun taas samaa Snäkiä viedään.

Sanon pojille, että nyt on sitten vieläkin isompi!!
Tää on todella hullu menijä siiman päässä!
Kala vaan juroo ja ottaa kunnon spurtteja.

Lopulta saan pumpattua kalan niin, että Mikko saa kalan koukattua haaviin.
Nyt on kymppi kala haavissa, vai onko sittenkään?

Järkky kunnossa oleva kala, mutta pituutta vain 104cm.


104cm 9kg SnackBaits XXL värissä Saksa

Hinkkaamme vielä hyvän tovin paikkaa saamatta kala kontakteja ja mietimme jatkoa.
Lopulta päädymme siihen, että käymme kopaisemassa aamun paikan ja vaihdamme vielä iltapäiväksi järveä.

Kännyt kouraan, Karttaselaimet auki ja seuraavaa kohdetta esille!

Mikko löytääkin mielenkiintoisen järven ja sen rantaan johtavan tien.

Nyt kiireellä rantaan, kamat autoon ja seuraavaa mestaa kohden.

Lopulta löydämme kartan avulla mestan, josta pääsemme rantaan.
Todella kikasvetinen ja hieno järvi.

Luotaimet kiinni ja järveä nuohoamaan.
Mutta, mitä?
Emme löydä mistään kaloja? Ei täkyjä, eikä kohde kalojakaan.
Yritämme kalastaa syvää, sekä matalaa vettä, mutta ei tärppiäkään.
Lopulta alkaa hämärtää ja päätämme lähteä rantaan ja kohti seuraavaa paikkaa.

Taas kartat auki ja katsomme jo ennalta suunniteltuun paikkaan menevän reitin, sekä kohdan johon saisimme auton parkkiin, jossa voisimme yön viettää

Muutamien pysähdysten jälkeen olimme lähellä, vielä pienet arpomiset kahden metsätien välillä ja lopulta rannassa.
Siinä tuli jonkun koirakin moikkaamaan ja meitä.
Todella kiltti ja söpö koira olis jäänyt varmaan meidän leirille, mutta lopulta oli pakko ottaa koira mukaan ja viedä se lähimpään taloon, josta selvisikin oikea omistaja.

Aamulla taas ukot auton takakontista ylös, aamupalat naamariin, kamat veneeseen ja vesille.

Todella komean näköinen täysin uusi mesta!

Luotailtiin aluetta, samalla heittäen ja uistellen.

Lopulta Mikon tarjoilemaa kumia rouhaisee parempi kala!

Pienen väännön jälkeen veneessä käy aavistuksen hoikka, mutta kuitenkin metri hauki.

103cm SnackBaits XXL värissä 022

Mene pitkä tovi.
Sitten on taas meikäläisen vuoro ja tällä kertaa Dexteriä viedään.
Saman mittainen, mutta paremmassa lihassa oleva kaveri tuo lisää uskoa tähän mestaan, ettei kalan malli ole pelkästään hoikkaa.

103cm Dexter Shad värissä Atomic Chic

Hinkataan aluetta pitkään ja näemmekin kaikuluotaimella joitain ok haukia, mutta nyt ei ole se kuuluisa ikkuna auki.

Vaihdamme aluetta ja menemme heittämään tarkkaan kyseistä spottia.

Pitkän hieromisen ja yhden kalan jälkeen huuto raikaa järvellä!
Antilla on vihdoinkin parempi kala kiinni!

Arvuutellaan painoa kun hauki teutaroi vedessä.
Lopulta Mikko koukkaa kalan haaviin ja keulassa näky on kun veljekset vetäisivät yhdessä tangoa!
Todella jyhky kala heittä ilmaan arvoita jopa kympistä, pitkästä kalasta.
Mutta taas meidän silmämme pettävät. Pojat kaivavat jopa toisen vaa`an esiin, mutta ei.
Kala on tasan 8kiloa ja kun mitta näyttää kalalle pituutta vain 101cm, niin totuus viimeistään paljastuu.

Joka tapauksessa todella hieno kala täysin oikeaan paikkaan.

101cm 8kg SnackBaits XL värissä 001

Päivä jatkuu kyseisen ja aamuisen paikan hinkkaamisella, ilman sen suurempia tuloksia!

Oli aika pakata kamat ja ukot autoon, sekä suunnata kotia kohti.

Siittä vielä muutama kuva reissusta <3

 

 

 

 

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi