Yksi vipan nousu voi pelastaa päivän

Edellinen päivä oli kropalle niin rankka, että myöhään illalla vielä mietin, lähteäkö kalaan vai ei?

Eikä se ainakaan helpottanut päätöksen tekoa, että tällä hetkellä tuntuu hauilla olevan suut kiinni.
Tosin se kyllä helpottaa yksin jäällä oloa, kun tietää ettei tarvitsisi juosta.

No pakkohan se on lähteä, kun tietää että taas tulee pitkä tauko.

Eli kamat taas kasaan ja aamulla tien päälle.

Hyvissä ajoin olin jo mestoilla ja sain onget viritettyä.

Niin kuin vähän aavistelinkin, tuntuu olevan kova syönti päällä, koska ensimmäiseen kolmeen tuntii tuli 2 vientiä 😀
Toisesta näytillä käy n. 4kg hauki ja toinen kala oli vaan täräyttänyt täkyä, eikä edes ajatellutkaan syövänsä sitä.
Siinä se täky ”lepäili” suoraan avannon alla.

Sen jälkeen olikin aika syödä eväitä, seuraavan noin kolme tuntia.
Yritin kaikin tavon keksiä tekemistä, mutta kävelykään jäällä ei kiinnostanut, koska paikka paikoin lunta melkeen polveen asti.
Välillä vielä jalka meni toisesta jää kerroksesta läpi ja sen alla oli n. 10cm vettä. Rankkaa!

Tämän jälkeen tuli vienti, joka tosin jäi hylyksi. Sama homma, kalalla ei ajatustakaan lähteä kuskaamaan täkyä, vaan siihen se oli heti jäänyt.

Virittelin ongen paikalleen, niin tuli seuraava vienti.

Pihdit taskussa ja matto sylissä ryntäsin taas vavalle. Tempasin suoraan vastarin ja siihen jäi, nyt mennään paremmalla painolla! Jes!

Muutaman kerran kala käy avannon alla ja arvailen kokoa. Saan kalan liplockiin ja kastellun vapautusmaton sisään, siitä siirto vesiahkioon.
Olisko tää nyt jo?!? Kyllä mä uskon niin, maaginen kerho kala!

 

 

112cm 9.3kg
Pituutta löytyi tarpeeksi, mutta painoa jostain syystä ei.
Olihan hieno fiilis haastavan päivän jälkeen!

Oli aika sanoa heipat ja päästää kala takaisin veteen!
Todella hieno pantterikuvioinen evä vaan vilkutti kalan lähtiessä.

Mulla oli myös yhdessä ongessa todella iso lahna, vielä ennen kotiin lähtöä tämä vippa nousi pystyyn, nyt jännitti!

Tää on vähän sellanen onki, että ei edes tiedä uskaltaako siihen vetää vastaria!
Mutta, mutta, normi kuvio. Täyssä vaan reikä kyljessä ja siihen se oli pohjaan pudonnut.

Kalaa oli paikalla, mutta eivät olleet syönnillään.

Onneksi yksikin vipan nousu voi pelastaa päivän!

 

Tupla 9+

Olihan taas viikonloppu!

Lauantaina käytiin taas Larssonin kanssa tutkimassa yhtä syvää muikkujärveä.
Tällaiset järvet ovat aina yhtä haastavia ja mielenkiintoisia.

Muutama kala saatiin ja isoin oli jossain 5kg hujakoilla.

Nyt mulla oli viikonloppuna testissä myös Deeper Pro+ kaikuluotain molempina päivinä, enkä mä yhtään ihmettele, miksi jengi ei paljon enää pilki ilman tällaista laittetta.

Piti itsekin vähän pomputella tasuria ja testailla miltä se näyttää Deeperin näytössä.

Oli myös hauska käydä tsekkaamassa, mihin syvyyteen se täky tuli sitten oikeesti laskettua?

Kuvassa Deeper piirtää täyn reilun kahden metrin syvyyteen.

En tiedä onko muut testanneet, mutta kun jäällä oli reilu pari senttiä vettä, pystyi Deeperiä työntämään jään päällä ja se piirsi kokoajan kuitenkin pohjaa.
Yhdessä kohdassa halusin löytää tietyn syvyyden rinteen reunasta, eikä tarvinnut kairaa yhtään ylimääräistä reikää 😀

Onhan tää kyllä veikeä laite ja kulkee kyllä mukana jatkossakin repussa.

Sunnuntaina sitten erilaiselle järvelle.

Sää oli pikkasen erilainen kuin lauantaina.

Deeperillä oli taas helppo katsoa syvyys ja mille korkeudelle täky laskeutuu.

Aamulla oli tosi kova lumipyry, joka rauhottuikin melkein heti jäälle päästyäni. Siitä se sitten lähti, jonkinlainen syönti piikki.

Ensimmäinen vippa nousi pystyyn. Pihdit taskussa ja vapautusmatto kainalossa ryntäsin avannolle.
Kela rullasi ja pääsin vetämään hyvän vastarin. No nyt, parempi kala heti alkuun.
Jää oli kirkas avannon reunalla ja todella nätti pötikkä vilahtaa jään pintaa vasten.

Lopulta kala oli liplockissa, koukut vedessä irti ja kala hetkeksi vedellä täytettyyn ahkioon, että saan rauhassa kaivaa kaikki kamat valmiiksi, yksin kun olin.

107cm / 9.1kg
Todella nätti ja tasapaksu pötikkä.

Tämän jälkeen pari pienempää kalaa kävi härkkimässä täkyjä.

Jonkinlaisen syöntipiikin viimeinen vipan nousu olikin taas jotain parempaa!

Tämäkin vuosi on ollut ihan outo, ei minkäänlaista logiikkaa missään syönneissä.
Välillä toimii aamu, välillä keskipäivä ja välillä ilta.
Nyt se oli aamupäivä.

Taas muistoksi dokumentit kalasta ja kala takaisin kasvamaan, mutta mitäs hullua?!?
Mitä tälle kalalle on tapahtunut?

Onko potkuri osunut joskus vai mikä?
Pääasia, että hauet ovat kovia selviytyjiä!

Tämäkin kaveri oli täysissä sielun ja ruumiin voimissaan ja antoi kovat taistelut siiman päässä.

Nyt vieläkin varovaisemmat käsittelyt ja kala nopeasti takaisin.


Mittaa ei oikein voinut ottaa, mutta osaavan kiropraktikon käsissä tämä kala olisi ollut helposti 110cm.
Painoa oli 9.2kg

Todella hieno kala ja hyvässä lihassa, joten mutkalla ollut ranka ei ollut haitannut saalistusta!

Päivään mahtui myös 3.5 tunnin hetki, jolloin tuli vain yksi pummiksi jäänyt vienti.

Kavereille kans

Mentiin Mikon kanssa järvelle, niin matkalla totesin: Nyt ku sulle vielä tärähtäis +11kg, ni tää olis kyllä yks kovimmista täkykalastus kausista meidän porukalle!

Palataan vähän ajassa taaksepäin…

Tossa on yksi järvi kummitellut mielessä muutaman vuoden ja ajatus on ollut mielessä, että sinne on pakko päästä, joko avovesillä tai sitten jäällä.
No, eräs kaunis päivä käytiin sitten lopulta siellä Jyrkin kanssa. Mitään jättejä ei noussut, mutta järven potentiaali tuli heti selväksi.

Seuraava reissu olikin sitten edessä ja mentiin Antin kanssa kyseiselle Järvelle.

Aluksi kauhea pähkääminen, mihin onget laitetaan?
Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja paikka oli selkeä.

Ensimmäinen parempi kala heilautti mitan 103 senttiin.

Hetkeä myöhemmin tapahtuu taas jotain hullua!

Antti vetää vastarin ja siima pysähtyy kuin seinään! Samassa kala irtoaa!!
Sillon raikui taas kirosanat ja lumipöllysi kun Antti potki lunta, eikä ihme! Kun ystäväni sanoo että se oli varmasti kymppi, niin pakkohan se on uskoa.

Huusin Antille että äkkiä vaan syötti veteen ja rauhoitetaan kohta.

Pääsimme hetkeksi istahtamaan kun viereistä onkea viedään.
Huusin vielä vitsillä Antille perään, että nyt se on sitten se sama kala!

Ja kuinkas sitten kävikään? Vastarista jo Antti tunsi, että nyt on sitten järkyttävä mörkö.
Näin pitkiä väsytyksiä en muista jäällä nähneeni.

Vaikka kalaa ei oltu edes nähty, niin täytin ahkion, koska iso se on!

Hetkeä myöhemmin kala oli ahkiossa ja riemu pääsi valloilleen.

117cm / 11.6kg

Reissu oli kyllä täydellinen, viisi suurinta kalaa olivat kaikki yli 5kg.

Ilta alkoi taas lähenemään ja oli aika lähteä kotiin!

Seuraava reissu olikin edessä Mikon kanssa.

Aamu alkoi tutulla kaavalla.

Mulle on annettu palautetta, että tarttee lähteä aamulla kotoa hiljaa, ettei muu perhe herää.

Joskus on pudonnut muunmuassa termari lattialle ja kerran meni lautanen säpäleiksi.
Mutta nyt niin ei käynyt, ylpeänä itsestäni suljin ulko-oven ja menin autolle. Missä avaimet?!?
Niitä ei löydy mistään, joten ei muuta kun herättämään rouva.

Lopulta löysin vara-avaimet ja kiireesti Mikkoa hakemaan.

Piti tehdä pikku koukkasu ja hakea kamaa mukaan vielä Antin varastosta.
No mutta, varastonlukko jumissa… Tässä meni taas kalliita minutteja, kunnes saimme oven takaisin lukkoon.

Lopulta olimme kohteessa ja tarpominen jäälle sai alkaa.

Jostain kumman syystä tällä kertaa aamu oli vientien suhteen todella hiljainen ja pilkkijöitä alkoi lipua jäälle.

Siinä jo mietiskeltiin mitä tehdään, vaihdetaanko järveä.

Mutta olin varma, että jos nyt lähdetään, ei tänne välttämättä tule enää kahdestaan palattua.

Päätimme vaihtaa kohtaa, josta saimmekin muutaman banaanin kokoisen kalan. Ihan hämärän pieniä haukia!

Iltapäivästä tapahtuikin jotain outoa, ihan käsittämätön ison kalan syöntipiikki.

Ensin käytän kylvyssä kalan, 106cm / 7.9kg

Ihan hetkeä myöhemmin taas täkyä viedään!
Ja taas parempi kala!

Muistan kun totesin Mikolle avannolla, että voi helvetti, tää on taas parempi kala, olis nyt tullut sulle!

Mittaa ei ehditty sattuneesta syystä ottamaan. Mutta painoa 8.2kg

Tässä vaiheessa Mikolla oli vähän jo usko loppunut, jäällä oli havaittavissa pientä manaamista ja kiukuttelua 🙂

Ehkä se vaan tarvitsi sen, tämän salaisen aseen.

Eikä aikaakaan kun Mikon vuoro tarttua vapaan. Huomaan heti että nyt on parempi, joka välittyy myös miehen elekielestä!

Ryntään perässä avannolle! Tärinän lisäksi miehestä huokuu iloisuus, nyt on sitten kunnon kala!

Mikko sanoi että näki kalan jo luukulla ja varma kymppi!!

Sitten pää ja runko menee avannon ohi, johon on helppo todeta: TOI ON 12 KILOA!!

Piri pintaan täytetty ahkio ja muut välineet ovat valmiina.

Sitten Mikko liplockaa kalan ja autan sen ahkioon.

NO NYT!! Kuin innostunut lapsi jouluaattona, Mikko hyökkää mun kimppuun!

Ai hemmetti, molemmilla aivan mahtava fiilis! Nyt ei pelkät säbänyrkit enää riittäneetkään! <3

Tällä reissulla tämä tunteiden vuoristorata sitten oikein korostui ja lopulta tunteet pääsivät valloilleen!
Nämä mukana olevat tunteet ovat se yksi iso ja hieno juttu tässä kalastamisessa, sen lisäksi, että ikinä et voi olla täysin valmis ja tietää kaikkea.

BOOM!!

Se on siinä! Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

120cm / 11.8kg

Tähän väliin oli hyvä todeta, että mun puolesta voimme lähteä kotiin…

Kuitenkin kalastettiin vielä hetki ja luukulla käy yksi kutosen kala.

Olihan taas mahtavat reissut ja hullut onnistumiset.

Nyt on sitten joka jätkällä +11kg tälle jääkaudelle!! Huh huh…

 

Huikeita järviä, kaloja ja ystäviä

Nyt on tullut heitettyä ystävien kanssa pari ihan käsittämätöntä reissua!

Tässä niistä yksi.

Viime viikolla oli vielä paniikki päällä, kun pakasteessa oli enää yksi pussi lahnoja.
Kuitenkin olin suunnitellut viikolle kahta reissua, kiitos pekkaspäivien, jotka mahdollistavat nämä viikolla käymiset.
Keskellä viikkoa saa myös usein olla rauhassa, eikä törmää muihin kalastajiin.
Mutta minkäs teet, kalaan ei pääse jos ei ole täkyjä.

Sitten se tapahtui, loppuviikolla sain todella mahtavan puhelun, kun Antti ”Täkytohtori” Salo soitti!
No nyt ei oo sitten pulaa täyistä! Ämpärit, tynnyrit, pakkaset ja varmaan Antin auton jalkotilakin oli täynnä kalaa!!

Ai että, olihan taas kerran hieno puhelu! Antti pelastaa TAAS meidän muutenkin todella hyvin alkaneen täkykauden.

Sitä en kyllä tiedä, mitä herra laittaa mäskiksi katiskaan? Ainakin kaurahiutaleita ja varmaan ripaus rakkautta 😀 Muut ainesosat saattavat olla salaisia.

Tällä puheella aukesikin sitten reissu Jyrkin kanssa täkyilemään. Eikä mikään ihan tavallinen reissu, vaan niin kuin Jyrki jäällä totesi:
”Tää on nyt ollut semmonen reissu, että tähän kun tulee se onnistuminen, ni se tuntuu mahtavalta”
Ja tässä vaiheessa olimme tosiaan vasta päässeet jäälle 😀

Näinhän siinä sitten kävi:

Tarkoitus oli olla todella hyvissä ajoin jäällä, mutta kun ilma on muutenkin kirkas, niin edes kukonlaulun aikaan herääminenkään ei tunnu riittävän.

Olimme katsoneet valmiiksi kohdan, johon saamme auton lähelle ja siitä pikku mäki ylös ja alas, jolloin olemme rannassa.
Joo o, ai että pikku mäki?!? Ei ollut siitäkään apua, että ala-asteella tuli käytyä pari kertaa suunnistamassa, kun ei tajunnut kartasta, että valitussa kohdassa on pystysuora kallio!

Koska kalaan oli päästävä, eikä jaksettu enää kääntyä takaisin, niin sisällämme heräsi jonkinlaiset Veikka Gustafssonit.
Siitä oli ketteryys kaukana, kun kaksi satakiloista jöötiä alkaa kiipeilemään kamojen kanssa 🙂

Lopulta ranta alkoi näkyä, mutta samassa minä kävelin johonkin sodan aikaiseen natolankaan ja heitin huolella nurin.
Onneksi päällä ollut Ursuit saattoi säilyä ehjänä.

Matka jatkui, mutta ranta olikin tältä kohtaa vain ohuessa jäässä ja jalka meni painamalla läpi.

Löysin kohdan, josta työnsin ahkion jäälle, enää pitäisi päästä itse perässä.

Vähän vahvempi kohta löytyi. Päätin käyttää tuuraa apuna ja lingota itseni Sergei Bubkanlailla jäälle.

Kaari lähti hyvin ja sain ilmaa kroppani alle, mutta vasemmalla jalalla laskeutuessani jäälle, se meni sukkana läpi jäästä ja muu kroppa jatkoi matkaa jään päälle.
Voitte vaan kuvitella mitä käy säärelle kun se pysähtyy jäähän ja muu sata kiloa jatkaa matkaa.
Nyt näyttää siltä että sääriluun kohdalla ihon alla on Deeper kaikuluotain pallero.

Jyrki päätti ottaa hylje taktiikan, joka osoittautuikin hyväksi.
Lopulta olimmekin jäällä ja suunnitellulla leiripaikalla, tässä vaiheessa Jyrki totesi:
”Tää on ollut jo nyt ollut semmonen reissu, että tähän kun tulee se onnistuminen, ni se tuntuu mahtavalta”

Onget kun saatiin viritettyä, oli aika alkaa syömään Jyrkin silakkapihvejä.
Kertaalleen lensi silakat vapautusmatolle kun vienti tuli kesken ruokatauon.

Viimeisillä reissuilla mulla on ollut testissä Trapper Hook koukkuja.
Paljon kehuttujen ja palkintoja voittaneiden koukkujen idea on se, ettei se ”revi/avaa” läpi meno reikää niin helposti kuin perus koukku, vaan pysyy paikallaan.
Todella tukevasti ja hyvin koukut kyllä tuntuivatkin olevan kalassa.
Minulla oli taas vaan yksi koukku käytössä.

Uskonkin, että näiden koukkujen etu tulee hyvin esille varsinkin kuhaa ja ahventa kalastaessa, esim vertikaalijigatessa tai sitten pilkkiessä.
Mutta toimii hienosti näköjään myös hauki ja täkyhommissa, vaikka olinkin ulkonäöstä aluksi vähän skeptinen.
Koukun malli tekee myös sen, että pienemmät koukut eivät pääse vääntymään niin helposti.

Testit jatkuvat…

 

Olimme päättäneet Jyrkin kanssa, että kalasta vaihtuu aina vuoro.
Eli voi käydä myös niin, että toinen juoksee parille pummille ja sitten tulee vaan yksi kala, jolloin toinen ei juokse koko päivänä ollenkaan.

Nyt ei käynyt ihan niin.

Meikäläisen vuoro juosta viennille ja jo vastarista tuntee, että no nyt!!

Väsyttelyn jälkeen saadaan kala näytille, OH HOH!! Varovasti arvaillaan painoa ja saadaankin kala nopeasti käymään matolla ja valmiiksi kastellulla punnituspussilla.


110cm 9.8kg
Nyt tuntuu mahtavalta! Tämä oli nyt se onnistuminen mitä tällaiseen starttiin toivoo.
Nopeasti päästetään pieni hylje takaisin!

Eikä aikaakaan kun Jyrkin täkyä viedään. Ja taas mennään!
Kala vie vastarin jälkeen siimaa junanlailla. Kiikutan valmiiksi täytetyn ahkion ym.. tarpeet luukulle.

Lopulta kala on ahkiossa!

Nopeat toimenpiteet ja pönökuva muistoksi, tätä tämä on parhaimmillaan, mutta valitettavan harvoin.


110cm 8.6kg

Tulee taas hiljaisempi hetki ja sitten saman reijän alla, josta nousi 9.8kg, tapahtuu jotain. Täky saa kyytiä!
Juoksen paikalle ja vedän vastarin, mitä hullua?!? Taas on painoa!
Nopeasti kala käy luukulla ja arvailen sitä yli kympin kalaksi!!

Ekan näyttäytymisen jälkeen mennään ja kovaa. Kala vie hulluna siimaa, enkä muista koska on ollut itsellä näin pirteä ja painava kala siiman päässä!
Menee hyvä tovi, kunnes kala on liplockissa ja uudessa ahkiossa kylvyssä!

Voi h*lvetti! Se on siinä nyt!! Se maaginen +10 kala!
Heitetään säbänyrkit ja aloitetaan nopeat toimenpiteet.

Huh huh!!

115cm 11.4kg Törkeen makee kala!!

Tämän jälkeen loppu päivä meneekin hämärän rajamailla.

Vielä tarpominen mäen yli autolle.
Puolessa välissä meinas ryynit lentää kun allekirjoittanut meni niin hapoille.
Mutta tällaisen onnistumisen jälkeen toi mäki oltas menty vaikka käsillä seisten.

Kiitos taas kerran kaikille osallisille, mahtaville ystäville!

PS. VAIKKA NÄISTÄ RAPSOISTA VOI SAADA VÄLILLÄ SEN KUVAN, ETTÄ AINA TULEE HYVIÄ REISSUJA, NIIN EI SE SITÄ OLE.
PALJON ON TULLUT TEHTYÄ REISSUJA JA PALJON DUUNIA ISOLLA PORUKALLA, NÄIDEN ONNISTUMISTEN ETEEN.

kilpailut kavereiden kesken

Jokaisessa meissä asuu pieni kisahenki!

Aina kun tulee lähdettyä kalaan, esim veljesten kanssa niin, että toinen menee toiseen paikkaan ja toinen taas toiseen, niin aina pitää olla leikkimielinen kisa päällä!
Säännöt muuttuvat varmaan joka kerta ja se, kumpi tästä mainitsee ensin, määrää säännöt.

Nyt oli tossa vuoden vaihteessa taas päivä, että minä lähdin kalaan Jyrkin kanssa ja Antti Haukitohtorin kanssa, joten kisa asetelma oli valmis!

Molemmilla porukoilla oli hauki kohteena. Antilla ja Tohtorilla avovesi, kun taas mulla ja Jyrkillä jääreissu.

Soitin Antille ja ilmoitin, että se on sitten kisa!
Säännöt:
määärästä 1 piste
suurhauesta 2 pistettä
+10kg hauesta 3 pistettä

Antti ja Haukitohtori kun on samassa veneessä, niin pelko oli suuri, että sieltä voi tulla todellinen mörkö!
Määrässä me taas uskoimme Jyrkin kanssa pärjäävämme, tosin meillä oli täysin uusi ja tietämätön paikka edessä.

Antti sai paalupaikalta turhan hyvän lähdön, Jyrkin vielä ajellessa harhaan, ennen kuin meille edes löysi.

Lopulta proteiinin ja lihasmassan tuoksuinen auto kaarsi meidän pihaan. Sanoin että voidaan mennä mun autolla, joten nopeasti kamat kyytiin…

Tässä vaiheessa Antti taisi olla käynyt jo ensimmäisessä Hesburgerissakin, mutta ei hätää, me ei aijottu pysähdellä.
Niin tosiaan, ei aijottu! Mutta kun allekirjoittaneella vatsa veti varmaan pelkästä jännityksen itsensä ihan kuralle, niin ei taidettu päästä ensimmäistä risteystä pidemmälle, kun meikäläinen juoksi metsään!

Matka jatkui. Jossain vaiheessa totesin, että rantaan menee kartan mukaan pikkutie, mutta harmi kun ei oo nelivetoa. Johon Jyrki totesi: No mun auto olis ollut!
No niin, ei voi enää mitään!

Lopulta pääsimme kohteeseen ja tosiaan nelivedolla oltais täräytetty rantaan, mutta nyt käveltiin jokunen sata metriä.

Jäätä ei ollut kohteessa liikaa ja pitkän taivuttelun, sekä tsemppauksen saattelemana sain Jyrkin ottamaan ensimmäisen askeleen jäälle! JES!
Hitaasti, mutta varmasti aavistuksen käynnissä olevalta hieromasauvalta muistuttava hyvä ystäväni seurasi minua kuin koiranpentu.

Nyt reippaasti kohti ennalta scoutattua aluetta. Tai no, ehkei me nyt niin reippaasti mentykään, koska tuura meni aina laakista läpi jään, kun paksuutta testailin.
Jännitti kyllä vähän itseäkin!

Saatiin onget veteen ja päästiin hörppimään kahvia. Meni hyvä hetki ennen kuin ensimmäinen vienti tuli. Melkein perään seuraava ja tiesimme, että siellä ne yhdet soutelee vielä tyhjää.

Aina kun on tämä ”kisa” päällä, on pakko hämätä ja härnätä toista porukkaa.
Laitetaan pelkkiä viestejä tyyliin:
Se oli sitten siinä!
No nyt!!
Nyt on sit iso!!

Viimeinen viesti voi tarkoittaa vaikka metsään väännettyä jöötiä, mutta pääasia että toista hämätään.
Kalojen kuvat otetaan myös eteentuotuna tai hämäävistä kulmista, kertomatta heti painoa.

Tämän kuvan saattelemana tiesimme, että pisteet ovat nyt meidän puolellamme:

Eikä aikaakaan kun Antti ja Tohtori pääsevät kuittamaan hienolla kalalla ja makeella kuvalla, nyt kyllä jännittää!

Vielä ennen kotiin lähtöä käytämme pari kalaa Jyrkin kanssa näytillä. Nättiä, mutta ei mitään jättiä!

Parin tunnin kotimatka sai alkaa, koska Jyrkin piti ehtiä vielä jollekin työmaalle.

Lopuksi vielä yhteenveto viestit Antin kanssa, joka kertoi saaneensa vielä kuha tärpin.
Nooh… Onneksi tässä kisassa ei nyt kuha tärppejä pisteytetty 😉

Mahtavia ystäviä ja hauskaa oli!

Kolme kalaa, kolme suurhaukea

Ai että, alkoihan komeesti sitten tämäkin jääkausi!

Ensin käytiin Mikon kanssa yhdessä ongella ja jokunen hauki käytettiinkin näytillä, mutta ei mitään mainittavaa…
Pirun hauska reissu ja kyllä toi täkyily on mun mielestä mielekkäämpää ja paljon helpompaa ystävän kanssa.

Nyt sitten yksin jäillä.
Aamu hämärissä kohteeseen, jännä nähdä kestääkö edes jää.

Tuura meni joka lyönnillä laakista läpi, mutta hyvin tuntui ukon kestävän.
Alla pari senttiä teräsjäätä ja päällä varmaan 7cm ”höttöjäätä”.

Pääsin aijemmin suunnitellulle alueelle ja laiska kun olen, niin otin Makitan käyttöön!
Vihaan sitä täkyillessä, jos rämpimisen ja kairailun takia joutuu ottamaan hien pintaan ja sitten istuskelet muutaman tunnin jäässä niin, että kylmettynyt hiki alkaa paleltaa.

Jäällä alkoikin olla reikiä kuin erään väestön sukujuhlissa.

Eikä aikaakaan kun ensimmäistä lahnaa viedään. Hetken väännön jälkeen nätti kala käy avannolla. Otan kalan liplockiin ja huomaan, että #2 koon koukku on nätisti kalan kitalaessa.
En ihan tällästä starttia odottanut, joten ei ollut ahkiota mukana. Annan kalalle siimaa ja haen ahkion, puntarin, mitan ja vapautusmaton viereen. Pihdit onkin AINA taskussa kun onkia viritän.

Kuva luukulla, nopeat toimenpiteet ja kala takaisin.
Kala oli kuitenkin sen kokoinen, ettei tarttenut alkaa kauheesti kuvailemaan.

Isopäinen, mutta tyhjä mahainen mörkö. 103cm 6.4kg

Nyt tais osua jonkinlainen syöntipiikki kohdalle, koska ei mene kauaa edellisen kalan vapautuksesta kun taas mennään!

Kala tuntuu vastaavalta kuin edellinen!
Kirkkaassa vedessä näen kalan avannosta ja näyttää kyllä äkkiseltään paremmalta.
Hetken väännön jälkeen kala on vedellä täytetyssä ahkiossa ja on aika tehdä toimenpiteet muistiinpanoja varten.

Nyt olis raameja, mutta vatsa on tyhjä tälläkin kaverilla.
Myös kalastajalla, koska ei oo ehtinyt aamupalaa edes syödä.

109cm 7.4kg

Kiva olla kalassa ykköset päällä.
Joulupukin tuoma Gunkin rotsi ja Makita pipo, alla Ursuit. Joka oli muuten ehdoton, kun tällasille jäille lähtee. Takin heitin vasta päälle kun totesin, että jää kestää.

No mutta, sama kaava toistuu. Välissä muutamat pummit ja taas vastari pysähtyy.
Ai että, on tää Amerikkaa! Vastaavaa koko luokkaa oleva kala teutaroi taas siiman päässä!
Lopulta kala onkin taas näytillä ja aika kangistua kaavoihin.

Nopeasti on taas kala päästetty takaisin!

102cm 6kg

Vähän on kyllä tyhjä mahaista sakkia ja sentit menevät hukkaan, mutta silti mulla on vahva usko, että tämäkin järvi pitää sisällään jonkin kunnon ”aarteen”!

Uudet vavat (Wake Jeti) ja kelat (Gunki BC200 NG) olivat nyt testissä, sekä Ketkukankaan vipat.

Komeesti pelittivät <3

Puristimeen täytyy virittää jatkoa, että saan vipan kiinnityskohdan lähtemään ylempää.
Kuvassa vippa viistää vettä, mutta syöttinä onkin sellainen n.600-700g lahna. 😀

Aika uskomatonta, kolme kalaa ja kaikki suurhaukia!

Hurja vuosi

Morjesta vaan kaikki lukijat!

Ajattelin pikkuhiljaa paketoida tämän avovesikauden, vuoden joka jää kyllä ikuisesti muistoihin <3

Tää on ollut jotain ihan käsittämättömän sairasta.

Oon pitänyt kirjaa reissuista ja tapahtumista nyt pari vuotta, onneksi!

2.9.2015 kirjoitin ensimmäisen blogi tekstini, nimellä: Ensimmäinen ja viimeinen kaslastusblogi. Vai onko?

No eihän se ollut, homma sai reilusti vielä tuulta purjeisiin, kun maaliskuussa 2016 potti räjähti täysin!
Meikäläisen uittamaan täkyyn tärähti 16.2kg hauki, jonka pituus oli pyrstöä supistamatta 130cm!!

Jossain vaiheessa katselin tämän blogin lukija määriä, niin kahteen päivään kun oli tullut 3500 luku kertaa, niin tiesin, että onhan tällä kysyntää ja hommaa voi jatkaa.

Jollain tavalla olen ehkä sairas, mutta välillä on mahtava ottaa kuppi kahvia ja palata lukemaan omia tarinoita ja käydä mielessä reissut uudestaan.

No mutta, palataan tähän vuoteen…

Vanhat hyvät kaverit ovat pysyneet mukana, mutta olen tavannut paljon uusia mielettömän hienoja ihmisiä, niin livenä, kuin somenkin puolella. Olen myös saanut kokea sen somen nurjan puolen, kalastajien kaksinaamaisuuden, kierouden ja kateellisuuden. Mutta niinhän se menee, että jokaisessa meissä on vikamme ja kaikissa piireissä tällaista varmaan tapahtuu, jossain vaan enempi.

Niin kuin moni varmasti on huomannutkin, niin tämän kauden olen panostanut vertikaalijigaamiseen. Enkä turhaan, nautin usein vesillä yksinolosta ja siitä rauhasta, mikä siellä usein on, ilman mitään kiirettä ja sekoilua. Vertikaalijigaus on juuri sitä!

Toki on niitä hetkiä, kun on mahtavaa olla kavereiden kanssa vesillä. Sillon ne onnistumisetkin ovat huomattavasti kovempi juttu. Se kun voit iloita, huutaa, kiljua, halata, kaataa veneen ja heittää säbänyrkkiä sen frendis kanssa ja olla oikeasti aidosti iloinen jopa sen kaverisi onnistumisesta, ne hetket on aivan käsittämättömän makeita.

Parikin ”toimittajaa” on kysellyt kuulumisia ja saaliita, niin tuli tossa lukastua tota kalapäiväkirjaa.

Tänä vuonna 2017 vertikaalijigillä on noussut:
12kpl yli 7kg kuhaa
10 suurimman kuhan keskipaino 8.3kg
5 suurimman kuhan keskipaino 9.17kg
8 suurhaukea
Suurin kuha 95cm 10.3kg
Suurin hauki 115cm 10.75kg

Ja se, mikä tästä tekee hassuinta, olen käynyt 18 eri järvellä vertikaalijigaamassa + yhdellä järvellä lasten kanssa ja yhdellä järvellä, kun myin vanhan kaikuluotaimen.
Vertikaalijigaus reissuja tuli 30kpl + nämä kaksi, joita en laske mukaan, koska ei tullut kalastettua.

Mulla on ollut aina kaikukalustona Lowrancen laitteet, 5x Chirp, Elite TI7, Elite TI9 ja nyt alku syksystä käyttöön tuli Lowrance Carbonit ja 3D boxi.
Täytyy sanoa, että kyllä kannatti käydä hypistelemässä laitteita ja hetki miettiä, että mitä sitä oikein haluaa.

Olen ollut kamoihin todella tyytyväinen!
Se, mitä olen aina jaksanut myös mainostaa, niin asiakaspalvelu on ollut myös Lowrancen päässä aivan mahtavaa.

Moni on kysellytkin mun kalustosta ja laittanutkin viestiä, että saisin blogissa kirjoittaa kamoista tarkemmin, joten mainitaan nyt tässäkin, että kaikennäköistä välinettä on käsissä pyörinyt, mutta 13 Fishing Inception kela on tällä hetkellä sellainen, mitä en äkkiä vertikaalijigauksessa vaihda. Nyt käytössä tosin jo toinen kela, kun edellinen meni järven pohjaan ja siinä samassa suosikki vapa, Gunki Shigeki 230XXH.
Perukkeena on ollut Jawlinen titaani ja siimoina Nerve Fibre 0.20mm ja 0.16mm.
Sitä nyt ei tarttisi varmaan erikseen mainita, että tällä kaudella käytössä on ollut Wake Pelagear 8″ vertikaalijigit. Kaikki edellä mainituista kaloista (pois lukien yksi, joka tuli Fin-S jigillä), tulivat juuri Pelagearilla.
Joten Wake Fishingin suuntaan myös iso kiitos, koska asiointi on hoitunut todella mallikkaasti ja kamat ovat hyviä.

No mutta, siinähän sitä tarinaa taas tällä kertaa, ohessa vielä muutama kuva kuluneesta kaudesta.
Todella iso kiitos kaikille lukijoille ja varsinkin teille, jotka jaksatte laittaa palautetta!
Kireitä kaikille ensi kauteen 2018!

Rutakkojärvi

Edessä operaatio rutakkojärven valloitus, osa 2.

Kamalaa tuulta ja vettä luvassa, mutta kun kalapäivä tulee, niin onhan se mentävä.

Pääsin mestoille, näkyvyyttä rutakossa ei paljoa ollut sateiden ja kauheiden tuulien takia, joten mennään samalla värillä, mikä pelittää myös Kemijoen kristallissa, eli luottopakki siiman päähän. Dexter Shad 340mm värissä Atomic Chic.

Meni todella pitkä tovi, kunnes sain pelikirjan auki.
Paikalla ollut kala tuntui olevan aktiivista, nimittäin jo noin kahdennensadan heiton jälkeen nasahti 😀
Tää on juuri se hetki mitä odottaa. Todella pitkään hiljaista ja sitten kun lyö, niin vain taivas on rajana.

Eka tärppi, eka kala!
Todella hyvä tärppi ja vavassa tunsi, kuinka kala on vetänyt Dexterin temppeliin asti. Jawline titaani rohisi kalan naskaleiden välissä.
Kauempana tuli julmettu pää pintaa!
Haavi kouraan ja nimi lehteen.
Mutta mitäs helv… Mikä näitä kavereita vaivaa? Kamalat päät, mutta aivan ankeriaita!

Käytin kalan mitalla, mutta en viitsinyt edes punnita. Tasan 100cm, mutta silmä puntari arpoi numeroksi lähemmäs 5kg, kuin 6kg.

Taas kuluu hyvä tovi ja samanlainen tärppi! No nyt…
Mutta ei, kala tulee pintoja pitkin kuin vasta isututettu kirjolohi. Tärpin jälkeen pienet sätkyt ja se on siinä. Näillä missi vartalot omaavilla kavereilla ei tunnu olevan yhtään edes voimia. Eikä ihme, kroppa on samanlainen kuin itse olis ollut 2kk vatsataudissa. Kala takaisin nopeasti ja seuraavalla heitolla taas kala. Vähän paremman muotoinen, mutta lyhyempi.

Taas kuluu hetki ja yhdestä nurkasta raahataan seuraavaa isopäätä. Taas lähennellään metrin rajaa, mutta kaikki muu kropasta puuttuu.
Käytän kaverin mitalla, tai en käytäkään, kaveri hyppää käsistä veteen.
Vielä ennen kotiin lähtöä yksi kala käy näytillä.

Mikä tätä mestaa vaivaa?!?
Kaksi reissua, 10kalaa, joista ainakin 6kalaa yli 92cm.
Jäätävät päät, mutta tyhjät mahat ja lihat puuttuu.

Olisko ruokakala niin isoa, että päät on tommosia, onko ruokaa liian vähän, onko rutakon vesi ollut niin pitkään lämmintä, että kalat ovat kesän jäljiltä kuihtuneet, onko oikeat möröt ja ruokakala kasvustossa ja nämä kynät eivät uskalla sinne mennä?
Tässä pohdintoja, joita olemme käyneet ystävien kanssa.
Kysymysmerkkejä, niin paljon kysymysmerkkejä…

Mutta, mutta, vielä annan ainakin yhden mahdollisuuden tälle kohteelle!

Vastoinkäymisiä

Nyt viikolla veljesten, eli KuhaNullien kanssa mietittiin kalapäiviä, kuka menee mihinkin ja milloinkin. Watsapp lauloi ja jaettiin ajatuksia, sekä kalapaikkoja.

Takana on nyt taas jokunen kalareissu, mutta eipäs niistä ole juurikaan kirjoiteltavaa, tai sellaista, mitä kukaan jaksaisi lukea.

Noh, viimeinen reissu olikin sitten täynnä tarinaa ja mahtuihan siihen hetken kalastelutkin.

Pääsin hyvissä ajoin aamusta säntäämään reissuun. Hetken ajettuani, auto alkoi pitämään ihme kalkatusta, laitoin radiota kovempaa, mutta sekään ei auttanut, joten ei muuta kun lähimmälle huoltoasemalle.

Olihan siellä öljyä, mutta silti päätin hakea lisää ja lisätä sitä vähän. No ei se auttanut, joten radiota vieläkin kovempaa ja matka jatkui.

Aamulla ennen lähtöä huitasin naamaan kauheen satsin kananmunaa, pari ruisleipää ja pannullisen kahvia. Tämä yhdistelmä pelkästään on lupaus seikkailusta! Siihen vielä lisämausteena, että mun mielestä yks muna tuoksahti vähän oudolle 🙁

No niin, pääsin hyvän tovin huoltoasemalta eteenpäin, kun vatsa alkoi vellomaan. Eikä huoltoasemaa lähelläkään!!

Lopulta oli luovutettava. Auto tien sivuun ja kaikki mahdolliset paperit mukaan mitä autosta löytyi. Sitten juosten tien yli pusikkoon, koska toisella puolella oli taloja.

Huh! Ehdin… Mutta, mutta… Samassa näen että pakettiauto pysäköi mun auton taakse ja mies kävelee kurkkimaan ikkunoista sisään. Tää tästä vielä puuttui, joutuuko täällä sateessa vielä painimaan jonkun varkaan kanssa? Mielessäni kertasin heti kaikki mahdolliset Bas Ruttenin self defence tekniikat.

Lähdin rymyämään mäkeä ylös ja ilokseni huomasin sen olevan hyvä ystäväni. Oltais paiskottu kättä, mutta koska olin juuri missä olin, niin jätettiin väliin ja selitin tämän asian 🙂

Matka jatkui, nyt ei ole aikaa enää ylimääräsille stopeille. Saavuin isolle tielle ja ajattelin ottaa vielä kupposen kahvia, koska edellinen satsihan poistui jo liukkaasti elimistöstä.

Kuppi haarojen väliin ja termarista kahvia kaatamaan. Samassa Destian jäynä tiessä onnistui, tai sitten rykäsin jonkun peuran yli! Ensin termarista kahvit suoraan syliin ja paniikissa kaadoin vielä sen kupillisenkin nivusille. EEIIII!!! No, onneks ei oo vielä talvi ja täkyreissu edessä. Auto taas parkkiin ja muovipussi penkille, vaikka eihän se enää mitään auta!

Ja taas, matka jatkuu… Lopulta pääsin kohde järven lähelle. Mutta, kaikki tiet jotka veivät lähellekkään rantaa, niin niissä oli joko puomi, tai yksityistiekyltti kaiken maailman kieltomerkein höystettynä. Löysin kuitenkin kohdan, josta saisi ehkä veneen raahattua, mutta ei, ei sitä vaan saanut.

Paikka vaihtoon, nyt mielessä kohde, jota olemme porukalla miettineet. Näissä vaan usein käy niin, että kuuden vuoden päästäkin mietitään vielä porukalla ”sielläkin pitäis muuten käydä”.

No nyt ei käy sitä, joten kohteeseen!

Kamala tuuli ja sade piiskasi autoa, hetken mietin, viittinkö ees astua ulos. No, pakkohan se oli.

Vene rantaan, kamat kyytiin ja Ursuit niskaan.

No niin, sitten vaan etsimään kohde kalaa. Taisi olla ensimmäiset 2 heittoa, kun veneen vieressä möyräsee nätti hauki! Jotta en liioittele, niin kyljen paksuuden perusteella arvioisin +6kg kalaksi. Kaveri ei tämän jälkeen enää kiinnostu tarjoamastani kumista. Pikaisesti vaihdan vähän kohtaa ja pian lyökin ensimmäinen kala kiinni. Ihan ok pirteä veikkonen siellä onkin. Vedessä koukut irti ja liplockilla mitalle. Tää on just tätä kun ihannoidaan sitä laihuutta!! Tää kaveri oli varmaan joku urheileva kasvissyöjä.

Nopeasti kala veteen ja homma jatkui!

Taas kumia rouhasee kunnolla ok kala! Nopeasti kala veneen viereen, liplock ja käytän sitä mitalla. Vähän tuhdimpi, mutta saman pituinen veijari.

Menee hetki uutta kohtaa heittäessä ja sitten:

Nostin kumia vedestä ja katsoin pois päin, kun katse palautui oikealle laidalle, katsoin että mitä hullua?!? Kamala traktorin renkaan näköinen vesipatsas veneen vieressä! Taas jos olis ollut veljes kyydissä, olisin luullut sen pudonneen. Muistin Muskie videoista tutun Figure Four liikkeen, ei kun toihan on lukkopaini liike ja tämä olikin Figure Eight! Heitän pari metriä siima ulos ja vetelen kumia veneen alla ja sitten, kamala junttasu! Löysään vähän jarrua ja jostain kumman syystä päätän kuitenkin pakottaa tämän hirviön pintaan! Saan kalan pintaa kohden ja samassa kamala läimäys pystöllä ja kala menee menojaan. NOOUU!! Jotten taaskaan huijaa, niin sanotaan että kala oli lähemmäs 110cm kuin metri. Paksuutta en nähnyt, mutta pyrstön ja osan kalasta kylläkin!

No, ei voi mitään. Homma jatkuu! Päätän vielä heittää kumin perään ja uistella yhtä kohtaa hetken. Pian tuleekin todella hyvä tärppi, mutta ei! Olis voinut edellisen tapahtuman jälkeen tosiaan kiristää se jarru, mullehan kävi samat kuin eräälle tunnetulle kalastusoppaalle (Kuhakissalle nimi muutettu) eräässä videossa!

Nyt on jo niin kylmä, että päätän vetää vielä pienen hetken ja lähteä kotiin. Tulee seuraava tärppi! Taas samaa kokoluokkaa!

No niin, mutta tää kala on jo pidempi, menisköhän jopa metri rikki. Koukut taas irti vedessä ja liplockilla kala ylös. Asetan kaverin mittalaudalle ja samassa kylmä ja kostea veneen laita aiheuttaa kaverille sen fiiliksen, että minähän en tähän jää. Sinne se sitten hyppäsi veteen ilman mittausta 😀

Aivan mahtava päivä kaikesta huolimatta, upea uusi kohde, upeita tapahtumia, eiköhän tää päivä oo taputeltu! Tänne palataan ja pian, kunhan on vaan vähän ihmisystävällisempi päivä!

Sitten vielä soitot veljeksille ja päivän pohdintaa.

6 kala havaintoa, joista vahvasti uskon, että nämä 92cm olivat pienimmät kalat. Mutta miksi kalat olivat hoikkia? Olisko kanta vaan niin nopea kasvuista, vai eikö järvessä ole tarpeeksi ruokaa?

Hoikkuus mietityttäisi pahasti muuten, mutta kun näin ison kalan ja ensimmäisen kalan paksuuden, niin pohdimme olisiko tässä vaan järvi, jossa osa kaloista on luigeja ja sitten ne jätit, ne on sitten isoja!

Mulla on ollut nyt muutamat reissut testissä Snack Baitsin 9″ Black Whip, joka on osoittautunut todella hyväksi kepiksi! Kepillä tärpit välittyvät sormiin asti ja positiivisessa mielessä ei niin jättiläisetkin tuntuvat hyviltä kaloilta vavan päässä, johtuen aihion herkkyydestä. Tykkään pirusti!

Kelana on 13 Fishing Concept A3, joka ei paljon esittelyitä kaipaa! Aivan järjettömän hyvä kela, ei voi kun rakastaa!

Tällä reissulla kaikki kalat ja kala havainnot antoivat Dexter Shad värissä ”Salonen” (Atomic Chic)

 

Tour De North

Vielä ehdittiin veljesten kanssa heittämään reissu pohjoisempaan, ennen jäiden tuloa.

Ajatuksissa oli kalastaa 3 eri järveä, mutta varauduimme toki suunnitelmien muutoksiin.

Siihen aikaan kun Karkkilan kovin kreisibailaaja vielä odotti illan viimeisen hitaan alkamista, me pakattiin jo kamoja autoon.

Unohtuneiden makuualustojen, perukkeiden ja veneentulpan sijainnin selvittelyn jälkeen, pääsimme vihdoinkin taas matkaan.

Ensimmäinen kohde oltiin sovittu matkan varrelle, jossa käymme ennen leiripaikalle menoa. Veneen kantamisen ja kama rallin jälkeen olimme vihdoinkin vesillä, aavistuksen myöhempään, kuin aluksi suunnittelimme. Hetken heittelyn jälkeen löysimme kohde kaloja ja haukia kävikin jokunen veneessä. Muutaman eri kohdan ja tarkan heittelyn jälkeen usko meinasi porukalla loppua. Kalaa oli paikalla, mutta kaikki ihan kurkkuja. Todella hoikkia ja tyhjä mahaisia. Varmaan n.4kg oli isoin luigi, joka kävi näytillä.

Jossain vaiheessa katselimme kelloa ja totesimme, että ehdimme kopaisemaan vielä yhden kohteen, jos saadaan kamat ja vene nopeasti kyytiin. Ja toisessa paikassa taas vene helposti veteen.

Toinen kohde!

Löysimme veneenlasku paikan. Jokunen kymmenen metriä metsän läpi rinnettä alas. Tässä vaiheessa jo mietimme, että onneksi veneen noston kanssa ei ole kiire, koska se tulee viemään aikaa.

Pääsimme lopulta kohteeseen, ankkuri veteen ja armotonta paiskomista.

Todella maltilla hakkasimme kohdetta. Meni lähelle tunti, ennen kuin ensimmäinen tärppi tuli! Ja se oli juuri sellainen kun salaa toivoimmekin!

Nyt viedään Mikon XL Snäkiä! Kovaa menoa ja kunnon ravistuksia…

Pitkän väännön jälkeen todella jyhkyssä kunnossa oleva mamma oli haavissa. Pienet huudot ja säbänyrkit lensivät ilmassa!!

8.2kg XXL Snackbaits värissä 022

Tämän jälkeen hiljaisuus, mutta kamala jännitys jatkui. Meni noin 15min, kun meikäläisen 9jalkanen Black Whip niiasi!

Tiesin heti että parempi kala, sanoin jätkille että nyt on kyllä iso, kaivakaa haavi! Kuitenkin olin aika skeptinen, vaikka painoa tuntuikin olevan.

Lopulta nähtiin kala pinnassa AI S**TANA! Nyt on komea kala taas! Lopulta Dexter Shad 340mm huijaama hauki oli haavissa. Taas fiilis veneessä oli käsin kosketeltavissa!!

Ensin epäilimme kalan ollessa haavissa, että ei kai vaan ole sama kala? Mutta kyllä tää on isompi!

9.8kg Dexter Shad 340mm värissä Pike

Taas kului hyvä tovi, kunnes totesin, että nyt vielä Antille suurhauki, niin reissu on jo sen jälkeen todella onnistunut!

Tämän sanottuani Antin seuraavalla heitolla rouhasi (ja tämä on totta), parempaa kalaa taas tarjolla ja haavia kaivetaan veneessä!

Epäilin vavassa olevasta paineesta, että näinköhän kasvoi taas kalan koko?

Ensimmäinen näköhavainto veneen vieressä paljasti, että suurhauki se siellä taas uiskentelee. Huh huh…

Lopulta kala haavissa ja valmiina punnitukseen!

7.4kg XL Snackbaits värissä 017

On tää vaan komeeta, voi hemmetti!!

Pienet fiilistelyt olivat taas paikallaan!

Tämän jälkeen veneen vierellä kävi vielä pari pienempää kaveria näytillä.

Ilta alkoi hämärtää ja oli hyvä fiilis lähteä suunnittelemaan veneen ja kamojen kantoa.

Ps. Nyt jos joku ihmettelee, miksi en kertonut mittoja normaaliin tapaani, niin näitä kavereita ei pyöritelty veneen pohjalla, koska haukien vatsat olivat täynnä hesburgerin aterioita ja tällä vamistimme, ettei kalat vaan vaurioidu.

Seuraava päivä!

Hyvin nukutun yön jälkeen meille täysin uusi kohde, josta olimme kuulleet vain kauheita tarinoita. Ja vaikka näistä tarinoista suodattaisi puoletkin pois, niin jäljelle jäisi tarinat ihan mega luokan hauki järvestä.

Mutta, mutta… Järvi antaa, järvi ottaa. Kolusimme kaikki mahdolliset paikat ja alueet läpi. Nyt vetää kyllä nöyräksi, vain yksi pieni kurkku käy näytillä.

Epätoivo valtaa taas porukan mielen ja yhdessä aletaan pähkäilemään loppu iltaa. Taktiikkataulu kaivetaan esiin ja lopulta päätämme tehdä vielä iltapiston toiseen järveen.

Pelkäsimme veden olevan liiankin samea, mutta ei. Näkösyvyyttä löytyy ja nyt on kyllä uskoa! Mutta taas vedetään matto alta ja veneessä ennen pimeän tuloa käy vaan yksi pieni hauki.

Kaksi mahtavan oloista järveä, kaksi todella pientä haukea. Tällaista tämä on välillä ja tämän takia tarvitseekin tehdä vaan kovaa duunia!

Kolmas päivä!

Taas uusi kohde, jonka pojat olivat jo aiemmin kartalta bonganneet.

Ensi vaikutelma oli, että ei tää nyt näytä ihan siltä, mitä odotimme. Mutta ei se mitään, tutkiminen sai alkaa!

Todella tarkan kalastelun jälkeen käytämme muistaakseni 4haukea irroitettavana, joista suurin 7.6kg.

Tämä kala otti Dexter UV väriin. Veden väri oli todella tummaa, joten uistimien oli pakko olla näkyviä.

Tämän takia päätin kokeilla tätä kirkasta UV väriä.

7.6kg Dexter Shad 250mm UV värissä

Hetken kalastelun jälkeen päätimme lähteä kopaisemaan viimeisen ennalta katsotun kohdan.

Leikkisästi sanoin matkalla pojille: Tää oli hukkaan heitettyä aikaa, toi seuraava paikka on sitten se kunnon mesta!

Pääsimme veneellä poikien ennalta katsomaan määrän päähän ja laitoimme kaikuluotaimen veteen, päätimme heittää uistimet perään ja vetää luodattavan kohteen yli.

Ei menty varmaan 100metriä, kun Antti huusi että nyt on iso! Tottuneena haavimiehenä hyppäsin pystyyn ja kelasin oman kumin pois ja otin haavin käteen.

Antti kuitenkin epäröi, että voi olla kyljestä kiinni. Sanoin että eikä ole, toi on h*lvetin iso kala! Kala ui perän puolelle, joten annoin haavin Mikolle. Kala vaan meni ja juroi syvällä! Nyt on kyllä iso kala!! Ensimmäinen näyttäytyminen niin Mikko huusi että kasin kala! Huusin takaisin että toi on KYMPPI!! Lopulta möykky oli haavissa ja nyt oli järjettömän huudon raikaamana ryhmähalin paikka!

Ennen reissua sovimme, että jos joku saa kympin tai yli, niin se maksaa safkat. Joten ei me Mikon kanssa oikeesti oltu iloisia Antin onnistumisesta, vaan ilmaisesta lounaasta! 😀

Vielä haavissa arvailtiin kalan painoa, mutta pitäydyin kyllä siinä kympin veikkauksessa. Ja niin hän sen oli, tasan 10kiloa ja 107cm! OH HOH!!! KOMEETA!

Vai ei sitä ole mukamas ilmaista lounasta? Kyllä on!

10kg 107cm Real Eel 40cm värissä Ambulance

Tämän jälkeen ronkimme todella tarkkaan ankkurista tätä kohtaa, emmekä saaneet kuin yhden tärpin.

Lopulta vielä ensimmäiselle paikalle, josta saimme pari harmillista tärppiä.

Ihan viimeisiä vetoja niin meikäläiselle se legendaarinen tärppi. Tärppi joka välittyi välilihaan saakka!

Olin varma että nyt on iso kala. Pojat jopa veikkailivat kympin kalaa.

Väsyttelyssä kalan koko pieneni, tärppi vaan oli ihan tautinen.

6+ hauki, Dexter Shad 340mm Pike värillä.

Kotimatka sai alkaa! Olihan taas mahtava reissu yhdessä!

Ei muuta kun Antin tarjoamille pizzoille <3

Pieni ällöttävä mainos:

(Tällä reissulla mulla oli käytössä 13 Fishing Concept A3 kela ja 9jalkainen Black Whip ja kyllä tämä setti saa täysin kiitettävän arvosanan. Sydän on sulanut tolle kelalle ja Black Whip tuntui todella hyvältä, vaikka en montaa kalaa vielä sillä päässytkään väsyttämään)

Testit jatkuvat!

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Olen tästä aiemminkin maininnut, mutta nyt tämä asia heräsi taas ajatuksiin, kun pitäisi alkaa tutkimaan uusia hauki vesiä.

Niin kun moni on saattanut huomata, olen pyörinyt paljon Salon veljesten kanssa. Ollaan oltu todella hyviä ystäviä ihan pikku pojista asti. Ollaan toki touhuiltu kaikkea muutakin porukalla, mutta kalastus on kuitenkin ollut se päällimmäinen yhteinen juttu.

Nuorempana tuli tehtyä tietysti porukalla myös asioita, jotka eivät nykypäivänä kestä enää päivänvaloa. Tosin jos Suomenlaki sanoo, että tappo vanhenee 20 vuodessa, niin kyllä noi meidän jutut olivat pikku juttuja verrattuna tuollaiseen pahaan.

Mitä tulee kalastukseen, niin kalasteltiin lähestulkoon kaikkea kalaa ja joka paikassa. Lopulta kalastus keskittyi haukeen, ahveneen ja kuhaan. Mutta sitten, meikäläistä alkoi kiinnostamaan enempi muut jutut, toki se kalastus meni ja pysytteli jotenkin rinnalla, tosin todella heikosti.

Tällä välin, kun meikäläinen vietteli sellaisen kymmenen vuotta hiljaiseloa, niin nää ”velikullat” tekivät törkeen kovaa duunia, niin hauen, kuhan kuin ahvenenkin perässä. Se tietotaito mikä pojilla oli tällä välin kertynyt, oli jotain käsittämätöntä ja kyllähän pelkästään tilastotkin puhuvat puolestaan.

Olihan hienoa tehdä joitakin vuosia sitten ”comeback” kalastuksen pariin, kun Mikko soitteli kalaan ja vei meikäläisen merelle, poikien mansikka paikoille! Fiilis oli kuin kalastusoppaan kyydissä, kun Mikko selitti juttuja ja näytti mestan, mitä aletaan tahkoamaan.

Eräässä lahdessa tapahtui jotain sellaista, jota muistelemme ja nauramme vieläkin, kun meikäläisen Shimanon avokela pyöri tyhjää samalla kun rutina ja pauke kuului. Kylillä puhuvat vieläkin, että kelasta nousi savu ja kipinät sinkoilivat. Kipinöiden suhteen olen vähän skeptinen, koska en ole varma oliko kelassa edes metallia? Mutta, mutta, lopulta unelmat kävivät toteen ja mulla oli sylissä 11.4kiloa haukea. Kaikki tämä täysin Mikon ansiosta!

Tästä kerron kyllä tarinaa ehkä myöhemmin.

Nykyään meillä on paljon samanlaisia ajatuksia asioista. Puhutaan kaloista, paikoista ym… täysin avoimesti. Välillä ajatukset, mielipiteet ja jutut eivät taas kohtaa, mutta sillon puhutaan, mietitään, kiukutellaan ja tarvittaessa tapellaan 🙂 Mutta se, mistä diggaan tässä meidän ystävyydessä, niin kaikki pystyy sanomaan toisilleen mielipiteensä, oli se sitten vaikka toista loukkaava, niin se sanotaan silti. Ja sellainenhan ystävyyden pitääkin olla!

Mä olen panostanut tämän kauden vertikaalijigaukseen ja olenkin viihtynyt vesillä yksinäni todella paljon. Onhan tämä kausi ollut jotain ihan käsittämätöntä omalla kohdalla!

Tällä hetkellä tämän vuoden kalojen keskipaino TOP 5 kuhat ja TOP 5 hauet vertikaalijigillä on molemmissa yli 9 kiloa!

Olen käynyt paikoissa jotka olen veljeksiltä kuullut, mutta olen myös ”löytänyt” ihan uskomattomia vesistöjä. Kuitenkaan emme puhu poikien kanssa paikoista tyyliin: ”tämä on veljesten paikka tai tämä on minun paikka”, vaan meillä kaikki paikat ovat avoimia / yhteisiä.

Paskahuusissa pölyttyvät Aku Ankat ovat kaikilla meillä vaihtuneet kansalaisen karttapaikkaan ja google mapsiin. Lähes viikottain törmäämme siihen, että joku sanoo jostain paikasta: Oletko katsonut kartasta tota? Ja usein vastaus onkin: JUU!

Nyt on aika siirtyä pikku hiljaa hauen heittelyyn ja paikkoja olis taas sen tuhat, missä pitäisi käydä.

Meillä oli yksi kohde porukalla mielessä, jota ollaan kartasta kuolattu. Yhtenä iltapäivänä päätettiinkin Antin kanssa käydä se katsastamassa.

Lopulta päästiin rantaan ja saatiin vene vesille. Vedessä oli sameutta ja levää, mutta se oli kuitenkin täysin kalastettavissa.

Reissu alkoi hyvin, kun väkevä tärppi tuntui käsissä kun Dexter Shad 340mm vietiin.

Huomaa että tää kausi on mennyt vertikaalijigatessa, koska eihän mulla ollut muistikuvaa, millaisia nää tärpit ovat 🙂 Ei siellä mitään karkeampaa kalaa ollutkaan, joku kolmosen hauki vaan pelästytti aluksi. Hyvä että tämä kala ehdittiin vapauttaa, kun Antilla rouhas XL Snäkiä. Hetkin pohdinnan jälkeen taisi Antin suusta päästä: No voi tää olla ihan ok! Ja olihan se, haavi valmiiksi ja kala kyytiin. Heti uudesta järvestä painon ja pituuden puolesta suurhauki oli näytillä.

7kg 100cm XL Snäki värissä 016

Tämän jälkeen pienellä aikaa kävi näytillä yhteensä 6 haukea, jonka jälkeen syönti loppui kuin seinään.

Koska aikaa ei ollut paljon, etsimme kaloja joka paikasta, mutta tuloksetta.

Ainoastaan kaikuluotain kertoi sen, että ruokakalat olivat ihan hujan hajan ja kohde kaloja näkyi viistokaiulla olevan lähellä pintaa.

Lopulta alkoi hämärtää ja päivä oli täysi. Nyt paikasta jäi kysymysmerkki, mutta paluu rikospaikalle on kyllä tehtävä!

Paluu rikospaikalle!

Vastaava iltapäivä reissu Mikon kanssa samaan paikkaan.

Vaikka aikaa olikin vain muutama tunti, niin pitihän sitä kamaa olla taas mukana reilusti.

Nyt ei pikku kalaa ollut hujan hajan, vaan ne olivat pakkautuneet yhteen kohtaan. Jes!

Ankkuri alas ja heittelemään.

Kohde kalatkin olivat ruokailemassa, eikä aikaakaan kun meikäläinen kaivoi haavia.

Joku rouheampi kala kuskasi sivuun Mikon XL Snäkiä!

Hieno kala näyttäytyy pinnalla ja haavi heilahtaa!

Oli aika heittää säbänyrkit!

7+ kg XL Snäki värissä 016

Hetkeä myöhemmin Dexterissä parempi runttasu.

Arvaillaan kalan kokoa ja päätetään ottaa se näytille.

Paino jää kuitenkin reiluun kuuteen kiloon. Mahtavia jässiköitä nää hauet!

Dexter Shad 25cm värissä Pink Shad

Käytämme päivän aikana muistaakseni 15 haukea näytillä, joista vain yksi tai kaksi on kolmosen luokkaa ja muut isompia. Todella paljon raivo tärppejä, joista ei kyllä voi mitään sanoa.

Se on helppoa kun käsiala on kohdallaan, joten taas saan toimia kunnia tehtävässä, nimittäin haavimiehenä!

Kuvassa kaksi kaunista <3

7+ kg XXL Snäki värissä 019

Olihan taas kerran mahtavat reissut, jotka paljastivat tämänkin järven potentiaalin. Mutta lymyileekö tässä järvessä oikeasti todella isoja petoja? Vai onko täällä vain paljon 5-7kg kalaa?

TO BE CONTINUED…

Payback time!

Niinhän sitä sanotaan, että ei ole ilmaista lounasta ja kaikesta pitää maksaa verot!

Tänä viikonloppuna maksoin sitten kaikista onnistumisistani verot, ja vielä moneen kertaan.

Ehkä kaikki alkoi tästä kuvasta, jonka lähetin perjantai iltana ystävälleni kamojen pakkauksen yhteydessä. Laitoin vielä kuvan mukana saate sanat:

”Mietin että voikohan vertikaalijigaukseen olla mitään parempaa kuin tämä 13 Fishing Inception kela?

Kyllä, se kun näitä keloja on kaksi!”

Ehkä tästä alkoi kaikki epäonni?

Lauantaina oli edessä koko päivän vertikaalijigaus reissu, itselle täysin tuntemattomaan kohteeseen.

Pitkän siirtymän jälkeen olin pelipaikoilla ja ei muuta kun Lowrancen näytöt kiinni ja anturit veteen.

Melkeen heti aloin löytämään kalaa ja meininki olikin aikas rajua, löysin paljon kaloja, joista tosin osa oli varmasti samoja.

Mutta, mutta, eihän ne mihinkään ottaneet. Nyt kävin läpi jopa koko Pelagearin värikartan, mutta kun ei niin ei.

Lopulta sain juksattua yhden kuhan ottamaan. Tämä komean rungon omaava liharekka imas koko Pelagearin temppeliin asti, mutta sain kumin kuitenkin nätisti pois suusta.

80cm 5.9kg

Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak

Hetkeä myöhemmin käytin veneen vierellä noin 4+ ja 5+ hauet.

Sitten Sexy Shad väriä rouhasi vähän parempi kala. Nopeasti sain kalan pintaan ja siinä se lepäili, aina yhtä kaunis kala, kuin hauki voi vaan olla.

Selkä pinnassa Pelagear suupielessä. Näky oli aika kuvauksellinen, joten kaivoin kännykän vasempaan käteen ja haroilin pihtejä. Jotka jostain syystä olivatkin toisella puolen veneen reunaa kuin yleensä. Laskin vavan veneen reunoille lepäämään hetkeksi ja kurotuin ottamaan pihtejä. Se riitti hauelle! Ehkä kun tällainen sata kiloa vaihtaa balanssia veneessä, aiheutti se hyökyaallon kohti kalaa, joka päätti ottaa ritolat. Voi h*lvetin p*rse!! Sinne meni kala, Pelagear Sexy Shad, 13 Fishing Inception kela ja Gunki Shigeki 230 XXH vapa. VOI KYYNEL!! Yritin vielä dyykata veneen laidalle hauen ja rakkaan setin perään, joka ei tosin ollut hyvä veto!

Mulla on akut ja kaikukalusto juuri samalla sivulla. Ehkä ilmassa jo tajusin mitä tyhmää olen tekemässä ja yritin vaihtaa suuntaa. Samassa vene hörppäsi vettä ja heittäydyin taaksepäin selälleen kuin Bruce Leen tuuman lyönnistä!

Ahdisti ja v*tutti aika rankalla kädellä!

Kivittäkää, lynkatkaa tai potkikaa vaikka nivusille, ei voi mitään. Tapahtunut mikä tapahtunut!

Hetken aikaa meni kunnes olin rauhoittunut ja tajusin, kuinka huonosti olis voinut käydä. Tosin mitkään voivottelut eivät tuo tota mun ykkössettiä takaisin.

Ja miten käy sen hauen? Mulla on rigaukset aina Jawlinea, samoin kuin perukkeet. Kerrankin toivoin että olis ollut sitä fluorocarbonia, niin hauki olis voinut purra sen poikki.

Nyt jos joku löytää sen setin ja ilmoittaa mulle niin maksan siitä löytöpalkkion ja kerron missä olin kalassa 😉

Vaikka ahdisti ja vettä satoi, päätin luodata vielä hetken, vaikka ajatukset olivat nyt jossain ihan muualla.

Lopulta löysin matalemmasta todella hyvän kalan, joka röhnötti pohjassa. Sain kalan kiinnostumaan ja tarttumaan Pelagear Smelt väriin. No nyt on sitten nätti kala joka kuittaa edelliset mokat ja pyyhkii pahanolon mielestä, ainakin hetkeksi. Hetken jurominen ja vapa löysäksi! Mitä? Miksi?

En voi käsittää, niin vaan sekin pääsi irti.

Nyt lähden kyllä himaan!

Sunnuntai päivä

Tuli kuin varkain mahdollisuus kalareissuun, kun muu perhe oli heppa valmennuksissa.

Nyt on takaisin maksun aika ja aika korjata edelliset kämmit.

Kauheella kiireellä kamat autoon ja menoksi!

Pääsin mestoille, jossa edessä sykkeitä nostattava kamojen kanto.

Vettä tuli, mutta vihdoinkin kamat vedessä.

Lähdin ajelemaan kohti pelipaikkoja, pieni virne suupielessä, niin kuin pienellä lapsella jouluaattona.

No ?#¤&)?%&(`”=¤(&/ MISSÄ H*LVETISSÄ MUN ANTURIT ON?!?!?

KOTONA!!

Vene ympäri ja kamat autoon ja….

Kiitos ja anteeksi!

 

Ei tätä usko kukaan

Olen nyt pari kertaa heittänyt edellisenä iltana vitsillä, että tulen kotiin heti jos saan kympin kuhan.

Tämä on ollut helppo heittää, koska ajatuksena tämä on lähes mahdoton, kuinkas sitten kävikään?

Käytiin tossa rouvan kanssa sitten puhelinkeskustelu kun olin vesillä:

Minä: Moikka! Arvaa mitä?

Rouva: Sait kympin kuhan?

Minä: No joo!

Rouva: Kuinka iso?

Minä: 10.3kg

Rouva: Ei hemmetti, sehän on ihan jäätävä!

Minä: No joo, on kyllä.

Rouva: Saitko siitä hyvän kuvan?

Minä: En tiedä, katotaan kun pääsen kotiin, että tallentuko videolle mitään? Toivotaan!

Rouva: Eihän sulla oo taas ne samat vaatteet päällä kun aina? Koska ei noita sun saaliitas muuten usko enää kukaan!

Minä: Älä pelkää, ei ne kyllä usko enää muutenkaan! 😀

Voin sanoa että olen tämän kauden panostanut tähän touhuun täysin erilailla, asioita on tullut ajateltua monelta kantilta, yksin, sekä ystävien kanssa. Mun blogista saa varmaan sellaisen kuvan, että tää touhu on törkeen helppoa, mutta ei tää kyllä sitä ole. Voin sanoa, että olen siitäkin syystä ehkä vähän erilainen kalastaja, (tai meitä on vähemmän) koska jossain vaiheessa laskin, että oon tehnyt 18 vertsu reissua, joista 13 reissua eri järville. (Nyt niitä tosin paljon enemmän jo) Toihan on ihan sairasta! En myöskään viitsi kirjoittaa tarinoita reissuista, jos ei niissä reissuissa satu oikeesti jotain kirjoittamisen arvoista, eihän sellaista tasapaksua tylsää tekstiä jaksaisi edes kukaan lukea.

Taas tää sama aihe herää keskusteluihin, josta olen ennenkin puhunut. Miksi sitten en tahkoisi niitä kohteita, joista onnistumisia tulee? Toki välillä niin teenkin, mutta mulle on tullut niin jäätäviä onnistumisia tälle kaudelle, että on helppo ollut etsiä välillä uusia mestoja. Myös se, että pyrin edelleen käymään kalassa, ottamatta onnistumisista mitään suurempaa paniikkia, tai tekemättä reissuista suorittamista, helpottaa tätä hommaa pirusti.

Toki myös se ainainen Ruotsin kalapaikkojen ylistäminen mm. monessa facebook ryhmässä, saa mulla ja muutamalla ystävällä veren kiehahtamaan päässä, koska meillä ei oo oikeesti yhtään huonommat kalapaikat, päin vastoin! Me ei vaan osata täällä kalastaa! Senkin takia on ollut hienoa näyttää, millaisia kaloja täällä oikeasti uiskentelee.

Viime kauden Suomalaisten täkykalastus jo näytti sen, että täältä tullaan, ollaan vaan vuosia Ruotsia perässä näissäkin touhuissa.

Tällä kaudella meikäläisen auton mittariinkin on tullut kilsoja varmaan enemmän kuin koskaan ennen!

Se, että alan olla aikas sinut myös mun Lowrancen kaikuluotain kaluston kanssa, vaikka paljon on vielä opittavaa, niin tämä helpottaa myös tätä hommaa aikalailla. Muutenkin kalusto, kelat, vavat ja noi käyttämäni vertikaalijigit tuntuu rokkaavan!

Vuoden vaihteessa vielä taistelin ajatuksen kanssa, että millä kaikuluotain kalustolla ensi kausi, mikä merkki, mikä malli? Nyt voin sanoa, että ei harmita yhtään, että jäin tunnustamaan Lowrancen  sinivalkoista väriä. Muutaman kerran on tullut mieleen joku kysymys kalustosta, kun ei meinaa esim. löytää jotain, niin täytyy antaa tätäkin kautta TODELLA iso kiitos Lowrancen Mika Silvastille, aivan mahtavaa asiakaspalvelua ja joka kerta Mika on osannut kertoa mistä mikäkin juttu löytyy tms…

Mennääs sitten tähän reissuun:

Mulla oli koko päivä varattu kalastukseen. Muutamaa järveä pyörittelin mielessä. Mietin myös, että kun on koko päivä aikaa, katson valmiiksi kaksi täysin erilaista kohdetta, jotka ovat kuitenkin järkevän ajomatkan päässä toisistaan. Joista molemmista löytyy paikka veneen laskuun.

Illalla vielä emmin vaihtoehtoja ja meinasin vaihtaa vielä kohteet mielessä. Aamulla kuitenkin päätin, että mennään näillä. Aamulla kukonlaulun aikaan ylös. Laskin, että jos aloitan 08.00 luotaamisen ja lopetan 13.00 ekassa paikassa, jää seuraavaan kohteeseenkin noin 5 tuntia aikaa luodata. Sitten tuleekin hämärä ja olen myöhään yöllä kotona.

Esimmäisessä kohteessa.

Järvellä oli nätti usva, eikä vielä ollut tietoa löytyykö järveltä edes kaloja, haukia tai kuhia.

Pienen luotaamisen jälkeen aloinkin löytämään niitä. Näytillä käy nättejä, mutta ei mitään jättejä. Siis kuhia!

Lopulta löydän yhdeltä alueelta paremman kaareen. Saan veneen todella nätisti kalan päälle ja pidettyä veneen siinä. Tiputan vertsun kalan eteen, hetken odottelun jälkeen huomaan kaikuluotaimen näytöstä, että nyt tulee. Mutta lyökö kiinni? Lyö!!

Tärpistä kala syöksyyn ja veden pinnalla siksakkia tekevä kireä siima paljastaa veijarin kuhaksi, nyt on sitten painoa! Hetken juromisen jälkeen hamuilen jo haavia. Saan sen käteen ja alan nostamaan kalaa kohti pintaa, vavalla. Ei terve mikä kala!! Nyt taisin kädettää, vapa pystyssä kala ravistaa päätä pinnassa! Yritän uittaa kalaa haaviin ja siellä on! Voi morjes, ei tätä taas ukso kukaan!

Todella hyvä lihainen mamma lepäilee haavissa 8″ Pelagear suupielessä!

91cm 7.85kg

Wake Pelagear 8″ värissä Sexy Shad

Nyt jo mietin, että mitenköhän se toinen kohde? Maltanko edes vaihtaa järveä? Nyt ainakin on fiilis, että ei kyllä kama sulkeiset ja veneen repiminen kiinnosta!

Välillä ei löydy mitään ja välillä taas jokunen kala, muutama kala on kovassa liikkeessä ja katson parhaakseni, etten menetä hermojani niiden kanssa, ne kun eivät vaan pysyneet paikallaan. Käytän pari reilun 4 kilon kuhaa näytillä, jotka ovat karvan alle 80cm, molemmat Sexy Shadilla. Osa kaloista tuntuu runttaavan vaan pyrstöön kiinni ja lopulta saan seuraavan paremman kalan. Punnitsen kaverin haavissa, käytän mitalla ja näytän kuhalle mun kameraa. Tämä kaveri oli niin kova taistelemaan, että meni varmasti hapoille.

85cm 5.45kg

Wake Pelagear 8″ värissä Sexy Shad

Mutta, mutta, sinne meni sitten viiminen kumi tätä väriä, mulla meni oikeesti kolme Sexy Shad kumia kappaleiksi, malli ja väri näköjään ainakin toimivat. Nyt ei auttanut kuin värin vaihto.

En ehtinyt vaihtaa kyseiseen settiin kumia, kun löysin taas kalan, jolle tarjosin uutta väriä (Blue Gill), joka ei ole vielä juurikaan mulla saanut peliaikaa. Tämä kumi oli valmiina varasetin varasetissä, jossa Happy Anglerin vapa. Vapa, johon aina edellisillä kausilla luotin. Nyt se sitten niiasi tärpistä niin, että vastari ei pysynyt. Seuraava kala ja sama homma. PRKL!!! Nyt lähti tämä vapa vilttiketjuun, eikä se pääse enää mun kanssa ulos, jos ei ole täysin pakko. Niin ne vaan mielipiteet kalustoistakin muuttuu, kun tulee kilsoja taakse.

Kuhat löivät nyt näihin kumeihin ihan hulluna ja pari kertaa tunsi vastaria tehdessä, että kumi vaan venyy ja menee poikki. Kuhan leukaluut tossa kumin ympärillä on vähän sama kuin karhunrauta mesikämmenen nilkan ympärillä. Niin kovaa ne pitivät kumista kiinni. Mikään kumi ei olisi kestänyt tossa touhussa, kun kuha puree täysillä kumia ja pääset vetämään hyvän vastarin.

Ykkös settiin löysi nyt paikkansa väri Smelt, eli luomulla mennään taas. Meikäläisen luottopakin, Green Minnow värin lepäillessä toisessa setissä.

Sitten huomaan asian, jota en haluaisi ikinä kohdata!

Samainen kala, jonka hetki sitten käytin näytillä, on kyljellään pinnassa ja heiluttelee mulle eviään kuin Särkänniemen Delfiinit katsomossa kiljuville pikku lapsille! (silloin kun niitä vielä Suomessa oli).

Ajan kalan luokse, se on todella elinvoimaisen näkönen, mutta varmasti vaan väsynyt. Dyykkaan kalan varovasti pää edellä. En niin, kuin jossain videoissa valitettavasti näkyy, eli suorilta jaloilta täysillä veteen, tai plaanissa olan yli ”Pois silmistä, pois mielestä” periaatteella.

Vedän veneen parkkiin ja ryystän pari kuppia kahvia ja pidän ruoka tauon. Kala lähti vauhdilla, eikä enää noussut pintaan! Mahtavaa!

Tässä sen taas huomaa, kuinka ”ankara” tämä laji voi pahimmillaan olla!

Tämä on myös se syy, miksi en pidä itseäni täysin vastuullisena kalastajana, vaan olen enemmänkin valikoiva kalastaja (aina ne isot kalat mielessä), joka kuitenkin aina pyrkii käsittelemään kaloja parhaansa mukaan ja vapauttamaan isot kalat takaisin kasvamaan.

Olin jo varautunut, että jos tämän kalan joudun ottamaan, niin tää reissu oli sitten tässä. Ehkä vähän taas liikaakin on tunteet pelissä tässä kalastuksessa.

Päivä alkaa olemaan jo pitkällä, kunnes löydän taas paremman kalan. Saan ajettua veneen niin, että kaiku piirtää kalan todella nätisti suoraan alle. Aijemmat jekut toimivat ja kala ampuu kiinni Smelt väriin. Normi kuvio ja tiedän, että mulla on taas +5kg kuha siiman päässä. Pidän siimaa kireänä ja kävelen rauhassa keulaan hakemaan haavia. Reissu on nyt jo ollut niin kova, että yhden kalan menetys ei harmita. Joten en ota tästä sen suurempaa paniikkia. Kala jurruttaa veneen alla. Vasemmalla kädellä nostan kalaa kohti pintaa. Kalalla on hyvin painoa, ajattelen että semmonen plus vitosen kala on levittänyt evät ja vähän kiukuttelee. Oikeassa kädessä haavi valmiina kopasuun.

Mitä h*lvetin v*ittua?!?! Jos veden alla olis vappu, luulisin että jollain on kuhanmallinen vappupallo karannut kohti pintaa! Toi on varmaan melkeen 12kg kuha! Nyt jos se karkaa tähän omaan hölmöilyyn niin ”PIIP, PIIP,PIIP, PIIP”

Mutta ei, yhtä hölmösti kun edellisenkin kuhan, saan tämän myös uitettua haaviin! Nyt paukku sitten enkat, TAAS!! Ei tää oo todellista! Jalat sheikkaa kuin Lambada tanssijan kroppa aikoinaan!

Otan kalan haavista liplockiin. Nyt ei näy kumia! Eka kerta kun kala on vetänyt Pelagearin temppeliin asti. Mutta ei ihme, että kumia ei näy! Tän kaverin suu on kun kauppojenkin jakamien ämpäreiden suu aukko! Harvoin saa kuhan niin hyvin liplockiin, että pääset työntämään komeesti pihdit ja käden suuhun. Nätisti se on yhdestä koukusta vaan vähän kiinni, huh!

(Kuvassa näkyy käyttämäni Jawline titaani peruke. Tämäkin koko kausi on mennyt tolla perukemateriaalilla, eikä yhtään kalaa ole lähtenyt kumi ja koukut suussa takaisin)

Laitan kalan haavissa veteen ja otetaan molemmat hetki happea, nostan kalan haavissa puntarilla. Haavin vähennyksen jälkeen 10.3kg! Voi s**tana! Enkat paukkuivat! Olisin kyllä luullut enemmän, mutta ihan sama! Käsittämätön kala taas!

Vilautan kalaa valmiina oleville kahdelle kameralle ja toivon, että sinne tuli jotain materiaalia. Sen jälkeen käytän ”leidin” nopeasti mitalla. 95cm! Yllättävän lyhyt kaveri, mutta pyrstö ei ole niin järjetön lapio, kuin usein näillä isommilla, tämä selittää myös sen, miksi kala ei ollut niin hurja menijä siiman päässä.

95cm 10.3kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

(HUOM!! Kuvasta ei ole muokattu muuta kuin tausta, luojan kiitos linssissä ollut vesipisara oli vain tossa vasemmassa reunassa. Värit, tarkkuus ja kaikki muukin ovat juuri ne, minä ne kameraan tallentuivat)

Kala lähtee käsistä heti vauhdilla, kun lasken sen varovasti veteen. Taas kerran kuha antaa vielä lähtiessään todella komean vesi suihkun! Menee taas rillit ja luotaimet putsattavaksi.

Tämän jälkeen kerään kamat, jotka ovat ympäri venettä, vedän happea ja nautin hetken Suomen luonnosta ja kauniista ilmasta, niin ja sitten se soitto kotiin 🙂

Loppu aika olikin vaan sitten sellaista puuhastelua.

Tosiaan…

Olen nyt pari kertaa ilmoittanut kotona, että tulen kotiin heti, jos saan yli kympin kuhan, koska se ajatus on tuntunut täysin mahdottomalta! Nyt tämä on sitten kahdella reissulla toteutunut, niin nyt en tule enää tota taktiikkaa käyttämään, koska eihän se vaan enää voi olla mahdollista! Nyt voin sanoa, että aina kun näin mainitsen, nousee veneeseen kympin kuha :

Tässä vaiheessa jo iso kiitos kaikille, jotka ovat jollain tavalla olleet mukana tekemässä tätä aivan käsittämättömän uskomatonta kautta!

Ne joille kiitos kuuluu, sen myös tietävät <3

 

Päk in pisnes

Päk in pisnes, kam päk, tällanen mä oon tässä lajissa, takki tyhjä ja mitä näitä nyt on?

Ai että, kyllähän pari viikkoa pois lajin parista tuntuukin ikuisuudelta.

Nyt sitten tuulet eivät olleet niin kovat, eikä vettäkään pitänyt tulla kaatamalla, joten normi kuvio duunin jälkeen. Kamat kasaan jne…

Lopulta pääsin rantaan, jossa meinasinkin masentua. Mitä? Täälläkin sinilevää? Vieläkin! :`(

Ei se silti auta, kamat veneeseen ja vesille…

Onneksi tuuli oli puhaltanut levät kyseiselle rannalle, mutta kyllä sitä oli muuallakin, tuulet ja sade oli sekoittanut levät ym… hötön luodattavallakin alueella. Kaiku olosuhteet taas kerran haastavat.

Ei muuta kun Lowrancet käyntiin ja luotaamaan. Yhdeltä spotilta aloin löytämään haukia, kolme kalaa kävi veneessä, joista isoin noin femman luokkaa.

Taas kävi sama kuin muutama reissu sitten, hauki tuhosi totaalisesti luottopakin, Wake Pelagear Green Minnowista ei jäänyt kuin pää jäljelle 😀

(Huom. Rigaukset eivät menneet siis kalan mukana)

Vai tarkottiko tämä nyt sitä, kun jengi puhuu, että väri ei oo sillon kohdillaan, kun kala lyö pyrstöön 🙂

Nyt päätin antaa sitten peliaikaa Sexy Shad värille. Melkeen heti ok kala löytyikin ja sain sen tärppäämään, nyt lähti Sexy Shadista pyrstön toinen haara. EIII!!!

Onneksi niitä oli vara kappale mukana ja liimasin sen jigipäähän.

Vaihdoin luodattavaa aluetta, koska muuten loppuvat jigit, kun hauet terrorisoivat niitä.

Onneksi pakkasin himassa Ursuitin matkaan, koska näistä keleistä ei koskaan tiedä. Ei paljon haitannut kun sade rintama pyyhkäisi kertaalleen mun yli.

Kameralta löytyy aina milloin minkäkinlaista materiaalia, kun kotona tarkastelee:

Lopulta löytyi ”kasauma” kuhaa, pieneen hetkeen käytin veneessä mitalla 5kpl kuhia, jotka 67-76cm, pari isointa oli aivan varmasti +4kg kaloja. Isompiakin kaloja löytyi, mutta niitä eivät tarjotut jigit kiinnostaneet. Meininki oli hetken aikaa melkeen kuin kuuluisalla ”Hannun iltapistolla”.

Nyt on pikkusen erilaiset ”pönöt” kaloista, en jaksanut niitä turhaan nostella, enkä pitää ilmalle altistettuna.

Kaikki kalat:

Wake Pelagear 8″ Värissä Sexy Shad

Sitten se tuli kuin isku nivusiin, kalat löivät suunsa kiinni, enkä saanut enää kuhia juksattua.

Vaihdoin hieman aluetta ja annoin paikan rauhoittua. Löysin n. 3m pinnan alta hyvän kalan, hetken ronkkimisen jälkeen kala tuli katsastamaan ruokapöydän ja lopulta junttasi kiinni!

Suora sukellus pohjaan ja jarrut kiinni! Tiesin heti painosta, että nyt on lähelle enkka kuhaa, painosta veikkasin, että nyt voi mennä jopa 10kg rikki. Pumppasin kalaa ylös, mutta se päätti mennä takaisin pohjaan juromaan. Nyt on sitten aivan sairas kuha kiinni!! Hamuilin katseella haavia, mutta en hätäillyt. Lopulta sain kalan pintaan! Hauki! Mitä? Ei voi olla!! Ei mitään hauelle ominaisia päänravistuksia tms… No mutta, nätti hauki kuitenkin.

Kala haaviin, punnitus, mittaus ja vilautus kameralle.

Onhan taas komea hauki, huh huh…

Meinaa toi elektroniikka viedä vähän liikaa veneessä tilaa multa ja hauki mammalta 😀

Ja muuten hienosti pelitti noi Scotty telineet kaikujen alla, tällä kertaa oli vielä käytössä vene, jossa ei ollut valmiita pohjia ruuvattuna, vaan olivat puristimilla laidassa kiinni.

And it`s time to say goodbye!

107cm 8.35kg

Wake Pelagear 8″ värissä Sexy Shad

Lopuksi kävin vielä hinkkaamassa ”hot spottia”, mutta kalat eivät olleet nälkäisiä.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi