119cm 12+

Ollaan paljon Hannun kanssa tekemisissä puhelimitse ja viesteillä, mutta valitettavasti livenä ollaan nähty vain kerran.

Nyt aukes toinen mahdollisuus lähteä yhteiselle kalareissulle.

Molemmat tykätään vertsuttaa, mutta kun se on vähän sellaista ”yksin peliä”, niin päätimme lähteä heittämään haukea.

Hannulla ei vissiin kevään haukireissuja yhtään alla ja mullakin reissut jäi niihin, jotka tehtiin HK Openin aikana ja sen ympärillä.

Yhdessä päätettiin mesta ja gameplan päivää varten.

Aamulla ajoissa ylös ja molemmat omilla autoilla kohti kohde järveä.

Ehkä hinku kalaan oli niin kova, että olin puoli tuntia aikataulusta edellä, vaikka navigaattori taas ohjailikin meikäläistä jotain ihme kinttupolkuja.

Sain omat kamat pihalle ja hengailin rannassa, kunnes kaukaisuudesta kuului jäätävä basson jytke. Tekno pauhasi kun Hannun auto kaartoi risteykseen. Hetken hieroin silmiäni, että onko autossa valkoinen kolmio? Onko toi sittenkin autokoulun auto? Mutta ei, ei se ollut autokoulun auto, koska Wunderbaum tuoksui rantaan asti ja Hannu taisi keskittyä enemmän teknon rytmeihin, kuin peruuttamiseen.

Lopulta kaikki kamat veneessä ja kohti peli paikkoja.

Heti huomasimme, että kalat ovat ”kovalla” purulla, koska jo noin 4 tunnin heittelyn jälkeen Hannu taitaa käyttää ensimmäisen ”kurkun” näytillä.

Käydään koko väri ralli ja uistin arsenaali läpi, mutta mikään ei tunnu toimivan, koska kaloilla vaan on suut kiinni.

Uitan kaikki mahdolliset Snäkit eri koko luokassa ja monessa värissä, 340mm ja 250mm Dexterit, myös muutamassa UV värissä. Peliaikaa saa myös Siekin jerkki, Savagen spinneri ja Dartmaster, mutta ei, mikään ei vaan tunnu kelpaavan…

Lopulta yksi todella iso pää käy kurkkaamassa Dexterin Jerkkiä veneen vierellä!! Mutta kalalla ei ajatustakaan syödä sitä.
Kalaa on paikalla, mutta se ei vaan syö.

Hannu käyttää taas pikku lirkin näytillä ja piristää päivää. Saamme myös täysin olemattomia tärppejä, joita ei meinaa edes kumeissa huomata.

Hannu pääsee kuittailemaan, että mulle on tulossa munapata reissu 🙁

Päivä alkaa kääntyä illaksi, kun pelikirja aukee edes vähän. Laitan taas saman Dexterin jerkin päähän, jota iso kala seurasi.

Nyt löytyi uistin mistä kalat kiinnostuivat. Pienellä aikaa meillä olikin jo muistaakseni 8 kalaa näytillä.

Kohta jota paiskoimme koko päivän pienillä ankkurin siirroilla, ei nyt vaan auennut.

Kello oli jo illalla yli kuusi, pitkä ajomatka kotiin ja aamulla kello soi duuniin 04.45.
Molemmilla oli kyllä uskoa yhteen parempaan tapahtumaan, mutta silti sitä mietti, että pitäisikö vaan luovuttaa?

Päätimme vielä lopuksi mennä kopaisemaan lahukan, johon tuuli oli painanut pari päivää.

Ei keretty heittää montaa heittoa kun taas samaa jerkkiä vietiin!

Sanoin että päivän paras, mutta ei jätti. Todella rauhallinen kala. Yksi pään potku paljasti, että koko on ok!
Hannu kaivoi haavin ja sanoi, että on se iso! Olin itse skeptinen. Painoa kyllä tuntui ja lopulta todettiinkin yhteen ääneen: Onhan siellä painoa!

Kala menee ekan kerran veneen ohi ja nähdään kala: V*ttu se on iso!!

Nyt pelottaa, ettei ravista jerkkiä irti! Kauheat möyrimiset ja spurtit, mutta todella nopeasti Hannu vetää ranteet lukkoon ja koukkaa kalan väkisin haaviin!
EI S**TANA mikä fiilis!! Nyt se on sitten haavissa, se mitä koko päivä yritimme hinkata ja metsästää.

Jerkkikin irtosi heti haavissa ja kala yritti muutaman kerran lentää haavista pois.

Nyt on kalalla sitten aivan kamalan paksu selkä!
Todella iso ja nätti hauki! Kyllä yksi tapahtuma voi muuttaa päivän täysin!

Tämä on juuri sitä, kun puhutaan että päivä on #VAIKEA. Voi se päivä olla vaikea, vaikka tuleekin tällainen kala.
Vaikea, mutta todella onnistunut!

BOOM!!

119cm / 12.1kg
Dexter Jerk 148mm värissä Bangkok Tiger

Julmettu niska! (Molemmilla)

Porsas lähdössä takaisin veteen!

Järjettömän selän ja niskan paksuuden lisäksi kaverilla oli myös hirveä vatsa, mutta se oli mallia synnyttänyt nainen.
Eli todella kaunis, mutta tyhjä ja roikkuva. (Vaikka nämä tuntomerkit sopivatkin myös ystävääni Hannuun, niin tässä tapauksessa tarkoitin kalaa)

HUOM!
Kaikki kuvat on otettu normi järjestelmäkameralla ja vakio linssillä, eikä mitään ole muutettu.

Hetki menee että syke ja hengitys tasaantuvat.
Tässä vaiheessa toisaalta voisi jo lopettaa, mutta nyt se usko vaan kasvoi, että se ikkuna on auki ja voidaan saada vielä toinenkin parempi kala.

Jerkki tuntuu nyt rokkaavan ja käytänkin vielä pari pientä haukea näytillä.

Kello lähenee kahdeksaa ja päätetään kopasta vielä yksi kohta.

Muutama heitto ja Hannun Hypoteezia viedään!

Nyt on ihme älämölöä veneen perässä kun Hannun vapa taipuu!
Hauen pää möyrii pelottavasti pinnassa, mutta lopulta kala sukeltaa.

Nyt ois taas parempaa kalaa tarjolla.
Nopeasti otan haavin valmiiksi.
Hannu uittaa hauen suoraan mun eteen, joten ei ole vaikea koukata kaveria haaviin, JES!!

Taas on suurhauki haavissa, mutta näyttääpä se pieneltä edellisen kalan jälkeen.

Todella nätti kala sai taas aikaan sen adrenaalini ryöpyn ja hyvänolon tunteen, minkä takia tätä lajia tulee harrastettua!

Tähän on kyllä jo hyvä päättää tämä päivä.

104cm / 7.85kg
Westin Hypoteez Värissä Natural Pike

Kiitos tästä mahtavasta päivästä <3

 

Erilainen reissu

Kalastus harrastuksena on pirun moni muotoinen.
Kalastus välineitä, tyylejä ja tapoja on paljon erilaisia.

Joku innostuu ja nauttii pelkästään vesillä olosta, kun taas toinen kaipaa sitä puikkari rallia ja kolmannen tavoitteena ovat vain ne isot kalat.

Kun itse lähden kalaan, niin tavoite ja toive on aina tietysti saada se iso kala siiman päähän.

Nyt tämä alkukausi on ollut todella haastava vertikaalijigauksen suhteen, joten päätin poistua ”mukavuusalueelta” ja lähteä lähi joelle tunniksi heittelemään.

Paikka on sellainen, jossa n. 24vuotta sitten kävin mato-onkimassa taimenia ja harjuksia. 🙂
Joo o, kiellettyähän se oli, mutta sellaiselle pikku pojalle niin pirun kivaa ja aina yhtä jännää…

Meillä oli äidin kanssa nuorempana todella hyvät välit ja muistankin, kun äiti kirjoitti reissuvihkoon opettajalle viestin, että Perttu oli eilen kotona kovan pääkivun takia.
Nooh, oikea syy oli se, että pääsin arkena aamusta joelle/koskelle kalaan, koska silloin siellä ei ollut valvojia 😀

Hauki keppi ja muutamat shadit, varoiksi haavi ja Deeper luotain mukaan.

Deeper oli nyt ekaa kertaa avovesillä ja pakko todeta, että on noi ”heitettävät” luotaimet vaan näppäriä.
Deeperillä tsekkasin kosken loppuliun, että millaista syvyyttä siinä on, tai onko puun runkoja.

Keskellä jokea hieno 2m syvä uoma ja täysin puhdas pohja ilman puita.

Laittelin ystäville viestiä, että en muista millon viimeksi oli näin hieno fiilis vesillä.
Täysin stressitöntä fiilis kalastusta, ei mitään odotuksia ja pienet 1kg hauet pistivät suupielet muikeeksi!

Heittelin L Snäkiä ja 250mm Dexteriä, sain tunnissa n. 10 tärppiä ja 3 pikku haukea ylös.

Lopuksi kävin vielä tsekkaamassa luotaimella yhden joen mutkan, jossa olen melkein 25v sitten käynyt ongella.
Pienessä joessa kunnon monttu.

 

HK Open 2018

18-20.5.2018

Voittaja joukkue on se, kuka onnistuu saamaan 5 pisintä haukea.
Kakki kalat tulee vapauttaa.

Kilpailu alkaa perjantaina klo: 18.00 ja loppuu sunnuntaina 15.00

Tämän vuoden kisaan KuhaNullit, eli minä, sekä Antti ja Mikko Salo, lähdettiin kalastamaan lähijärviä, eli järviä, jotka olivat 200km säteen sisällä.
Kohteena 4 eri järveä. Perjantaina ja sunnuntaina yksi kohde ja lauantaille kaksi eri järveä.
Viime vuonna kalastimme samaisessa kisassa kolmea eri järveä ja tänä vuonna tosiaan neljää eri järveä.

Ennen kisa viikonloppua tuli käytyä tutkimassa muutamamaa eri järveä, mutta todella heikoin tuloksin. Kaloja ei löytynyt määrässä ja koko jäi ”hikimetriin”.
Tuntui todella haastavalta ja aavistuksen raskaalta lähteä kisaamaan, kun fiilis oli, että ollaan ihan hukassa, kun kovan lämpöjakson vuoksi hauki ei tunnu syövän.

Edellisenä iltana Mikko vielä soitteli ja harmitteli vedenlämpöjä, jotka olivat kesälukemissa.
Vkl tulisi olemaan todella hankala.

Perjantaina kamat kasaan ja tuttuun tapaan lähtö myöhästyi taas alkuperäisestä suunnitelmasta.
Kohteena oli järvi, jossa tiesimme olevan hyvää kalaa ja varsinkin pitkiä.
Rankka veneen ja kamojen kanto oli vielä edessä, mutta selvisimme rantaan.

Kisa alkoi klo:18.00
Todella hyvä startti meille, kun n. klo:18.30 Mikolla parempi kala. Pienen väännön jälkeen kala komeili haavissa.

99cm L SnackBaits

Säbänyrkit ilmaan ja uistinta veteen.
Kyseistä aluetta hinkattiin pitkään ja tarkkaan. Mutta ei havaintoakaan isommista.
Viime keväänä samaisessa kisassa mulla rokkas Dexter Shad 340mm todella hyvin ja sainkin sillä parit todella hyvät kalat.
Kyseinen kumi eri väreissä sai nytkin paljon peliaikaa, mutta ei. Ei siihen tuntunut nyt karkeempi kala lyövän.
Pojat heitteli pienempiä kumeja ja jerkkejä, joten oli hyvä, että mulla vähän eri kaliperin uistin.
Pojat irrottelivat vähän väliä pieniä haukia.
Vaikka pikkuhauet eivät kiinnostakaan, niin pakko se oli itsekin alkaa uittaa pienempää kumia. Nyt tuntui siltä, että se pieni vaan toimii.
Saimme hyvän määrän pientä kalaa, kunnes aurinko alkoi olla tosi alhaalla.
Ilta oli ihan liian lyhyt ja fiilis vähän tyhjä. Tämä oli järvi, jonka varaan laskimme paljon. Täältä me se pari 100cm+ kalaa kaivetaan. Mutta kun aikaa ei ollut, niin emme ehtineet löytämään parempia kaloja.
Alkoi jo hämärtämään ja lievä ahdistus vaivasi mieltä, mitä nyt?
Päätimme yhdessä tuumin, että lähdemme kohti veneenlaskupaikkaa ja ajamme suoraan seuraavalle järvelle nukkumatta.
Lähestyimme rantaa ja totesin veljeksille: ”Pojat jos tästä ei tuu haukea, me ollaan hävitty tää kisa”
Toinen heitto ja ok kala junttaa meikäläisen shadiin!
Hauki ottaa todella kovat spurtit ja lopulta lepäilee haavissa! Taas ollaan mukana kisassa ja heitetään säbänyrkkiä.
Kello oli 22.20, kun kala haavittiin.

105cm L SnackBaits

Kuluu noin kymmennen minuuttia, niin Mikon uistimen perässä näkyy pieni veden heilaus.
Antti on kärppänä hereillä ja linkoaa M-koon Snäkin kuin valkoihoinen Tiger Woods, suoraan reikään!
PAM! Ja heti perään varmasti vastarannalla ihmettelevät, että miksi joku huutaa pimeässä: ”NYT ON HELVETIN ISO!”
Kala tulee yllättävän helposti venettä kohden ja se kammetaan väkisin haaviin.
Ja sitten veneessä alkaa järkky huuto ja totaali sekoaminen!!
Halataan ja huudetaan ihan hulluna, nyt ollaan kärkikahinoissa.
Koirat sekoavat myös mökeillä, emmekä uskalla edes katsoa, kuinka monta mökkiläistä tuli laiturille ihmettelemään. Ihan sama!
Kala tuli klo: 22.30

119cm / 11,6kg M SnackBaits

Ilma synkkeni kokoajan, eikä kaisloja tai kasvustoja enää juuri huomannut.
Nyin snäkiä kasvuston läpi, kunnes sinne tarttuu isompi tuppo. Kasvi tuppo, joka alkaa uimaan.
Sanon jätkille, että täällä on kala.
Hämärä ilma ja tumma vesi, hankaloittaa kalan koon arviointia.
Toinen jätkistä toteaa, että varmaan joku vitosen kala.
Pojat nappaa kalan haaviin ja ojentaa mulle.
Jätkät vaan jatkaa heittelyä ja yritän todistella, että tää on oikeesti pitkä kala.
Pojat eivät ota kuuleviin korviinsa, kunnes sanon että jeesatkaa nyt vähän, että saadaan koukut irti.
Käytetään kala mitalla, 105cm, mitä h*lvettiä!
Pojat kun pyörittelivät sitä 119cm kalaa käsissä, niin tämä ei näyttänyt enää miltään 🙂
Ei punnittu kalaa, koska oli aika laiha.
Klo: 22.45 Mitä hullua?!?

105cm L SnackBaits

Aivan käsittämätön ilta, joka oli pakko lopettaa, koska hädin tuskin näimme toisemme veneessä.

Kama jumpan jälkeen päätetimme ajaa suoraan seuraavalle järvelle, nukutaan kun ehditään.
Mä lupasin ajella kaikki matkat, että pojat saa torkkua vieressä. Mutta tällä siirtymällä luovutin hetkeksi ratin Antille, jotta sain edes hetken kuolata rinnuksille ja vieressä istuvan Mikon päälle.
Aamu alkoi valkenemaan ja edessä oli jäätävä kantoralli, eikä mestoilla olevat punkit helpottaneet yhtään tätä uurastusta.
Tältäkin järveltä meillä oli kova usko pitkään kalaan, senhän takia tänne lähdettiin.

Vene irti rannasta ja uistimet perään. Kovat tuulet lämpöisen jakson perään olivat selvästi aktivoineet hauet, koska melkein heti pari kalaa ylös.
Heittämällä alettiin löytämään hyvin kalaa, eikä aikaakaan kun Mikko raahaa veneen vierelle 86cm hauen. Nyt on kortti jo täynnä!!
Klo 5.40

86cm L SnackBaits

Hauki oli kovalla purulla heti aamusta ja saatiin monta yli 90cm kalaa ja vielä ennen kisajärjestäjän aamun tarkastusta, kirjattiin korttiin pienimmäksi 95cm hauki.
Klo: 7.40

95cm XL SnackBaits

Kun ensimmäinen raportti tulee ja kuulemme, että kisassa on 276 toinen toistaan kovempaa joukkuetta ja me johdetaan, niin onhan se fiilis ihan törkeen makee!
Tiedettiin kyllä että ei tuo vielä riitä mihinkään, vaan homman on jatkuttava, eikä yksikään hauki saa olla alle 100cm.
Tämä päivä oli tarkoitus vetää kahden järven taktiikalla.
Löysimme hyvin kalaa, mutta emme havaintoakaan jäteistä, kunnes…
Pääsimme järven toiseen päähän ja Mikolla junttasee rouheampi kala. Kala vie hetken siima ja irtoaa lumpeikkoon. Mikko on raivona ja kiroilee, mutta näille ei mahda mitään ja touhun on vaan jatkuttava.
Pitkä hiljaisuus valtaa lahukan, ei kalahavaintoja, kunnes Mikolla rusahtaa!
Edellisen jälkeen on mahtavaa kuulla Mikon huutavan: ”Jes jätkät! Nyt on iso!”
Komeat pään ravistukset ja kala syöksyy lumpeikkoon. Yritimme ajaa veneellä perään, mutta turhaan… Vain uistin tulee kelatessa.
Tämä kisatilanne on tällaista tunteiden vuoristorataa ja varsinkin niiden ääripäätä!
Nyt lentää ilmassa kaikki mahdolliset kirosanat, joita Suomeksi osaamme. Ei pelkästään Mikon suusta, vaan meidän kaikkien!
Lopulta myös kamat ja limupullo saa kyytiä Mikon kädestä sillä seurauksella, että sen osuessa veneen pohjaan, koko järvi kajahtaa.
Tämä johtaa vielä isompaan huutokilpailuun, kyllä tää oli nyt tässä, äkkiä rantaan ennen kuin veneessä alkaa painit!
Todella huonoin mielin päätämme lähteä kohti rantaa ja vaihtaa järveä.
Tämä oli tilanne, jossa näkyi myös tämä stressi ja väsymys.
Sähkömoottorikin hajosi jossain vaiheessa, joten ei muuta kun soutaen rantaan.

Edessä oli vielä kauhea kamajumppa ja vielä ylämäkeen. Lopulta kamat mäen päällä ja autoa hakemaan. Vai haetaanko?
Mikolla oli auton avaimet takin taskussa, mutta se takki oli toisella puolen järveä, jossa kävimme jaloittelemassa ja ulostamassa. Että näin :`( Tämä tästä vielä puuttui!
Veneen kanto rantaan ja soutaminen ei ollut vaihtoehto, kävely ei ollut vaihtoehto, taksissa yli tunnin jono, joten sekään ei ollut vaihtoehto. Lopulta ystävällinen naishenkilö käytti Mikon toisella puolen järveä. Pari tuntia siinä paloi päivästä aikaa, jonka olis voinut vaikka nukkua 😊

Sovimme edellä tapahtuneet asiat ja päätimme jatkaa porukalla kisaa.

Edelliset asiat nollattuna, kahvit ja jätskit naamarissa päästyämme seuraavaan rantaan, fiilis oli taas kerran hyvä ja odottavainen.
Koko porukka tosin oli kuin Walking Dead sarjasta, sen verran väsynyttä jengiä oli rannassa.

Pojat heittelivät pienempiä kumeja ja saivatkin hyvin tapahtumia ja pieniä haukia ylös. Suojelin kumejani pikku lirkeiltä ja päätin taas, että aloitan isoilla shadeilla.
Joten 340mm Dexter ja XXL Snäki saivat peli aikaa reilusti. Mutta ei, iso ei vaan tunnu kelpaavan. Kävi siinä joku sintti mullakin näytillä.
Pakko se vaan on uskoa, iso ei nyt toimi ollenkaan…
Yhtäkkiä mun tarjoamaa Snäkiä kurmootettiin! Kova tälli, ei mitään ravistuksia, painoa pirusti ja kala vie sivuun!
Eka ajattelin että tosi iso, mutta olin skeptinen, koska paikalla paljon kasvia ja pojatkin epäilivät, että voisko olla kasvia tarttunut?
Toitotin vaan, että ei tää tee mitään, menee vaan. Joko tää on iso, tai sitten siellä on hauki ja kauhea kasa kasvia.
Lopulta uskoimme, että isoa tarjotaan.
Veneen vierellä jäätävä spurtti vahvistaa epäilyn, h*lvetti mikä kala!!
Lopulta se kammetaan väkisin haaviin. Viimeistään nyt unohtuu kiroilut ja kinaamiset. Ilmassa on rakkauden tuntua kun halataan toisiamme ja huudetaan. Taisin samassa rytäkässä saada myös muutaman pusunkin poskelle!
KLO: 17.25

112cm / 9,4kg XL SnackBaits

Nyt ollaan sitten taas täysin kisassa!
Tää oli kyllä hyvänmielen kala, tai siis hyvänmiehen kala, niin kuin mä oon sen uudelleen lanseeranut 🙂
Ronkittiin kohtaa aika tarkkaan, mutta ei enempää isoja.
Päätettiin heittää uistimet perään ja uistella hetki. Heti startista Snäki saa kyytiä! Aivan hullu junttasu! Heti tiedän, että iso kala rymyää siiman päässä.
Veneen takaosa on täynnä jalkoja, kun pojat katsovat mistä kala tulee näkyville, valmiina koukkaamaan sen.
No nyt on sitten kunnon pötkylä haavissa, mutta ei kauhean pitkä kala.
Klo: 19.20

102cm / 8,6kg

Puikkareiden lisäksi jonkun verran n.90cm-100cm kaloja kävi näytillä, mutta vapautimme ne suoraan vedessä.
Kello oli lähelle 22.00, kun Antilla hyvä tärppi. Antti epäili kuitenkin, että ei tää varmaan iso oo, varmaan jäänyt kasvia kiinni.
Kyllä se voi olla iso! Käyttäytyy ihan samanlailla kun mun kala. Ei tee mitään ylimääräistä, tulee kelattaessa hiljaa lähemmäs venettä ja puskee hieman sivulle.
Lopulta Antti vääntää ”paketin” veneen vierelle ja totuus paljastuu, iso kala taas!
Pienen väännön jälkeen, kuin oppikirjasta Antti uittaa kalan suoraan haavin ja mun on helppo koukata se!
Samanlainen todella upea pötkylä komeilee haavissa, kun mun edellinen. Ai että!!
Klo: 22.05

103cm / 8,3kg L SnackBaits

Tähän oli hyvä lopettaa, ei muuta kun kotiin nukkumaan.

Mulla oli kello hyvissä ajoin soimassa, kun ajattelin kolvata damagea saaneet ottipelit taas kuosiin.
Mutta milläs kolvaat, kun shadit on veljesten autossa.
Joten ei muuta kun 5.45 soittoa höpönassuille, että nyt ne unirätit kuivumaan ja pihalle.
Kroppa ei vaan meinannut pysyä menossa mukana, liian vähät unet alkoivat näkyä taas miehissä.
Vielä edessä kova rutistus 15.00 asti.
Nyt kohteena järvi, johon on kova usko, mutta etukäteen tiesimme sen olevan vaikea.
Tämä oli vähän sellainen All In kohde. Paljon 90-100cm kalaa ja sitten niitä kunnon jytkyjä.
Nättejä kaloja nousi nytkin, hyvä määrää 90-100cm kalaa, mutta ei mitalle yltävää.
Sitten tulikin väliaika raportti kisoista, kaksi joukkuetta oli kiilannut kärkeen niin jäätävin tuloksin, että nyt ei ole enää sinne saumoja.
Päätimme kuitenkin kalastella loppuun asti, jonka jälkeen kotimatka sai alkaa.

276 joukkuetta ja olimme viides, törkeen hieno ja kova juttu!
Tällaiseen tulokseen voi päästä, kun pienen tuurin lisäksi kaikki natsaa.
Nyt on takki täysin tyhjä ja ukot ihan loppu, mutta kai sitä taas syksyn kisaan tulee lähdettyä.

Nyt on kaikki 3 kilpailua, jossa voittaa viidellä pisimmällä hauella, voitettu yhdestä ja samaisesta järvestä.
Tässä HK Open 2018 kisassa vielä kaksi parasta oli samassa haukieldoradossa, mutta sitten ku se järvi voitetaan vastaavassa kisassa, niin voi vaan taputtaa itseään ja tiimikavereitaan olkapäälle!

Ohessa vielä pari kuvaa reissusta:

 

 

 

 

 

Mörkökuhan metsästys

Olen antanut itselleni luvan tänä keväänä etsiä jättiläiskuhan, yrittää tartuttaa sen ja katsoa, kuinka jäätäviä palloja ne voivatkaan olla!

Mutta, mutta… Ei projekti olekaan ottanut tuulta purjeisiin toivotulla tavalla.
4 reissua, joiden saldoina kolme pientä kuhaa, jokunen hauki, joista yksi nätti yksilö.

Vasta nyt viimeisellä reissulla löysin potentiaalisia kohde kaloja.

Kaloja ei nyt löydykään niin helposti kuin kuvittelin ja jos löytyykin, niin ne eivät ota kiinni.
Mutta tämähän on vain hyvä, vai onko?!?

Itselle tämä kalastus on sellaista ”elämyskalastusta” (kaverilta kuultu lause).
Eli lähden hakemaan kalareissuilta elämyksiä ja hienoja kokemuksia.
Ja kyllähän ne isot kalat ja niiden kanssa vääntäminen on ainakin itselle juuri sellaisia, elämyksiä ja hienoja kokemuksia.

Mietin tosiaan, että jos ne jäätävässä mätilastissa olevat mammat olisivat liian helposti saatavilla ennen kutua, niin kuinka pahaa damagea osaava vertikaalijigaaja voisikaan tehdä tällaisille kaloille ja miten koukutus ym.. käsittely vaikuttaisivat alkavaan kutuun? Meneekö kala jonkinlaiseen shokkiin? Jääkö kutu hommat haaveeksi? jne…

Jokainenhan saa tehdä vesillä mitä haluaa ja mikä hyvältä tuntuu. Ei siihen ole yhtä oikeaa sääntöä.
Pääasia että nauttii siitä mitä siellä tekee ja että on vielä senkin jälkeen hyvä omatunto.

Päätin tosiaan, että ennen HK Openia annan hetken aikaa kuhan metsästykseen ja koitan selvitellä, milloin ne tulevat tietylle alueelle, tietyn tyylisissä järvissä.
Projekti jatkuu vielä yhden tai kaksi reissua, koska sitten HK Open painaakin jo päälle.
Joten voi olla, että tämä projekti jää osittain kesken.

HK Open on vasta 18-20.5, mutta Salojen kanssa kun lähdetään taas KuhaNulleina kisoihin mukaan, niin ennen tätä päivää meidän pitää vielä ehtiä katsastamaan muutama potentiaalinen järvi.

Mutta palataan takaisin tähän aiheeseen!

Viimeisellä reissulla löysin jo muutaman hyvän kalan, mutta eivät ne jigistä innostuneet.

Sitten sain lopulta yhden ok kalan kiinnostumaan.
Välivedessä lillunut mamma ampui heti jigiin kiinni!
Todella kova tärppi ja syöksy, nyt on nätti kuha.

Tunsin vavassa, kuinka peruke rohisi kalan suussa. Mitä hullua?!? Hauki?!? Tällaisessa kohtaa??

Kaivoin kuitenkin haavin valmiiksi. Olihan se, nätti metrinen hauki!

Jawlinen peruke rohisi hampaissa, eikä 8″ Pelagearista näkynyt paljoakaan.
Ainoastaan Halla Jig Heads jigipää pilkotti kalan suusta.

Nyt on muutamaan Pelageariin tehty ihan oman väriset jigipäät Halla Jig Heads:n toimesta.

Suomi, jumalainen hauki mekka

On meillä vaan hullut kalavedet!
Onneksi se muutaman vuoden takainen Ruotsin kalapaikkojen hehkuttaminen on loppunut, totuuden tullessa ilmi.

Kartasta on pistetty merkille monia monia varteenotettavia mestoja, joita ei edes elämänaikana ehdi käydä tutkimassa.

Taas oli yksi mesta mielessä, jota ollaan veljesten kanssa yhdessä ja erikseen mietitty.
Päätös tähän mestaan lähtemiseen helpotti se, että Mikko oli käynyt tämän tsekkaamassa aijemmin kovin tuloksin ja löysi vielä paremman veneenlaskupaikan, mitä olin itse aikoinaan katsellut.
Jotenkin tuntuu jopa epäreilulta mennä ”valmiiseen pöytään”, mutta Mikkoa tämäkään ei haitannut.
Iso kiitos tästä Mikolle!

Larssonin kanssa tehtiin paikkaan vähän tynkä reissu, koska Larssonin piti mennä vielä yöksi töihin.

Isoja shadeja tarjottiin kaloille, mutta ei tärppiäkään.

Peliaikaa saivat Dexterit, Snäkit, Real Eelit, Line thru troutit jne…

En tiedä oliko vaan tuuria? Vaikuttiko kumin pienennys vai mikä?
Mutta laitoin Dexter Shad 250mm värissä UV:n päähän ja todella pian ensimmäinen tärppi. Kala pysyi kiinni!

Sanoin Larssonille että kaivaa haavin! Kalan koosta ei vielä varmuutta, kunnes se kävi pinnassa.

Nyt on nättiä!! Nyt kun vaan pysyisi kiinni haaviin asti.

Siellähän se lepäile Larssonin käsissä olleessa haavissa, VAU!


Komeesti oli kaveri vetässyt kumin suuhunsa.

Sitten vaan koukut irti, kaverikuva ja kala nopeasti takaisin.

Eräs ystäväni totesi, että tollasta kuvaa ei kannata kyllä jakaa missään, mutta minä olen täysin erimieltä.
Juuri näitä kuvia pitääkin jakaa, että ihmiset tajuavat, mitä vääränlainen kalankäsittely voi kalalle aiheuttaa…

Varmaa tietoa ei ole, mutta spekulointien jälkeen vaikuttaisi siltä, että kala on vedetty liian pienestä avannosta ylös ja takaisin veteen, tai sitten pakkasella se on altistettu jäiselle lumelle/alustalle.


114cm 9.55kg Dexter Shad 250mm UV

Kala lähti todella hyvävointisena takaisin, valmistautumaan kutuhommiin!

Tämän jälkeen ottipeli jäikin pohjaan 🙁

Hyvä tovi vielä kalasteltiin, mutta saaliina enää kaksi hauen puikkaria.

 

Hauki eldorado

Olihan tossa taannoin taas täkyonki reissu ystäväni ”Larssonin” kanssa.

Yllättäen ilman minkäänlaista sekoilua pääsimme pelipaikoille ja saimme laitettua täyt pyytämään.

Aika nopeasti tajusimme, että ennalta suunnitellusta kohdasta emme voikaan kalaa saada, vaan hauet ovat siirtyneet tietylle sektorille valmistautumaan kutu touhuihin.

Pari hauen puikkaria käy näytillä ja on aika pitää ruokatauko.
Täräytän Lucifer kaasugrillin ”tulille”. Ai että, kohta syödään paistettua kyrsää, vai syödäänkö?

Teimme jos minkälaisia virityksiä ja lopulta laitoimme grillin vielä ahkion sisään, mutta siltikään makkarat eivät grillautuneet, ainoastaan pinta vähän lämpesi.

Ja sitten kun noissa -30% punalappusissa halpis makkaroissa, jotka juuri ja juuri kelpuutetaan ihmisravinnoksi, on kuori kuin kumihanskaa söisi, niin ei paljoa naurattanut!
Ei muuta kun sinapit kylkeen ja kylmänä naamariin, NAM! Ei ku…

Ei jatkoon!

Tällä reissulla kokeilimme myös vähän erilaisia täkyjä 🙂

Ps. Pihtejä ei pidetty täkynä 😀

Päivä alkoi olemaan puolivälissä, kun meikäläisen täkyä vietiin.
Kyseessä onki, joka oli ollut kokopäivän rauhassa ja juuri suunnittelimmekin sen siirtoa.

Vastarista taas huomaa että hyvä kala, tai ”ihan jees”, niin kuin välillä on tapana sanoa.

Kala vie hyvin siimaa ja painoa on. Usko siihen, että taas tulee suurhauki näytille, on vahva.

Iso pää vilahtaa luukulla ja alkaa jännittämään. Larsson tuo ahkion ja täyttää sen valmiiksi.
Varovasti saan uitettua kalan pään avantoon, kädellä kiinni ja suoraan ahkioon. Onpas jyhky kala!! Varma suurhauki!

Jostain syystä kuva on aika hieno ja kala näyttää todellisuutta isommalta!

103cm  / 8.5kg

Hetkeä myöhemmin, sen jälkeen kun ensin meinataan tukehtua kylmiin jauhomakkaroihin sama vippa nousee pystyyn!

Huudan Larssonille, että siellä on taas suurhauki! Larssonin vuoro vetää vastari.

Huomaan kauempaa jo otteista, että hyvä kala taistelee taas siiman päässä!

Ahkio perässä ryntään avannolle ja odottelen, että Larsson saa kalan liplockiin ja vedellä täytettyyn ahkioon.

Siellä on, taas jyhkyllä selällä ja repulla varustettu hauki, joka täyttää juuri suurhauen tuntomerkit.

Seitsemän kiloa haukea lähdössä takaisin. Komee päivähän tästä tuli!

Vientejä tulee tasaseen tahtiin, silloin tällöin…

Tässä vielä yksi karkeampi kaveri käy näytillä. On tää hienoo!

Intuitio

Intuitio, tämä mieletön sanahirviö, joka on ollut viime päivinä paljonkin ystävieni kanssa keskusteluissa.

Tämä on melkeen suoraan jatkoa edelliseen rapsaan, jossa kerroin tyhjän kalastamisesta.

Kolme viikkoa sitten olin kalassa ja taas olin tehnyt etukäteen päätöksen, miten ja missä kalastan.
Päätin myös sen etukäteen, että jos paikka A ei ala rokkaamaan, vaihdan paikkaan B, mutta tapahtuu paikassa B mitä vaan, palaan illaksi vielä paikkaan A, koska intuitio.

Ystäväni Tohtori sitten soitteli siinä kalastuksen lomassa, niin muistan kun kerroin hänelle suunnitelmistani, johon Tohtori totesi:
Hienoa että luotat intuitioosi ja pysyt siinä!

No niin, pari päivää sitten tuli haettua syöttikala katiska pois järvestä ja täkypäivät ovat enää yhden käden sormilla laskettavissa.

Todella pieniä särkiä, mutta ei sen väliä, niillä mennään mitä ahti antaa.

Nyt sitten aukesi paikka onkireissulle. Paikan valinta on aina yhtä haastava :`(

Puntaroin muutaman vaihtoehdon välillä.
Yksi kohde on järvi, johon olen heittänyt 2 täkykeikkaa, saamatta yhtään vipan nousuakaan, enkä tiedä siellä muita edes täkyilemässä käyneen.
Mutta uskoa kohteeseen ja siihen yhteen vipan nousuun kyllä löytyy.
Toinen kohde olisi pienempi ”rutakko järvi”, jossa ainakin vippa nousisi ja mahdollisuus isoon kalaan on olemassa.
Kolmas paikka olisi saman tyylinen kuin edellinen, mutta suurhauki kanta on vahva, mutta mistä ne kalat löytyy jne…

Nyt piti puntaroida montaa juttua. Ajomatka, kävelymatka maalla, kävelymatka jäällä, mahdollisesta juoksemisesta aiheutuva hiki, vähäiset eväät jne…

Lopulta intuitio sanoi, että valitsen ensimmäisen kohteen. Omalla mittakaavalla ison järven, jossa ei tule ainakaan ongelmia liiallisten vipan noosujen takia, kun yksin vielä olen.

Ajellessa kohteeseen, mietin taas kerran: Miksi?! Miksi mä nyt tonne lähden taas? Eihän mulla oo ees kunnolla eväitä joita syödä kun ei ole varmasti taaskaan muuta tekemistä, kuin syödä eväitä.
Kahvin kun hain matkalla, laittelin vielä veljeksille viestiä, että taas ihan hullu paikka valinta, mutta jotenkin vaan on uskoa, että ehkä sieltä voisi vielä joku kala tulla.

Pääsin jäälle ja laitoin akkukoneen kiinni kairaan. No mutta, sekin sitten kuoli siihen paikkaan!!
Soitto luotto rautakauppiaalle, paransi mielen taas hetkeksi.

Lunta, sohjoa ja pirusti höttö jäätä! Lähdenkö vaan himaan? Toi on kamalaa kairata käsin, eikä siihen päde ainakaan sanonta: Uppoo kuin vanhaan ihmiseen :`(

Kai se on pakko, joten ei muuta kun kairaamaan…

Lopulta onget oli vedossa.
Aivan jäätävän hieno ilma! Auringossa olisi pärjännyt varmaan T-paidalla. Aurinko porotti hulluna, eikä mulla mitään lippistä, eikä aurinkolasejakaan ollut.
No niin, parin tunnin istuskelun jälkeen alkoikin silmät ja pää särkemään.
Kävelin rantaan varjoon, koska tiesin, että ei täällä mitään tapahdu ja onget on kuitenkin niin lähellä, että näen ne helposti ja juoksen äkkiä viennille, jos sellainen tulee.

Lopulta aurinko alkoi putoamaan ja palasin keskelle leiriä.
Eväät alkoivat hupenemaan ja kännykän akku oli lopussa. Mietin, että eiköhän tää mesta ole nähty.

Duunikaveri soitti ja kyseli vinkkejä kaikuluotain asioihin, tässä kului onneksi hyvin aikaa. Niin ja sitä kirottua akkua!
Sitten se tapahtui!! Ensimmäinen vipan nousu täällä ikinä.
Huusin kaverille että vippa nousi, soitan kohta!

Saavuin paikalle, kala vei siimaa kokoajan.
Vedin vastarin ja sinne jäi. Tiesin heti, että nyt on ok kala! Mutta minkä kokoinen?
Liikkeet oli kuin isolla hauella, ei turhia ravistuksia ja painoa vaan tuntui.
Kala käyttäytyi siimassa samanlailla kun se 16.2kg hauki. Rauhallinen, mutta painoa oli!

Lopulta kala kävi luukun alla ja pulpautti vettä jäälle, nyt on nätti kala, mutta paukkuuko suurhauen raja?
Hetken päästä sain kalan putkeen ja liplockilla vedellä täytettyyn suljettuun vapautusmattoon ja siitä ahkioon.
AI ETTÄ!! NYT ON NÄTTIÄ!!
Tämä oli se juttu minkä takia täälläkin on tullut rampattua. Tällainen hauki jostain rutakko eldoradosta ei saa tällaisia kiksejä aikaiseksi!

Tämä on nyt se työvoitto ja taas kerran se luotto omaan intuitioon kannatti.

Enhän mä mikään rasisti ole, joten ihan hyvällä omalla tunnolla pitelen näin mustaa kaveria hetken sylissäni, jotta saadaan tämäkin tarina tallennettu kuvan muodossa.

107cm / 9.05kg

Ja tästä vielä yksi hienoimmista koskaan näkemistäni vapautuskuvista, joka tallentui kameran automaattilaukaisuun 😀

Tyhjän kalastaminen

On olemassa jokunen ihminen, joiden tekemistä ja tietotaitoa arvostan, kun puhutaan kalastuksesta.

Tästä tulikin mieleen, että ennen pääsiäistä tuli heitettyä neljä täkyonki reissua, neljälle eri järvelle.
Saldona näistä reissuista oli yksi vienti, yksi kala, yksi suurhauki.

Somen tavoittamattomissa oleva ”Haukitohtori” totesi aikoinaan muistaakseni näin: ”Mä olen hyvä kalastamaan tyhjää”.

Itse en kyllä voi itsestäni samaa sanoa, mutta nyt vaan kävi näin.

2 reissua oli sellaisia, jotka tein isommille järville, sellaisiin kohteisiin ja sellaiseen aikaan, että uskoa ei mihinkään hauki ralliin ollut, vaan ajatus oli se, että jos vippa nousee ja yksikin kala tulee, niin se voi tarkoittaa jopa sitä, että oltaisiin seuraavassa ERÄ lehdessä hymyilemässä ja kuvassa lasketaan kunnon krokotiiliä avannosta takaisin uimaan, mutta ei!
Nämä ovat todella haastavia kohteita, mutta jos oikeasti haluaa saada sen todella ison kalan, niin tällaisia reissuja on vaan tehtävä.

Kaksi muuta reissua teinkin ”turvallisimmille” vesille.
Toinen täysin uusi kohde, johon oli kyllä jotain uskoa, mutta ei. Munatpataan sielläkin!

Sitten oli tuttu järvi ja tuttu kohta, johon oli vahva usko.
Tosin 5 tuntia onget vedessä tulematta yhtään vientiä, vei uskon siitäkin kohdasta, joten vaihdoin paikkaa.

3.5h seuraavassa kohdassa toi yhden viennin, yhden kalan, joka oli metrin pituinen!

Tämän jälkeen vielä pimeään asti tutussa ja ”turvallisessa” kohdassa, eikä mitään.

No mutta, jos haluaa oikeasti löytää sen TODELLA ison kalan ja puhutaan nyt siis TODELLA isosta kalasta, niin pitää vaan osata/uskaltaa kalastaa tyhjää.

Kalastuksessa ei ole mitään selkeetä, oikeeta, eikä varmaa kuviota, mutta harvemmin ne jätit ovat siellä tutuilla ja turvallisilla alueilla, josta tulee sitä karkeampaa kalaa.
Tai näin ainakin kuvittelen, tietämättä mistään mitään…

Kalastus on siitä mahtava harrastus, että mitä enemmän luulet tietäväsi jotain, sitä enemmän tajuat, kuinka pihalla oikeasti olet!

 

Yksi vipan nousu voi pelastaa päivän

Edellinen päivä oli kropalle niin rankka, että myöhään illalla vielä mietin, lähteäkö kalaan vai ei?

Eikä se ainakaan helpottanut päätöksen tekoa, että tällä hetkellä tuntuu hauilla olevan suut kiinni.
Tosin se kyllä helpottaa yksin jäällä oloa, kun tietää ettei tarvitsisi juosta.

No pakkohan se on lähteä, kun tietää että taas tulee pitkä tauko.

Eli kamat taas kasaan ja aamulla tien päälle.

Hyvissä ajoin olin jo mestoilla ja sain onget viritettyä.

Niin kuin vähän aavistelinkin, tuntuu olevan kova syönti päällä, koska ensimmäiseen kolmeen tuntii tuli 2 vientiä 😀
Toisesta näytillä käy n. 4kg hauki ja toinen kala oli vaan täräyttänyt täkyä, eikä edes ajatellutkaan syövänsä sitä.
Siinä se täky ”lepäili” suoraan avannon alla.

Sen jälkeen olikin aika syödä eväitä, seuraavan noin kolme tuntia.
Yritin kaikin tavon keksiä tekemistä, mutta kävelykään jäällä ei kiinnostanut, koska paikka paikoin lunta melkeen polveen asti.
Välillä vielä jalka meni toisesta jää kerroksesta läpi ja sen alla oli n. 10cm vettä. Rankkaa!

Tämän jälkeen tuli vienti, joka tosin jäi hylyksi. Sama homma, kalalla ei ajatustakaan lähteä kuskaamaan täkyä, vaan siihen se oli heti jäänyt.

Virittelin ongen paikalleen, niin tuli seuraava vienti.

Pihdit taskussa ja matto sylissä ryntäsin taas vavalle. Tempasin suoraan vastarin ja siihen jäi, nyt mennään paremmalla painolla! Jes!

Muutaman kerran kala käy avannon alla ja arvailen kokoa. Saan kalan liplockiin ja kastellun vapautusmaton sisään, siitä siirto vesiahkioon.
Olisko tää nyt jo?!? Kyllä mä uskon niin, maaginen kerho kala!

 

 

112cm 9.3kg
Pituutta löytyi tarpeeksi, mutta painoa jostain syystä ei.
Olihan hieno fiilis haastavan päivän jälkeen!

Oli aika sanoa heipat ja päästää kala takaisin veteen!
Todella hieno pantterikuvioinen evä vaan vilkutti kalan lähtiessä.

Mulla oli myös yhdessä ongessa todella iso lahna, vielä ennen kotiin lähtöä tämä vippa nousi pystyyn, nyt jännitti!

Tää on vähän sellanen onki, että ei edes tiedä uskaltaako siihen vetää vastaria!
Mutta, mutta, normi kuvio. Täyssä vaan reikä kyljessä ja siihen se oli pohjaan pudonnut.

Kalaa oli paikalla, mutta eivät olleet syönnillään.

Onneksi yksikin vipan nousu voi pelastaa päivän!

 

Tupla 9+

Olihan taas viikonloppu!

Lauantaina käytiin taas Larssonin kanssa tutkimassa yhtä syvää muikkujärveä.
Tällaiset järvet ovat aina yhtä haastavia ja mielenkiintoisia.

Muutama kala saatiin ja isoin oli jossain 5kg hujakoilla.

Nyt mulla oli viikonloppuna testissä myös Deeper Pro+ kaikuluotain molempina päivinä, enkä mä yhtään ihmettele, miksi jengi ei paljon enää pilki ilman tällaista laittetta.

Piti itsekin vähän pomputella tasuria ja testailla miltä se näyttää Deeperin näytössä.

Oli myös hauska käydä tsekkaamassa, mihin syvyyteen se täky tuli sitten oikeesti laskettua?

Kuvassa Deeper piirtää täyn reilun kahden metrin syvyyteen.

En tiedä onko muut testanneet, mutta kun jäällä oli reilu pari senttiä vettä, pystyi Deeperiä työntämään jään päällä ja se piirsi kokoajan kuitenkin pohjaa.
Yhdessä kohdassa halusin löytää tietyn syvyyden rinteen reunasta, eikä tarvinnut kairaa yhtään ylimääräistä reikää 😀

Onhan tää kyllä veikeä laite ja kulkee kyllä mukana jatkossakin repussa.

Sunnuntaina sitten erilaiselle järvelle.

Sää oli pikkasen erilainen kuin lauantaina.

Deeperillä oli taas helppo katsoa syvyys ja mille korkeudelle täky laskeutuu.

Aamulla oli tosi kova lumipyry, joka rauhottuikin melkein heti jäälle päästyäni. Siitä se sitten lähti, jonkinlainen syönti piikki.

Ensimmäinen vippa nousi pystyyn. Pihdit taskussa ja vapautusmatto kainalossa ryntäsin avannolle.
Kela rullasi ja pääsin vetämään hyvän vastarin. No nyt, parempi kala heti alkuun.
Jää oli kirkas avannon reunalla ja todella nätti pötikkä vilahtaa jään pintaa vasten.

Lopulta kala oli liplockissa, koukut vedessä irti ja kala hetkeksi vedellä täytettyyn ahkioon, että saan rauhassa kaivaa kaikki kamat valmiiksi, yksin kun olin.

107cm / 9.1kg
Todella nätti ja tasapaksu pötikkä.

Tämän jälkeen pari pienempää kalaa kävi härkkimässä täkyjä.

Jonkinlaisen syöntipiikin viimeinen vipan nousu olikin taas jotain parempaa!

Tämäkin vuosi on ollut ihan outo, ei minkäänlaista logiikkaa missään syönneissä.
Välillä toimii aamu, välillä keskipäivä ja välillä ilta.
Nyt se oli aamupäivä.

Taas muistoksi dokumentit kalasta ja kala takaisin kasvamaan, mutta mitäs hullua?!?
Mitä tälle kalalle on tapahtunut?

Onko potkuri osunut joskus vai mikä?
Pääasia, että hauet ovat kovia selviytyjiä!

Tämäkin kaveri oli täysissä sielun ja ruumiin voimissaan ja antoi kovat taistelut siiman päässä.

Nyt vieläkin varovaisemmat käsittelyt ja kala nopeasti takaisin.


Mittaa ei oikein voinut ottaa, mutta osaavan kiropraktikon käsissä tämä kala olisi ollut helposti 110cm.
Painoa oli 9.2kg

Todella hieno kala ja hyvässä lihassa, joten mutkalla ollut ranka ei ollut haitannut saalistusta!

Päivään mahtui myös 3.5 tunnin hetki, jolloin tuli vain yksi pummiksi jäänyt vienti.

Kavereille kans

Mentiin Mikon kanssa järvelle, niin matkalla totesin: Nyt ku sulle vielä tärähtäis +11kg, ni tää olis kyllä yks kovimmista täkykalastus kausista meidän porukalle!

Palataan vähän ajassa taaksepäin…

Tossa on yksi järvi kummitellut mielessä muutaman vuoden ja ajatus on ollut mielessä, että sinne on pakko päästä, joko avovesillä tai sitten jäällä.
No, eräs kaunis päivä käytiin sitten lopulta siellä Jyrkin kanssa. Mitään jättejä ei noussut, mutta järven potentiaali tuli heti selväksi.

Seuraava reissu olikin sitten edessä ja mentiin Antin kanssa kyseiselle Järvelle.

Aluksi kauhea pähkääminen, mihin onget laitetaan?
Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja paikka oli selkeä.

Ensimmäinen parempi kala heilautti mitan 103 senttiin.

Hetkeä myöhemmin tapahtuu taas jotain hullua!

Antti vetää vastarin ja siima pysähtyy kuin seinään! Samassa kala irtoaa!!
Sillon raikui taas kirosanat ja lumipöllysi kun Antti potki lunta, eikä ihme! Kun ystäväni sanoo että se oli varmasti kymppi, niin pakkohan se on uskoa.

Huusin Antille että äkkiä vaan syötti veteen ja rauhoitetaan kohta.

Pääsimme hetkeksi istahtamaan kun viereistä onkea viedään.
Huusin vielä vitsillä Antille perään, että nyt se on sitten se sama kala!

Ja kuinkas sitten kävikään? Vastarista jo Antti tunsi, että nyt on sitten järkyttävä mörkö.
Näin pitkiä väsytyksiä en muista jäällä nähneeni.

Vaikka kalaa ei oltu edes nähty, niin täytin ahkion, koska iso se on!

Hetkeä myöhemmin kala oli ahkiossa ja riemu pääsi valloilleen.

117cm / 11.6kg

Reissu oli kyllä täydellinen, viisi suurinta kalaa olivat kaikki yli 5kg.

Ilta alkoi taas lähenemään ja oli aika lähteä kotiin!

Seuraava reissu olikin edessä Mikon kanssa.

Aamu alkoi tutulla kaavalla.

Mulle on annettu palautetta, että tarttee lähteä aamulla kotoa hiljaa, ettei muu perhe herää.

Joskus on pudonnut muunmuassa termari lattialle ja kerran meni lautanen säpäleiksi.
Mutta nyt niin ei käynyt, ylpeänä itsestäni suljin ulko-oven ja menin autolle. Missä avaimet?!?
Niitä ei löydy mistään, joten ei muuta kun herättämään rouva.

Lopulta löysin vara-avaimet ja kiireesti Mikkoa hakemaan.

Piti tehdä pikku koukkasu ja hakea kamaa mukaan vielä Antin varastosta.
No mutta, varastonlukko jumissa… Tässä meni taas kalliita minutteja, kunnes saimme oven takaisin lukkoon.

Lopulta olimme kohteessa ja tarpominen jäälle sai alkaa.

Jostain kumman syystä tällä kertaa aamu oli vientien suhteen todella hiljainen ja pilkkijöitä alkoi lipua jäälle.

Siinä jo mietiskeltiin mitä tehdään, vaihdetaanko järveä.

Mutta olin varma, että jos nyt lähdetään, ei tänne välttämättä tule enää kahdestaan palattua.

Päätimme vaihtaa kohtaa, josta saimmekin muutaman banaanin kokoisen kalan. Ihan hämärän pieniä haukia!

Iltapäivästä tapahtuikin jotain outoa, ihan käsittämätön ison kalan syöntipiikki.

Ensin käytän kylvyssä kalan, 106cm / 7.9kg

Ihan hetkeä myöhemmin taas täkyä viedään!
Ja taas parempi kala!

Muistan kun totesin Mikolle avannolla, että voi helvetti, tää on taas parempi kala, olis nyt tullut sulle!

Mittaa ei ehditty sattuneesta syystä ottamaan. Mutta painoa 8.2kg

Tässä vaiheessa Mikolla oli vähän jo usko loppunut, jäällä oli havaittavissa pientä manaamista ja kiukuttelua 🙂

Ehkä se vaan tarvitsi sen, tämän salaisen aseen.

Eikä aikaakaan kun Mikon vuoro tarttua vapaan. Huomaan heti että nyt on parempi, joka välittyy myös miehen elekielestä!

Ryntään perässä avannolle! Tärinän lisäksi miehestä huokuu iloisuus, nyt on sitten kunnon kala!

Mikko sanoi että näki kalan jo luukulla ja varma kymppi!!

Sitten pää ja runko menee avannon ohi, johon on helppo todeta: TOI ON 12 KILOA!!

Piri pintaan täytetty ahkio ja muut välineet ovat valmiina.

Sitten Mikko liplockaa kalan ja autan sen ahkioon.

NO NYT!! Kuin innostunut lapsi jouluaattona, Mikko hyökkää mun kimppuun!

Ai hemmetti, molemmilla aivan mahtava fiilis! Nyt ei pelkät säbänyrkit enää riittäneetkään! <3

Tällä reissulla tämä tunteiden vuoristorata sitten oikein korostui ja lopulta tunteet pääsivät valloilleen!
Nämä mukana olevat tunteet ovat se yksi iso ja hieno juttu tässä kalastamisessa, sen lisäksi, että ikinä et voi olla täysin valmis ja tietää kaikkea.

BOOM!!

Se on siinä! Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

120cm / 11.8kg

Tähän väliin oli hyvä todeta, että mun puolesta voimme lähteä kotiin…

Kuitenkin kalastettiin vielä hetki ja luukulla käy yksi kutosen kala.

Olihan taas mahtavat reissut ja hullut onnistumiset.

Nyt on sitten joka jätkällä +11kg tälle jääkaudelle!! Huh huh…

 

Huikeita järviä, kaloja ja ystäviä

Nyt on tullut heitettyä ystävien kanssa pari ihan käsittämätöntä reissua!

Tässä niistä yksi.

Viime viikolla oli vielä paniikki päällä, kun pakasteessa oli enää yksi pussi lahnoja.
Kuitenkin olin suunnitellut viikolle kahta reissua, kiitos pekkaspäivien, jotka mahdollistavat nämä viikolla käymiset.
Keskellä viikkoa saa myös usein olla rauhassa, eikä törmää muihin kalastajiin.
Mutta minkäs teet, kalaan ei pääse jos ei ole täkyjä.

Sitten se tapahtui, loppuviikolla sain todella mahtavan puhelun, kun Antti ”Täkytohtori” Salo soitti!
No nyt ei oo sitten pulaa täyistä! Ämpärit, tynnyrit, pakkaset ja varmaan Antin auton jalkotilakin oli täynnä kalaa!!

Ai että, olihan taas kerran hieno puhelu! Antti pelastaa TAAS meidän muutenkin todella hyvin alkaneen täkykauden.

Sitä en kyllä tiedä, mitä herra laittaa mäskiksi katiskaan? Ainakin kaurahiutaleita ja varmaan ripaus rakkautta 😀 Muut ainesosat saattavat olla salaisia.

Tällä puheella aukesikin sitten reissu Jyrkin kanssa täkyilemään. Eikä mikään ihan tavallinen reissu, vaan niin kuin Jyrki jäällä totesi:
”Tää on nyt ollut semmonen reissu, että tähän kun tulee se onnistuminen, ni se tuntuu mahtavalta”
Ja tässä vaiheessa olimme tosiaan vasta päässeet jäälle 😀

Näinhän siinä sitten kävi:

Tarkoitus oli olla todella hyvissä ajoin jäällä, mutta kun ilma on muutenkin kirkas, niin edes kukonlaulun aikaan herääminenkään ei tunnu riittävän.

Olimme katsoneet valmiiksi kohdan, johon saamme auton lähelle ja siitä pikku mäki ylös ja alas, jolloin olemme rannassa.
Joo o, ai että pikku mäki?!? Ei ollut siitäkään apua, että ala-asteella tuli käytyä pari kertaa suunnistamassa, kun ei tajunnut kartasta, että valitussa kohdassa on pystysuora kallio!

Koska kalaan oli päästävä, eikä jaksettu enää kääntyä takaisin, niin sisällämme heräsi jonkinlaiset Veikka Gustafssonit.
Siitä oli ketteryys kaukana, kun kaksi satakiloista jöötiä alkaa kiipeilemään kamojen kanssa 🙂

Lopulta ranta alkoi näkyä, mutta samassa minä kävelin johonkin sodan aikaiseen natolankaan ja heitin huolella nurin.
Onneksi päällä ollut Ursuit saattoi säilyä ehjänä.

Matka jatkui, mutta ranta olikin tältä kohtaa vain ohuessa jäässä ja jalka meni painamalla läpi.

Löysin kohdan, josta työnsin ahkion jäälle, enää pitäisi päästä itse perässä.

Vähän vahvempi kohta löytyi. Päätin käyttää tuuraa apuna ja lingota itseni Sergei Bubkanlailla jäälle.

Kaari lähti hyvin ja sain ilmaa kroppani alle, mutta vasemmalla jalalla laskeutuessani jäälle, se meni sukkana läpi jäästä ja muu kroppa jatkoi matkaa jään päälle.
Voitte vaan kuvitella mitä käy säärelle kun se pysähtyy jäähän ja muu sata kiloa jatkaa matkaa.
Nyt näyttää siltä että sääriluun kohdalla ihon alla on Deeper kaikuluotain pallero.

Jyrki päätti ottaa hylje taktiikan, joka osoittautuikin hyväksi.
Lopulta olimmekin jäällä ja suunnitellulla leiripaikalla, tässä vaiheessa Jyrki totesi:
”Tää on ollut jo nyt ollut semmonen reissu, että tähän kun tulee se onnistuminen, ni se tuntuu mahtavalta”

Onget kun saatiin viritettyä, oli aika alkaa syömään Jyrkin silakkapihvejä.
Kertaalleen lensi silakat vapautusmatolle kun vienti tuli kesken ruokatauon.

Viimeisillä reissuilla mulla on ollut testissä Trapper Hook koukkuja.
Paljon kehuttujen ja palkintoja voittaneiden koukkujen idea on se, ettei se ”revi/avaa” läpi meno reikää niin helposti kuin perus koukku, vaan pysyy paikallaan.
Todella tukevasti ja hyvin koukut kyllä tuntuivatkin olevan kalassa.
Minulla oli taas vaan yksi koukku käytössä.

Uskonkin, että näiden koukkujen etu tulee hyvin esille varsinkin kuhaa ja ahventa kalastaessa, esim vertikaalijigatessa tai sitten pilkkiessä.
Mutta toimii hienosti näköjään myös hauki ja täkyhommissa, vaikka olinkin ulkonäöstä aluksi vähän skeptinen.
Koukun malli tekee myös sen, että pienemmät koukut eivät pääse vääntymään niin helposti.

Testit jatkuvat…

 

Olimme päättäneet Jyrkin kanssa, että kalasta vaihtuu aina vuoro.
Eli voi käydä myös niin, että toinen juoksee parille pummille ja sitten tulee vaan yksi kala, jolloin toinen ei juokse koko päivänä ollenkaan.

Nyt ei käynyt ihan niin.

Meikäläisen vuoro juosta viennille ja jo vastarista tuntee, että no nyt!!

Väsyttelyn jälkeen saadaan kala näytille, OH HOH!! Varovasti arvaillaan painoa ja saadaankin kala nopeasti käymään matolla ja valmiiksi kastellulla punnituspussilla.


110cm 9.8kg
Nyt tuntuu mahtavalta! Tämä oli nyt se onnistuminen mitä tällaiseen starttiin toivoo.
Nopeasti päästetään pieni hylje takaisin!

Eikä aikaakaan kun Jyrkin täkyä viedään. Ja taas mennään!
Kala vie vastarin jälkeen siimaa junanlailla. Kiikutan valmiiksi täytetyn ahkion ym.. tarpeet luukulle.

Lopulta kala on ahkiossa!

Nopeat toimenpiteet ja pönökuva muistoksi, tätä tämä on parhaimmillaan, mutta valitettavan harvoin.


110cm 8.6kg

Tulee taas hiljaisempi hetki ja sitten saman reijän alla, josta nousi 9.8kg, tapahtuu jotain. Täky saa kyytiä!
Juoksen paikalle ja vedän vastarin, mitä hullua?!? Taas on painoa!
Nopeasti kala käy luukulla ja arvailen sitä yli kympin kalaksi!!

Ekan näyttäytymisen jälkeen mennään ja kovaa. Kala vie hulluna siimaa, enkä muista koska on ollut itsellä näin pirteä ja painava kala siiman päässä!
Menee hyvä tovi, kunnes kala on liplockissa ja uudessa ahkiossa kylvyssä!

Voi h*lvetti! Se on siinä nyt!! Se maaginen +10 kala!
Heitetään säbänyrkit ja aloitetaan nopeat toimenpiteet.

Huh huh!!

115cm 11.4kg Törkeen makee kala!!

Tämän jälkeen loppu päivä meneekin hämärän rajamailla.

Vielä tarpominen mäen yli autolle.
Puolessa välissä meinas ryynit lentää kun allekirjoittanut meni niin hapoille.
Mutta tällaisen onnistumisen jälkeen toi mäki oltas menty vaikka käsillä seisten.

Kiitos taas kerran kaikille osallisille, mahtaville ystäville!

PS. VAIKKA NÄISTÄ RAPSOISTA VOI SAADA VÄLILLÄ SEN KUVAN, ETTÄ AINA TULEE HYVIÄ REISSUJA, NIIN EI SE SITÄ OLE.
PALJON ON TULLUT TEHTYÄ REISSUJA JA PALJON DUUNIA ISOLLA PORUKALLA, NÄIDEN ONNISTUMISTEN ETEEN.

kilpailut kavereiden kesken

Jokaisessa meissä asuu pieni kisahenki!

Aina kun tulee lähdettyä kalaan, esim veljesten kanssa niin, että toinen menee toiseen paikkaan ja toinen taas toiseen, niin aina pitää olla leikkimielinen kisa päällä!
Säännöt muuttuvat varmaan joka kerta ja se, kumpi tästä mainitsee ensin, määrää säännöt.

Nyt oli tossa vuoden vaihteessa taas päivä, että minä lähdin kalaan Jyrkin kanssa ja Antti Haukitohtorin kanssa, joten kisa asetelma oli valmis!

Molemmilla porukoilla oli hauki kohteena. Antilla ja Tohtorilla avovesi, kun taas mulla ja Jyrkillä jääreissu.

Soitin Antille ja ilmoitin, että se on sitten kisa!
Säännöt:
määärästä 1 piste
suurhauesta 2 pistettä
+10kg hauesta 3 pistettä

Antti ja Haukitohtori kun on samassa veneessä, niin pelko oli suuri, että sieltä voi tulla todellinen mörkö!
Määrässä me taas uskoimme Jyrkin kanssa pärjäävämme, tosin meillä oli täysin uusi ja tietämätön paikka edessä.

Antti sai paalupaikalta turhan hyvän lähdön, Jyrkin vielä ajellessa harhaan, ennen kuin meille edes löysi.

Lopulta proteiinin ja lihasmassan tuoksuinen auto kaarsi meidän pihaan. Sanoin että voidaan mennä mun autolla, joten nopeasti kamat kyytiin…

Tässä vaiheessa Antti taisi olla käynyt jo ensimmäisessä Hesburgerissakin, mutta ei hätää, me ei aijottu pysähdellä.
Niin tosiaan, ei aijottu! Mutta kun allekirjoittaneella vatsa veti varmaan pelkästä jännityksen itsensä ihan kuralle, niin ei taidettu päästä ensimmäistä risteystä pidemmälle, kun meikäläinen juoksi metsään!

Matka jatkui. Jossain vaiheessa totesin, että rantaan menee kartan mukaan pikkutie, mutta harmi kun ei oo nelivetoa. Johon Jyrki totesi: No mun auto olis ollut!
No niin, ei voi enää mitään!

Lopulta pääsimme kohteeseen ja tosiaan nelivedolla oltais täräytetty rantaan, mutta nyt käveltiin jokunen sata metriä.

Jäätä ei ollut kohteessa liikaa ja pitkän taivuttelun, sekä tsemppauksen saattelemana sain Jyrkin ottamaan ensimmäisen askeleen jäälle! JES!
Hitaasti, mutta varmasti aavistuksen käynnissä olevalta hieromasauvalta muistuttava hyvä ystäväni seurasi minua kuin koiranpentu.

Nyt reippaasti kohti ennalta scoutattua aluetta. Tai no, ehkei me nyt niin reippaasti mentykään, koska tuura meni aina laakista läpi jään, kun paksuutta testailin.
Jännitti kyllä vähän itseäkin!

Saatiin onget veteen ja päästiin hörppimään kahvia. Meni hyvä hetki ennen kuin ensimmäinen vienti tuli. Melkein perään seuraava ja tiesimme, että siellä ne yhdet soutelee vielä tyhjää.

Aina kun on tämä ”kisa” päällä, on pakko hämätä ja härnätä toista porukkaa.
Laitetaan pelkkiä viestejä tyyliin:
Se oli sitten siinä!
No nyt!!
Nyt on sit iso!!

Viimeinen viesti voi tarkoittaa vaikka metsään väännettyä jöötiä, mutta pääasia että toista hämätään.
Kalojen kuvat otetaan myös eteentuotuna tai hämäävistä kulmista, kertomatta heti painoa.

Tämän kuvan saattelemana tiesimme, että pisteet ovat nyt meidän puolellamme:

Eikä aikaakaan kun Antti ja Tohtori pääsevät kuittamaan hienolla kalalla ja makeella kuvalla, nyt kyllä jännittää!

Vielä ennen kotiin lähtöä käytämme pari kalaa Jyrkin kanssa näytillä. Nättiä, mutta ei mitään jättiä!

Parin tunnin kotimatka sai alkaa, koska Jyrkin piti ehtiä vielä jollekin työmaalle.

Lopuksi vielä yhteenveto viestit Antin kanssa, joka kertoi saaneensa vielä kuha tärpin.
Nooh… Onneksi tässä kisassa ei nyt kuha tärppejä pisteytetty 😉

Mahtavia ystäviä ja hauskaa oli!

Kolme kalaa, kolme suurhaukea

Ai että, alkoihan komeesti sitten tämäkin jääkausi!

Ensin käytiin Mikon kanssa yhdessä ongella ja jokunen hauki käytettiinkin näytillä, mutta ei mitään mainittavaa…
Pirun hauska reissu ja kyllä toi täkyily on mun mielestä mielekkäämpää ja paljon helpompaa ystävän kanssa.

Nyt sitten yksin jäillä.
Aamu hämärissä kohteeseen, jännä nähdä kestääkö edes jää.

Tuura meni joka lyönnillä laakista läpi, mutta hyvin tuntui ukon kestävän.
Alla pari senttiä teräsjäätä ja päällä varmaan 7cm ”höttöjäätä”.

Pääsin aijemmin suunnitellulle alueelle ja laiska kun olen, niin otin Makitan käyttöön!
Vihaan sitä täkyillessä, jos rämpimisen ja kairailun takia joutuu ottamaan hien pintaan ja sitten istuskelet muutaman tunnin jäässä niin, että kylmettynyt hiki alkaa paleltaa.

Jäällä alkoikin olla reikiä kuin erään väestön sukujuhlissa.

Eikä aikaakaan kun ensimmäistä lahnaa viedään. Hetken väännön jälkeen nätti kala käy avannolla. Otan kalan liplockiin ja huomaan, että #2 koon koukku on nätisti kalan kitalaessa.
En ihan tällästä starttia odottanut, joten ei ollut ahkiota mukana. Annan kalalle siimaa ja haen ahkion, puntarin, mitan ja vapautusmaton viereen. Pihdit onkin AINA taskussa kun onkia viritän.

Kuva luukulla, nopeat toimenpiteet ja kala takaisin.
Kala oli kuitenkin sen kokoinen, ettei tarttenut alkaa kauheesti kuvailemaan.

Isopäinen, mutta tyhjä mahainen mörkö. 103cm 6.4kg

Nyt tais osua jonkinlainen syöntipiikki kohdalle, koska ei mene kauaa edellisen kalan vapautuksesta kun taas mennään!

Kala tuntuu vastaavalta kuin edellinen!
Kirkkaassa vedessä näen kalan avannosta ja näyttää kyllä äkkiseltään paremmalta.
Hetken väännön jälkeen kala on vedellä täytetyssä ahkiossa ja on aika tehdä toimenpiteet muistiinpanoja varten.

Nyt olis raameja, mutta vatsa on tyhjä tälläkin kaverilla.
Myös kalastajalla, koska ei oo ehtinyt aamupalaa edes syödä.

109cm 7.4kg

Kiva olla kalassa ykköset päällä.
Joulupukin tuoma Gunkin rotsi ja Makita pipo, alla Ursuit. Joka oli muuten ehdoton, kun tällasille jäille lähtee. Takin heitin vasta päälle kun totesin, että jää kestää.

No mutta, sama kaava toistuu. Välissä muutamat pummit ja taas vastari pysähtyy.
Ai että, on tää Amerikkaa! Vastaavaa koko luokkaa oleva kala teutaroi taas siiman päässä!
Lopulta kala onkin taas näytillä ja aika kangistua kaavoihin.

Nopeasti on taas kala päästetty takaisin!

102cm 6kg

Vähän on kyllä tyhjä mahaista sakkia ja sentit menevät hukkaan, mutta silti mulla on vahva usko, että tämäkin järvi pitää sisällään jonkin kunnon ”aarteen”!

Uudet vavat (Wake Jeti) ja kelat (Gunki BC200 NG) olivat nyt testissä, sekä Ketkukankaan vipat.

Komeesti pelittivät <3

Puristimeen täytyy virittää jatkoa, että saan vipan kiinnityskohdan lähtemään ylempää.
Kuvassa vippa viistää vettä, mutta syöttinä onkin sellainen n.600-700g lahna. 😀

Aika uskomatonta, kolme kalaa ja kaikki suurhaukia!

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi