Tour De North

Vielä ehdittiin veljesten kanssa heittämään reissu pohjoisempaan, ennen jäiden tuloa.

Ajatuksissa oli kalastaa 3 eri järveä, mutta varauduimme toki suunnitelmien muutoksiin.

Siihen aikaan kun Karkkilan kovin kreisibailaaja vielä odotti illan viimeisen hitaan alkamista, me pakattiin jo kamoja autoon.

Unohtuneiden makuualustojen, perukkeiden ja veneentulpan sijainnin selvittelyn jälkeen, pääsimme vihdoinkin taas matkaan.

Ensimmäinen kohde oltiin sovittu matkan varrelle, jossa käymme ennen leiripaikalle menoa. Veneen kantamisen ja kama rallin jälkeen olimme vihdoinkin vesillä, aavistuksen myöhempään, kuin aluksi suunnittelimme. Hetken heittelyn jälkeen löysimme kohde kaloja ja haukia kävikin jokunen veneessä. Muutaman eri kohdan ja tarkan heittelyn jälkeen usko meinasi porukalla loppua. Kalaa oli paikalla, mutta kaikki ihan kurkkuja. Todella hoikkia ja tyhjä mahaisia. Varmaan n.4kg oli isoin luigi, joka kävi näytillä.

Jossain vaiheessa katselimme kelloa ja totesimme, että ehdimme kopaisemaan vielä yhden kohteen, jos saadaan kamat ja vene nopeasti kyytiin. Ja toisessa paikassa taas vene helposti veteen.

Toinen kohde!

Löysimme veneenlasku paikan. Jokunen kymmenen metriä metsän läpi rinnettä alas. Tässä vaiheessa jo mietimme, että onneksi veneen noston kanssa ei ole kiire, koska se tulee viemään aikaa.

Pääsimme lopulta kohteeseen, ankkuri veteen ja armotonta paiskomista.

Todella maltilla hakkasimme kohdetta. Meni lähelle tunti, ennen kuin ensimmäinen tärppi tuli! Ja se oli juuri sellainen kun salaa toivoimmekin!

Nyt viedään Mikon XL Snäkiä! Kovaa menoa ja kunnon ravistuksia…

Pitkän väännön jälkeen todella jyhkyssä kunnossa oleva mamma oli haavissa. Pienet huudot ja säbänyrkit lensivät ilmassa!!

8.2kg XXL Snackbaits värissä 022

Tämän jälkeen hiljaisuus, mutta kamala jännitys jatkui. Meni noin 15min, kun meikäläisen 9jalkanen Black Whip niiasi!

Tiesin heti että parempi kala, sanoin jätkille että nyt on kyllä iso, kaivakaa haavi! Kuitenkin olin aika skeptinen, vaikka painoa tuntuikin olevan.

Lopulta nähtiin kala pinnassa AI S**TANA! Nyt on komea kala taas! Lopulta Dexter Shad 340mm huijaama hauki oli haavissa. Taas fiilis veneessä oli käsin kosketeltavissa!!

Ensin epäilimme kalan ollessa haavissa, että ei kai vaan ole sama kala? Mutta kyllä tää on isompi!

9.8kg Dexter Shad 340mm värissä Pike

Taas kului hyvä tovi, kunnes totesin, että nyt vielä Antille suurhauki, niin reissu on jo sen jälkeen todella onnistunut!

Tämän sanottuani Antin seuraavalla heitolla rouhasi (ja tämä on totta), parempaa kalaa taas tarjolla ja haavia kaivetaan veneessä!

Epäilin vavassa olevasta paineesta, että näinköhän kasvoi taas kalan koko?

Ensimmäinen näköhavainto veneen vieressä paljasti, että suurhauki se siellä taas uiskentelee. Huh huh…

Lopulta kala haavissa ja valmiina punnitukseen!

7.4kg XL Snackbaits värissä 017

On tää vaan komeeta, voi hemmetti!!

Pienet fiilistelyt olivat taas paikallaan!

Tämän jälkeen veneen vierellä kävi vielä pari pienempää kaveria näytillä.

Ilta alkoi hämärtää ja oli hyvä fiilis lähteä suunnittelemaan veneen ja kamojen kantoa.

Ps. Nyt jos joku ihmettelee, miksi en kertonut mittoja normaaliin tapaani, niin näitä kavereita ei pyöritelty veneen pohjalla, koska haukien vatsat olivat täynnä hesburgerin aterioita ja tällä vamistimme, ettei kalat vaan vaurioidu.

Seuraava päivä!

Hyvin nukutun yön jälkeen meille täysin uusi kohde, josta olimme kuulleet vain kauheita tarinoita. Ja vaikka näistä tarinoista suodattaisi puoletkin pois, niin jäljelle jäisi tarinat ihan mega luokan hauki järvestä.

Mutta, mutta… Järvi antaa, järvi ottaa. Kolusimme kaikki mahdolliset paikat ja alueet läpi. Nyt vetää kyllä nöyräksi, vain yksi pieni kurkku käy näytillä.

Epätoivo valtaa taas porukan mielen ja yhdessä aletaan pähkäilemään loppu iltaa. Taktiikkataulu kaivetaan esiin ja lopulta päätämme tehdä vielä iltapiston toiseen järveen.

Pelkäsimme veden olevan liiankin samea, mutta ei. Näkösyvyyttä löytyy ja nyt on kyllä uskoa! Mutta taas vedetään matto alta ja veneessä ennen pimeän tuloa käy vaan yksi pieni hauki.

Kaksi mahtavan oloista järveä, kaksi todella pientä haukea. Tällaista tämä on välillä ja tämän takia tarvitseekin tehdä vaan kovaa duunia!

Kolmas päivä!

Taas uusi kohde, jonka pojat olivat jo aiemmin kartalta bonganneet.

Ensi vaikutelma oli, että ei tää nyt näytä ihan siltä, mitä odotimme. Mutta ei se mitään, tutkiminen sai alkaa!

Todella tarkan kalastelun jälkeen käytämme muistaakseni 4haukea irroitettavana, joista suurin 7.6kg.

Tämä kala otti Dexter UV väriin. Veden väri oli todella tummaa, joten uistimien oli pakko olla näkyviä.

Tämän takia päätin kokeilla tätä kirkasta UV väriä.

7.6kg Dexter Shad 250mm UV värissä

Hetken kalastelun jälkeen päätimme lähteä kopaisemaan viimeisen ennalta katsotun kohdan.

Leikkisästi sanoin matkalla pojille: Tää oli hukkaan heitettyä aikaa, toi seuraava paikka on sitten se kunnon mesta!

Pääsimme veneellä poikien ennalta katsomaan määrän päähän ja laitoimme kaikuluotaimen veteen, päätimme heittää uistimet perään ja vetää luodattavan kohteen yli.

Ei menty varmaan 100metriä, kun Antti huusi että nyt on iso! Tottuneena haavimiehenä hyppäsin pystyyn ja kelasin oman kumin pois ja otin haavin käteen.

Antti kuitenkin epäröi, että voi olla kyljestä kiinni. Sanoin että eikä ole, toi on h*lvetin iso kala! Kala ui perän puolelle, joten annoin haavin Mikolle. Kala vaan meni ja juroi syvällä! Nyt on kyllä iso kala!! Ensimmäinen näyttäytyminen niin Mikko huusi että kasin kala! Huusin takaisin että toi on KYMPPI!! Lopulta möykky oli haavissa ja nyt oli järjettömän huudon raikaamana ryhmähalin paikka!

Ennen reissua sovimme, että jos joku saa kympin tai yli, niin se maksaa safkat. Joten ei me Mikon kanssa oikeesti oltu iloisia Antin onnistumisesta, vaan ilmaisesta lounaasta! 😀

Vielä haavissa arvailtiin kalan painoa, mutta pitäydyin kyllä siinä kympin veikkauksessa. Ja niin hän sen oli, tasan 10kiloa ja 107cm! OH HOH!!! KOMEETA!

Vai ei sitä ole mukamas ilmaista lounasta? Kyllä on!

10kg 107cm Real Eel 40cm värissä Ambulance

Tämän jälkeen ronkimme todella tarkkaan ankkurista tätä kohtaa, emmekä saaneet kuin yhden tärpin.

Lopulta vielä ensimmäiselle paikalle, josta saimme pari harmillista tärppiä.

Ihan viimeisiä vetoja niin meikäläiselle se legendaarinen tärppi. Tärppi joka välittyi välilihaan saakka!

Olin varma että nyt on iso kala. Pojat jopa veikkailivat kympin kalaa.

Väsyttelyssä kalan koko pieneni, tärppi vaan oli ihan tautinen.

6+ hauki, Dexter Shad 340mm Pike värillä.

Kotimatka sai alkaa! Olihan taas mahtava reissu yhdessä!

Ei muuta kun Antin tarjoamille pizzoille <3

Pieni ällöttävä mainos:

(Tällä reissulla mulla oli käytössä 13 Fishing Concept A3 kela ja 9jalkainen Black Whip ja kyllä tämä setti saa täysin kiitettävän arvosanan. Sydän on sulanut tolle kelalle ja Black Whip tuntui todella hyvältä, vaikka en montaa kalaa vielä sillä päässytkään väsyttämään)

Testit jatkuvat!

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Olen tästä aiemminkin maininnut, mutta nyt tämä asia heräsi taas ajatuksiin, kun pitäisi alkaa tutkimaan uusia hauki vesiä.

Niin kun moni on saattanut huomata, olen pyörinyt paljon Salon veljesten kanssa. Ollaan oltu todella hyviä ystäviä ihan pikku pojista asti. Ollaan toki touhuiltu kaikkea muutakin porukalla, mutta kalastus on kuitenkin ollut se päällimmäinen yhteinen juttu.

Nuorempana tuli tehtyä tietysti porukalla myös asioita, jotka eivät nykypäivänä kestä enää päivänvaloa. Tosin jos Suomenlaki sanoo, että tappo vanhenee 20 vuodessa, niin kyllä noi meidän jutut olivat pikku juttuja verrattuna tuollaiseen pahaan.

Mitä tulee kalastukseen, niin kalasteltiin lähestulkoon kaikkea kalaa ja joka paikassa. Lopulta kalastus keskittyi haukeen, ahveneen ja kuhaan. Mutta sitten, meikäläistä alkoi kiinnostamaan enempi muut jutut, toki se kalastus meni ja pysytteli jotenkin rinnalla, tosin todella heikosti.

Tällä välin, kun meikäläinen vietteli sellaisen kymmenen vuotta hiljaiseloa, niin nää ”velikullat” tekivät törkeen kovaa duunia, niin hauen, kuhan kuin ahvenenkin perässä. Se tietotaito mikä pojilla oli tällä välin kertynyt, oli jotain käsittämätöntä ja kyllähän pelkästään tilastotkin puhuvat puolestaan.

Olihan hienoa tehdä joitakin vuosia sitten ”comeback” kalastuksen pariin, kun Mikko soitteli kalaan ja vei meikäläisen merelle, poikien mansikka paikoille! Fiilis oli kuin kalastusoppaan kyydissä, kun Mikko selitti juttuja ja näytti mestan, mitä aletaan tahkoamaan.

Eräässä lahdessa tapahtui jotain sellaista, jota muistelemme ja nauramme vieläkin, kun meikäläisen Shimanon avokela pyöri tyhjää samalla kun rutina ja pauke kuului. Kylillä puhuvat vieläkin, että kelasta nousi savu ja kipinät sinkoilivat. Kipinöiden suhteen olen vähän skeptinen, koska en ole varma oliko kelassa edes metallia? Mutta, mutta, lopulta unelmat kävivät toteen ja mulla oli sylissä 11.4kiloa haukea. Kaikki tämä täysin Mikon ansiosta!

Tästä kerron kyllä tarinaa ehkä myöhemmin.

Nykyään meillä on paljon samanlaisia ajatuksia asioista. Puhutaan kaloista, paikoista ym… täysin avoimesti. Välillä ajatukset, mielipiteet ja jutut eivät taas kohtaa, mutta sillon puhutaan, mietitään, kiukutellaan ja tarvittaessa tapellaan 🙂 Mutta se, mistä diggaan tässä meidän ystävyydessä, niin kaikki pystyy sanomaan toisilleen mielipiteensä, oli se sitten vaikka toista loukkaava, niin se sanotaan silti. Ja sellainenhan ystävyyden pitääkin olla!

Mä olen panostanut tämän kauden vertikaalijigaukseen ja olenkin viihtynyt vesillä yksinäni todella paljon. Onhan tämä kausi ollut jotain ihan käsittämätöntä omalla kohdalla!

Tällä hetkellä tämän vuoden kalojen keskipaino TOP 5 kuhat ja TOP 5 hauet vertikaalijigillä on molemmissa yli 9 kiloa!

Olen käynyt paikoissa jotka olen veljeksiltä kuullut, mutta olen myös ”löytänyt” ihan uskomattomia vesistöjä. Kuitenkaan emme puhu poikien kanssa paikoista tyyliin: ”tämä on veljesten paikka tai tämä on minun paikka”, vaan meillä kaikki paikat ovat avoimia / yhteisiä.

Paskahuusissa pölyttyvät Aku Ankat ovat kaikilla meillä vaihtuneet kansalaisen karttapaikkaan ja google mapsiin. Lähes viikottain törmäämme siihen, että joku sanoo jostain paikasta: Oletko katsonut kartasta tota? Ja usein vastaus onkin: JUU!

Nyt on aika siirtyä pikku hiljaa hauen heittelyyn ja paikkoja olis taas sen tuhat, missä pitäisi käydä.

Meillä oli yksi kohde porukalla mielessä, jota ollaan kartasta kuolattu. Yhtenä iltapäivänä päätettiinkin Antin kanssa käydä se katsastamassa.

Lopulta päästiin rantaan ja saatiin vene vesille. Vedessä oli sameutta ja levää, mutta se oli kuitenkin täysin kalastettavissa.

Reissu alkoi hyvin, kun väkevä tärppi tuntui käsissä kun Dexter Shad 340mm vietiin.

Huomaa että tää kausi on mennyt vertikaalijigatessa, koska eihän mulla ollut muistikuvaa, millaisia nää tärpit ovat 🙂 Ei siellä mitään karkeampaa kalaa ollutkaan, joku kolmosen hauki vaan pelästytti aluksi. Hyvä että tämä kala ehdittiin vapauttaa, kun Antilla rouhas XL Snäkiä. Hetkin pohdinnan jälkeen taisi Antin suusta päästä: No voi tää olla ihan ok! Ja olihan se, haavi valmiiksi ja kala kyytiin. Heti uudesta järvestä painon ja pituuden puolesta suurhauki oli näytillä.

7kg 100cm XL Snäki värissä 016

Tämän jälkeen pienellä aikaa kävi näytillä yhteensä 6 haukea, jonka jälkeen syönti loppui kuin seinään.

Koska aikaa ei ollut paljon, etsimme kaloja joka paikasta, mutta tuloksetta.

Ainoastaan kaikuluotain kertoi sen, että ruokakalat olivat ihan hujan hajan ja kohde kaloja näkyi viistokaiulla olevan lähellä pintaa.

Lopulta alkoi hämärtää ja päivä oli täysi. Nyt paikasta jäi kysymysmerkki, mutta paluu rikospaikalle on kyllä tehtävä!

Paluu rikospaikalle!

Vastaava iltapäivä reissu Mikon kanssa samaan paikkaan.

Vaikka aikaa olikin vain muutama tunti, niin pitihän sitä kamaa olla taas mukana reilusti.

Nyt ei pikku kalaa ollut hujan hajan, vaan ne olivat pakkautuneet yhteen kohtaan. Jes!

Ankkuri alas ja heittelemään.

Kohde kalatkin olivat ruokailemassa, eikä aikaakaan kun meikäläinen kaivoi haavia.

Joku rouheampi kala kuskasi sivuun Mikon XL Snäkiä!

Hieno kala näyttäytyy pinnalla ja haavi heilahtaa!

Oli aika heittää säbänyrkit!

7+ kg XL Snäki värissä 016

Hetkeä myöhemmin Dexterissä parempi runttasu.

Arvaillaan kalan kokoa ja päätetään ottaa se näytille.

Paino jää kuitenkin reiluun kuuteen kiloon. Mahtavia jässiköitä nää hauet!

Dexter Shad 25cm värissä Pink Shad

Käytämme päivän aikana muistaakseni 15 haukea näytillä, joista vain yksi tai kaksi on kolmosen luokkaa ja muut isompia. Todella paljon raivo tärppejä, joista ei kyllä voi mitään sanoa.

Se on helppoa kun käsiala on kohdallaan, joten taas saan toimia kunnia tehtävässä, nimittäin haavimiehenä!

Kuvassa kaksi kaunista <3

7+ kg XXL Snäki värissä 019

Olihan taas kerran mahtavat reissut, jotka paljastivat tämänkin järven potentiaalin. Mutta lymyileekö tässä järvessä oikeasti todella isoja petoja? Vai onko täällä vain paljon 5-7kg kalaa?

TO BE CONTINUED…

Payback time!

Niinhän sitä sanotaan, että ei ole ilmaista lounasta ja kaikesta pitää maksaa verot!

Tänä viikonloppuna maksoin sitten kaikista onnistumisistani verot, ja vielä moneen kertaan.

Ehkä kaikki alkoi tästä kuvasta, jonka lähetin perjantai iltana ystävälleni kamojen pakkauksen yhteydessä. Laitoin vielä kuvan mukana saate sanat:

”Mietin että voikohan vertikaalijigaukseen olla mitään parempaa kuin tämä 13 Fishing Inception kela?

Kyllä, se kun näitä keloja on kaksi!”

Ehkä tästä alkoi kaikki epäonni?

Lauantaina oli edessä koko päivän vertikaalijigaus reissu, itselle täysin tuntemattomaan kohteeseen.

Pitkän siirtymän jälkeen olin pelipaikoilla ja ei muuta kun Lowrancen näytöt kiinni ja anturit veteen.

Melkeen heti aloin löytämään kalaa ja meininki olikin aikas rajua, löysin paljon kaloja, joista tosin osa oli varmasti samoja.

Mutta, mutta, eihän ne mihinkään ottaneet. Nyt kävin läpi jopa koko Pelagearin värikartan, mutta kun ei niin ei.

Lopulta sain juksattua yhden kuhan ottamaan. Tämä komean rungon omaava liharekka imas koko Pelagearin temppeliin asti, mutta sain kumin kuitenkin nätisti pois suusta.

80cm 5.9kg

Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak

Hetkeä myöhemmin käytin veneen vierellä noin 4+ ja 5+ hauet.

Sitten Sexy Shad väriä rouhasi vähän parempi kala. Nopeasti sain kalan pintaan ja siinä se lepäili, aina yhtä kaunis kala, kuin hauki voi vaan olla.

Selkä pinnassa Pelagear suupielessä. Näky oli aika kuvauksellinen, joten kaivoin kännykän vasempaan käteen ja haroilin pihtejä. Jotka jostain syystä olivatkin toisella puolen veneen reunaa kuin yleensä. Laskin vavan veneen reunoille lepäämään hetkeksi ja kurotuin ottamaan pihtejä. Se riitti hauelle! Ehkä kun tällainen sata kiloa vaihtaa balanssia veneessä, aiheutti se hyökyaallon kohti kalaa, joka päätti ottaa ritolat. Voi h*lvetin p*rse!! Sinne meni kala, Pelagear Sexy Shad, 13 Fishing Inception kela ja Gunki Shigeki 230 XXH vapa. VOI KYYNEL!! Yritin vielä dyykata veneen laidalle hauen ja rakkaan setin perään, joka ei tosin ollut hyvä veto!

Mulla on akut ja kaikukalusto juuri samalla sivulla. Ehkä ilmassa jo tajusin mitä tyhmää olen tekemässä ja yritin vaihtaa suuntaa. Samassa vene hörppäsi vettä ja heittäydyin taaksepäin selälleen kuin Bruce Leen tuuman lyönnistä!

Ahdisti ja v*tutti aika rankalla kädellä!

Kivittäkää, lynkatkaa tai potkikaa vaikka nivusille, ei voi mitään. Tapahtunut mikä tapahtunut!

Hetken aikaa meni kunnes olin rauhoittunut ja tajusin, kuinka huonosti olis voinut käydä. Tosin mitkään voivottelut eivät tuo tota mun ykkössettiä takaisin.

Ja miten käy sen hauen? Mulla on rigaukset aina Jawlinea, samoin kuin perukkeet. Kerrankin toivoin että olis ollut sitä fluorocarbonia, niin hauki olis voinut purra sen poikki.

Nyt jos joku löytää sen setin ja ilmoittaa mulle niin maksan siitä löytöpalkkion ja kerron missä olin kalassa 😉

Vaikka ahdisti ja vettä satoi, päätin luodata vielä hetken, vaikka ajatukset olivat nyt jossain ihan muualla.

Lopulta löysin matalemmasta todella hyvän kalan, joka röhnötti pohjassa. Sain kalan kiinnostumaan ja tarttumaan Pelagear Smelt väriin. No nyt on sitten nätti kala joka kuittaa edelliset mokat ja pyyhkii pahanolon mielestä, ainakin hetkeksi. Hetken jurominen ja vapa löysäksi! Mitä? Miksi?

En voi käsittää, niin vaan sekin pääsi irti.

Nyt lähden kyllä himaan!

Sunnuntai päivä

Tuli kuin varkain mahdollisuus kalareissuun, kun muu perhe oli heppa valmennuksissa.

Nyt on takaisin maksun aika ja aika korjata edelliset kämmit.

Kauheella kiireellä kamat autoon ja menoksi!

Pääsin mestoille, jossa edessä sykkeitä nostattava kamojen kanto.

Vettä tuli, mutta vihdoinkin kamat vedessä.

Lähdin ajelemaan kohti pelipaikkoja, pieni virne suupielessä, niin kuin pienellä lapsella jouluaattona.

No ?#¤&)?%&(`”=¤(&/ MISSÄ H*LVETISSÄ MUN ANTURIT ON?!?!?

KOTONA!!

Vene ympäri ja kamat autoon ja….

Kiitos ja anteeksi!

 

Ei tätä usko kukaan

Olen nyt pari kertaa heittänyt edellisenä iltana vitsillä, että tulen kotiin heti jos saan kympin kuhan.

Tämä on ollut helppo heittää, koska ajatuksena tämä on lähes mahdoton, kuinkas sitten kävikään?

Käytiin tossa rouvan kanssa sitten puhelinkeskustelu kun olin vesillä:

Minä: Moikka! Arvaa mitä?

Rouva: Sait kympin kuhan?

Minä: No joo!

Rouva: Kuinka iso?

Minä: 10.3kg

Rouva: Ei hemmetti, sehän on ihan jäätävä!

Minä: No joo, on kyllä.

Rouva: Saitko siitä hyvän kuvan?

Minä: En tiedä, katotaan kun pääsen kotiin, että tallentuko videolle mitään? Toivotaan!

Rouva: Eihän sulla oo taas ne samat vaatteet päällä kun aina? Koska ei noita sun saaliitas muuten usko enää kukaan!

Minä: Älä pelkää, ei ne kyllä usko enää muutenkaan! 😀

Voin sanoa että olen tämän kauden panostanut tähän touhuun täysin erilailla, asioita on tullut ajateltua monelta kantilta, yksin, sekä ystävien kanssa. Mun blogista saa varmaan sellaisen kuvan, että tää touhu on törkeen helppoa, mutta ei tää kyllä sitä ole. Voin sanoa, että olen siitäkin syystä ehkä vähän erilainen kalastaja, (tai meitä on vähemmän) koska jossain vaiheessa laskin, että oon tehnyt 18 vertsu reissua, joista 13 reissua eri järville. (Nyt niitä tosin paljon enemmän jo) Toihan on ihan sairasta! En myöskään viitsi kirjoittaa tarinoita reissuista, jos ei niissä reissuissa satu oikeesti jotain kirjoittamisen arvoista, eihän sellaista tasapaksua tylsää tekstiä jaksaisi edes kukaan lukea.

Taas tää sama aihe herää keskusteluihin, josta olen ennenkin puhunut. Miksi sitten en tahkoisi niitä kohteita, joista onnistumisia tulee? Toki välillä niin teenkin, mutta mulle on tullut niin jäätäviä onnistumisia tälle kaudelle, että on helppo ollut etsiä välillä uusia mestoja. Myös se, että pyrin edelleen käymään kalassa, ottamatta onnistumisista mitään suurempaa paniikkia, tai tekemättä reissuista suorittamista, helpottaa tätä hommaa pirusti.

Toki myös se ainainen Ruotsin kalapaikkojen ylistäminen mm. monessa facebook ryhmässä, saa mulla ja muutamalla ystävällä veren kiehahtamaan päässä, koska meillä ei oo oikeesti yhtään huonommat kalapaikat, päin vastoin! Me ei vaan osata täällä kalastaa! Senkin takia on ollut hienoa näyttää, millaisia kaloja täällä oikeasti uiskentelee.

Viime kauden Suomalaisten täkykalastus jo näytti sen, että täältä tullaan, ollaan vaan vuosia Ruotsia perässä näissäkin touhuissa.

Tällä kaudella meikäläisen auton mittariinkin on tullut kilsoja varmaan enemmän kuin koskaan ennen!

Se, että alan olla aikas sinut myös mun Lowrancen kaikuluotain kaluston kanssa, vaikka paljon on vielä opittavaa, niin tämä helpottaa myös tätä hommaa aikalailla. Muutenkin kalusto, kelat, vavat ja noi käyttämäni vertikaalijigit tuntuu rokkaavan!

Vuoden vaihteessa vielä taistelin ajatuksen kanssa, että millä kaikuluotain kalustolla ensi kausi, mikä merkki, mikä malli? Nyt voin sanoa, että ei harmita yhtään, että jäin tunnustamaan Lowrancen  sinivalkoista väriä. Muutaman kerran on tullut mieleen joku kysymys kalustosta, kun ei meinaa esim. löytää jotain, niin täytyy antaa tätäkin kautta TODELLA iso kiitos Lowrancen Mika Silvastille, aivan mahtavaa asiakaspalvelua ja joka kerta Mika on osannut kertoa mistä mikäkin juttu löytyy tms…

Mennääs sitten tähän reissuun:

Mulla oli koko päivä varattu kalastukseen. Muutamaa järveä pyörittelin mielessä. Mietin myös, että kun on koko päivä aikaa, katson valmiiksi kaksi täysin erilaista kohdetta, jotka ovat kuitenkin järkevän ajomatkan päässä toisistaan. Joista molemmista löytyy paikka veneen laskuun.

Illalla vielä emmin vaihtoehtoja ja meinasin vaihtaa vielä kohteet mielessä. Aamulla kuitenkin päätin, että mennään näillä. Aamulla kukonlaulun aikaan ylös. Laskin, että jos aloitan 08.00 luotaamisen ja lopetan 13.00 ekassa paikassa, jää seuraavaan kohteeseenkin noin 5 tuntia aikaa luodata. Sitten tuleekin hämärä ja olen myöhään yöllä kotona.

Esimmäisessä kohteessa.

Järvellä oli nätti usva, eikä vielä ollut tietoa löytyykö järveltä edes kaloja, haukia tai kuhia.

Pienen luotaamisen jälkeen aloinkin löytämään niitä. Näytillä käy nättejä, mutta ei mitään jättejä. Siis kuhia!

Lopulta löydän yhdeltä alueelta paremman kaareen. Saan veneen todella nätisti kalan päälle ja pidettyä veneen siinä. Tiputan vertsun kalan eteen, hetken odottelun jälkeen huomaan kaikuluotaimen näytöstä, että nyt tulee. Mutta lyökö kiinni? Lyö!!

Tärpistä kala syöksyyn ja veden pinnalla siksakkia tekevä kireä siima paljastaa veijarin kuhaksi, nyt on sitten painoa! Hetken juromisen jälkeen hamuilen jo haavia. Saan sen käteen ja alan nostamaan kalaa kohti pintaa, vavalla. Ei terve mikä kala!! Nyt taisin kädettää, vapa pystyssä kala ravistaa päätä pinnassa! Yritän uittaa kalaa haaviin ja siellä on! Voi morjes, ei tätä taas ukso kukaan!

Todella hyvä lihainen mamma lepäilee haavissa 8″ Pelagear suupielessä!

91cm 7.85kg

Wake Pelagear 8″ värissä Sexy Shad

Nyt jo mietin, että mitenköhän se toinen kohde? Maltanko edes vaihtaa järveä? Nyt ainakin on fiilis, että ei kyllä kama sulkeiset ja veneen repiminen kiinnosta!

Välillä ei löydy mitään ja välillä taas jokunen kala, muutama kala on kovassa liikkeessä ja katson parhaakseni, etten menetä hermojani niiden kanssa, ne kun eivät vaan pysyneet paikallaan. Käytän pari reilun 4 kilon kuhaa näytillä, jotka ovat karvan alle 80cm, molemmat Sexy Shadilla. Osa kaloista tuntuu runttaavan vaan pyrstöön kiinni ja lopulta saan seuraavan paremman kalan. Punnitsen kaverin haavissa, käytän mitalla ja näytän kuhalle mun kameraa. Tämä kaveri oli niin kova taistelemaan, että meni varmasti hapoille.

85cm 5.45kg

Wake Pelagear 8″ värissä Sexy Shad

Mutta, mutta, sinne meni sitten viiminen kumi tätä väriä, mulla meni oikeesti kolme Sexy Shad kumia kappaleiksi, malli ja väri näköjään ainakin toimivat. Nyt ei auttanut kuin värin vaihto.

En ehtinyt vaihtaa kyseiseen settiin kumia, kun löysin taas kalan, jolle tarjosin uutta väriä (Blue Gill), joka ei ole vielä juurikaan mulla saanut peliaikaa. Tämä kumi oli valmiina varasetin varasetissä, jossa Happy Anglerin vapa. Vapa, johon aina edellisillä kausilla luotin. Nyt se sitten niiasi tärpistä niin, että vastari ei pysynyt. Seuraava kala ja sama homma. PRKL!!! Nyt lähti tämä vapa vilttiketjuun, eikä se pääse enää mun kanssa ulos, jos ei ole täysin pakko. Niin ne vaan mielipiteet kalustoistakin muuttuu, kun tulee kilsoja taakse.

Kuhat löivät nyt näihin kumeihin ihan hulluna ja pari kertaa tunsi vastaria tehdessä, että kumi vaan venyy ja menee poikki. Kuhan leukaluut tossa kumin ympärillä on vähän sama kuin karhunrauta mesikämmenen nilkan ympärillä. Niin kovaa ne pitivät kumista kiinni. Mikään kumi ei olisi kestänyt tossa touhussa, kun kuha puree täysillä kumia ja pääset vetämään hyvän vastarin.

Ykkös settiin löysi nyt paikkansa väri Smelt, eli luomulla mennään taas. Meikäläisen luottopakin, Green Minnow värin lepäillessä toisessa setissä.

Sitten huomaan asian, jota en haluaisi ikinä kohdata!

Samainen kala, jonka hetki sitten käytin näytillä, on kyljellään pinnassa ja heiluttelee mulle eviään kuin Särkänniemen Delfiinit katsomossa kiljuville pikku lapsille! (silloin kun niitä vielä Suomessa oli).

Ajan kalan luokse, se on todella elinvoimaisen näkönen, mutta varmasti vaan väsynyt. Dyykkaan kalan varovasti pää edellä. En niin, kuin jossain videoissa valitettavasti näkyy, eli suorilta jaloilta täysillä veteen, tai plaanissa olan yli ”Pois silmistä, pois mielestä” periaatteella.

Vedän veneen parkkiin ja ryystän pari kuppia kahvia ja pidän ruoka tauon. Kala lähti vauhdilla, eikä enää noussut pintaan! Mahtavaa!

Tässä sen taas huomaa, kuinka ”ankara” tämä laji voi pahimmillaan olla!

Tämä on myös se syy, miksi en pidä itseäni täysin vastuullisena kalastajana, vaan olen enemmänkin valikoiva kalastaja (aina ne isot kalat mielessä), joka kuitenkin aina pyrkii käsittelemään kaloja parhaansa mukaan ja vapauttamaan isot kalat takaisin kasvamaan.

Olin jo varautunut, että jos tämän kalan joudun ottamaan, niin tää reissu oli sitten tässä. Ehkä vähän taas liikaakin on tunteet pelissä tässä kalastuksessa.

Päivä alkaa olemaan jo pitkällä, kunnes löydän taas paremman kalan. Saan ajettua veneen niin, että kaiku piirtää kalan todella nätisti suoraan alle. Aijemmat jekut toimivat ja kala ampuu kiinni Smelt väriin. Normi kuvio ja tiedän, että mulla on taas +5kg kuha siiman päässä. Pidän siimaa kireänä ja kävelen rauhassa keulaan hakemaan haavia. Reissu on nyt jo ollut niin kova, että yhden kalan menetys ei harmita. Joten en ota tästä sen suurempaa paniikkia. Kala jurruttaa veneen alla. Vasemmalla kädellä nostan kalaa kohti pintaa. Kalalla on hyvin painoa, ajattelen että semmonen plus vitosen kala on levittänyt evät ja vähän kiukuttelee. Oikeassa kädessä haavi valmiina kopasuun.

Mitä h*lvetin v*ittua?!?! Jos veden alla olis vappu, luulisin että jollain on kuhanmallinen vappupallo karannut kohti pintaa! Toi on varmaan melkeen 12kg kuha! Nyt jos se karkaa tähän omaan hölmöilyyn niin ”PIIP, PIIP,PIIP, PIIP”

Mutta ei, yhtä hölmösti kun edellisenkin kuhan, saan tämän myös uitettua haaviin! Nyt paukku sitten enkat, TAAS!! Ei tää oo todellista! Jalat sheikkaa kuin Lambada tanssijan kroppa aikoinaan!

Otan kalan haavista liplockiin. Nyt ei näy kumia! Eka kerta kun kala on vetänyt Pelagearin temppeliin asti. Mutta ei ihme, että kumia ei näy! Tän kaverin suu on kun kauppojenkin jakamien ämpäreiden suu aukko! Harvoin saa kuhan niin hyvin liplockiin, että pääset työntämään komeesti pihdit ja käden suuhun. Nätisti se on yhdestä koukusta vaan vähän kiinni, huh!

(Kuvassa näkyy käyttämäni Jawline titaani peruke. Tämäkin koko kausi on mennyt tolla perukemateriaalilla, eikä yhtään kalaa ole lähtenyt kumi ja koukut suussa takaisin)

Laitan kalan haavissa veteen ja otetaan molemmat hetki happea, nostan kalan haavissa puntarilla. Haavin vähennyksen jälkeen 10.3kg! Voi s**tana! Enkat paukkuivat! Olisin kyllä luullut enemmän, mutta ihan sama! Käsittämätön kala taas!

Vilautan kalaa valmiina oleville kahdelle kameralle ja toivon, että sinne tuli jotain materiaalia. Sen jälkeen käytän ”leidin” nopeasti mitalla. 95cm! Yllättävän lyhyt kaveri, mutta pyrstö ei ole niin järjetön lapio, kuin usein näillä isommilla, tämä selittää myös sen, miksi kala ei ollut niin hurja menijä siiman päässä.

95cm 10.3kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

(HUOM!! Kuvasta ei ole muokattu muuta kuin tausta, luojan kiitos linssissä ollut vesipisara oli vain tossa vasemmassa reunassa. Värit, tarkkuus ja kaikki muukin ovat juuri ne, minä ne kameraan tallentuivat)

Kala lähtee käsistä heti vauhdilla, kun lasken sen varovasti veteen. Taas kerran kuha antaa vielä lähtiessään todella komean vesi suihkun! Menee taas rillit ja luotaimet putsattavaksi.

Tämän jälkeen kerään kamat, jotka ovat ympäri venettä, vedän happea ja nautin hetken Suomen luonnosta ja kauniista ilmasta, niin ja sitten se soitto kotiin 🙂

Loppu aika olikin vaan sitten sellaista puuhastelua.

Tosiaan…

Olen nyt pari kertaa ilmoittanut kotona, että tulen kotiin heti, jos saan yli kympin kuhan, koska se ajatus on tuntunut täysin mahdottomalta! Nyt tämä on sitten kahdella reissulla toteutunut, niin nyt en tule enää tota taktiikkaa käyttämään, koska eihän se vaan enää voi olla mahdollista! Nyt voin sanoa, että aina kun näin mainitsen, nousee veneeseen kympin kuha :

Tässä vaiheessa jo iso kiitos kaikille, jotka ovat jollain tavalla olleet mukana tekemässä tätä aivan käsittämättömän uskomatonta kautta!

Ne joille kiitos kuuluu, sen myös tietävät <3

 

Päk in pisnes

Päk in pisnes, kam päk, tällanen mä oon tässä lajissa, takki tyhjä ja mitä näitä nyt on?

Ai että, kyllähän pari viikkoa pois lajin parista tuntuukin ikuisuudelta.

Nyt sitten tuulet eivät olleet niin kovat, eikä vettäkään pitänyt tulla kaatamalla, joten normi kuvio duunin jälkeen. Kamat kasaan jne…

Lopulta pääsin rantaan, jossa meinasinkin masentua. Mitä? Täälläkin sinilevää? Vieläkin! :`(

Ei se silti auta, kamat veneeseen ja vesille…

Onneksi tuuli oli puhaltanut levät kyseiselle rannalle, mutta kyllä sitä oli muuallakin, tuulet ja sade oli sekoittanut levät ym… hötön luodattavallakin alueella. Kaiku olosuhteet taas kerran haastavat.

Ei muuta kun Lowrancet käyntiin ja luotaamaan. Yhdeltä spotilta aloin löytämään haukia, kolme kalaa kävi veneessä, joista isoin noin femman luokkaa.

Taas kävi sama kuin muutama reissu sitten, hauki tuhosi totaalisesti luottopakin, Wake Pelagear Green Minnowista ei jäänyt kuin pää jäljelle 😀

(Huom. Rigaukset eivät menneet siis kalan mukana)

Vai tarkottiko tämä nyt sitä, kun jengi puhuu, että väri ei oo sillon kohdillaan, kun kala lyö pyrstöön 🙂

Nyt päätin antaa sitten peliaikaa Sexy Shad värille. Melkeen heti ok kala löytyikin ja sain sen tärppäämään, nyt lähti Sexy Shadista pyrstön toinen haara. EIII!!!

Onneksi niitä oli vara kappale mukana ja liimasin sen jigipäähän.

Vaihdoin luodattavaa aluetta, koska muuten loppuvat jigit, kun hauet terrorisoivat niitä.

Onneksi pakkasin himassa Ursuitin matkaan, koska näistä keleistä ei koskaan tiedä. Ei paljon haitannut kun sade rintama pyyhkäisi kertaalleen mun yli.

Kameralta löytyy aina milloin minkäkinlaista materiaalia, kun kotona tarkastelee:

Lopulta löytyi ”kasauma” kuhaa, pieneen hetkeen käytin veneessä mitalla 5kpl kuhia, jotka 67-76cm, pari isointa oli aivan varmasti +4kg kaloja. Isompiakin kaloja löytyi, mutta niitä eivät tarjotut jigit kiinnostaneet. Meininki oli hetken aikaa melkeen kuin kuuluisalla ”Hannun iltapistolla”.

Nyt on pikkusen erilaiset ”pönöt” kaloista, en jaksanut niitä turhaan nostella, enkä pitää ilmalle altistettuna.

Kaikki kalat:

Wake Pelagear 8″ Värissä Sexy Shad

Sitten se tuli kuin isku nivusiin, kalat löivät suunsa kiinni, enkä saanut enää kuhia juksattua.

Vaihdoin hieman aluetta ja annoin paikan rauhoittua. Löysin n. 3m pinnan alta hyvän kalan, hetken ronkkimisen jälkeen kala tuli katsastamaan ruokapöydän ja lopulta junttasi kiinni!

Suora sukellus pohjaan ja jarrut kiinni! Tiesin heti painosta, että nyt on lähelle enkka kuhaa, painosta veikkasin, että nyt voi mennä jopa 10kg rikki. Pumppasin kalaa ylös, mutta se päätti mennä takaisin pohjaan juromaan. Nyt on sitten aivan sairas kuha kiinni!! Hamuilin katseella haavia, mutta en hätäillyt. Lopulta sain kalan pintaan! Hauki! Mitä? Ei voi olla!! Ei mitään hauelle ominaisia päänravistuksia tms… No mutta, nätti hauki kuitenkin.

Kala haaviin, punnitus, mittaus ja vilautus kameralle.

Onhan taas komea hauki, huh huh…

Meinaa toi elektroniikka viedä vähän liikaa veneessä tilaa multa ja hauki mammalta 😀

Ja muuten hienosti pelitti noi Scotty telineet kaikujen alla, tällä kertaa oli vielä käytössä vene, jossa ei ollut valmiita pohjia ruuvattuna, vaan olivat puristimilla laidassa kiinni.

And it`s time to say goodbye!

107cm 8.35kg

Wake Pelagear 8″ värissä Sexy Shad

Lopuksi kävin vielä hinkkaamassa ”hot spottia”, mutta kalat eivät olleet nälkäisiä.

Halpa henkivakuutus

(Huom! Kuva ei liity tapaukseen)

Viime keväänä sattui sellainen haaveri, joka pisti taas miettimään asioita eri tavalla.

Järvet olivat vielä jäässä ja mielessäni häämötti ajatus yhden salmen vertikaalijigaamisesta.

Lopulta ystävä ilmoitti ohi ajaessaan, että nyt kyseisellä paikalla näkyy avovettä, eli ei muuta kun kalastuspäivää suunnittelemaan.

Tässä vaiheessa tiesin, että olen 100% varmasti ensimmäisenä paikalla.

Kotona pakkasin kyytiin soutuveneen, virvelit, jigit, moottorin, akut, kaikuluotaimen, Ursuitin ym… Tiesin jo tässä vaiheessa, että tämä operaatio ei tule olemaan helppo.

Rantaan päästessäni totesin, että suht helposti pääsen avovesi kohtaan, mutta sen jälkeen täytyykin nousta jäälle ja työntää venettä kamoineen n. 300metriä jäätä pitkin. Tässä vaiheessa kaikki vaikutti hyvältä ja helpolta, vaikkakin syke oli jo nyt aikas korkeella.

Kamalan jumpan jälkeen pääsin nousemaan jäälle. Lopulta heitin ankkurin jäälle, jonka avulla pääsin jään reunalle ja siitä jään päälle. Ajattelin, onko tässä taas mitään järkeä, mutta päätin että nyt en luovuta, mulla oli onneksi sentään Ursuit, joten ei pitäisi olla väliä, vaikka putoaisin.

Tällä puolella jään reuna oli todella paksua, eikä ollut mitään hätää. Fiilis siitä, että tää on hyvä juttu, vahvistui mielessä.

Laitoin saappaisiin piikit kiinni, että työntäminen olis helpompaa. Mutta, mutta… Pirun rankkaa se oli silti. Pieni yön aikana tullut lumi suti saappaiden alla.

Puolessa välissä pidin kusi tauon ja katsoin että mulla on naskalitkin kaulassa. Sitten matka jatkui. Rannassa huomasin joitain duunareita, jotka huusivatkin, että mitä V*TTUA SÄ TEET?!?

Kerroin sitten, että kalaan tässä ollaan menossa ja aijon olla ensimmäinen avovesillä tuolla kohdassa. Huusin vielä jätkille, että kattoo vähän perään jos jotain käy.

Matka jatkui, nyt mun selustakin on turvattu ja samalla tietysti kalapaikatkin paloivat 😀 Mutta ei haitannut!

Aloin lähestyä sulaa kohtaa. Viime hetken kamojen tarkistus. Luojan kiitos!! Mulla oli jäänyt Ursuitin vetoketju auki kun puolessa välissä heitin kepillisen vettä!

Matka jatkui ja reunaan oli n. 10metriä, samassa kuulin jäästä rysähdyksen ja meni ehkä sekunti, niin vene rysähti jään läpi! Se oli siinä sitten, sen jälkeen meni koko ukkokin jään läpi.

Hetkessä paniikki valtasi mielen, en ollut koskaan mennyt jäistä vielä läpi.

Pidin veneestä kiinni ja tajusin, että eihän se mihinkään uppoa! Huh… Sitten tajusin että kännykkä on taskussa, kaivoin sen pois ja heitin jäälle. Nooh… Se oli jo myöhästä! Se kuoli tällä reissulla.

Katsoin kauas rantaan, jossa duunarit olivat varmaan enemmän kauhuissaan kuin minä.

Lilluin vedessä ja tajusin, että eihän mulla oo mitään hätää. Mulla on Ursuit päällä, joten pysyn kuivana ja tämä vielä kelluttaa mua.

Yritin naskaleilla nousta jäälle, mutta turhaan. Ehkä nyrkeissä oli liikaa ruutia, kun jokaisella nousu yrityksellä jää vaan hajosi alta. No joo, ehkä virta oli vaan sulattanut jään heikoksi.

Lopulta jää alkoi kantamaan ja punkesin itseni jäälle kuin pieni hylkeen poikanen. Katsoin taakse, että siellä se vene kelluu, mutta vielä olis matkaa melkeen 10metriä siihen ”oikeaan” avoveteen, johon olisin halunnut.

Kävelin kaverusten luokse ja pyysin heitä soittamaan kotiin ja kertomaan mitä on tapahtunut, että kännykkä rikki, mutta ukko kunnossa!

Tästä iso kiitos pojille!

Tarjoutuivat vielä auttamaan, mutta totesin, että eivät saa missään nimessä tulla jäälle ilman asianmukaista varustusta!

Sitten vaan takaisin veneen luokse ja jumppaamaan se takaisin jäälle. Sitten vielä pitkä työntö matka, pieni veto moottorilla, taas jäälle ja siitä rantaan. Vene trailerille, märkä Ursuit pois päältä ja kamat autoon. Tässä vaiheessa oli mahtava fiilis todeta, että kaikki vaatteet olivat alla kuivat, eikä ollut yhtään kylmä.

Mitä tästä opimme? Muistakaa aina varautua pahimpaan kun vesille lähdette!

Varusteet kannattaa pitää aina kunnossa. Nyt kun vedet alkavat vielä kylmenemään, niin aina se pelkkä pelastusliivikään ei välttämättä auta!

Liikaa on saanut lukea tarinoita, joissa ihmiset ovat hukkuneet, koska varusteet vesillä ovat olleet puutteelliset. Yhtenä esimerkkinä oma pappa, joka hukkui kalareissulla veneen kaaduttua.

Vaikka olisit kuinka kova uimari, niin aina noissa hommissa on muuttuvia tekijöitä.

Ja ne lapset!! Vaikka sinä olisit kuinka kova jätkä tai muija, niin tee sinä mitä lystäät, mutta laittakaa nyt niille lapsille ne liivit, AINA! Vaikka olisitte kuinka lähellä rantaa, tai vesi olisi vaikka kuinka lämmintä.

Nyt jälkeenpäin on kiva miettiä, että mitä olisikaan voinut tapahtua, jos minulla ei olisi ollut Ursuittia?

Unelmien iltapisto

Töiden jälkeen aukesi paikka lähteä taas kuhia ronkkimaan.

Ennalta olin katsellut montaakin kohdetta. Kartta ja Forecan säätiedotus tulevat määräämään lopulta suunnan mihinpäin lähden suhaamaan.

Kamat olivat valmiina mukana, joten kun kahdelta lähden ajamaan ja täräytän pedaalin pohjaan, niin pari tuntia jää aikaa vielä kalastaa.

Lopulta paikaksi valikoitui mulle täysin uusi kohde. Mulla oli myös takaporttina toinen järvi mielessä, jos vaikka jotain käy ja kyseiselle järvelle en jostain kumman syystä pääsekään.

Taas kerran vaikeuksien kautta voittoon ja pääsin vesille. Tästäkään paikasta ei ollut oikeastaan mitään tietoa ennakkoon, eikä syvyyksistäkään mitään täysin varmaa tietoa.

Hetken aikaa ehdin luotailla paikkaa, joka ei ollut edes mielessä se kohta, johon tulen panostamaan. Sitten piirtyi näyttöön ok kokoinen kala, tiputin kalalle luottopelin, Pelagearin värissä Green Minnow. Varovainen nousu ja heti kala löi kiinni! Vastarista tunsin, että ok kala tarjolla. Sitten alkoi jurominen ja aloinkin miettimään, että hyvän kokoinen kuha, tai sitten tosi iso hauki!

Siinä vaiheessa kun kala möyrähti syvällä ja pintaan nousi vesipatsas, tiesin että nyt voi olla sitten siiman päässä ihan mitä vaan!!

Jurominen jatkui ja pumppasin kalaa kohti pintaa. Varma kuhan merkki!

Kun profiili vilahti vedessä, taisin tulla housuihini. Rakas jumala, anna ton jigin pysyä ton kalan suupielessä vielä hetki!

Ja pysyihän se, kala oli haavissa, mutta haavi ihan killissä, mutta siellä se nyt on! (tähän voisin kirjoitella muutaman kirosanan ja riemun kiljahduksen)

Niin kun moni lukija on varmasti huomannut, pyrin olemaan AINA todella nopea kalan vapautuksen kanssa.

Pienenä vinkkinä niille, jotka haluavat päästää niitä alamittaisia, tai sitten niitä isoja kaloja takaisin, jotka periyttävät sitä hyvää ison kalan geeniä, pitävät roskakala kantoja aisoissa, maistuvat puulta ja voivat saada aikaan jollekin muullekin kalastajalle yhtä suuret fiilikset, kun ne saavat aikaan minulle, niin ei ole iso homma kaivaa niitä nokkapihtejä, katkaisupihtejä, puntaria, mittaa, kameraa ym.. valmiiksi siihen viereen, ennen kuin alkaa kalastamaan.

Mutta, mutta, nyt mä kyllä itse vähän mokasin. Mulla on AINA kaikki pihdit, kamerat ym… valmiina vieressä (niin oli nytkin), mutta tällä kertaa ei ollut kameratelinettä mukana, koska tässä veneessä ei ollut vielä paikkaa tehtynä sille. Enkä mä tietenkään edes odottanut mitään seuraavaa tapahtuvan!

Noh, tässä tosin tuhraantui oikeasti vain sekunteja, että sain jigilaatikot keskipenkille ja kameran niiden päälle. Mutta siinä vaiheessa kun sulla on ennätyskala kala haavissa, haluat siitä kuvan ja päästää sen mahdollisimman äkkiä takaisin, niin nämä pienetkin sekunnit tuntuivat minuuteilta. Eikä tätä jännitystä ja stressiä helpottanut yhtään se, että tämäkin kuha möllötti haavissa vedessä valkoinen kaunis, mutta karvaton vatsa kohti taivasta. Onneksi kuitenkin tiesin, että iso kuha käyttäytyy usein näin. Silti on kuitenkin aina se pelko ja myös tiedostan sen aina kun kalaan lähden, että mitä vaan voi sattua kun kalassa käy ja joskus voi vaan joutua jostain syystä isommankin kalan mukaansa ottamaan.

Nyt kuitenkaan niin käynyt, kiitos luojan!

Päätin dyykata kalan pää edellä varovasti ja sinnehän se sukelsi ja kasteli mut. Hetken aikaa oli pakko vaan pyöriä ja vetää happea tällä kohtaa. Varmistaakseni, ettei kala vaan nouse pintaan jostain syystä.

Olen ollut aina vähän sitä mieltä, että tasan kymmenen kilon kaloja ei ole, että ne ovat vähän pyöristetty ylöspäin. Esim. 9.8kg tai 9.9kg, koska kuulostaahan kymppi aina komeemmalta, mutta tämä päivä muutti taas kaiken, enkä epäile enää kenenkään tasan 10kg kaloja.

Punnitsin kalan ja siinä vaiheessa viimeistään meikäläisen tärisevät chicken legsit menivät aivan veltoksi!

Toivoin, että puntari heilahtaa edes 50g suuntaan tai toiseen, mutta kun ei niin ei! Ihan tasan KYMMENEN KILOA!!

MITÄ V*TTUA?!? MIKSI?!? MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!?

Aivan järjettömän jäätävän hieno kala, joka on ollut yksi haave kaukaisuudessa, tosin Juho tossa yks päivä mainitsi, että kyllä se kymppi kuha kohta sieltä tulee! 🙂

En tosin elätellyt mitään toiveita, että se tulisi vielä tänä vuonna!

Kuha 10kg, 98cm! Eikä mikään mätisäkki, vaan oikeesti todella hieno ja iso kala! Löytyi kyllä lihaa ja vatsaa tältä Miss XL kandidaatilta!

Wake Pelagear 8″ värissä Green Minnow

Täytyy taas kerran mainita, että kyllä toi 13 Fishing Inception kela on näissä hommissa ihan timanttia ja sitten kun vapakin on viimisen päälle, niin luotto kamoihin tällaisissa tilanteissa on 100%.

Se on harmi, että tota Gunki Shigeki 230 XXH vapaa ei taida Suomesta mistään enää saada 🙁 Mielellään ottaisin toisenkin omaan käyttöön!

Tämän jälkeen kun tärinä ja vapina jaloissa ja kropassa tasaantui ja syke läheni leposykettä, oli vielä hetki jatkettava luotaamista.

Tovi oli kyllä täysin hämärän peitossa. Sain mä ainakin toisen pienen kuhan, jonka otin ruokakalaksi, koska meni rikkomaan päivän hyvän keskipainon  😀

Tais siinä joku haukikin käydä morottamassa!

Ai hemmetti, ehkä sillä kahden ja puolen viikon tauolla oli tarkoituksensa!

Matkalla vielä soitot ja ääniviestit ystäville!

Eiköhän tässä mene taas pari päivää, että ymmärtää mitä taas tapahtui.

Kiitos <3

 

unelmat toteen

Mulla on monta unelmaa ja tällä reissulla yksi niistä kävi toteen!

Välillä se, että hommat ei menekään niin kuin olet suunnitellut, on vain hyväksi.

Illalla kävikin ilmi, että hommat menee nyt niin, että tuleekin eteen pikainen kalareissu.

Ei muuta kun vähä tuulisin alue Forecan sivuilta ja sieltä sitten kohde järvi.

Illalla kahvinkeitin valmiiksi niin, että nappi pohjaan niin porina alkaa kuulumaan.

Kello soimaan 02.00, jotta ollaan hyvissä ajoin kohteessa ja hyvään aikaan vielä kotona.

Aamulla tarkastin sään, joka oli heittänyt häränpyllyä, joten suunnitelmat uusiksi ja toiseen kohteeseen.

Onneksi olin kuitenkin ihan hyvissä ajoin kohteessa ja matka pelipaikoille sai alkaa… Laittelin kaikuluotaimen valmiiksi ja aloin viritellä kamoja siirtymän aikana.

Siirtymä meni leppoisasti, kaikuluotaimen näytöä tuijottaessa.

Lopulta pääsin kohde paikkaan ja kamat olivat valmiina viritettynä, jos vaikka päästään taistelemaan.

Akkukaapelit on sitä varten, jos joutuu herättämään jonkun pysähtyneen sydämen henkiin 😉

Väsäilin muuten tälläsen mitan, jonka nykyään laitan aina valmiiksi veneen pohjalle.

Toi kulmapala tuolla päässä on peltiä, mutta laitoin siihen tollasen tiivisteen, ettei se ainakaan vahingoita kaloja.

Nyt kun on tullut paljon harrastettua tätä vertikaalijigaamista, niin on alkanut tajuamaan mitä omilta kamoiltaan vaatii! Vapa puoli on ollut pitkään kunnossa Gunkin Shigekien ansiosta, mutta kela arsenaaliin en ole ollut vielä täysin tyytyväinen. Aluksi hyvältä tuntuvasta kelasta on saattanut alkaa ilmenemään ”ongelmia”, tai sitten sellaisia juttuja, joista ei pidä, tai jotka haluaisivat, että olisivat toisin.

13 Fishingin keloja on hehkutettu niin paljon, että oli pakko hommata sellainen. Ja kyllähän 13 Fishing Inception kela oli heti käsissä jo sellainen, että pystyi toteamaan, että on keloja ja sitten on KELOJA!! Tämä reissu oli tarkoitus testata tätä kelaa ja se saikin paikkansa tälle reissulle ykkös settiin.

Pienten testailujen jälkeen kela tuntui aikas namulta.

Eikä aikaakaan kun ensimmäinen kala piirtyi näyttöön.

Pääsin tarjoamaan tällä setillä jigiä kalalle ja kala kelpuutti jigin. Kela pääsi myös heti testiin vastarin jälkeen, ai että! On tää vaan siistiä kun onnistumisia tulee ja kamat toimivat. Nyt on sitten löytynyt ensi testauksella The Kela!

Nopea punnitus haavissa, vilautus kameralle ja kala äkkiä takaisin. Lähtipä päivä hyvin käyntiin!

4.9kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

Nyt oli kameratelinekin tarpeeksi ylhäällä, eikä tartte suttaa taustoja 🙂

Löysin muutaman kalan, mutta olivat taas todella arkoja. Osa tuli kurkkaamaan, mutta suurin osa oli taas liikkeessä.

Lopulta löytyi taas parempi kala matalammalta alueelta. Kala makoili pohjassa, mutta sain kuin sainkin sen suoraan alle, oli taas hommaa, mutta viistolla sain varmistettua lopulta, että kala on suoraan anturin alla. Eli ei muuta kun jigiä niskaan. Muutama nyppäsy ja aivan kamala möykky nousi jigille. Varovainen tärppi, johon pääsin vetämään vastarin. No nyt!! Nyt on sitten jotain isoa päässä, mutta mitä? Muutaman syöksyn jälkeen tajusin että nyt tarjotaan isoa haukea.

Tämäkin piripää päätti kuka määrää vauhdin ja suunnan. Nyt pääsin ainakin kunnolla testaamaan kelaa! 🙂 Lopulta kala ui veneen ali ja nousi kaukana toisella puolella pintaan, katsoin että ainakin 8+ kala. Lopulta sain kaverin hinattua oikealle puolelle ja pintaan. Ei S**tana!?! Ihan törkee kala, joka otti vielä yhden kunnon spurtin! Jos tämä liharekka on haavissa niin taas paukkuu enkat 😀 Ja niinhän se sitten lopulta oli!

Taas nopeat toimenpiteet. Ei hemmetti!! Miten tää voi olla enää edes mahdollista!

Nyt se kaukaisuudessa siintänyt haave kävi vihdoinkin toteen!

Tasan 115cm 10.75kg

Wake Pelagear 8″ värissä Green Minnow

Mulla on ollut aina haave, että saisin vertikaalijigillä +10kg hauen ja nyt se on siinä!

Jatkan vielä hetken nuohoamista, mutta kuhat eivät suostu tänään yhteistyöhön.

Kaloja löytyy jokunen, mutta en saa niitä alle kun ovat liikkeessä, tai sitten ovat vaan todella arkoja.

Käytän vielä vähän pienemmän kuhan näytillä, mutta muuten on kuhien kohdalla todella haastavaa. Mutta eiköhän tämä nyt taas riitä.

Emäntä kysyi kerran, että eikö sulla ole muita vaatteita kun sulla on aina noi samat kledjut kuvissa? Eihän kukaan enää usko noita sun juttujas!

No eihän se lätkänpelaajakaan vaihda niitä kalsareita, joiden kanssa peli kulkee! Eikä kaikki usko muutenkaan, vaikka olisin jokatoisessa kuvassa alasti!

Ja kerran kaveri kysyi mun kamoista, että miksi käytän aina tota jigiä ja tiettyjä kamoja?

Niin onpas helppo todeta, että tää on vähän kun pari suhteessa tai autoissa, jos jonkun kanssa homma pelittää, niin miksi sitä vaihtamaan?

On ollut aivan uskomaton vuosi, ei tätä voi edes ymmärtää!

Kiitos!

Enkat uusiksi taas

Nyt sitten ne, jotka epäilevät mun juttuja ja kalojen kuvia, niin tää rapsa kannattaa jättää lukematta!

Ei tää touhu aina ole niin helppoa ja ruusuilla tanssimista, miltä se voi välillä näissä mun rapsoissa näyttää… En mä jaksa kirjoittaa myöskään blogiin reissusta, että lähdin kotoolta, kävin ongella, en saanut mitään. Tottakai näitäkin  reissuja tulee!

Jotta jaksan kaivaa koneen ja alkaa kirjoittaa tarinaa, vaatii se jotain kommelluksia tai onnistumisia, viime aikoina mulle on tullut kumpiakin 🙂

On tullut käytettyä todella paljon aikaa tämänkin touhu opiskeluun ja tullut ajeltua tuhansia kilometrejä.

Tämä tarina kertoo viimeisimmästä onnistuneesta reissusta.

Pääsin aamusta lähtemään taas kerran reissuun, edessä mulle täysin tuntematon vesistö, mistä ei ollut oikeastaan mitään ennakko odotuksia. Ei edes mitään hurjia tarinoita, tai ystävien onnistumisia.

Järvelle kun pääsin niin heti tuli ahdistus, täällähän on muitakin. Olen tottunut käymään sellaisissa paikoissa, jossa todella usein saan olla rauhassa, tai sitten aikataulut ovat sellaisia, ettei täys järkiset ole edes vesillä. Tai jos ei muuta, niin etsin kohdan jossa saan olla rauhassa.

Pari uistelijaa suhaili järvellä, mutta en antanut niiden häiritä.

Kohteen veden väri oli erilainen kuin edellisen, joten hetki meni kaiun asetusten säädön kanssa. Kala massaa oli myös sen verran, että se vähän sotki kaiun lukua. Syvyydet olivat myöskin täysin eri, joten se lisäsi haastetta.

Taas kerran kului aikaa kun luotailin vesistöä.
En oikeen saanut viistoluotaimeenkaan täydellistä tuntumaa. Siitepöly, sulkasääski, levä, humus, ym… Tekevät välillä touhusta haastavaa.

Löysin pari pienempää kalaa, joista käytinkin yhden kalan näytillä, kuha! No niin, kohde kala ainakin löytyi. Ensimmäiset kalastajat lähtivät, pois ja lisää tuli, siirryin taas hieman eri kohtaan.

Kaiku alkoi piirtämään pohjaan epämääräistä kaikua, kaikua joka oli maan sisällä. Viisto ei nähnyt mitään, eikä 2D luotaus kertonut muuta kun, että alla saattaa olla kivi tai kallio. Pohja kalat saattavat välillä yllättää ja kaiku saattaa piirtää kalat pohjaksi. Päätin pudottaa jigin ja tsekata tilanteen.

Muutaman nyppäyksen jälkeen maapallo liikahti! She`s a live! Hetki meni ja ”kallio” ampui kiinni kumiin! Vastarin jälkeen ei ollut epäselvää mitä oli siiman päässä. Hauet ovat nyt todella pirteitä, mutta tää oli jotain aivan sairasta! Olin 100% varma, että jos tämä tulee ylös asti, niin meikäläisen haukivertsu enkka tärähtää ihan uusiin sfääreihin.

En ollut tottunut tällaiseen, että taistelut kestävät näin kauan. Useasti sain väsytettyä kalaa lähemmäs venettä, mutta niin se vaan lähti aina menemään. Lopulta kun selkä vilahti pinnassa, ajattelin että 10+ kala!

Nyt jännitti! Lopulta kala haavissa ja nätisti yksi kolmihaara suupielessä.

Komeeta, mutta onko kala kuinka iso? Olin melko varma että vertsuenkka kuitenkin.

110cm 9.2kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

Mulla oli pienten Kiinalaisten rakentelema kaukasäädin kännykänkameraa varten ja nyt pääsinkin sitä ensimmäistä kertaa testaamaan, hyvin tuntui pelittävän ja oli aika päästää mamma takaisin.

Sitten tarkistelin kuvat ja lähettelin kavereille.

Seuraavaksi teline kameralle ylemmäs, niin eiköhän tää homma ala pikku hiljaa pelittämään.

No niin, nyt on sitten vertsuhauki enkkakin pienellä marginaalilla rikottu.

Ihme kyllä, mutta kala lähti tämänkin happotreenin jälkeen todella pirteästi takaisin veteen.

Ei mennyt kauaa edellisestä, kun löysin toisen välivesi kaaren, pudotin jigin, eikä aikaakaan kun kala runttasi kiinni. Ja taas mentiin! Täällä on kamalia haukia! Nää on just niitä kavereita, joista Iltapäivälehdet kirjoittelevat kesäaikaan, jotka purevat pieniä lapsia jalkoihin uimarannalla 😉

Tämäkin kala oli vetänyt aamupalaksi efedriiniä, tai sitten jonkun uimarin amfetamiinit. Niin järjetön menijä oli tämäkin.

Lopulta kala liplockissa! Punnitus, mittaus ja vilautus kameralle.

106cm 7.2kg
Wake Pelagear 8″ värissä Green Minnow

Aikamoista keskipainoa hauella!

Aamuiset kalastajat lähtivät ja paikalle valui kokoajan muutakin populaa.

Joten nyt oli aika tehdä ratkaisu ja illaksi vaihdoinkin vielä paikkaa.

Aloin löytää kaloja, mutta vaikka kuinka yritin saada niitä alle, niin ne olivat todella kovassa liikkeessä.

Haastavaa ja ahdistavaa.

Lopulta hyvä kaiku veneen alla. Olin Antin kanssa puhelimessa ja sanoin että nyt on pakko lopettaa, hyvä kala alla, soitan kohta!

Hengitystä pidättäen pudotin jigin. Kala ja kumi katsoivat toisiaan silmästä silmään, lopulta kala teki päätöksen ja halusi tehdä lähempää tuttavuutta. Pieni hiljaisuus ja PimPom! Kala rouhasi kumin suuhunsa.

Nyt on kyllä painoa siiman päässä ja tämä jurominenkin on hyvä merkki. Kala pinnassa, jalat spagettia ja kala haavissa! Mitä Vi**ua!?!

Mä en edelleenkään pidä +7kg minään kuhan määreenä, on vaan ollut onni että niitä on osunut omalle kohdalle. Olisko tämäkin? Vähän kyllä epäilin ja mietin että jääkö aavistuksen 6kg puolelle, mutta ei!

89cm 7.15kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

Ei helve**i, kuinka siistiä! Taas uusi järvi josta yli 7kg mulle! Tää on jo kuudes eri järvi!!

Miksi mä niitä sitten lasken?

No onhan se nyt vaan törkeen siistiä ja jotenkin toi 7kg on niin maaginen raja, jota moni ei oo ylittänyt. Vertaisin sitä 10kg haukeen.

Nopea soitto takaisin Antille ja kerroin mitä just tapahtui. Vielä muutamat viestit ja kotia kohti!

Enää hetken luotaus ja kotiin, löysin vielä yhden paremman kalan, mutta takki oli taas niin tyhjä, että päätin että jos ei ota heti, niin ei kyllä haittaa.

Pääsin taas hyvin päälle ja sain pidettyä veneen paikallaan.

Todella päättäväinen nousu kalalta ja taas viedään kelalta siima. Ei hemmetti! Jos tääkin tulee ylös niin tää on jotain aivan käsittämätöntä!

Ja tulihan se! Samalla vielä kuhan pituusennätys mulle!

95cm 7.1kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

No niin, en enää tiedä edes mitä sanoa! Joten jätän tämän vain tähän!

Kiitos!

 

Muikkukuha

Taas oli kalareissu tiedossa, mutta ensin piti kuitenkin hoitaa hevosille ruokaa, joten heinä hommia tiedossa perheen, sekä Anitan, Riikan ja Kallen kanssa! Iso kiitos kaikille mukana olleille!

Heinähommissa meni taas niin myöhään, että päätin etten pidä aamulla mitään kiirettä kalaan lähdön kanssa.

Pääsin kuitenkin ihan asialliseen aikaan liikenteeseen, joten huoltoaseman kautta kohti kohde järveä.

Päätin vielä täyttää trailerin renkaat, koska toinen kumi näytti aavistuksen tyhjältä. No ei olis vissiin kannattanut, nimittäin kun otin letkun pois renkaasta, niin venttiili alkoi sylkemään ilmaa pihalle samalla paineella kuin sitä meni äskeittäin sisään.
Onneksi hultoasemalta löytyi sellainen vaahto purtilo, jolla sain renkaan ”paikattua”.

No niin, taas sai matka jatkua.

PP Lures laittoi mulle pari kumia testiin, jos haluan kokeilla niitä.

Mikäs siinä, kumit vaikuttivat asiallisilta ja ulkonäkö miellytti silmää. Kokokin oli isompi kuin käyttämissäni Pelageareissa, joten kyllä nää saa paikan pakista, ”vähän isompien kumien” rasiasta.

Päätin heti testailla kumia ja sainkin näytille ihan ok kokoisen hauen.

Vaikka Pekka Pouta oli lupaillut hienoa aurinko keliä ja tuulta vain 2ms, niin taivas kertoi jotain ihan muuta.

Muistin mielessäni Ahven-Jarin sanat liittyen valokuvaukseen: Viistosti vastavaloon, joten päätin heti testata.

Päivä vaikutti taas todella haastavalta ja se alkoikin jo kääntymään illan puolelle.

Ensin kävi asiallinen hauki näytillä, joka päätti syödä melkein koko kumin, onneksi oli vara kumi tälle värille mukana.

Mutta mitäs hel… seuraava päätti rouhasta tästä uudesta kumista pyrstön veke. Eikä mitään hajua olisko ollut jo kohde kala, vähän parempi kuha kenties?

(Ps. Tämän kuvan otin vasta himassa)

Oli pakko kaivaa uusi väri pakista, Smelt. Tää väri vois olla kova, kun kuoreet kerääntyvät tiettyihin paikkoihin ja kuhat tulevat niitä parvia hammeroimaan, sillon ainakin tää väri varmasti pelittäis.

Yhtäkkiä taivas alkoi vetämään mustaksi.

Löysin ok kokoisen kaaren kaiun kanssa ja pääsin kalaa jallittamaan, eikä aikaakaan ku  80cm ja tasan 5kg kuha oli haavissa ja melkeen yhtä nopeasti takaisin syvyyksissä.

80cm 5kg

Wake Pelagear värissä Smelt

Seuraavakin kala täräytti kiinni, tätä ilopilleriä en edes viitsinyt laskea veneen pohjalle mittaukseen, vaan haavissa katsoin että painoa 5.35kg ja kala takaisin veteen.

5.35kg

Wake Pelagear värissä Smelt

Samassa alkoi satamaan kaatamalla ja vaahtopäät löivät veneen laitaan, nyt tuli kiire rantaan.

Pidättelin jonkin aikaa sadetta metsässä puiden suojassa ja lopulta sade hiipui ja tuuli rauhoittui, joten takaisin vesille.

Olin varmaan juuri keskellä selkää kun Esteri päätti roiskauttaa vettä kuin sieltä kuuluisasta paikastaan, nopeesti kännykkä, kamerat ja tabletti vatsa makkaroiden alle ja sikiö asentoon veneen pohjalle. Onneksi kaikuluotain ei ole tällaisesta kelistä milläskään. Tätä hienoutta kesti varmaan vartin.

Veikkaan että ainut paikka joka pysyi kuivana oli se mesta johon aurinkokaan ei paista.

Lopulta keli muuttui täysin, suunnittelin jo kotiin lähtöä, mutta aurinko kuivasi nopeasti päälli vaatteet.

Soittelin kuitenkin kotiin, että luotaan vielä yhden kohdan, koska vielä on matkaa venelaiturille ja kotimatka on pitkä.

Sitten löytyikin hyvä kaiku alle, jota pääsin taas ronkkimaan.

Hidas nousu jigille ja melkein arvasinkin, että ei se ota!

Mutta samassa taas tärppi, johon en oikeen ehtinyt edes reagoimaan, mutta vastari pysyi silti kiinni, taas viedään samaa Smelt väriä!

Hauki pääsee usein yllättämään, mutta tämän jurojan on pakko olla kuha. Ja niinhän se olikin!

Nyt on törkeä pallomasi haavissa! Mitä mulle taas just tapahtui?!

Joskus jengi puhuu muikkuhauista, näistä pienipäisistä kaloista, jolla on kuitenkin massaa, selän ja niskan paksuutta.

Jos mun pitäis kuvan perusteella arvailla, niin tämä pienipäinen jässikkä harventaa ja syö kyllä ravinnokseen muikkua tai kuoretta.

Nopea mittaus ja punnitus antaa tälle kauniille ja todella hyväkuntoiselle leidille strategiset mitat 88cm 8.2kg jumankeuta mikä pallero!

88cm 8.2kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

Uusi väri on runnonut itsensä ykkösketjuun.

Yhtä nopeasti kun kala on näytillä, on se myös takaisin vedessä.

Hetken aikaa otan happea ja yritän keräillä itseäni, en edes muistanut miltä tuntuu kun kädet ja jalat tärisevät kuin polttomoottorikäyttöinen hieromasauva.

Nopea soitto kaverille ja kerron mitä juuri tapahtui. Muutama viesti vielä ystäville ja alan purkamaan kamoja, päätin etten enää edes vilkaise kaikuluotaimeen, kyllä tämä päivä oli nyt tässä ja päivä sai taas aivan mahtavan lopun.

Nyt alkaa tuntumaan siltä että minä ja mun Lowrance aletaan olla aikas sinut keskenään.

Muistakaa olla kilttejä ja reiluja, se saattaa jollain tavalla palkita!

Kiitos!!

Komeita lukuja!

Taas oli edessä pikainen pisto järvelle. Tiesin että edessä ei ole montaa tuntia luotausta, koska muut hommat puskevat päälle.

Kamat autoon ja taas kerran karavaani kohti kohdetta.

Lopulta kun pääsin rantaan huomasin järven pinnan olevan tyyni, vaikka säätiedotus lupaili 2ms tuulta. Hyvä näin!

Meni taas tovi ennen kuin sain paremman kalan anturin alle, hetken jallittelun jälkeen kala kiinnostui taas jigistä. Kaikki meni kuin aijemminkin, todella hidas nousu ja jigin kohdalla komea tälli!

Ei tää oo todellista?! Mitä täällä tapahtuu?

Ei nää kalat oo ennen tälleen ottaneet, välillä löytyy todella hyviä kaloja mutta eivät vaan ota. Tällä kaudella onnistumisia on tullut kyllä todella hyvin.

Lopulta pumppasin kalan haaviin asti!

Mulla on aina kaikki kamat valmiina vierellä, kamera, pihdit, puntarit ym… Jotta kalan haavissa olo aikakin olisi mahdollisimman lyhyt.

Olis pitänyt laittaa vene pyörimään kun kala oli sylissä, niin olis voitu saada vähän parempi kuva, mutta hyvä näinkin. Nykyään täytyy valita kohteet näköjään taustojen mukaan, nytkään ei kuvaa tarvinnut mitenkään muokata. 🙂

On tää vaan jotain ihan käsittämätöntä!

Pientä tilastoa:

Ennätys kuha 92cm 9.45kg, viiden suurimman kuhan keskipaino tällä kaudella 7.88kg, neljästä eri järvestä yli 7 kg kala ja vielä yksi järvi josta 6.7kg. Aikamoisia lukuja!

Jaahas, palataas taas tähän tämän kertaiseen kalaan, kuvaa ei tosiaan ole mitenkään muokattu:

88cm 7.3kg

Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak

Lopulta kun kala oli haavissa, katsoin että nytkö on sitten ekan kerran mennyt Jawlinen titaani rigi poikki? Koska huomasin että jigi on erillään ja koukku näkyi haavissa kiinni. Mutta ei, holkki oli hajonnut, onneksi vasta tässä vaiheessa kun kala oli jo haavissa.

On vaan ajan kysymys koska peruke tai rigi pettää, koska joutuu välillä todella kovalle rasitukselle, mutta nyt menossa toinen kausi kun Jawline on perukkeina hauen heittely ja vertikaali hommissa, vertikaali hommissa riginä ja hauki rigeissä myös. Toivotaan että kestää jatkossakin!

Nyt onkin hyvä aika pitää hetki taukoa kalastuksen saralla.

Kireitä kaikille lukijoille!

vertikaalihaukia osa xxx

Ai että kun olis mahtavaa kirjoittaa tästäkin jotain sankari tarinaa.

Kuinka ilmanpaineista ja tuulen voimakkuuksista, sekä tuulen suunnasta tunnistin tulossa olevan hauki kelin. Sitten vielä kun lopulta avasin värikoodin niin johan alkoi napsumaan. Mutta kun ei, eihän tää niin oo mennyt, eikä tapana oo puhua p*askaa, joten kerrotaan hommat niin kun ne meni.

Eli, eli… Jotain uutta, jotain vanhaa sekä jotain keltaista, niin kun häissäkin.

Ensimmäinen vertikaalijigaus kohde oli mulle täysin tuntematon. Tiesin toki että järvessä on tarpeeksi vanha kuha kanta ja kaikissa järvissähän isoja haukia on.

Mulle ei oo oikeestaan lajilla väliä kumpaa kalastan, koska se on ihan sama kumpaa lähtee metsästämään, kuhaa tai haukea, niin aina voi tulla myös sitä toistakin. Toki sillä edellytyksellä, että vesistöön on joskus kuhaa laitettu. Haukeahan nyt löytää vaikka raanavedestä.

Hauki ja kuha, mahtavia kaloja molemmat! Ja mulle noi on just ne ykkönen ja kakkonen, järjestystä en pysty sanomaan.

No mutta, ei muuta kun reisuun. Kartasta katsoin tien, josta pääsen rantaan. Ajelin pitkän matkaa ja jännitti, koska tie vaan kapeni ja kapeni. Olin Pikkiksen kanssa vielä sattumalta puhelimessa, kun jouduin jalkautumaan autosta ja lopettamaan puhelun, EI PRKL!! Törkeen jyrkkä mäki edessä joka on kalliota vielä päälaelta. No kyllähän tonne pääsisi, tosin jollain Lada Nivalla hikiseen, kunhan kelaa tarpeeksi vauhtia ja rukoilee.

Matkaa rantaan olisi enää kilometrin verran 😀

Eli auto ympäri ja kartta kouraan.

Lopulta löysin hyvän laskupaikan. Vene vesille, kamat kyytiin ja tutkimaan. Vesi oli todella mustaa, mietin että täällä on varmaan hienon värisiä kaloja.

Ehdin luotailemaan hyvän tovin ennen kuin pienempi kuha kävi näytillä. Sen jälkeen vuorossa pienempi hauki. Lopulta löysin hyvän kokoisen kaaren. pitkään sain härkkiä kalaa ja se kiinnostui vasta toisesta jigistä. Wake Pelagear 8″ värissä Spawning Char kelpasi tälle kalalle.

Kovat juromiset pohjan tuntumassa ja olin varma, että taas tulee nättiä kuhaa, mutta samassa tunsin vavan välityksellä kuinka peruke pyörii hampaissa, tää on hauki. Mutta ok kokoinen varmasti!

Olihan komea ja nätti kala! Harmi että oli niin synkkä ja sateinen keli, että toi keltaisuus ei kuvasta välity. Muuten selästä ihan musta kala, mutta vatsa ja kuviot kauniin keltaiset.

102cm, Wake Pelagear 8″ värissä Spawning Char

On kyllä mahtava keksintö tällainen Ursuit, vaikka koko reissun satoi, niin pysyi kyllä vaatteet kuivina. Vaikka Ursuitit ovatkin jossain suhteessa aika hintavia, jos ei hyvää käytettyä löydy, niin henkivakuutuksenahan tämä ei ole mitään.

Itsekin menin keväällä eräästä salmen virta kohdasta jäiden läpi, kun kaikki muut paikat olivat vielä jäässä. Voi vain kuvitella mitä olisi voinut käydä ilman Ursuittia, koska aika matkan jouduin vedessä jäätä rikkomaan, ennen kuin vastaan tuli niin paksua jäätä, että se kantoi minun painon.

Tämän jälkeen löysin vielä yhden älyttömän kaaren, joka tuli katsomaan kahta eriväristä Pelagearia, mutta ei vaan ottanut. :`(

Sitten tuuli voimistui ja olikin aika lähteä kotiin.

Seuraavan reissun kohde järvi oli sellainen, jossa olen pari vuotta sitten kerran käynyt kalassa.

Mutta jos vanhan kansan tarinoihin on uskominen, niin siellä on ollut sellaisia kuhia, että vaakaan pyörähtää heittämällä 2 numeroa ja vielä ilman pilkkua 🙂

Ajo matkat kun vähensi, niin mulla oli 3h aikaa kalastaa.

Niin kuin edellisessäkin kohteessa, melkein heti käytän pienemmän kuhan veneessä. Löydän pari arviolta vähän parempaa kalaa, mutta ovat arkoja.

Sitten saan suoraan anturin alle hyvän kokoisen kalan, joka ei meinaa kiinnostua jigistä!

Ensin tarjoan Pelagearia värissä Green Minnow, mutta ei reagointia. Vaihdan Pelagearin Power Bleak väriin ja juuri kun mietin että seuraavaksi heitän jonkun 10″ FIN-S:n päähän, niin kaikuluotaimella kala ”välähtää” ja tiedän sen ainakin kiinnostuneen jigistä. Todella varovainen nousu kumille ja kohdalla komea tärppi. Ei tää oo enää todellista!! Taas on jäätävä kuha siiman päässä!

Varovasti yritän pumpata kalaa pintaa kohden, joka vaan juroo paikallaan, muutamat kuhamaiset ravistukset. Perukekaan ei tunnu ”rouskuvan” hampaiden välissä. Hamuilen äkkiä varovasti haavin käteen ja saan kalan pintaan. HAUKI!! Nyt kyllä höynäytettiin vanhaa miestä! Niin kuhamainen käytöskin oli, mutta välillä nää vaan yllättää.

Hauki on nyt niin pirtsakka tähän aikaan vuodesta ja vetää usein haavissa hepulit, joten otan kalan vaan liplockiin, mallaan sitä pikaisesti mittanauhalle ja näytän kameralle, tämä kaverikin saa nopeasti lähteä takaisin roskakalojen pariin.

Pikainen mittaan vilautus (siis minä en vilautellut mitalle, vaan mallasin kalaa siihen) näytti että kala oli n.99cm, joten tuomitaan se siihen. Pienellä kääntelyllä, pyrstön supistelulla ja tarkemmalla asettelulla olis voinut olla maagisen metrin, mutta se nyt ei mua kiinnostanut. 99cm hauki on kyllä jo hieno kala!

99cm Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak

Tämän kalan ja tasaantuneen sykkeen jälkeen en löytänyt enää mitään järkeviä kaloja, joten ei muuta kun rantaa kohti. Kamat kasaan ja pieni veneen raahaus. Koti matka sai taas alkaa!

Enkat uusiksi!

Piti sitten tulla kalareissuton viikonloppu, mutta eipäs tullutkaan.

Aamulla piti olla hyvissä ajoin kotona ja alottaa iskä tyttö viikonloppu, koska äiti on hevosvalmennuksissa. Pienten laskutoimitusten jälkeen tajusin, että onhan mulla vuorokaudessa aikaa kalareissulle, jos teen sen yöllä. Joten ei muuta kun illalla kamat kasaan ja hyvissä ajoin yhdentoista jälkeen sänkyyn, jotta jaksaa pirteänä herätä klo: 02.00.

02.00 Puhelin piti hämärää ääntä! Ihmettelin että kuka kehvana kehtaa soitella mulle keskellä yötä, mutta sitten tajusin, että sehän on se herätys! Hetken mietin, sammutanko puhelimen ja jatkan unia, mutta luojan kiitos raahauduin kahvin keittoon.

Kahvit ja eväät kun olivat valmiina, niin ei muuta kun nokka kohti pelipaikkoja.

Kun kaikki kamat ja vene oli raahattu jonkun matkaa rantaan, pääsin vihdoinkin vesille. Aamu oli todella sumuinen, eikä näkyvyyttä järvellä ollut paljoakaan. Nyt vaan täytyi toivoa, ettei kenenkään verkkoja ole matkan varrella ennalta katsottuun kohtaan.

Kyseisessä järvessä olen edellisinä vuosina käynyt pari kertaa, mutta suurin kuha on ollut varmaan kolmen kilon luokkaa.

Kun kaikki kaikuluotaimet, kameratelineet, kela/vapa setit kumeineen, pihdit, puntarit, mitta ym… olivat valmiina, alkoi armoton suhailu ja kaiun tuijotus.

No mutta, eipä aikaakaan kun ensimmäinen parempi kaiku alkoi piirtymään Lowrance Elite TI:n näyttöön. Kala oli n. 4metrin korkeudessa. Pudotin jigin reilusti kalan yläpuolelle, mutta kala ei kiinnostunut jigistä. Laskin hieman ja nyppäsin muutaman kerran. Huomasin kaiun näytöltä, että kala näki jigin. Kala nousi pikku hiljaa jigin perässä melkeen pintaan asti ja täräytti kiinni!

Samantien vastarista kalan pää oli jo pinnalla ravistamassa jigiä irti. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että tällaisessa tilanteessa jigi lentää suusta, mutta ei! Nyt koukku pysyi kuhan suupielessä ja se otti pienen spurtin. Hetken juromisen jälkeen sain kalan näkyville, EI S**TANA!! Nyt se on haavissa! Aivan jäätävä köntti!! Jos mulla olis kavereita, niin nyt oltais kyllä heitetty säbänyrkkejä ja yläfemmoja.

Mutta nyt oli paniikki! Edellinen isompi kala jäi mulla jostain kumman syystä käsiin ja nyt on pakastelokerossa sen verran kuhaa, ettei edes jääkaapin ovi mene kiinni. Joten nyt on toimittava nopeasti!

Nostin heti kalan haavissa ylös ja punnitsin sen, onneksi kävin nuorempana salilla, koska tää oli jäätävä liharekka! 😀 Kala takaisin haavissa veteen, otin kalan sieltä ”syliin” ja näytin sitä kameralle. Juuri kun olin laskemassa, ajattelin että otetaan nyt kalasta mitta, kun se on valmiina veneen märällä pohjalla, ei tätä muuten usko kukaan. Ja sitten äkkiä kala takaisin veteen! Sinne lähti pirteänä, mutta odotin että kohta se nousee jostain. :`( Niin tuoreessa muistissa oli se edellinen iso kuha…

Mutta ei, nyt päätin käyttää kaiken ajan siihen, että pörrään tunnin ihan samoja nurkkia ja jos se kala jostain nousee, myyn kaikki kala vehkeet ja lopetan tämän lajin. Mutta ei, pariin tuntiin se ei noussut, joten nyt oli mahtava fiilis!

Tää kuva näyttää ihan muokatulta, mutta ei! Kyllä toi kala on todellinen ja taustan ”blurrauksen” hoisi sumu, tai sitten taustalla oli joku ydinvoimala joka päästi juuri saasteita ulos. Voi tosin olla, että mun moottorikin savutti sen verran, että pinta oli täynnä savua!

92cm 9.45kg

Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak

Aivan törkeen hieno kuntoinen kala, enkä ole missään nähnyt noin iso päisiä kuhia.

Takki oli kyllä tyhjä! Voi kun olisi voinut jakaa tämän ilon jonkun kanssa. Mutta nyt vaan rukoilin, että kamera jonka olin asentanut kuvaamaan, taltioi edes jotain. Olihan mahtava fiilis kotona, kun kamerasta löytyi näinkin hieno kuva. Vaikka kyseessä oli mun enkka, en silti alkanut varmistelemaan, että tuliko nyt hyvä kuva?!? Vaan mennään aina koukutuksen jälkeen kalan parasta ajatellen.

Siinä sitten kun pari tuntia pörräilin, löysin hetken ajelun jälkeen myös toisen paremman kalan.

Tämä kala ei kelpuuttanut samaa jigiä, vaan vaihdoin toiseen väriin. Vanhaan kunnon ottipeliin, eli Green Minnow väriin. Tähän kumiin, joka on nyt kolmas tämän värin Pelagear joka mulla on käytössä. Ensimmäinen räjähti niin totaalisesti kalojen käsittelyssä, että edes ilmastointi teipillä sitä ei saanut kasaan. Toinenkin räjähteli, mutta sain sen aina kasaan kolvilla ja pikaliimalla, mutta sitten se karkasi pikalukosta. Tämä viimeinenkin veteli viimeisiä, mutta silti kuha kelpuutti sen! Taas väsyttelin parempaa kalaa.

Jotenkin edellinen kala veti fiiliksen niin oudoksi, että en pakottanut kalaa edes haaviin, vaan katoin valmiiksi että veneessä on tilaa hoitaa kaikki nopeasti ja sen jälkeen kaivoin vasta haavin. Lopulta kala oli haavissa, ihan ok kokoinen. Ihan ok kokoinen?!?! Tulipas edellisestä kalasta totaalinen koko sokeus, niin jäätävä mörkö se oli.

Nimittäin tämä kala ei näyttänyt sen jälkeen juuri miltään, vaikka tämäkin olisi ollut mun enkka kuha!

Mitä täällä tapahtuu!?!?

(Huom. tätäkään kuvaa ei ole mitenkään muokattu)

91cm 7.9kg

Wake Pelagear 8″ värissä Green Minnow

Tämäkin kala lähti todella pirteästi takaisin.

Loppuaika järvellä olikin ajelua veneellä ja pinnan tarkkailua, jottei kumpikaan näistä kaveruksista nouse pintaan, sekä aika ajoin kaiun tuijotusta. Kyllä tää reissu sai nyt olla tässä!

Kyllähän liikkui kamat ja vene rannassa iloseen! Jostain kumman syystä nyt oli ukko täynnä voimaa. Tosin kun veneen olin raahannut autolle, niin alkoi järjetön pykiminen ja meinas yrjö lentää, niin maitohapoille tämä rypistys veti kropan.

Multa on kyselty taas tosta kalustosta joten kerrotaas tässä vähän:

Mulla on aina veneessä muutama setti.

Ekassa setissä Gunki BC 200 st kela ja Gunki Shigeki 190 XXH vapa, toisessa on Saxa hyrräkela ja Gunki Shigeki 230 XXH vapa.

Iso kiitos Ruodon Joonakselle luottamuksesta ja siitä, että sain Saxa:n kelan testiin. On ollut nyt toisena settinä tämän kauden ja toimii ainakin vertsu hommissa törkeen hyvin! On kyllä paikkansa ansainnut mun kalustossa. Sen lisäksi mulla on varasettinä joskus mukana Silver Max, jossa Happy Anglerin itse tuunaama vapa ja vielä varasetin varasettinä Daiwa Mag Force ja Patriotin Vertical Specialist.

Mulla on aina perukkeena VAIN titaania, Jawlinea! Ja siimat ovat vedetty paksuuden puolesta vähän ylä kanttiin, esim. ekassa setissä on 0.20mm Nerve Fibreä. Todella hyvä siima! Toi siima on jokin erä lehden testivoittajakin.

Kaikuna on tällä kaudella ollut Lowrance Elite TI, nyt aletaan olla aika sinut kaikuluotaimen kanssa, mutta kalustoa on vaan pakko päivittää ja saa nähdä tuleeko rinnalle toinen kone vai vaihtuuko merkki. Se jää vielä nähtäväksi.

Iso kiitos kaikille jotka olette jaksaneet lukea ja kiitos kaikille palautteista, joka blogista on tullut!

Hyvää kesää, vai oliko se jo? Vai onko se vasta tulossa?

Ja kireitä siimoja kaikille!

Perttu <3

 

Pois silmistä, pois mielestä

Otsikkokin saattaa kertoa jollekkin, mitä on luvassa tämän kertaisessa blogi kirjoituksessa.

Nyt on ollut hetki taukoa kirjoittelusta ja myöskin kalareissuista, koska molemmat hanskat ovat olleet niin tulehtuneet, ettei kalaan ole voinut lähteä, eikä käsien takia koneella ole jaksanut notkua töiden jälkeen. Tai no, kone on ollut myös huollossa rakkaalla ”ystävälläni” ja nyt sain sen takaisin. Joten siinäkin mielessä mahtavaa, että tumput saivat lepoa. Heinät ym… sonnat on muunmuassa imuroitu nyt näppiksen välistä, joten kirjoittelukin onnistuu ilman nyrkkiä. Mahtavaa palvelua <3

Oon heittänyt tässä nyt pari vertsureissua ja niitä alan avaamaan nyt tällä jutulla. Tää tais olla näistä parista reissusta mahtavin, mutta paskin. Miksi näin? No kun:

Lähdin järvelle takki auki, nyt oli mukana mm pari kaikua ja 4 eri vertsusettiä.  Reissulla ajattelin muunmuassa testailla kaikujen ”yhteistyötä”.

Päivästä oli näköjään tulossa haastava, vain muutama kala löytyi ja olivat todella arkoja. Ei meinannut päästää edes venettä päälle. Tuli siinä jo viestiteltyä kaverin kanssa, joka ehdotti jopa paikan vaihtoa. Näin olisin tehnytkin, mutta kun toinen kohde oli liian kaukana ja kama sulkeiset soutuveneellä liikkuessa ei nyt kiinnostaneet.

Laittelin kotiinkin jo viestiä, että vaikuttaa niin haastavalta, että lähden kohti rantaa. Matkalla päätin ajaa vielä vähän erilaisen kohdan ohi, kohdan jossa en ollut tottunut nuohoamaan.

Vettä oli alla n. 8metriä, kun vihdoinkin löysin paremman kaiun kalasta, sain helposti kikkailtua veneen suoraan kalan päälle, koska sää oli hyvä, eikä kala pystynyt piiloutumaan viistoluotaimelta. Kala oli 5 ja 6 metrin välissä, tarjosin ensimmäisenä Waken 8″ Pelagearia värissä Power Bleak. Kala kiinnostui tästä heti ja aloitti todella hitaan nousun. Jääkö taas pelkäksi nousuksi? Pidätin hengitystä ja jännitti taas kun lasta jouluaattona. Samassa kova tälli ja vastari pysyi kiinni. Sain kalan nopeesti pintaan, mutta kun kaivoin haavia se otti kovan spurtin. Tässä vaiheessa olin varma että kala menee menojaan, mutta ei. Seuraavalla nostolla kala oli haavissa! Huomasin heti että yksi isoimmista kuhista jota oon saanut.

Kala oli kokoajan haavissa veneen ulkopuolella, kun viritin kaksi kameraa valmiiksi, toisen keskipenkin telineeseen ja toisen veneen laitaan kuvaamaan vapautuksen.

Nostin kalan haavissa ylös ja punnitsin sen samassa 7.2kg!! Törkeen komea kala!

Mitta oli valmiina veneenpohjalla, jonka päälle laskin kalan. Katsoin pari kertaa, että 88cm! Komeeta!!

Sitten vaan kala käsiin ja näytin sitä kameralle, laskin kalan veteen, varmistin vielä että kohdalla on vettä ainakin yhtä paljon kuin siinä, mistä kohtaa kalan sain. (Kiitos tästä vinkistä Olli Saarelle) Olin todella lähellä kohtaa, mutta tässä oli vettä jo 9.3metriä kaiun mukaan. Jäin odottelemaan sen lähtöä.

Kyllä oli taas syytä hymyyn 🙂

7.2kg 86cm (rannassa varmistin vielä mitan ja jostain syystä 2senttiä oli kadonnut johonkin, joten jätetään se nyt sitten viralliseksi mitaksi)

Wake Pelagear värissä Power Bleak

Mutta, mutta… Sitä kalan lähtöä ei vaan tunnu tulevan! Mitä h*lvettiä?!? Miksi!! Olihan epätoivoinen olo! Ton kokonen mörkö ei saa jäädä käsiin. Tässä tiimellyksessä meinasi allekirjoittanutkin kokea ”vapautuksen” ja sukelluksen syvyyksiin, koska en tajunnut että kaikki kamat ja akku arsenaali oli samalla laidalla, jossa sata kiloinen köntti roikkuu pitäen hellästi kuhan pyrstöä kädessä. Yhtäkkiä vene hörppäsi varmaan sata litraa vettä, selvisin todella kovalla säikähdyksellä. Mutta kuha ei vaan lähde!

En ole ennen ”dyykannut” kuhia syvyyksiin, koska ei ole varmaa tietoa, onko se hyvä juttu kuhalle? Nyt päätin tehdä sen! Heitin kuhan pääedellä veteen. Kuhaa ei näkynyt. Katsoin kaikua ja huomasin, että sinne se sukeltaa, juuri siihen syvyyteen mistä sen olin onkinut. Ai S**TANA!! Hemmetti mikä fiilis!!

Vasemmalla olevasta 2D kuvasta näkyy kun kala on suoraan alla, n. 5metrissä. Oikealla olevasta viistokuvasta pystyy vielä varmistamaan asian, kun ylhäällä näkyy, että viisto alkaa piirtämään viivaa samaan kohtiin molemmin puolin ”venettä”.

Hetken katselin sitä ja seurasin veneellä, että siellä se on. Päätin jostain kumman syystä vielä hengailla alueella, jotta saan tähän varmistuksen ja mielelle rauhan. Ja sitten se tapahtuu, kuha kelluu vatsa ylöspäin pinnalla!

Mitä jos olisinkin vaan lähtenyt paikalta heti? Kalahan oli jo: POIS SILMISTÄ, POIS MIELESTÄ! Mutta näin en kuitenkaan toiminut, hyvä niin.

Ehkä itsellä on liikaakin tunteet pelissä tässä touhussa, mutta olin aivan hermo loppu ja hetkellinen totaali romahdus oli tosi asia! Miksi näin kävi?

Jatkoin vielä kalan ”elvytystä”, mutta ei vaan lähde! Laitoin kaverille viestiä asiasta, jossa 2/3 sanoista oli kirosanoja. Päätin lähteä lopulta himaan. Kuitenkin kala vielä kokoajan veneen vierellä haavissa. Mutta ei niin ei, nyt oli vaan pakko tehdä päätös. Kala kyytiin, veret pois ja kotiin pakkaseen. Kalastus ei enää edes kiinnostanut.

Matkalla soittelin vielä kaverille, jolle on käynyt sama homma. Ei näille vaan voi mitään ja joskus tällaista voi käydä. Ei auta mitään… Yksi asia, jolla näistä välttyisi, olisi lopettaa koko kalastus, mutta meikäläisen kohdalla se ei vaan ole vaihtoehto.

Kiitos ja anteeksi!

 

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi