Tripla päivä

Viikonloppuna oli luvassa pihahommia ja oman, sekä sukulaislapsen kanssa kotona oloa.

Nooh… Mahtuihan siihen vähän muutakin.

Luvassa oli mm. kaverin auttamista veneiden siirrossa. Soveimme, että otetaan kamat mukaan, jos käydään vaikka nopeesti luotaamassa joku mesta.

Kaveri sitten suhautti meidän pihaan ja ensimmäinen kommentti oli: Mä en ottanut ees kalavehkeitä, niin paljon mulla on uskoa :D Asiaa!! Mä niin arvostan tollasta asennetta ja periaatteita.

Mä sitten otin vermeet messiin ja heitettiin traikku perään.

Viikonlopun aikana yksi järvi antoi onnistumisia. Ensimmäinen kaari paikassa, jota en ollut edes ennen luodannut, alkoi piirtää ok kalaa näytölle. En todellakaan olisi uskonut, että kala edes kiinnostuu jigistä, saatika sitten että täräyttää jigiin. Mutta näin vaan kävi! Vastari osui tällä kertaa ihan nappiin ja kamat kestivät. Nätti kuhilas kävi möyrähtämässä pinnan lähellä. Annoin kalan olla rauhassa ja uiskennella jigi suupielessä (myöhemmin mietin että huh huh, aika upporikasta ja rutiköyhää tuli taas pelattua, koska tosi iso mahdollisuus on, että kala karkaa) sillä välin kun kaivoin kamerat ym.. valmiiksi. Onneksi mulla oli 2 kameraa kuvaamassa, koska toisesta olin näköjään sörkkinyt zoomin tappiin asti ja kuhasta olis näkynyt ehkä pari suomua :)

No ei muuta kun kaikki kamat valmiiksi ja kuha haaviin.

Nostin kuhilaan veneen pohjalle. Mulla oli metallinen rullamitta mukana, otin mitan päästä kiinni ja roikotin mittaa siitä. Kuha potkaisi kerran veneen pohjalla. Samassa kuulin kauhean ”PLUMPS” äänen ja näin että jotain meni nyt pohjaan. Ensimmäinen reaktio oli: EIII!!!! Menikö jo kolmas kännykkä tälle kaudelle kalareissujen takia? Mutta ei, onneksi!

Ihmettelin että mikäköhän se oli? No päätin ottaa kuhasta mitan ja samassa huomasin, että mun sormien välissä roikkuu vain n.10 sentin pätkä mittaa, eli sehän sinne oli siis lentänyt.

6.48kg. Wake Pelagear värissä Green Minnow

Tää on muuten yks hienoimpia fiiliksiä, kun tämän kokoinen kuha lähtee takaisin ja kastelee sut!

Tämän jälkeen olikin hiljaisempaa ja vain muutamat hauet kävivät repimässä mun kumeja riekaleiksi :`(

Tässä päivän pienin, joka halusi hymyillä kameralle.

Wake Pelagear Sexy Shad

Green Minnow värit alkavat olla jo niin räjähtäneitä, ettei niihin edes kolvi enää tehoa.

Jaahas, taas oli ilta tuloillaan ja aika lähteä kotiin päin.

Matkalla kaiku piirsi hirmuisia kalaparvia matalemmassa vedessä, näin myös yhden parven sisällä vähän isomman kalan. Päätin että peruutan ja katson huvikseen mikä siellä on, jos se vaikka ottais.

No ottihan se melkein heti tarjottuun jigiin ja söpö täsmävertikaali ahven oli veneessä. Ei tää nyt ihan vedä vertoja Somekalakaveriystävälleni Jari ”Iso-Ahven Jari” Kettukankaalle, mutta ahven kuitenkin, joten tiesin ainakin Jarin olevan musta ylpeä.

Wake Pelagear Sexy Shad

Tähän oli hyvä lopettaa tämä iltapäivä. Tripla kävi näytillä, eli kuha, hauki sekä ahven.

Nyt on ollut kyllä ollut mahtavia onnistumisia heti alku kesästä. Ei voi kun olla kiitollinen!

 

Hullu viikonloppu

Jaahas, mistäköhän taas aloittais…

Olihan mahtava viikonloppu taas kalastuksen parissa. Tuli käytyä muutamalla eri järvellä.

Mulla oli parikin kameraa matkassa, joita vähän testimielessä testailin. Toinen oli ihan susi ja toinen taas oli todella jees!

Oli pakko kokeilla myös kameran vedenpitävyyttä. Pelagear pääsi samalla uimakouluun.

HUOM! KAMERASSA VÄÄRÄ PÄIVÄMÄÄRÄ.

Yksi mieleenpainuvimmista hommista oli, kun laskin veneen rantaan ja auto jäi jumiin todella loivaan sora mäkeen. Ei s**tana, tämäkin vielä!

Kiukku päissäni otin veneen pois trailerin päältä ja työnsin sen veteen ja vedin keulan rantaan. Jätin veneen siihen ja veden kautta raahasin trailerinkin sivummalle, jotta sekään ei olisi painona auton perässä. Purin vielä kaikki akut ym… kyydistä, mutta ei, sinne se porautuu vaan syvemmälle soraan. Mitähän nyt sitten?!

Kuin salama kirkkaalta taivaalta, nuori mies ja vanhempi herra soutavat rantaan. Kysyin tuliko kalaa? Eivät päässeet ongelle, koska ei ollut ankkuria. No mullapas oli, ilmoitin heti, että saatte kyllä multa ankkurin. Sanoin heille: Mulla on pieni ongelma, auto on nyt jumissa tässä pienessä rinteessä.

Olipas mukavaa jengiä, auttoivat työntämään ja näin sainkin auton pois mäestä. Kiittelin äijiä ja vilkaisin omaa venettä, siinä se lepää rannassa ilman tulppaa ja takaosa täynnä vettä, että näin. Unohdin sitten laittaa tulpan. Ei muuta kun vene niin ylös kun jaksoin vetää ja lopuksi äyskäri hommiin.

Tää on se tilanne, kun toivot tästä tulevan vielä sankaritarinan.

Tuli käytyä tosiaan muutamalla eri tyylisellä järvellä. Eräs järvi oli aika kirkas vetinen, en ollut sieltä ikinä saanut kuhia, vain ok kokoisia haukia.

Ensimmäinen kaari kun löytyi, niin kala käyttäytyi näytöllä todella kuhamaisesti. Lopulta kova tärppi ja kala pintaa kohden. No nyt, en edes uskonut, että tästä vesistöstä voin kuhaa saada, mutta siinä se nyt komeilee 3.8kg kuhilas! Kuva ei tuo taas kokoa, eikä tumman kultaista väriä edukseen.

3.8kg Wake Pelagear värissä Green Minnow

Mestoilla oli myös löydetyt hauet todella hyvin purulla. Kokokin oli mallia ”ihan ok”.

Olen kuullut tarinoita, että ihmiset ovat valittaneet, koska jotkut kumista valmistetut uistimet eivät kestä. No miksiköhän? En yhtään ihmettele, että tämäkin Wake Pelagear meni huonoon happeen, koska siinä kuitenkin kävi toista kymmentä haukea ja kuhakin täräyttämässä.

Eräällä järvellä kalat olivat todella pinnassa, enkä meinannut päästä millään veneellä päälle. Lopulta löysin ok kalan, jota pääsin jallittamaan. Todella rauhallinen ja kuhamainen nousu jigille ja sinnehän se täräytti. Nopeasti sain kalan pintaa. Kala ravisti päätä ja jigi irtosi suupielestä. Voi prkl! Se olis ollut ihan nätti kuha. Kelasin kumin käteeni ja ihmettelin, että fastach pikalukosta oli lisäkoukku irronnut?!? EIII… Näitä ei saisi ikinä käydä. Nyt on kuhalla sitten pieni koukku suupielessä :`( Ennen ei ole näin käynyt, mutta tästä opimme taas lisää. Pikalukot eivät ole täysin varmoja.

Taisin siinä syödä eväitä ja lipua pikku hiljaa eteenpäin, kun sain havainnon seuraavasta paremmasta kaiusta. Eväät sivuun ja jallittamaan. Sain kalan suoraan veneen alle ja hengitys pysähtyi täysin. Tosi komea kaari joka kiinnostui heti Spawning char värisestä Pelagearista. Niin päättäväinen nousu, että epäilin jopa haueksi. Ja niinhän se oli, ihan törkee tankki! Muutaman kerran sain kalan pintaan ja aina se vaan otti kauheat spurtit syvyyksiin. Mutta lopulta sekin antautui. Nyt oli isopäinen ja paksuselkäinen kala haavissa.

Wake Pelagear värissä Spawning char

Tämän jälkeen viestittelyä ystävien kanssa ja kalojen etsimistä. Meni pitkään, ennen kuin löysin seuraavan paremman kalan ja sain sen kiinnostumaan jigistä.

Kala tuli todella hitaasti katsomaan jigiä ja pysähtyi sen kohdalle. No niin… Se olisi ollut varma kuha, koska ei ottanut jigiin! Samassa jäätävä tärppi vavassa, joka luojan kiitos oli kainalossa tuettuna. Onneksi peukalo oli jarruna, joten sain hyvin tehtyä vastarin, sen jälkeen peukalo irti ja annoin kalan hetken mennä. Nopeasti sain kalan koukattua haaviin! Voi hemmetti, nyt on sitten komee kuha haavissa!! Punnitsin kuhan heti haavissa ja laitoin sen takaisin veteen haavin kanssa. 7.55kg, eli enkka kuha! Mahtavaa.

Virittelin kameran valmiiksi keskipenkille ja otin todella nopean sinne päin mitan kalasta. Se riitti, että kala oli +90cm. En viitsi mittauksen takia kaloja pyöritellä turhaan veneen pohjalla, ettei limapinta saa kipua. Näytin kalaa kameralle ja laskin sen varovasti veteen. Pidin hellästi pyrstöstä kiinni ja samantien sain kasvopesun, kun kuha syöksyi syvyyksiin. Tämä oli nyt tässä, täydellinen päivä!

7.55kg +90cm Wake Pelagear värissä Green Minnow

Näissä taisteluissa mulla oli käytössä Gunki Shigeki 190 XXH vapa, aluksi vavan jäykkyys hieman jännitti, mutta nyt vapa on mukana ykkösketjussa. Vavassa on pitkä takakahva, joka on mulle ehdoton. Vavan takapäästä ”liipasimen” kärkeen on 43.5cm. Sen takia tämän kirjoitin, että jos joku lukee tätä ja tietää vastaavan kepin, joka saa olla tosin vähän ”löysempi” kärjestä, niin laittakaa mulle viestiä. Pituutta sais olla 180cm-210cm.

Hetken aikaa pörräilin vielä eri alueilla ja vielä kerran tarjottiin parempaa kalaa.

Meikäläisen tämän hetken luottopakki, Pelagear värissä Green Minnow putosi taas kalan luokse. Ei kiinnostusta!

Laskin jigin lopulta ihan kalan tasolle. Ei mitään! Pieni nyppäsy vavalla ja taas, kauhee tälli! Kala pysähtyi siihen! No nyt, olin varma että nyt on kuha enkat koetuksella, koska kala vaan juroi pohjan tuntumassa. Yritin pumpata kalaa ylöspäin ja lopulta sainkin sen pintaan. Pieni, eikä niin pienikään pettymys, hauki! Mutta iso hauki! Tää kaveri on vielä pidempi kuin edellinen, mutta ei varmastikaan niin läski. Varovasti kaivoin pihdeillä kalasta koukut irti, koska hauet ovat jo tähän aikaan vuodesta todella pirteitä.

Tästä kalasta en ottanut edes kuvaa, mutta tässä vapautus video:

HUOM! KAMERASSA VÄÄRÄ PÄIVÄMÄÄRÄ!

Nyt tämä reissu sai luvan olla paketissa, koska seuraava vastaava tilanne on taas lähempänä meikäläisen monttubileitä. Niin lähellä sydänkohtausta nämä tilanteet jo käyvät!

Kiitos!

Jigailua

3.00 oli taas startti kalareissulle.

Tällä kertaa taas vähän reilumpi, n.600km ”polkaisu” Antin kanssa, tavoite kaloina kuha sekä hauki ja tyyleinä normijigailu, sekä vertikaalijigaus.

Nyt lähdettiin reissuun riskillä, eli kamat meikäläisen uskolliseen sotaratsuun, traileri perään ja menoksi!

Reissu ei oo mitään ilman Hesburgeria, joten tällä kertaa haimme aamupala hampurilaiset jo hyvissä ajoin, joten säästytään takas tulomatkalla pakolliselta Hese pysähdykseltä.

Lopulta päästiinkin sitten vesille.

Ensimmäinen paikka tsekattiin vertigaalijigaamalla ja se antoikin heti muutamia kaloja.

n. 3kg kuha Wake pelagear 8″ värissä Spawning char

Tästä spotista paras kala meikäläiselle, 4.48kg pelkkää lihasta.  Kuva ei tuo kalan kokoa hyvin esille. Näyttää ihan kuikelolta, vaikka oli hyvässä lihassa, toisin kuin onnellinen kalamies, joka on nykyään pelkkää läskiä :´(

Wake Pelagear 8″ värinä Spawning char

Menihän siinä sitten yksi mailakin poikki suoraan vastarista :`( Epäilen että oli saanut joskus jostain siipeensä, joten en edes lähde tätä lähettelemään/selittelemään takuuseen. Nyt on sitten uuden kepin hommaaminen edessä. Muutenkin oli tarkoitus ostaa uusi keppi, mutta nyt sitten viimeistään.

Oli aika vaihtaa paikkaa ja lähteä jigaamaan.

Paikka antoi muutaman kuhan ja pari haukea.

Tässä kaverukset tuplatärpistä.

En muuten enää yhtään ihmettele, miksi Gunki Grubby Shad on niin paljon käytetty ja paljon kaloja ulkomaillakin antava jigi. Nyt ekaa kertaa testissä ja onhan toi jigin uinti jotain aivan käsittämättömän kaunista!

Päivä oli jo niin pitkällä, että päätettiin etsiä vielä hetki kaikuluotaimella kaaria ja sen jälkeen vaihdetaan järveä.

Antti poimi matkalla hauen näytille.

Westin Twinteez 8″ värissä Striped Lakers

Näissä hommissa hauet aiheuttavat välillä pelottavia sydämen tykytyksiä!

Lopulta löydettiin todella hyvän kokoinen kala ja pääsin pudottamaan jigin. Kala kiinnostui heti kumista. Aurinko osui pahasti kaikuluotaimen näyttöön, joten Antti toimi loppuajan silminä. Katsoin vavan kärkeä Antin sanoessa: Se nousee kokoajan. Kelasin pikkusen ylös päin ja sitten todella varovainen tärppi, johon sain vedettyä hyvin vastarin, mutta jigi ei vaan ollut kalan suussa :( Tämä kyllä vähän harmitti. Paha sanoa kaverin todellista kokoa, mutta nätti kala olisi ollut tarjolla. Matkalla saimme vielä jonkun kolmosen kuhan.

Nyt rampille, kamat autoon ja huoltoaseman kautta seuraavaan mestaan.

Kahden pienen lapsen isänä tiedän, että höpönassuilla on tapana nukahtaa autoon, niin kävi nytkin.

Olis ollut kiva keksiä jotain jäyniä, mutta annoin Antin nukkua, jotta äijä on fressinä ja hoksottimet pelaa seuraavassa kohteessa.

Tässä järvessä olikin hieman ajelua eri paikkojen välillä. Kalat tuntuivat olevan hukassa. Välillä näkyi pikkukalaparvien seassa/reunoilla vähän isompia kaloja.

Lopulta Antti sai kovan tärpin pikkukalaparvesta.

Ilmassa raikasi niin kauan odotettu huuto: NYT ON ISO KUHA!

Antin eleistä ja äänistä pystyin päätellä, että nyt on tosi kyseessä. Taas alkoi haavimiehenkin henki salpautua, eikä se, että pidättää pari minuuttia hengitystä, helpottanut yhtään tilannetta. Päivä päivältä olen enemmän sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa jännittää kyllä enemmän haavimiestä. Kala pumppasi välillä syvyyksiin, mutta lopulta kala alkoi tulla pintaa kohti. Nyt pelotti, koska tuuli painoi venettä ja kala alkoi nousta pintaan kauempana. Mieleen tuli heti ajatus viime kevään reissusta, jossa karkuutin pintaan todella ison kuhan. Antti muistutti aika ajoin Hiilipsin sauvasekotinta, eikä ihme, vähemmästäkin tällaisessa tilanteessa äijä vähän tärisee jännityksestä. Lopulta kala tuli pintaa, jota seurasi syvä ja hiljainen huokaus: Hauki.

Kateltiin haukea veneen vierellä ja arvuuteltiin kokoa? Nooh.. Otetaan se nyt haaviin ja punnitaan + mitataan. Komea kala tämäkin!

Siinä ne nyt ovat, kaksi komiaa! Hauki sekä Antti!

Toinen oli hyvä lihainen ja toinen vaan läski, sinä voit miettiä, kumpi on kumpi :D

98cm ja 6.8kg Snack Baits vertsu

Vielä oli iltaa jäljellä, joten yksi paikka ehditään kopaisemaan.

Sitten tapahtuikin jotain sellaista, että oma edellisen paikan karkuutus ei tuntunut enää miltään. Nimittäin huomasin Antilta karanneen jotain, jota ei ainakaan ikinä tule saamaan takaisin…

Antin hiusraja oli karannut!!

Mutta niinhän ne viisaat sanovat, että järki ja tukka eivät kasva samassa päässä. Ja mitä tulee kalastukseen, niin tässä pääkopassa on niin paljon tietotaitoa, ettei siellä enää ole tilaa edes hiuksille :D

(Ps. Julkaisuun kysyin luvan Antilta.)

Hetken päästä tämäkin hieno reissu tuli taas päätökseen ja aika ajella rantaan. Varustesulkeisten jälkeen hypättiin autoon ja jossain vaiheessa Antti ottikin taas pikku päikkärit.

Olihan reipas päivä, kotona n. 23.00, joten pirteänä ja elinvoimaisena taas maanantaina töihin.

Hieno päivä, kiitos!

Kaksi kalastuskilpailua

Kaksi kilpailua samalla kertaa, nimittäin minun ensimmäinen ja viimeinen!

Tämä oli ajatus kun tähän ralliin tuli lähdettyä…

Kaikki alkoi siitä kun Mikko soitteli, että osallistuttasko Hauenkalastajat Open 2017 kilpailuun.

Ensimmäinen ajatus mulla oli jyrkkä EI!

Kalastus ja vesillä olo on paikka, johon lähden lepuuttelemaan aivoja ja nauttimaan vaan hiljaisuudesta. Se on oikeestaan ainut paikka jossa unohtuu kaikki työ ym.. stressit. Pelkkä ajatuskin etoo, että ottaisin rakkaasta harrastuksesta vielä jonkinlaisen paniikin onnistumisesta itselleni.

Mutta, mutta… Hetken mutustelin ajatusta ja juttelin asiasta Antin ja Mikon kanssa. Meillä oli muutenkin suunnitteilla kevääksi kalareissu vähän kauemmas ja tämä kyllä sopisi täydellisesti ajankohtaan. Hmm…

Lopulta päätin että voisihan sitä sitten lähteä, siinä saadaan samalla heitettyä kevät reissu ja jos niitä onnistumisia tulee, niin tuntuuhan ne kisassa vieläkin mahtavimmilta. Tosin tämäkin on aavistuksen pelottavaa ajatus, koska ollaan kaikki sellaisia sekopäitä, että ”seotaan” totaalisesti paremmista kaloista, niin mitähän se mahtaa olla sitten, kun kyse on vielä kilpailusta.

Matkan varrella kohti päivää, jolloin pitäisi startata auto ja lähteä kohti pohjoista, oli monta muuttujaa ja mutkaa matkassa. Mutta lopulta kaikki hengissä ja matka sai alkaa.

Veljesten trailerien sähköt ovat välillä mitä sattuu. Muistan eräänkin kerran kun lähdettiin Mikon kanssa reissuun ja survaisin johdon meidän maasturin pistokkeeseen, niin autosta sammuivat kaikki mahdolliset valot, niin ulko- ja sisäpuoleltakin. Mikko sitten totesi: Ai niin, Antti laittoi muuten noi sähköt uudelleen traileriin :) Meni hetki että tajusin kytkennän polttaneen sulakkeita auton sisäpuolelta, sekä konepellin alla olevasta rasiasta.

No mutta, nyt oli hyvin aikaa laittaa traileria ja kun 3 sähköalan perustutkinnon käynyttä jätkää lähtee reissuun, niin pitää kytkennätkin näyttää siltä!

Onneksi veljesten faija kantoi vielä oman kortensa kekoon projektiin ja varasti palohälyttimestä neppariliittimen, jotta saadaan tarvittaessa edes yksi valo päälle :D

Ensimmäinen kina meinasi alkaa, kun pojat näkivät mun ”retkipatjan”, jostain kumman syystä en saanut ottaa 160cm leveetä ja 10cm paksua petauspatjaa mukaan :`(

Onneksi kuitenkin toi puol säkkiä lecasoraa mahtui autoon.

Muutaman pysähdyksen taktiikalla lähdimme reissuun ja lopulta jalkauduimme ensimmäisen järven rantaan, jossa kalastus ei kuitenkaan olisi ollut edes mahdollista jään takia, joten otimme vain muiston, koska tiesimme, että kovin moni kisa porukka ei ole kisa päivänä järven rannassa, joka on jäässä.

Kyseisen kalastuskilpailun aikataulu oli perjantaista 18.00, sunnuntaihin 15.00 asti. Kukin joukkue, joita oli todella kunnioitettavat melkein 130, saivat kalastaa missä vain. Ainut mitä kuvissa piti näkyä, oli tilattu mittalauta, sekä kuvassa näkyvä lappu. Kisassa oli täynnä toinen toistaan kovempia hauenkalastajia. Hauen alamitta kisassa oli 80cm, hauki piti kuvata mittalaudalla sekä käsissä, sen jälkeen kala päästettiin mahdollisimman varovaisesti takaisin elementtiinsä.

Pääsimme ensimmäiselle järvelle, jota aloimme kalastamaan. Vain osa järvestä oli jäässä, mutta tulvavesi teki kalojen löytämisestä todella haastavaa. Sen lisäksi osittain päällä oleva kutu, vaikeutti kalojen löytämistä. Jokunen kala kävi kuitenkin näytillä, mutta ei yhtään alamitan ylittävää.

Aika hyvissä ajoin päätimme lopettaa ja muuttaa aiempaa suunnitelmaa. Huomen aamuna lähdemme aikaisin ajamaan kohti seuraavaa järveä, tuloslistan vielä huokuessa tyhjyyttään.

Ei muuta kun kamat leiriin, jossa teimme iltapalaa tulen ääressä, ukot makuupusseihin ja nukkumaan.

Seuraavana aamuna reilu ajomatka ja seuraavalle rampille veneen laskuun. Sää oli todella hieno ja aurinkoinen, mutta oliko se kalastaja ystävällinen? Se jääköön nähtäväksi.

Tässä paikassa kalastus oli todella tarkkaa paiskomista, sieltä täältä saattoi tulla joku pienempi kala näytille, mutta ei määrää eikä kokoa. Lopulta saimme rimaa hipoen ylittävän mittakalan.

Meni kauan aikaa, eikä edes hauen ruokakaloja näkynyt missään, lopulta kovan hinkkauksen jälkeen kärsivällisyys palkitaan ja Mikon Snäkiä rouhasee parempi kala, arvioitiin n. 5kg kalaksi kun näimme sen kauempana. Lähempänä vasta tajuttiin että nyt on kunnon kisakala tarjolla! Lopulta kala haavissa. Huudot, yläfemmat, säbänyrkit ja halaamiset olivat tosiasia. Todella nätti ja hyvä lihainen kutenut kala.

107cm 8.7kg Snack Baits

Armoton paiskominen jatkui tämän totaalisen sekoamisen jälkeen.

Paikkaa vaihdettiin moneen kertaan ja kaikki paikat ronkittiin todella tarkkaan ajan kanssa, tuloslistasta pystyin varmistamaan, että meni yli 3 tuntia, kunnes saimme seuraavan mittakalan. Antin käyttäessä mittalaudalla 94cm kalan. Nyt alkaa näyttämään kilpailua ajatellen tilanne jo vähän paremmalta.

Tästä kului tasan puoli tuntia, kun Antin Snäkiä haukkaa OK kala kauempana veneestä. Antti arvio ettei kala ole kuitenkaan kovin iso, mutta kun kala on lähellä venettä, epäilyt osoittautuvat taas kerran vääriksi. Nyt on komee kala siiman päässä! Jalat täristen jännityksestä saamme kalan haaviin ja on taas aika vetää letkajenkkaa veneessä ja hypätä veneen pohjalle miehekkääseen kasaan.

Nyt alkoi meidän fiilis olemaan jo katossa!

107cm 8.5kg Snack Baits

Aaaa että, nyt on mahtava fiilis!

Hetkeä myöhemmin pääsen käyttämään pienemmän mitan täyttävän kalan mittalaudalla. Nyt meillä on viisi mittakalaa ja kortti täynnä. Eli nyt vaan seuraavat aiempia isommat kalat kirjataan tuloslistaan.

Vain 20minuuttia myöhemmin saman kohdan tarkka hinkkaus palkitaan ja veneen vieressä mun tarjoilemaan Dexteriin täräyttää kala, tässä vaiheessa fiilis oli taas kerran mahtava, mutta noin nanosekunti myöhemmin alkoi pelko että kala irtoo, koska se löi niin läheltä venettä kalastajan ajatusten harhaillessa jossain ihan muualla. Mutta ei, pojat kauhaisee kalan haaviin. Voi helv*tti! Fiilis oli sanoin kuvaamaton. Vaikka tässä tiiminä kalastetaankin ja pyritään vain nauttimaan vesillä olosta, niin tulihan siinä jo pieni fiilis itsellä, että kiva jos meikäläinen ei käytä yhtään ”parempaa” kalaa mitalla.

Lähistöllä olevassa lintutornissakin tuli bongarilla kiire, koska noin hehtaarin alueelta kaikki linnut nousivat lentoon. Riemu oli niin jäätävä, enkä edes tajunnut mitä just tapahtui, kunnes havaitsin olevani veljesten sylissä ja kala haavissa vedessä <3

Ristus mikä kärmes siellä haavissa oli! Kamalan kokoinen pää, mutta kroppa oli kuin anakondan poikasella. Mutta, mutta… Täydellinen kala tähän kisaan, koska pituutta löytyi.

Epäilin kalan painon olevan kutosella alkava, mutta koska Mikko veikkas että kyllä toi seiskalla alkaa, niin mielenkiinnosta päätettiin äkkiä punnata kala.

109cm 7.1kg Dexter Shad

Sen jälkeen olikin todella hiljaista ja vain pari haukea saattoi käydä veneen vierellä.

Ajoimme vielä yhteen kohteeseen vähän pidemmän matkaa. Ilta alkoi lähestyä ja mietittiinkin jo seuraavan päivän vaihtoehtoja. Tahkoammeko täällä vai vaihdammeko paikkaa huomiseksi?

4 tuntia edellisen mittakalan jälkeen, olimme peranneet yhtä aluetta todella kauan, varmaan pari tuntia jos en kauhean paljon väärin muista. Emme saaneet siitä kalan kalaa, eikä edes hauen ruokakaloja ollut näkyvissä. Mietimme että voikohan täällä olla edes kalaa? Pitäisikö jo vaihtaa paikkaa? Kuitenkin kaikilla oli se ajatus, että se parempi kala saattaisi juuri täällä märehtiä, koska yleensä paikat jossa ei ole määrää, on tarjonneet juuri ne isoimmat kalat. Hetkeä myöhemmin todella lähellä venettä näen kun hauki tulee sivusta ja lyö kiinni Dexteriin. Huudan Mikolle että ottaa äkkiä haavin, kala ei voi olla kunnolla kiinni! Todella nopeasti saan uitettua kalan Mikon lähelle, joka vetää ranteet lukkoon ja pistää peliin all in. Kala on pakko koukata kerralla, kävi miten kävi.

Ja siellähän se lepää. Tässä vaiheessa taivas räjähti, ihmettelen kyllä ettei vapoja mennyt poikki, eikä kenenkään raajoissa roikkunut uistimia. Kukaan ei edes pudonnut veteen. Nyt oli todellinen liharekka haavissa, jonka pituus oli vielä arvoitus.

Siinä se komeilee!

109cm 9.6kg Dexter Shad

Tämän jälkeen heittelimme enää yhden kohdan pikaisesti ja päätimme, että täältä saatamme saada vain joitain senttejä parannusta tulokseen, joka oli nyt 526cm.

Eli viiden suurimman hauen pituus oli nyt 526cm. 109, 109, 107, 107, 94cm. Tiesimme tässä vaiheessa, että ollaan ainakin kympin sakissa.

Saloilla oli tiedossa paikka, josta pojilla oli havaintoja todella pitkistä kaloista, joten ei muuta kun ”kaikki tai ei mitään” asenteella rantaan ja kamojen pakkaamiseen. Tulee sitten munkin nähtyä tämä uusi mielenkiintoiselta kuulostava paikka.

Tämä reissu oli myös mulle testi, selviänkö viikonlopun yli ilman sosiaalistamediaa? Tiesin, että tulen kitumaan ja kärsimään, mutta otin kuitenkin riskin. Ainoastaan aika ajoin katsoin onko perheeltä tullut viestejä ja ilmoitin meidän kaikkien olevan hengissä, koska tämäkään ei ole kirkossa kuulutettu kun me ollaan kolmistaan reissussa :D

No mutta, onneksi veljekset hoisivat reissussa puhelimien räpläämisen munkin puolesta :)

Päätimme että pakataan auto ja ajamme suoraan uuteen kohteeseen ja yövymme siellä. Olin ajanut n. 20+ kilometriä, kun Mikko muistaa Antin nostaneen vapautusmaton kuivumaan rantaan, joten ei muuta kun ukemi tiellä ja takaisin rantaan :) Siellä se matto meitä odottikin ja vielä täysin kuivana.

Onneksi sellainen 40+ lisä kilometriä ei tämmöisellä yli 1000km reissulla tunnu missään.

Lopulta saavuimme pelipaikoille ja oli aika alkaa iltatouhuihin. Joten makuupussit esiin, tulet paikalle ja makaronit tulille. Ai että, kyllä pari päivää makaronia ja tonnikalaa voikin maistua hyvältä.

Aamu alkoi sarastamaan ja kellot soivat. Pomppasin ensimmäisenä ylös ja koitin saada myös aina yhtä pirteät ystäväni nousemaan makuupusseista kylmään ilmaan.

Täysin pläkä keli! Tästä tulee varmasti hankala päivä. Nooh, onneksi vielä menee aikaa kun pakataan kamat autoon, kala vehkeet veneeseen ja keitetään vielä aamupuurot tulilla.

Tämän jälkeen järvellä kävikin jo tuulen vire. Ensimmäinen mesta antaa havainnon paremmasta kalasta. Näytillä käy myös +90cm hauki. Sen jälkeen järvi on täysin jumissa. Emme löydä juuri mistään kalaa. Vain pari pientä… Aika alkaa loppumaan, yksi paikka osoittautuu täysin tyhjäksi arvaksi, joten päätämme mennä kiireesti vielä paikkaan, jossa oli paremman kalan havainto.

Melkein heti huomaamme pinnassa käyvän paremman kalan möyräsemässä. Pojat olivat ehtineet joten heitin kumin vähän yli kohdan jossa kala pintoi ja kelaan, kala käy tökkäämässä Dexteriä, mutta ei kunnolla. Komeat pyörteet käyvät pinnassa. Pysäytän kelauksen ja tiputan ankkuria, kala käy vielä kerran katsastamassa kumin, mutta ei niin ei. Toisaalta hyvä, että kalan koko jäi täysin arvoitukseksi, olisi muuten voinut tulla vaikka itku. Tässä vaiheessa aikaa oli enää n.10min jäljellä. Vielä yritimme härkkiä kohtaa, jos vaikka kala olisi vielä mestoilla, mutta ei enää havaintoa. Kilpailu aika oli täysi.

Olihan taas mahtava reissu ”velikultien” kanssa täynnä verta, hikeä ja kyyneliä. Ei kun hetkinen, tällä kertaa ei kukaan kyllä parkunut. Meikäläinen ryki menemään reissun vielä neljän 800mg Buranan voimalla per päivä. Ensimmäisen kerran jouduin jopa aika ajoin pitämään taukoa heittelystä, koska kädet olivat jo ennestään niin tulehtuneet. Tämä tuloksemme riitti tällä kertaa mahtavaan toiseen sijaan. Vielä kerran tätäkin kautta isot onnittelut meidän tiimiltä voittaja joukkueelle, sekä tietysti Hauenkalastajat ryhmälle, jotka tämän kilpailun järjestivät. Iso kiitos myös kelatohtori Suomiselle, joka otti meikäläisen kelat huoltoon reissun jälkeen.

Kiitos kaikille jotka seurasitte kilpailua ja kannustitte meitä, sekä muitakin joukkueita! Oli kyllä mahtava kokemus ja nyt on kyllä sellainen olo, että ei tää jäänyt viimeiseksi ”kisareissuksi”, niin hyvät adrenaliinin tykitykset ja fiilikset tosta jäi!

Voisikohan Haunkalastajat FB ryhmä järjestää kisan myös syksyllä? Täytyykin kysäistä! :D

KIITOS!!

Ystävällisin terveisin:

KuhaNullit

Perttu, Mikko ja Antti (Teksti Perttu Haanpää)

 

 

 

 

 

Tää on Amerikkaa

No nyt alkoi lyyti kirjoittamaan…

Kansalaisen karttapaikka on meikäläisen raamattu, sitä tulee luettua enemmän kun lapset Aku Ankkaa.

Elämä on valitettavasti liian lyhyt, että ehtisi käydä koluamassa kaikki mielenkiintoiset paikat.

Nyt on himan ympärille karttaan piirretty ympyrä, jonka säde on 100km. Tämän ympyrän sisällä olevat kohteet ovat sellaisia, mihin ehtii vielä duunipäivän jälkeen. Siis kesä aikaan, kun valoisa aika on niin pitkä.

Tulipas taas tossa hetki, kun tuli mahdollisuus ”iltapistolle”. Nyt oli vaan kiire pakata kamat ja miettiä se kohde. Kyseisellä alueella on monta mielenkiintoista kohdetta, mutta tällä kerta tyhjä arpa osoittautuikin mahtavaksi.

Pääsin rantaan, veden pinta näytti vain vähän värähtelevän. Joten sää tiedotus piti kerrankin paikkaansa, vähä tuulinen keli.

Pääsin luodattavalle alueelle, kytkin kaiun kiinni ja laitoin muutkin kamat valmiiksi. Samantien semmonen puuskittainen tuuli, että pelkäsin noutajan tulevan. Hetken se riepotteli venettä ja pääsin suojaisaan kohtaan.

Tovi siinä meni kun löysin kalan ja sain sen kiinnostumaan jigistä. Muutaman jigin tiputuksen jälkeen kala kelpuutti yhden ehdokkaan ja näin oli eka kuha veneen laidalla. Joku +2kg.

Sitten menikin taas aikaa ja sää vaihteli. Tuli rakeita, räntää, myrskyä ja tyyntä.

En nyt muista mihin jaksoon tämä ajoittui, kun sain veneen alle ok kokoisen kaiun. Nyt meni pitkään ennen kuin kaveri kiinnostui jigistä. Lopulta Waken 8″ Pelagear herätti jollain tapaa kalan ruokahalun.

Kala nousi hitaasti ja jäi jigin kohdalle. Ajattelin että se oli siinä, nyt kun liikautan jigiä niin kala sukeltaa. Mutta ei, hetken se tutkaili jigiä ja todella varovainen tärppi. Kuinka ollakkaan, vastarikin jäi kiinni. Ei mennyt kauaa kun todella nätti kuha oli haavissa!

Nopeasti kamera kuvaamaan keskipenkille, punnitus ja mittaus. Kännykällä vielä kuva kalasta veneenpohjalla, jos jostain syystä toinen kamera ei nauhota. Kala haavissa veteen, sitten vielä ylös ja näytin sitä kameralle. Taas kerran piti vaan toivoa, että video onnistuu ja saan siitä leikattua jonkun kuvan.

6.85kg Wake Pelagear 8″

Jumankauta, onneksi lähdin kalaan, vaikka kotipihalla mietin monta kertaa viitsinkö lähteä, koska lähtiessä tuli rakeita.

Säät vaihteli, mutta vene pysyi pinnalla.

Hetken päästä löysin seuraavan kohde kalan. Taas sai ronkkia jos jonkunlaisella kumilla. Tarjosin eri kokoisia ja värisiä jigejä. Mutta lopulta tämäkin kala kiinnostui samasta jigistä kuin edellinen. Todella varovainen nousu ja yhtä olematon tärppi kuin edellisessä. Mutta kala pysyi kiinni!

Voi perkele, mitä täällä tapahtuu? Pian oli seuraava pallomasi haavissa.

Kuva ei tuo kalalle oikeutta. Kamala läski, joka todella paksussa lihassa!

5.8kg Wake Pelagear 8″

Nopeat punnitukset, mitat, vilautus kameralle ja kala takaisin veteen.

Tässäkö se nyt sitten oli, tämän kauden kovin kuha reissu?

Haravoin vielä aluetta ja löysin pari kalaa, toista pääsin hyvin härkkimään pitkän aikaa. Nyt ei enää sama ottikone toiminut, vaan Lunkerin Fin-s herätti tämän kalan kiinnostuksen.

Taas samanlainen varovainen nousu melkeen pintakalvoon asti. Tässä vaiheessa olin varma, että kala hylkää jigin, mutta ei!

Heti tärpistä kalan pää pinnassa ja pään ravistukset, nyt olin varma että tää kala irtoo!

Mutta ei, pienen taistelun jälkeen kala haavissa.

7.05kg Fin-s 

Pikaisen punnituksen jälkeen kala heilautti puntarin 7.05kg lukemiin! Törkeen siisti kala, aivan törkeen siisti päivä! Tuleekohan enää ikinä tällaista?!

Tämän jälkeen päätin lopettaa päivän kesken. Nyt voi hyvin mielin lähteä ajelemaan kotia kohti!

Mä en oo ikinä panostanut kuvaamiseen, vaan siihen, että kalat pääsevät mahdollisimman pian takaisin veteen. Mulla on pikku kamera kuvaamassa keskipenkillä tai lattialla ja sen takia kuvat nyt ovat mitä ovat.

Hyvästä palvelusta on aina mukava jakaa kiitosta!

Viime kausi meni vähän penkin alle, koska mulla oli törkeesti ongelmia kaikuluotaimen kanssa. Sain kuitenkin hyvin ja hienoja kaloja, mutta paljon oli pitkiä reissuja, joille ajelin turhaan, koska kaikuluotain oli paska. Markkinat on täynnä hienoja laitteita ja lisää on tulossa. Monelta eri valmistajalta. Toiset tykkää äitistä ja toiset tyttärestä. Toiset tykkää toisesta ja toiset taas toisesta merkistä.

Mun on pakko antaa palautetta OPM:lle ja varsinkin kaikuluotain guru Mika Silvastille. Toki myös kiitos Lehtisen Anssille. Jos apua tarvitsi niin heti sitä näiltä herroilta sai. Nää takuu/huolto asiat on pieniä, mutta isoja juttuja ainakin mulle. Vaikka mulla ei oo mitkään markkinoiden parhaat vehkeet, niin kyllä nääkin silti maksaa.

Viime kaudella kun kaikuluotain kiukutteli, soittelin Mikalle monta kertaa ja laittelin sähköpostia. Aina ja todella nopeasti sain vastauksen ja apua. Ja se mitä ihmettelen, niin koskaan ei kyseenalaistettu mitään. No, ainakaan suoraan päin naamaa. Olin ihan varma että kohta siellä palaa käpy, mutta ei. Lopulta sitten kaikuluotaimen vaihto ja nyt tämä uus kone toimii hienosti. Nyt on kolme reissua Lowrance Elite TI9 koneen kanssa tehty. Kaikki täysin erilaisissa vesistöissä, eikä vielä ole ongelmia tullut vastaan.

Jossain vaiheessa tulee kyllä eteen toisen luotaimen hommaaminen, tai koko kaluston uusiminen. Koska nälkä kasvaa syödessä. Mutta katsotaan nyt ainakin hetki tällä koneella ja mennään päivä kerrallaan.

Kiitos myös Pure Fishingille ja Jari Nisulalle. Sain toiseen vertsuhyrrään todella nopeasti ja oikeat puuttuvat osat.

Kiitos!

Koittakaa muistaa kalastella niin, että ette ota siitä kalastuksesta ja kalojen saamisesta paniikkia/stressiä. Siinä vaiheessa kun touhu alkaa mennä siihen suuntaan, niin ollaan pahasti metsässä.

Mustia kuhia

Duunin jälkeen tuli aika avata kuha kausi.

Hinku oli kova, koska seuraavat pari viikkoa tulee menemään taas Fight Night Finlandin ammattilaisvapaaotteluillan juttuja hoitaessa.

Duunin jälkeen äkkiä kamat kasaan, vene kyytiin ja kohti peli paikkoja.

Saatiin kamat levitettyä veneeseen ja kaiut viriteltyä, niin samantien veneen alle piirtyi kaari.

Pudotin 8″ jigin kuhalle. Samantien kuha kiinnostui ja nousi varovasti katsomaan jigiä, olin varma että kohta kala sukeltaa ja hylkää jigin, mutta ei!

Siihen se ampu kiinni, nopeasti saatiin kuha haaviin ja vilautin sitä kameralle, kausi on nyt avattu.

3.45kg Wake Pelagear 8″

Ps. Kuvan valoisuutta on nostettu reilusti.

Mutta, mutta…

Kun meikäläisen kuha oli vielä haavissa, huomasi Lars, että taas alkaa Lowrance piirtämään kalaa näyttöön.

Pienen jigirallin jälkeen jo kertaalleen kuhan edessä käynyt jigi kelpasi ja taas oli kala kiinni, nyt vähän parempi.

Jos edellinen oli läski, niin on kyllä tämäkin. Toisin kuin saaja, joka on pelkkää lihasta ja terästä!

5.4kg pallero. Jigiä en muista, mihin kala otti. Tais olla Westin.

Sen jälkeen pitkä päivä hämärtymiseen asti, pari kalaa löydettiin, mutta mitkään jigit eivät kelvanneet, tai sitten kalat lähtivät karkuun jigiä tai venettä.

Olihan taas hienoa nauttia päivästä vesillä.

Hyvää seuraa, paskoja eväitä ja vielä paskempia juttuja. Kiitos Lars!

 

Läskejä haukia

Tulipahan taas tehtyä pitkästä aikaa hauen heittely reissu Larssonin kanssa.

Aamusta iltaan tuli paiskottua todella tarkkaan muutamaa eri kohtaa.

Varmaan 3 tuntia ronkittiin parista ankkuri paikasta paikkaa todella tarkkaan. Kokeiltiin montaa eri uistinta kumeista jerkkeihin, mutta ei mitään. Lopulta Lars käytti veneen vierellä n. 4kg hauen. Ihan hetkeä myöhemmin meikäläisen XL Snäkiä värissä ”Saksa”, rouhasee parempi kala, mutta vain vähän parempi.

Kelailen kalaa lähemmäs ja alan miettimään kokoa, kala käy pinnassa ja sanon Larssille, että saattaa olla kutonen. Veneen vierellä huomaamme että kala on lyhyt. Mietittiin kuitenkin, että otetaan haavilla, voihan se ehkä olla seiska? Lopulta kala pyörähtää haavissa ja totean, että tää on varmaan jopa kasi.

Pikaisesti koukut irti, punnitus, mittaus ja pakolliset muistot yhdessä.

93cm 8.2kg, kamala läski! :)

Heippa!

Sitten tapahtuu jotain käsittämätöntä!

Lars kaivaa repustaan matka terraarion, jossa komeilee pieni rotta.

Kaveri silittelee ja ihailee uutta 3D rotta uistintaan, salaa pidätän naurua kunnes näen sen komean uinnin ja sen, joka mulle tuli shokkina. Eli tämänhän saa sukeltamaan veden alle!

Ei siinä montaa heittoa Larsille tullut kun ensimmäinen kala rouhasee kiinni. Koosta ei ollut varmuutta, paitsi kun kala oli veneen vierellä. Onhan se varma suurhauki, huomataan heti että on jopa pidempi kun mun saama. Siinä vaiheessa kun koukkaan kalan haaviin, todetaan sen olevan isompi kuin edellinen.

Vaikka tämäkin kala oli todella passiivinen isossa mätilastissa, niin vielä olis ollut mahassa tilaa yhdelle rotalle.

Johan on taas läski kaveri, siis tarkoitan nyt kalaa!

100cm ja 9.5kg!

Tämän jälkeen näytillä käy enää pari pientä kalaa. Lopuksi vielä n. 4 tuntia ilman tärppiäkään, joka johtaa päätökseen, että lähdetään kotimatkalle.

Kaikki kamat on kannettu rantaan, paitsi moottori ja akku.

Otan molemmat kerralla kantoon ja muistan kuinka mietin että mitenhän tässä käy? No ei hyvin, jostain kumman syystä horjahdan ja vene kippaa niin että lennän rantaveteen mahalleen koneen ja akun kanssa :`( Nopeesti ylös ja kännykkä pois taskusta! Lasse hakee tällä välin vedestä akun ja moottorin.

Jotenkin ihmeen kaupalla nyt taisi käydä niin, että selvittiin tästä pienellä. Kännykkä oli 2 vuorokautta aivokuolleena. Annoin sille puoli päivää Calixin lämmitin hoitoa ja vuorokauden riisipussi hoitoa. Ja niin vaan kännykkä heräsi eloon! Avasin koneen, eikä sekään ollut ottanut siipeensä. Akkukin otti ainakin kotona virtaa vastaan ja nyt täytyy se vielä päästä testaamaan.

Rapatessa roiskuu! Ja pääasia että meillä oli hieno päivä, vaikka mua hivenen ahdisti kotimatkalla puhelimen kuoleminen. No mutta olihan se jo pari viikkoa vanha!

 

Palmusunnuntai

9.4 tuli pienellä varoitusajalla mahdollisuus lähteä kalaan…

Koko viikko tuli sykittyä hulluna talli,- ja pihahommia, joten olin mielestäni kalareissun ansainnut.

Sunnuntai aamupäivä vielä tallin järjestelyä ja sen jälkeen kun Antti on käynyt joka vuotisen virpomisreissun läpi, päätimme lähteä kalaan.

Kävin noutamassa Antin huoltoaseman pihalta kyytin, jossa hän jo suu messingillä odottelikin meikäläistä, koska taskut olivat taas täynnä kindereitä ja kolikoita, vai meniköhän ne sittenkin Antin muksulle? Tuskin!

Aikaa ei jäänyt illasta paljoa kalastukseen, mutta kuitenkin tapahtumia oli ihan ok määrä, sää oli hieno ja reissu taas kerran Antin kanssa mahtava!

 

Päivän näteimmäksi jäi tämä ”hikimetri”, joka kelpuutti Dexter Shad 340mm kumin, värissä Pike.

 

Laatuaikaa veljen kanssa

Tulipas tossa eräänä kauniina päivänä vihdoinkin mahdollisuus lähteä iso broidin kanssa kalaan.

Näitä reissuja on todella harvoin ja aidosti toivoin, että jos joku parempi kala rouhasee kumia, niin että se osuisi broidille!

Suuntasimme aamulla todella ajoissa merelle. Jotenkin vähän jännitti, että päästäänkö edes uimatta pelipaikoille? Tähänkin oltiin varauduttu, pakkaamalla ”luottopakki” ursuit mukaan.

Toiset kaverit vannoivat kyseisen paikan avoveden nimeen ja toiset taas vannoivat pelipaikkojen olevan vielä jäässä.

Nooh… Riskejä näissä touhuissa täytyy vaan ottaa, joten edellisenä päivänä kamat kasaan ja aamulla kukonlaulun aikaan ylös. Soittelin vielä edellisenä iltana Antille ja kyselin mielipiteet ja viime hetken vinkit.

Antti sanoi että ottakaa sitten myös jerkkejä mukaan! Siis mitä? Kalastaako joku muka vielä jerkeillä? :) No, pakkohan se oli mestaria kuunnella ja mukaan lähti pari jerkulaa, tosin ei niitä kyllä enempää meikäläisen valikoimista edes löydy.

Aamu ja aamupäivä oli todella hiljaista, monta tuntia paiskottiin tyhjää.

Mutta ei hätää, pääasia että eväät olivat kunnossa. Myös pihdit ja puntari saivat ottaa aamupäivän täysin rennosti.

Meikäläisen pakissa Dexterit, sekä Snäkit elävät sulassa sovussa <3

Pitkän hiljaisuuden jälkeen koko päivän ensimmäinen tärppi tärähti meikäläisen tarjoilemaan Dexteriin, joka heilautti vielä puntarin suurhauen lukemiin.

7.4kg

Nyt lähti muuten kaikki meikäläisen lukot vaihtoon (ei himassa), nimittäin hetki tämän jälkeen siimajumista lukko paskaksi ja kyseinen Dexter lähti maata kiertävälle radalle!

Sen jälkeen paluu ”arkeen”, eli totaali hiljentyminen!

Tässä vaiheessa muistin takaraivossani Mestari-Antin sanat: ”Ottakaa sitten myös jerkkejä mukaan”!

Hammasta purren vaihdettiin jerkulat päähän. En tiedä johtuiko jostain syöntipiikistä, vai jerkkien liikkeestä, mutta pieneen hetkeen kävi veneessä jokunen kala, taisi siinä olla 4kpl +-6kg kalaa, joista onneksi kaksi taisi käydä vielä broidin uistimeen.

Parhaimpana tähän piikkiin osui Buster jerkkiin täräyttänyt mamma, joka ylsi juuri ”missin mittoihin”

7.1kg

Tuntui että jotain jäi kuitenkin puuttumaan, mutta olihan tää taas kerran ihan mahtava reissu!

 

kauden avaus ja lopetus

Viikonloppuna tiedossa avovesi kalastusta, sekä täkyilyä.

Perjantaina posteljooni oli pudottanut mulle komeen ”Koolla on väliä” tarran, mutta koska tarroja on vain yksi, menee kyllä aikaa kun keksii tolle hyvän mestan. Oliko tarra enne tulevasta, vai sattumaa?

Lauantaina lähdettiin Antin kanssa kalaan avovesille. Hyvissä ajoin ylös ja sitten pelaamaan auton pakkaus tetristä. Hienostihan kamat mahtuivat ja kaikelle löytyi se oma paikka :)

Päivä oli hieno ja haukia käytettiin veneessä 5 kappaletta. Tosin ainahan se iso tuntuu kaikkien jutuissa karkaavan. Ja niin kävi nytkin!

Etukäteen jännitti, että kun tulee hiljainen jakso, jonka aikana saattaa tulla hyvä tärppi, niin sitä ei saa missata. Niin kävi nytkin! Pitkään hiljaista ja sitten sellanen todella kova tärppi, että meikäläisen Dexter pysähtyi paikoilleen. Kala ei tehnyt mitään ja painoa oli todella reilusti. Hetken kala paikoillaan ja sitten kumi vaan irtosi suusta. Nyt kyllä harmitti… Eihän sitä ikinä voi tietää, oliko kala 7+ (joka päätti vaan lyödä evät kiinni pohjaan), 10+ vai vieläkin isompi, mutta todella isolta se tuntui. No mutta, nämä kuuluvat tähän lajiin.

Muuten kyllä todella hieno ja mukava päivä Antin kanssa vesillä.

Kyllähän se kala vielä automatkallakin jyskytti takaraivossa, mutta turhaan sitä on ahdistella, näitä vaan käy.

Oltiin todella myöhään kotona ja tässä vaiheessa ei aamuinen täkyreissu kyllä kiinnostanut. Karvaisevan karkuutuksen vuoksi taisin itkeä itseni aika nopeasti uuneen :) Voi olla, että hivenen harmillisessa mielentilassa kysyin vielä yläkerran herralta, miksi? :D

Heräsin yöllä ja totesin, että onneks ei oo töitä eikä kalapäivää ja saa nukkua. Samassa tajusin katsoa kelloa ja huomasin, että sehän soi 2min päästä. Mehän ollaan lähdössä Lassen kanssa kalaan! No ei muuta kun ylös, kahvin keittoon ja varmistamaan, että myös Lasse on hereillä. Jos ei olis reissua sovittu, en olis kyllä yksin mihinkään lähtenyt.

Lasse ei vastannut viestiin, joten päätin soittaa. Puhelimeen ei saanut yhteyttä. Kahvit kun olivat termarissa, hyppäsin autoon ja päätin soittaa Lassen emännälle. Hyvä niin, koska Lassen puhelin ei toiminut, vaikka ukko olikin jo valmiina kotona.

Jäälle pääsy vaati pienen vedessä rämpimisen, koska ranta oli osittain auki. Onneksi järvessä oli edes sellainen kansi, että päästiin ennalta katsottuun kohtaa ja täkyjä virittelemään.

Ensimmäinen vienti tarjoili Lasselle pienen ”kurkun”. Tämän jälkeen meni hetki ja seuraavaa täkyä vientiin. Pääsin vetämään vastarin ja tunsin, että siiman päässä on ok kala. Ajattelin että vitosen hauki. Kalan kun sain pyörähtämään jään alla niin katsoin, että ei H*LVETTI! Tää on kuha! Nopeesti sain pään sovitettua avantoon ja liplockilla kiinni kalasta. Huidoin Lasselle, että tuo äkkiä ahkion. Pidin kuitenkin tässä vaiheessa kalaa vielä jään alla, kunnes Lasse juoksuttaa meille ahkion, jotta päästään se täyttämään. Ajattelin, että tää vois olla vitosen kala. Nopeesti ahkio täyteen, kala sinne ja koukku irti. Punnitus antaa kalalle painoa 6.7kg! Koska kala oli nyt veden alla ja rauhallinen, Lasse haki vielä mitan, 82cm! Todella komee ja paksu lihainen kaveri. Nopeat kuvat ja kala takaisin kasvamaan.

Tämän tapahtuman jälkeen huomasin jäällä jotain outoa.

Varovasti työnsin käden housuihini Lassen huomaamatta, vain todetakseni, onko noi tullut multa?!? Aiheuttiko tämä hieno kuha ja kuvausasentona toimiva ”slaavikyykky” tämän? Mutta ei, onneksi ne eivät olleet minulta… Eli vaihtoehdoksi jää Lasse tai joutsen, veikkaan kyllä ensimmäistä :)

Tämän jälkeen saimme vielä muutaman viennin ja saldoksi jäi 1 kuha ja 5 haukea. Jää paukkui ja halkeili aamun aikana todella rajusti. Kyllä oli hieno aamupäivä!

Päivällä olikin sitten luvassa kumitohtorin hommia. Täytyi kolvilla fiksailla muutamat kumit taas uuteen kuosiin.

Oliko tässä nyt samaisena viikonloppuna toisen kauden avaus ja toisen lopetus?

Tuskin, koska kyllä se kerran täytyy päästä täkyilemään niin, että joutuu uimaan jäälautan päälle!

Ens kaudeksi taidan hommata jokusen matalaprofiili hyrrän täkyhommiin lisää, sekä niihin tietty vavat. Ehdotuksia saa laittaa mulle facebookissa tai vaikka perttu@varikuulavarusteet.net

Nyt tulee kiire, koska seuraavana ostoslistalla on yksi vertsukeppi, parit jigi kelat ja vavat.

Kiitos viikonlopusta Antti ja Lasse!

Hyvästä päivästä tulikin mahtava!

Viikonlopuksi oli taas tiedossa kalapäivä.

Perjantai illalla vielä puntaroin vaihtoehtoja, että etsinkö avoveden ja lähden testailemaan uutta kaikua, vai lähdenkö vielä jäälle täkyilemään.

Nooh… Perjantai illan tapahtumien seurauksena valitsin täkyilin.

Tälle järvelle olin ehtinyt tehdä vain kaksi reissua ja koska luvat oli ostettu, ajattelin että hyvähän sielläkin on vielä käydä, koska uskoa kyllä mestaan ja komeisiin haukiin oli.

Aamu oli niin lämmin, että haalariakaan ei voinut heti pukea päälle.

Mestoille saapuessani huomasin, että joku muukin on löytänyt tämän paikan. Jäljistä en osannut päätellä, minkä merkkiset saappaat kaverilla oli käytössä, mutta jäätävän kokoinen räpylä sillä oli.

Lopulta sain onget vetoon ja ”mustalaisleirinkin” näköjään räjäytettyä.

Eikä aikaakaan kun ekaa täkyä vietiin.

Vastarista taas tunsin että ok kala oli kyseessä. Aika nopeasti sain kalan liplockiin ja koukun suupielestä irti. Nostin kalan vedellä täytettyyn ahkioon ja laitoin vaa´an, mitan ja punnituspussin valmiiksi.

102cm 6.7kg, hieno alku tälle päivälle ja ensimmäinen suurhauen mitat täyttävä kala tästä järvestä.

Odottelin pitkään sitä säätiedotuksen lupaamaa auringon paistetta, mutta turhaan.

Päivä tarjoili ok syöntiä ja jälkeenpäin sen kyllä tuntee jaloissa. Sitä kun yrittää juosta todella liukkaalla jäällä, niin vaistomaisesti tulee jalkoja jännitettyä ja nyt on sitten lonkankoukistajat ja ojentajat ihan hellänä.

Lopulta pieni syönti piikki hellitti ja pääsin pukemaan haalarin päälle. Hiki alkoi kylmenemään ja nyt sille auringolle olis tilausta, mutta ei!

Tein yhden uuden reijän ja päätin että siirrän kauimmaisen ongen lähemmäs leiriä, niin on sitten nopeampi lähteä kotiin. Kävelin ongen luokse ja nostin täyn ylös. Kalassa näkyi komeet hampaan jäljet, mutta sitä ei oltu kuitenkaan viety. Päätin että annan tämän ongen sittenkin olla ja siirränkin viereisen. Laskin kalan takaisin avantoon ja samassa siima lähti rullaamaan. Pääsin vetämään vastarin suoraan vastapalloon ja sinne jäi. Hetken taistelun päätteeksi pääsin sovittelemaan päätä avantoon, mutta koska se ei meinannut kääntyä sinne, tiesin heti että nyt on komeeta kalaa tarjolla. Lopulta pää kääntyi luukulle ja kun kala oli liplockissa, olin varma että mulla on 12kg+ hauki käsissä. Käyttämäni yksi kolmihaara koukku oli nätisti suupielessä kiinni ja nyppäsin koukun irti. Nopeasti kala vedellä täytettyyn ahkioon ja kaikki kamat valmiiksi.

Mitta, punnitus ja kuva kalasta.

Todella komea 115cm karvan yli 10kg kala pääsi meikäläisen vapautuslistaan, olihan taas hieno kala.

Siinä sitten puhelut ja kuvat kalasta kavereille, jonka jälkeen olinkin valmis lähtemään kotiin…

Odottelin kuitenkin muutaman tunnin, mutta enää ei tullut syönti piikkiä, eikä yhtään vientiä.

Kotona vielä mietin, että jotain tästä päivästä puuttui. Normaalisti tollasesta kalasta on aivan täpinöissään.

Ehkä tää kalastus on meikäläisellä kuitenkin osittain joukkuepeliä. Kaverin kanssa kun tommonen kala tulee, niin siinä huudetaan, onnitellaan ja heitetään ylä femmoja. Välillä saatetaan heittäytyä ihan hurjaksi ja tarjota kaverille miehekkäät halaukset. Mutta nyt nämä kaikki hienot elementit jäivät tämän kalan kohdalla puuttumaan.

Joka tapauksessa upea reissu, kiitos!

Kuhan täkyilyä

Nyt tuleekin pitkä tauko täkyilyyn, joten haastavaa oli päättää mihin sen viimeisen reissun ennen taukoa tekee.

Otin kohteeksi erään järven ja sen keskialueen, josta etsin syvimmän kohdan. Päivä alkoi reippaasti ja pienen syönti piikin aikana kävikin 4 haukea näytillä, kaikki samasta muotista, eikä koko ollut mitään mairittelevaa. Sitten tulikin taas pitkä tauko, jonka aikana pari ulkoilijaa kävi morjestamassa.

Toisen herran kanssa käytiin mielenkiintoiset keskustelut, liittyen mm. tämän alueen vesistöjen kalakantoihin. Jossain vaiheessa herra kyseli onko tullut kuhia? (tiesin että vesistössä on myös kuhia, mutta sellaisen saaminen on verrattavissa melkeinpä lottovoittoon.) Sanoin että on kyllä todella epätodennäköistä, että täältä kuhan saan. Varsinkin kun syötit ovat isoja.

Hetken juttelun jälkeen mietin jo kotiin lähtöä, olin kuitenkin etukäteen katsonut toisenkin mielenkiintoisen kohdan, mutta koska lunta oli jäällä n.30cm, ei kävely kyllä kiinnostanut. Onneksi aurinko sentään paistoi ja oli lämmin.

Hetken mielijohteesta päätin, että ehkä mä sittenkin rämmin vielä toiseen kohtaan. Mutta kannattiko?

Onget eivät olleet kauaa vedessä kun sain muutaman viennin, olin varma että pikku hauet kiusaa. Tärähtipä paikalle myös pilkkijä, näppärästi n. 5metrin päähän mun ongista. Menin äijän kanssa juttusille ja kerroin touhuistani. Mielenkiintoisia tarinoita vaihdeltiin puolin ja toisin. En koskaan ala kertoman etukäteen tuntemattomille, että vapautan kaikki kalat, koska kaikki eivät sitä vaan ymmärrä.

Jossain vaiheessa äijä kertoi erään järven hoitokalastuksesta, jolloin heitin hänelle: Talkoolaiset sitten tietysti kantoivat isoja haukia sieltä kotiin? Kuulin heti miehen suusta sen, mitä halusinkin kuulla: Ei! Kyllä ne isot petokalat päästettiin takaisin syömään roskakaloja. Tulihan taas kerran hyvä mieli ja tässä vaiheessa uskalsin kertoa, miksi vapautan aina hauet ja kerroin omasta ajatusmaailmastani.

Kysyin sitten onko hän saanut tästä kuhia? Äijä sitten vastas, että ei tässä kyllä kuhia oo. Kerroin että vanhempi herra sanoi että saattaisi ollakkin. Nooh… Hetki meni ja yhtä täkyä vietiin. Huusin äijän paikalle ja kysyin että haluaako kalan jos se on ruokakokoa? No se oli joku nelosen hauki ja äijäkin ymmärsi kalan olevan tärkeämpi vesistössä, pienemmän hän olisi kyllä ottanut.

Ilmoitin että alan keräämään kamoja ja lähden kotiin. Toivottelin hyvät viikonloput ja aloin keräämään kamoja. Illalla olikin luvassa Putousta ja herkkuja, koko perheen kera.

Samassa huomasin että yhtä täkyä on käyty rouhaisemassa, huomasin että siimaa on mennyt reilusti, eli varma hylky. Vedin siimaa kuitenkin varovasti itseäni kohti pitkän matkaa, sitten siimassa tuntui vähän painoa. Hetken odotin ja vedin vastarin. Painoa oli, mutta ei elonmerkkejä. Ajattelin oikeasti mielessäni, että vain kuha ja todella iso hauki voi käyttäytyä näin. Sain nopeesti pään luukulle ja kalan liplockiin, äijä juoksi samantien katsomaan. Taisi siinä alahuuli viistä maata kun sedän leuat loksahtivat. Todella nätti ja hyvä lihainen kuha, vaikka olikin vähän raihnaisen näköinen.

Action Cam taas maahan ja pikku poseeraus, kalalta nopeasti paino ja takaisin kasvamaan!

Olihan komee lopetus päivälle!

Kuha 4.42kg

Däppää

Olihan taas perhosia vatsassa, koska yhteinen kalareissu pitkästä aikaa suurhauki Salon kanssa oli lyöty kalenteriin…

No mutta, eihän nää mee ikinä niin kun suunnitellaan. Ensin oli edellisenä päivänä vähän dramatiikka kotona liukkaiden säiden johdosta, tässä vaiheessa todella pientä oli se, että vedin niin huolella nurin, että nilkan nivelsiteet olivat romuna. Ehkä kuitenkin nuoruudessa tulleet useat nivelsiteiden räjähtämiset ja jalkapöydän murtumat olivat opettaneet miehen siihen, että kyllähän näillä vammoilla pystyy kävelemään.

Joten pääsimme kuitenkin lähtemään. Ihme kyllä, nyt vältyimme myös kaikilta ihmeellisiltä alku sekoiluilta, eikä mitään kamoja edes unohtunut matkasta.

Meillä etelässä alkaa kohta avovesi kalastus, josta Salot kävivätkin jo edellisenä päivänä antamassa myrskyvaroituksen, kun Antti kirjautti päiväkirjaansa ensimmäisen avovesi +10kg hauen. Mahtava kala tähän aikaan vuodesta, kun avovesi paikkoja on vielä todella vähän.

Nyt meille osui Mikon kanssa aivan mahtava keli, aurinko paistoi niin että takin ja pipon sai heittää ajoittain sivuun. Kalallisesti päivä oli kuitenkin ylättävän haastava.

Jossain vaiheessa huomasimme Mikon puhelimenkin hukkuneen, mutta lopulta se löytyi ja hyvinhän se näyikin lumi hangessa.

Jossain vaiheessa oli niin tylsää, että piti laittaa tyttärelle oikeen kuvamateriaalia järveltä :)

Pienen aamusyönnin, siis todella pienen, jälkeen tuli kuitenkin vähän parempi kala piristämään muutenkin hienoa päivää.

Tämä kala täytti kritteerimme mukaiset missin mitat ja kirjautti rimaa hipoen vielä kalenteriin suurhauen luvut. Haastavan päivän pelastajat!

Mahtava ilma ja päivä taas kerran onkimisen parissa!

Onnistumisia, ostoksia ja omituinen äijä

Ei oo mukamas kerennyt kirjoitella, joten ynnätääs tähän muutama viikko.

Kirjottelu tuli taas ajankohtaiseksi, kun vanhempi herrasmies pysäytti mut Karkkilan LIDL:ssä ja sanoi että ompas ollut mukava lukea sun reissuistas ja hienoja kalojakin on noussut!

Pari viikkoa sitten, eräs kaunis päivä tulikin pikainen suunnitelmien muutos ja lähtö kalaan. Eli kamat nopeesti kasaan ja haukea täkyilemään.

Hyvissä ajoin kohteessa, ”leiri” kuntoon ja onget veteen. Muutama kurkku kävi kääntymässä ja sen jälkeen tarjottiin taas parempaa kalaa. Pienen väsyttelyn jälkeen pulska kaveri kastellulle matolle, samassa näin että toista särkeä viedään. Mulla on kerran käynyt niin, että hauki ehtii nielasta syötin niin syvälle, että kala oli pakko ottaa mukaan, mutta onneksi tämä kyseinen hauki pääsi ystävän ruoka pöytään. Mutta, mutta… Nyt ei ollut aikaa kaivella puntaria, joten valmiiksi latingissa ollut videokamera vaan avannon reunalle ja läskimamma takaisin avantoon. Mahtavan kokoinen kala joka tapauksessa, vaikka paino jäi nyt arvoitukseksi!

Ja se toinen syötti jota vietiin, jäikin hylyksi. Eli hauki oli hylännyt syötin.

Tässä tämä ”Rakas, sinusta on tullut pullukka”

Seuraava viikonloppu olikin taas Lassen kanssa yhteinen reissu täysin uuteen kohteeseen.

Muutamat viennit ehdittiin kokea, kunnes meitä kohti tuli kaksi vanhempaa herraa.

”Nuorempi” kaveri avasi suunsa ja kysyi onkos pojilla luvat kunnossa? Olihan mahtavaa että joku tuli kysymään lupia, näitä liian harvoin vesillä tapahtuu. No mutta, luvat kun oli kunnossa niin turistiin äijien kanssa hetki. Luulivat meitä kuulemma aluksi Venäläisiksi :) Ei se meidän vika oo että näytetään tältä ja kamppailu-urheilussa on varmaan nenät runnottu isoiksi!

Vanhempi äijä heitti muuten hyvän jutun!

Miksi te täällä kalastatte? Sanoin että ajateltiin haukien ajautuneen ruoan perässä tällaiseen kohtaan. Johon äijä sanoi: Jos sä lähdet hakemaan ittelles naista, niin ethän sinä sitä hautausmaalta hae! Sen jälkeen sanoi haukien tulevan kyseiseen paikkaan vasta maaliskuussa. Näytti toista kohtaa ja sanoi että menkää sinne, siellä on vähän niin kun disko, eli yökerho. Ja siellä ne hauet ovat nyt!

Vaikka olimme saaneet useita vientejä kyseisestä kohdasta, uskoimme vanhaa konkaria ja lähdimme kohti ”diskoa”.

Onget veteen ja sitten paikalle saapuukin sellainen henkilö, joka tuntuu löytyvän lähes joka jordaanista.

Äijällä oli varmasti koko läänin isoin ja kallein 6renkainen mönkijä.

Kolme kertaa yritin morjestaa äijälle kun ajoi mua kohti, ei vasta kaikua! Ensin suoraan päin meidän kamoja ja viime hetkellä kurvas vähän sivuun. Sitten kaasuttaa mun viereen. Nyt morjestin äijää ääneen, siltä varalta, jos hän olikin vaikka sokea. Mutta ei vastausta.

Seuraavassa meidän keskustelun vuorosanat, koko aikana äijä ei edes katsonut minuun päin ja kaasutteli mönkijällään kokoajan eteenpäin ja minä kilttinä poikana kävelin perässä.

Mitäs teet?
Kalastan?
Mitä kalaa?
Haukea?
Miten noi toimii?
Selitin tämän sitten äijälle.
Onko sulla luvat?
On!
Sitten kysyin tulitko katsomaan verkkoa? (Koska lähellä oli kaksi kiitoradan pituista verkkoa.)
Kysely olikin näköjään yksi puolista, koska tässä vaiheessa äijä kaasutti pois.

Nooh… Setä haki emännän kyytiin ja istuskeli mönkijässä kun emäntä koki ne kaksi verkkoa. Sen jälkeen kaasuttivat taas mua kohti.

Menkää tohon niemen nokkaan, sieltä saatte haukea! Hyvä että joku niitä haukia täältä vie pois.

Tässä vaiheessa olin valmis avaamaan sanaisen arkkuni, mutta turhaan. Avasin suun, niin siinä vaiheessa jo lumi pöllyi kun mönkijä lähti!

Tästä kohdasta saimme kuitenkin enää yhden viennin, joka päättyi harmittavasti hylätyksi. Ehkä yö kerho ei ollut vielä auennut?

Että näin! Sellainen reissu tällä kertaa.

Tämän lisäksi pariin viikkoon mahtui käynti Raisiossa. Wake Fishingissä kävin hakemassa hauki sekä kuha herkkuja. Sen jälkeen vielä Meri & Metsään, josta mukaan lähti uudet talvisaappaat.

Hyvää palvelua molemmissa ja oli mukava käydä ihmettelemässä ja turisemassa!

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi