unelmat toteen

Mulla on monta unelmaa ja tällä reissulla yksi niistä kävi toteen!

Välillä se, että hommat ei menekään niin kuin olet suunnitellut, on vain hyväksi.

Illalla kävikin ilmi, että hommat menee nyt niin, että tuleekin eteen pikainen kalareissu.

Ei muuta kun vähä tuulisin alue Forecan sivuilta ja sieltä sitten kohde järvi.

Illalla kahvinkeitin valmiiksi niin, että nappi pohjaan niin porina alkaa kuulumaan.

Kello soimaan 02.00, jotta ollaan hyvissä ajoin kohteessa ja hyvään aikaan vielä kotona.

Aamulla tarkastin sään, joka oli heittänyt häränpyllyä, joten suunnitelmat uusiksi ja toiseen kohteeseen.

Onneksi olin kuitenkin ihan hyvissä ajoin kohteessa ja matka pelipaikoille sai alkaa… Laittelin kaikuluotaimen valmiiksi ja aloin viritellä kamoja siirtymän aikana.

Siirtymä meni leppoisasti, kaikuluotaimen näytöä tuijottaessa.

Lopulta pääsin kohde paikkaan ja kamat olivat valmiina viritettynä, jos vaikka päästään taistelemaan.

Akkukaapelit on sitä varten, jos joutuu herättämään jonkun pysähtyneen sydämen henkiin ;)

Väsäilin muuten tälläsen mitan, jonka nykyään laitan aina valmiiksi veneen pohjalle.

Toi kulmapala tuolla päässä on peltiä, mutta laitoin siihen tollasen tiivisteen, ettei se ainakaan vahingoita kaloja.

Nyt kun on tullut paljon harrastettua tätä vertikaalijigaamista, niin on alkanut tajuamaan mitä omilta kamoiltaan vaatii! Vapa puoli on ollut pitkään kunnossa Gunkin Shigekien ansiosta, mutta kela arsenaaliin en ole ollut vielä täysin tyytyväinen. Aluksi hyvältä tuntuvasta kelasta on saattanut alkaa ilmenemään ”ongelmia”, tai sitten sellaisia juttuja, joista ei pidä, tai jotka haluaisivat, että olisivat toisin.

13 Fishingin keloja on hehkutettu niin paljon, että oli pakko hommata sellainen. Ja kyllähän 13 Fishing Inception kela oli heti käsissä jo sellainen, että pystyi toteamaan, että on keloja ja sitten on KELOJA!! Tämä reissu oli tarkoitus testata tätä kelaa ja se saikin paikkansa tälle reissulle ykkös settiin.

Pienten testailujen jälkeen kela tuntui aikas namulta.

Eikä aikaakaan kun ensimmäinen kala piirtyi näyttöön.

Pääsin tarjoamaan tällä setillä jigiä kalalle ja kala kelpuutti jigin. Kela pääsi myös heti testiin vastarin jälkeen, ai että! On tää vaan siistiä kun onnistumisia tulee ja kamat toimivat. Nyt on sitten löytynyt ensi testauksella The Kela!

Nopea punnitus haavissa, vilautus kameralle ja kala äkkiä takaisin. Lähtipä päivä hyvin käyntiin!

4.9kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

Nyt oli kameratelinekin tarpeeksi ylhäällä, eikä tartte suttaa taustoja :)

Löysin muutaman kalan, mutta olivat taas todella arkoja. Osa tuli kurkkaamaan, mutta suurin osa oli taas liikkeessä.

Lopulta löytyi taas parempi kala matalammalta alueelta. Kala makoili pohjassa, mutta sain kuin sainkin sen suoraan alle, oli taas hommaa, mutta viistolla sain varmistettua lopulta, että kala on suoraan anturin alla. Eli ei muuta kun jigiä niskaan. Muutama nyppäsy ja aivan kamala möykky nousi jigille. Varovainen tärppi, johon pääsin vetämään vastarin. No nyt!! Nyt on sitten jotain isoa päässä, mutta mitä? Muutaman syöksyn jälkeen tajusin että nyt tarjotaan isoa haukea.

Tämäkin piripää päätti kuka määrää vauhdin ja suunnan. Nyt pääsin ainakin kunnolla testaamaan kelaa! :) Lopulta kala ui veneen ali ja nousi kaukana toisella puolella pintaan, katsoin että ainakin 8+ kala. Lopulta sain kaverin hinattua oikealle puolelle ja pintaan. Ei S**tana!?! Ihan törkee kala, joka otti vielä yhden kunnon spurtin! Jos tämä liharekka on haavissa niin taas paukkuu enkat :D Ja niinhän se sitten lopulta oli!

Taas nopeat toimenpiteet. Ei hemmetti!! Miten tää voi olla enää edes mahdollista!

Nyt se kaukaisuudessa siintänyt haave kävi vihdoinkin toteen!

Tasan 115cm 10.75kg

Wake Pelagear 8″ värissä Green Minnow

Mulla on ollut aina haave, että saisin vertikaalijigillä +10kg hauen ja nyt se on siinä!

Jatkan vielä hetken nuohoamista, mutta kuhat eivät suostu tänään yhteistyöhön.

Kaloja löytyy jokunen, mutta en saa niitä alle kun ovat liikkeessä, tai sitten ovat vaan todella arkoja.

Käytän vielä vähän pienemmän kuhan näytillä, mutta muuten on kuhien kohdalla todella haastavaa. Mutta eiköhän tämä nyt taas riitä.

Emäntä kysyi kerran, että eikö sulla ole muita vaatteita kun sulla on aina noi samat kledjut kuvissa? Eihän kukaan enää usko noita sun juttujas!

No eihän se lätkänpelaajakaan vaihda niitä kalsareita, joiden kanssa peli kulkee! Eikä kaikki usko muutenkaan, vaikka olisin jokatoisessa kuvassa alasti!

Ja kerran kaveri kysyi mun kamoista, että miksi käytän aina tota jigiä ja tiettyjä kamoja?

Niin onpas helppo todeta, että tää on vähän kun pari suhteessa tai autoissa, jos jonkun kanssa homma pelittää, niin miksi sitä vaihtamaan?

On ollut aivan uskomaton vuosi, ei tätä voi edes ymmärtää!

Kiitos!

Enkat uusiksi taas

Nyt sitten ne, jotka epäilevät mun juttuja ja kalojen kuvia, niin tää rapsa kannattaa jättää lukematta!

Ei tää touhu aina ole niin helppoa ja ruusuilla tanssimista, miltä se voi välillä näissä mun rapsoissa näyttää… En mä jaksa kirjoittaa myöskään blogiin reissusta, että lähdin kotoolta, kävin ongella, en saanut mitään. Tottakai näitäkin  reissuja tulee!

Jotta jaksan kaivaa koneen ja alkaa kirjoittaa tarinaa, vaatii se jotain kommelluksia tai onnistumisia, viime aikoina mulle on tullut kumpiakin :)

On tullut käytettyä todella paljon aikaa tämänkin touhu opiskeluun ja tullut ajeltua tuhansia kilometrejä.

Tämä tarina kertoo viimeisimmästä onnistuneesta reissusta.

Pääsin aamusta lähtemään taas kerran reissuun, edessä mulle täysin tuntematon vesistö, mistä ei ollut oikeastaan mitään ennakko odotuksia. Ei edes mitään hurjia tarinoita, tai ystävien onnistumisia.

Järvelle kun pääsin niin heti tuli ahdistus, täällähän on muitakin. Olen tottunut käymään sellaisissa paikoissa, jossa todella usein saan olla rauhassa, tai sitten aikataulut ovat sellaisia, ettei täys järkiset ole edes vesillä. Tai jos ei muuta, niin etsin kohdan jossa saan olla rauhassa.

Pari uistelijaa suhaili järvellä, mutta en antanut niiden häiritä.

Kohteen veden väri oli erilainen kuin edellisen, joten hetki meni kaiun asetusten säädön kanssa. Kala massaa oli myös sen verran, että se vähän sotki kaiun lukua. Syvyydet olivat myöskin täysin eri, joten se lisäsi haastetta.

Taas kerran kului aikaa kun luotailin vesistöä.
En oikeen saanut viistoluotaimeenkaan täydellistä tuntumaa. Siitepöly, sulkasääski, levä, humus, ym… Tekevät välillä touhusta haastavaa.

Löysin pari pienempää kalaa, joista käytinkin yhden kalan näytillä, kuha! No niin, kohde kala ainakin löytyi. Ensimmäiset kalastajat lähtivät, pois ja lisää tuli, siirryin taas hieman eri kohtaan.

Kaiku alkoi piirtämään pohjaan epämääräistä kaikua, kaikua joka oli maan sisällä. Viisto ei nähnyt mitään, eikä 2D luotaus kertonut muuta kun, että alla saattaa olla kivi tai kallio. Pohja kalat saattavat välillä yllättää ja kaiku saattaa piirtää kalat pohjaksi. Päätin pudottaa jigin ja tsekata tilanteen.

Muutaman nyppäyksen jälkeen maapallo liikahti! She`s a live! Hetki meni ja ”kallio” ampui kiinni kumiin! Vastarin jälkeen ei ollut epäselvää mitä oli siiman päässä. Hauet ovat nyt todella pirteitä, mutta tää oli jotain aivan sairasta! Olin 100% varma, että jos tämä tulee ylös asti, niin meikäläisen haukivertsu enkka tärähtää ihan uusiin sfääreihin.

En ollut tottunut tällaiseen, että taistelut kestävät näin kauan. Useasti sain väsytettyä kalaa lähemmäs venettä, mutta niin se vaan lähti aina menemään. Lopulta kun selkä vilahti pinnassa, ajattelin että 10+ kala!

Nyt jännitti! Lopulta kala haavissa ja nätisti yksi kolmihaara suupielessä.

Komeeta, mutta onko kala kuinka iso? Olin melko varma että vertsuenkka kuitenkin.

110cm 9.2kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

Mulla oli pienten Kiinalaisten rakentelema kaukasäädin kännykänkameraa varten ja nyt pääsinkin sitä ensimmäistä kertaa testaamaan, hyvin tuntui pelittävän ja oli aika päästää mamma takaisin.

Sitten tarkistelin kuvat ja lähettelin kavereille.

Seuraavaksi teline kameralle ylemmäs, niin eiköhän tää homma ala pikku hiljaa pelittämään.

No niin, nyt on sitten vertsuhauki enkkakin pienellä marginaalilla rikottu.

Ihme kyllä, mutta kala lähti tämänkin happotreenin jälkeen todella pirteästi takaisin veteen.

Ei mennyt kauaa edellisestä, kun löysin toisen välivesi kaaren, pudotin jigin, eikä aikaakaan kun kala runttasi kiinni. Ja taas mentiin! Täällä on kamalia haukia! Nää on just niitä kavereita, joista Iltapäivälehdet kirjoittelevat kesäaikaan, jotka purevat pieniä lapsia jalkoihin uimarannalla ;)

Tämäkin kala oli vetänyt aamupalaksi efedriiniä, tai sitten jonkun uimarin amfetamiinit. Niin järjetön menijä oli tämäkin.

Lopulta kala liplockissa! Punnitus, mittaus ja vilautus kameralle.

106cm 7.2kg
Wake Pelagear 8″ värissä Green Minnow

Aikamoista keskipainoa hauella!

Aamuiset kalastajat lähtivät ja paikalle valui kokoajan muutakin populaa.

Joten nyt oli aika tehdä ratkaisu ja illaksi vaihdoinkin vielä paikkaa.

Aloin löytää kaloja, mutta vaikka kuinka yritin saada niitä alle, niin ne olivat todella kovassa liikkeessä.

Haastavaa ja ahdistavaa.

Lopulta hyvä kaiku veneen alla. Olin Antin kanssa puhelimessa ja sanoin että nyt on pakko lopettaa, hyvä kala alla, soitan kohta!

Hengitystä pidättäen pudotin jigin. Kala ja kumi katsoivat toisiaan silmästä silmään, lopulta kala teki päätöksen ja halusi tehdä lähempää tuttavuutta. Pieni hiljaisuus ja PimPom! Kala rouhasi kumin suuhunsa.

Nyt on kyllä painoa siiman päässä ja tämä jurominenkin on hyvä merkki. Kala pinnassa, jalat spagettia ja kala haavissa! Mitä Vi**ua!?!

Mä en edelleenkään pidä +7kg minään kuhan määreenä, on vaan ollut onni että niitä on osunut omalle kohdalle. Olisko tämäkin? Vähän kyllä epäilin ja mietin että jääkö aavistuksen 6kg puolelle, mutta ei!

89cm 7.15kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

Ei helve**i, kuinka siistiä! Taas uusi järvi josta yli 7kg mulle! Tää on jo kuudes eri järvi!!

Miksi mä niitä sitten lasken?

No onhan se nyt vaan törkeen siistiä ja jotenkin toi 7kg on niin maaginen raja, jota moni ei oo ylittänyt. Vertaisin sitä 10kg haukeen.

Nopea soitto takaisin Antille ja kerroin mitä just tapahtui. Vielä muutamat viestit ja kotia kohti!

Enää hetken luotaus ja kotiin, löysin vielä yhden paremman kalan, mutta takki oli taas niin tyhjä, että päätin että jos ei ota heti, niin ei kyllä haittaa.

Pääsin taas hyvin päälle ja sain pidettyä veneen paikallaan.

Todella päättäväinen nousu kalalta ja taas viedään kelalta siima. Ei hemmetti! Jos tääkin tulee ylös niin tää on jotain aivan käsittämätöntä!

Ja tulihan se! Samalla vielä kuhan pituusennätys mulle!

95cm 7.1kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

No niin, en enää tiedä edes mitä sanoa! Joten jätän tämän vain tähän!

Kiitos!

 

Muikkukuha

Taas oli kalareissu tiedossa, mutta ensin piti kuitenkin hoitaa hevosille ruokaa, joten heinä hommia tiedossa perheen, sekä Anitan, Riikan ja Kallen kanssa! Iso kiitos kaikille mukana olleille!

Heinähommissa meni taas niin myöhään, että päätin etten pidä aamulla mitään kiirettä kalaan lähdön kanssa.

Pääsin kuitenkin ihan asialliseen aikaan liikenteeseen, joten huoltoaseman kautta kohti kohde järveä.

Päätin vielä täyttää trailerin renkaat, koska toinen kumi näytti aavistuksen tyhjältä. No ei olis vissiin kannattanut, nimittäin kun otin letkun pois renkaasta, niin venttiili alkoi sylkemään ilmaa pihalle samalla paineella kuin sitä meni äskeittäin sisään.
Onneksi hultoasemalta löytyi sellainen vaahto purtilo, jolla sain renkaan ”paikattua”.

No niin, taas sai matka jatkua.

PP Lures laittoi mulle pari kumia testiin, jos haluan kokeilla niitä.

Mikäs siinä, kumit vaikuttivat asiallisilta ja ulkonäkö miellytti silmää. Kokokin oli isompi kuin käyttämissäni Pelageareissa, joten kyllä nää saa paikan pakista, ”vähän isompien kumien” rasiasta.

Päätin heti testailla kumia ja sainkin näytille ihan ok kokoisen hauen.

Vaikka Pekka Pouta oli lupaillut hienoa aurinko keliä ja tuulta vain 2ms, niin taivas kertoi jotain ihan muuta.

Muistin mielessäni Ahven-Jarin sanat liittyen valokuvaukseen: Viistosti vastavaloon, joten päätin heti testata.

Päivä vaikutti taas todella haastavalta ja se alkoikin jo kääntymään illan puolelle.

Ensin kävi asiallinen hauki näytillä, joka päätti syödä melkein koko kumin, onneksi oli vara kumi tälle värille mukana.

Mutta mitäs hel… seuraava päätti rouhasta tästä uudesta kumista pyrstön veke. Eikä mitään hajua olisko ollut jo kohde kala, vähän parempi kuha kenties?

(Ps. Tämän kuvan otin vasta himassa)

Oli pakko kaivaa uusi väri pakista, Smelt. Tää väri vois olla kova, kun kuoreet kerääntyvät tiettyihin paikkoihin ja kuhat tulevat niitä parvia hammeroimaan, sillon ainakin tää väri varmasti pelittäis.

Yhtäkkiä taivas alkoi vetämään mustaksi.

Löysin ok kokoisen kaaren kaiun kanssa ja pääsin kalaa jallittamaan, eikä aikaakaan ku  80cm ja tasan 5kg kuha oli haavissa ja melkeen yhtä nopeasti takaisin syvyyksissä.

80cm 5kg

Wake Pelagear värissä Smelt

Seuraavakin kala täräytti kiinni, tätä ilopilleriä en edes viitsinyt laskea veneen pohjalle mittaukseen, vaan haavissa katsoin että painoa 5.35kg ja kala takaisin veteen.

5.35kg

Wake Pelagear värissä Smelt

Samassa alkoi satamaan kaatamalla ja vaahtopäät löivät veneen laitaan, nyt tuli kiire rantaan.

Pidättelin jonkin aikaa sadetta metsässä puiden suojassa ja lopulta sade hiipui ja tuuli rauhoittui, joten takaisin vesille.

Olin varmaan juuri keskellä selkää kun Esteri päätti roiskauttaa vettä kuin sieltä kuuluisasta paikastaan, nopeesti kännykkä, kamerat ja tabletti vatsa makkaroiden alle ja sikiö asentoon veneen pohjalle. Onneksi kaikuluotain ei ole tällaisesta kelistä milläskään. Tätä hienoutta kesti varmaan vartin.

Veikkaan että ainut paikka joka pysyi kuivana oli se mesta johon aurinkokaan ei paista.

Lopulta keli muuttui täysin, suunnittelin jo kotiin lähtöä, mutta aurinko kuivasi nopeasti päälli vaatteet.

Soittelin kuitenkin kotiin, että luotaan vielä yhden kohdan, koska vielä on matkaa venelaiturille ja kotimatka on pitkä.

Sitten löytyikin hyvä kaiku alle, jota pääsin taas ronkkimaan.

Hidas nousu jigille ja melkein arvasinkin, että ei se ota!

Mutta samassa taas tärppi, johon en oikeen ehtinyt edes reagoimaan, mutta vastari pysyi silti kiinni, taas viedään samaa Smelt väriä!

Hauki pääsee usein yllättämään, mutta tämän jurojan on pakko olla kuha. Ja niinhän se olikin!

Nyt on törkeä pallomasi haavissa! Mitä mulle taas just tapahtui?!

Joskus jengi puhuu muikkuhauista, näistä pienipäisistä kaloista, jolla on kuitenkin massaa, selän ja niskan paksuutta.

Jos mun pitäis kuvan perusteella arvailla, niin tämä pienipäinen jässikkä harventaa ja syö kyllä ravinnokseen muikkua tai kuoretta.

Nopea mittaus ja punnitus antaa tälle kauniille ja todella hyväkuntoiselle leidille strategiset mitat 88cm 8.2kg jumankeuta mikä pallero!

88cm 8.2kg

Wake Pelagear 8″ värissä Smelt

Uusi väri on runnonut itsensä ykkösketjuun.

Yhtä nopeasti kun kala on näytillä, on se myös takaisin vedessä.

Hetken aikaa otan happea ja yritän keräillä itseäni, en edes muistanut miltä tuntuu kun kädet ja jalat tärisevät kuin polttomoottorikäyttöinen hieromasauva.

Nopea soitto kaverille ja kerron mitä juuri tapahtui. Muutama viesti vielä ystäville ja alan purkamaan kamoja, päätin etten enää edes vilkaise kaikuluotaimeen, kyllä tämä päivä oli nyt tässä ja päivä sai taas aivan mahtavan lopun.

Nyt alkaa tuntumaan siltä että minä ja mun Lowrance aletaan olla aikas sinut keskenään.

Muistakaa olla kilttejä ja reiluja, se saattaa jollain tavalla palkita!

Kiitos!!

Komeita lukuja!

Taas oli edessä pikainen pisto järvelle. Tiesin että edessä ei ole montaa tuntia luotausta, koska muut hommat puskevat päälle.

Kamat autoon ja taas kerran karavaani kohti kohdetta.

Lopulta kun pääsin rantaan huomasin järven pinnan olevan tyyni, vaikka säätiedotus lupaili 2ms tuulta. Hyvä näin!

Meni taas tovi ennen kuin sain paremman kalan anturin alle, hetken jallittelun jälkeen kala kiinnostui taas jigistä. Kaikki meni kuin aijemminkin, todella hidas nousu ja jigin kohdalla komea tälli!

Ei tää oo todellista?! Mitä täällä tapahtuu?

Ei nää kalat oo ennen tälleen ottaneet, välillä löytyy todella hyviä kaloja mutta eivät vaan ota. Tällä kaudella onnistumisia on tullut kyllä todella hyvin.

Lopulta pumppasin kalan haaviin asti!

Mulla on aina kaikki kamat valmiina vierellä, kamera, pihdit, puntarit ym… Jotta kalan haavissa olo aikakin olisi mahdollisimman lyhyt.

Olis pitänyt laittaa vene pyörimään kun kala oli sylissä, niin olis voitu saada vähän parempi kuva, mutta hyvä näinkin. Nykyään täytyy valita kohteet näköjään taustojen mukaan, nytkään ei kuvaa tarvinnut mitenkään muokata. :)

On tää vaan jotain ihan käsittämätöntä!

Pientä tilastoa:

Ennätys kuha 92cm 9.45kg, viiden suurimman kuhan keskipaino tällä kaudella 7.88kg, neljästä eri järvestä yli 7 kg kala ja vielä yksi järvi josta 6.7kg. Aikamoisia lukuja!

Jaahas, palataas taas tähän tämän kertaiseen kalaan, kuvaa ei tosiaan ole mitenkään muokattu:

88cm 7.3kg

Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak

Lopulta kun kala oli haavissa, katsoin että nytkö on sitten ekan kerran mennyt Jawlinen titaani rigi poikki? Koska huomasin että jigi on erillään ja koukku näkyi haavissa kiinni. Mutta ei, holkki oli hajonnut, onneksi vasta tässä vaiheessa kun kala oli jo haavissa.

On vaan ajan kysymys koska peruke tai rigi pettää, koska joutuu välillä todella kovalle rasitukselle, mutta nyt menossa toinen kausi kun Jawline on perukkeina hauen heittely ja vertikaali hommissa, vertikaali hommissa riginä ja hauki rigeissä myös. Toivotaan että kestää jatkossakin!

Nyt onkin hyvä aika pitää hetki taukoa kalastuksen saralla.

Kireitä kaikille lukijoille!

vertikaalihaukia osa xxx

Ai että kun olis mahtavaa kirjoittaa tästäkin jotain sankari tarinaa.

Kuinka ilmanpaineista ja tuulen voimakkuuksista, sekä tuulen suunnasta tunnistin tulossa olevan hauki kelin. Sitten vielä kun lopulta avasin värikoodin niin johan alkoi napsumaan. Mutta kun ei, eihän tää niin oo mennyt, eikä tapana oo puhua p*askaa, joten kerrotaan hommat niin kun ne meni.

Eli, eli… Jotain uutta, jotain vanhaa sekä jotain keltaista, niin kun häissäkin.

Ensimmäinen vertikaalijigaus kohde oli mulle täysin tuntematon. Tiesin toki että järvessä on tarpeeksi vanha kuha kanta ja kaikissa järvissähän isoja haukia on.

Mulle ei oo oikeestaan lajilla väliä kumpaa kalastan, koska se on ihan sama kumpaa lähtee metsästämään, kuhaa tai haukea, niin aina voi tulla myös sitä toistakin. Toki sillä edellytyksellä, että vesistöön on joskus kuhaa laitettu. Haukeahan nyt löytää vaikka raanavedestä.

Hauki ja kuha, mahtavia kaloja molemmat! Ja mulle noi on just ne ykkönen ja kakkonen, järjestystä en pysty sanomaan.

No mutta, ei muuta kun reisuun. Kartasta katsoin tien, josta pääsen rantaan. Ajelin pitkän matkaa ja jännitti, koska tie vaan kapeni ja kapeni. Olin Pikkiksen kanssa vielä sattumalta puhelimessa, kun jouduin jalkautumaan autosta ja lopettamaan puhelun, EI PRKL!! Törkeen jyrkkä mäki edessä joka on kalliota vielä päälaelta. No kyllähän tonne pääsisi, tosin jollain Lada Nivalla hikiseen, kunhan kelaa tarpeeksi vauhtia ja rukoilee.

Matkaa rantaan olisi enää kilometrin verran :D

Eli auto ympäri ja kartta kouraan.

Lopulta löysin hyvän laskupaikan. Vene vesille, kamat kyytiin ja tutkimaan. Vesi oli todella mustaa, mietin että täällä on varmaan hienon värisiä kaloja.

Ehdin luotailemaan hyvän tovin ennen kuin pienempi kuha kävi näytillä. Sen jälkeen vuorossa pienempi hauki. Lopulta löysin hyvän kokoisen kaaren. pitkään sain härkkiä kalaa ja se kiinnostui vasta toisesta jigistä. Wake Pelagear 8″ värissä Spawning Char kelpasi tälle kalalle.

Kovat juromiset pohjan tuntumassa ja olin varma, että taas tulee nättiä kuhaa, mutta samassa tunsin vavan välityksellä kuinka peruke pyörii hampaissa, tää on hauki. Mutta ok kokoinen varmasti!

Olihan komea ja nätti kala! Harmi että oli niin synkkä ja sateinen keli, että toi keltaisuus ei kuvasta välity. Muuten selästä ihan musta kala, mutta vatsa ja kuviot kauniin keltaiset.

102cm, Wake Pelagear 8″ värissä Spawning Char

On kyllä mahtava keksintö tällainen Ursuit, vaikka koko reissun satoi, niin pysyi kyllä vaatteet kuivina. Vaikka Ursuitit ovatkin jossain suhteessa aika hintavia, jos ei hyvää käytettyä löydy, niin henkivakuutuksenahan tämä ei ole mitään.

Itsekin menin keväällä eräästä salmen virta kohdasta jäiden läpi, kun kaikki muut paikat olivat vielä jäässä. Voi vain kuvitella mitä olisi voinut käydä ilman Ursuittia, koska aika matkan jouduin vedessä jäätä rikkomaan, ennen kuin vastaan tuli niin paksua jäätä, että se kantoi minun painon.

Tämän jälkeen löysin vielä yhden älyttömän kaaren, joka tuli katsomaan kahta eriväristä Pelagearia, mutta ei vaan ottanut. :`(

Sitten tuuli voimistui ja olikin aika lähteä kotiin.

Seuraavan reissun kohde järvi oli sellainen, jossa olen pari vuotta sitten kerran käynyt kalassa.

Mutta jos vanhan kansan tarinoihin on uskominen, niin siellä on ollut sellaisia kuhia, että vaakaan pyörähtää heittämällä 2 numeroa ja vielä ilman pilkkua :)

Ajo matkat kun vähensi, niin mulla oli 3h aikaa kalastaa.

Niin kuin edellisessäkin kohteessa, melkein heti käytän pienemmän kuhan veneessä. Löydän pari arviolta vähän parempaa kalaa, mutta ovat arkoja.

Sitten saan suoraan anturin alle hyvän kokoisen kalan, joka ei meinaa kiinnostua jigistä!

Ensin tarjoan Pelagearia värissä Green Minnow, mutta ei reagointia. Vaihdan Pelagearin Power Bleak väriin ja juuri kun mietin että seuraavaksi heitän jonkun 10″ FIN-S:n päähän, niin kaikuluotaimella kala ”välähtää” ja tiedän sen ainakin kiinnostuneen jigistä. Todella varovainen nousu kumille ja kohdalla komea tärppi. Ei tää oo enää todellista!! Taas on jäätävä kuha siiman päässä!

Varovasti yritän pumpata kalaa pintaa kohden, joka vaan juroo paikallaan, muutamat kuhamaiset ravistukset. Perukekaan ei tunnu ”rouskuvan” hampaiden välissä. Hamuilen äkkiä varovasti haavin käteen ja saan kalan pintaan. HAUKI!! Nyt kyllä höynäytettiin vanhaa miestä! Niin kuhamainen käytöskin oli, mutta välillä nää vaan yllättää.

Hauki on nyt niin pirtsakka tähän aikaan vuodesta ja vetää usein haavissa hepulit, joten otan kalan vaan liplockiin, mallaan sitä pikaisesti mittanauhalle ja näytän kameralle, tämä kaverikin saa nopeasti lähteä takaisin roskakalojen pariin.

Pikainen mittaan vilautus (siis minä en vilautellut mitalle, vaan mallasin kalaa siihen) näytti että kala oli n.99cm, joten tuomitaan se siihen. Pienellä kääntelyllä, pyrstön supistelulla ja tarkemmalla asettelulla olis voinut olla maagisen metrin, mutta se nyt ei mua kiinnostanut. 99cm hauki on kyllä jo hieno kala!

99cm Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak

Tämän kalan ja tasaantuneen sykkeen jälkeen en löytänyt enää mitään järkeviä kaloja, joten ei muuta kun rantaa kohti. Kamat kasaan ja pieni veneen raahaus. Koti matka sai taas alkaa!

Enkat uusiksi!

Piti sitten tulla kalareissuton viikonloppu, mutta eipäs tullutkaan.

Aamulla piti olla hyvissä ajoin kotona ja alottaa iskä tyttö viikonloppu, koska äiti on hevosvalmennuksissa. Pienten laskutoimitusten jälkeen tajusin, että onhan mulla vuorokaudessa aikaa kalareissulle, jos teen sen yöllä. Joten ei muuta kun illalla kamat kasaan ja hyvissä ajoin yhdentoista jälkeen sänkyyn, jotta jaksaa pirteänä herätä klo: 02.00.

02.00 Puhelin piti hämärää ääntä! Ihmettelin että kuka kehvana kehtaa soitella mulle keskellä yötä, mutta sitten tajusin, että sehän on se herätys! Hetken mietin, sammutanko puhelimen ja jatkan unia, mutta luojan kiitos raahauduin kahvin keittoon.

Kahvit ja eväät kun olivat valmiina, niin ei muuta kun nokka kohti pelipaikkoja.

Kun kaikki kamat ja vene oli raahattu jonkun matkaa rantaan, pääsin vihdoinkin vesille. Aamu oli todella sumuinen, eikä näkyvyyttä järvellä ollut paljoakaan. Nyt vaan täytyi toivoa, ettei kenenkään verkkoja ole matkan varrella ennalta katsottuun kohtaan.

Kyseisessä järvessä olen edellisinä vuosina käynyt pari kertaa, mutta suurin kuha on ollut varmaan kolmen kilon luokkaa.

Kun kaikki kaikuluotaimet, kameratelineet, kela/vapa setit kumeineen, pihdit, puntarit, mitta ym… olivat valmiina, alkoi armoton suhailu ja kaiun tuijotus.

No mutta, eipä aikaakaan kun ensimmäinen parempi kaiku alkoi piirtymään Lowrance Elite TI:n näyttöön. Kala oli n. 4metrin korkeudessa. Pudotin jigin reilusti kalan yläpuolelle, mutta kala ei kiinnostunut jigistä. Laskin hieman ja nyppäsin muutaman kerran. Huomasin kaiun näytöltä, että kala näki jigin. Kala nousi pikku hiljaa jigin perässä melkeen pintaan asti ja täräytti kiinni!

Samantien vastarista kalan pää oli jo pinnalla ravistamassa jigiä irti. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että tällaisessa tilanteessa jigi lentää suusta, mutta ei! Nyt koukku pysyi kuhan suupielessä ja se otti pienen spurtin. Hetken juromisen jälkeen sain kalan näkyville, EI S**TANA!! Nyt se on haavissa! Aivan jäätävä köntti!! Jos mulla olis kavereita, niin nyt oltais kyllä heitetty säbänyrkkejä ja yläfemmoja.

Mutta nyt oli paniikki! Edellinen isompi kala jäi mulla jostain kumman syystä käsiin ja nyt on pakastelokerossa sen verran kuhaa, ettei edes jääkaapin ovi mene kiinni. Joten nyt on toimittava nopeasti!

Nostin heti kalan haavissa ylös ja punnitsin sen, onneksi kävin nuorempana salilla, koska tää oli jäätävä liharekka! :D Kala takaisin haavissa veteen, otin kalan sieltä ”syliin” ja näytin sitä kameralle. Juuri kun olin laskemassa, ajattelin että otetaan nyt kalasta mitta, kun se on valmiina veneen märällä pohjalla, ei tätä muuten usko kukaan. Ja sitten äkkiä kala takaisin veteen! Sinne lähti pirteänä, mutta odotin että kohta se nousee jostain. :`( Niin tuoreessa muistissa oli se edellinen iso kuha…

Mutta ei, nyt päätin käyttää kaiken ajan siihen, että pörrään tunnin ihan samoja nurkkia ja jos se kala jostain nousee, myyn kaikki kala vehkeet ja lopetan tämän lajin. Mutta ei, pariin tuntiin se ei noussut, joten nyt oli mahtava fiilis!

Tää kuva näyttää ihan muokatulta, mutta ei! Kyllä toi kala on todellinen ja taustan ”blurrauksen” hoisi sumu, tai sitten taustalla oli joku ydinvoimala joka päästi juuri saasteita ulos. Voi tosin olla, että mun moottorikin savutti sen verran, että pinta oli täynnä savua!

92cm 9.45kg

Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak

Aivan törkeen hieno kuntoinen kala, enkä ole missään nähnyt noin iso päisiä kuhia.

Takki oli kyllä tyhjä! Voi kun olisi voinut jakaa tämän ilon jonkun kanssa. Mutta nyt vaan rukoilin, että kamera jonka olin asentanut kuvaamaan, taltioi edes jotain. Olihan mahtava fiilis kotona, kun kamerasta löytyi näinkin hieno kuva. Vaikka kyseessä oli mun enkka, en silti alkanut varmistelemaan, että tuliko nyt hyvä kuva?!? Vaan mennään aina koukutuksen jälkeen kalan parasta ajatellen.

Siinä sitten kun pari tuntia pörräilin, löysin hetken ajelun jälkeen myös toisen paremman kalan.

Tämä kala ei kelpuuttanut samaa jigiä, vaan vaihdoin toiseen väriin. Vanhaan kunnon ottipeliin, eli Green Minnow väriin. Tähän kumiin, joka on nyt kolmas tämän värin Pelagear joka mulla on käytössä. Ensimmäinen räjähti niin totaalisesti kalojen käsittelyssä, että edes ilmastointi teipillä sitä ei saanut kasaan. Toinenkin räjähteli, mutta sain sen aina kasaan kolvilla ja pikaliimalla, mutta sitten se karkasi pikalukosta. Tämä viimeinenkin veteli viimeisiä, mutta silti kuha kelpuutti sen! Taas väsyttelin parempaa kalaa.

Jotenkin edellinen kala veti fiiliksen niin oudoksi, että en pakottanut kalaa edes haaviin, vaan katoin valmiiksi että veneessä on tilaa hoitaa kaikki nopeasti ja sen jälkeen kaivoin vasta haavin. Lopulta kala oli haavissa, ihan ok kokoinen. Ihan ok kokoinen?!?! Tulipas edellisestä kalasta totaalinen koko sokeus, niin jäätävä mörkö se oli.

Nimittäin tämä kala ei näyttänyt sen jälkeen juuri miltään, vaikka tämäkin olisi ollut mun enkka kuha!

Mitä täällä tapahtuu!?!?

(Huom. tätäkään kuvaa ei ole mitenkään muokattu)

91cm 7.9kg

Wake Pelagear 8″ värissä Green Minnow

Tämäkin kala lähti todella pirteästi takaisin.

Loppuaika järvellä olikin ajelua veneellä ja pinnan tarkkailua, jottei kumpikaan näistä kaveruksista nouse pintaan, sekä aika ajoin kaiun tuijotusta. Kyllä tää reissu sai nyt olla tässä!

Kyllähän liikkui kamat ja vene rannassa iloseen! Jostain kumman syystä nyt oli ukko täynnä voimaa. Tosin kun veneen olin raahannut autolle, niin alkoi järjetön pykiminen ja meinas yrjö lentää, niin maitohapoille tämä rypistys veti kropan.

Multa on kyselty taas tosta kalustosta joten kerrotaas tässä vähän:

Mulla on aina veneessä muutama setti.

Ekassa setissä Gunki BC 200 st kela ja Gunki Shigeki 190 XXH vapa, toisessa on Saxa hyrräkela ja Gunki Shigeki 230 XXH vapa.

Iso kiitos Ruodon Joonakselle luottamuksesta ja siitä, että sain Saxa:n kelan testiin. On ollut nyt toisena settinä tämän kauden ja toimii ainakin vertsu hommissa törkeen hyvin! On kyllä paikkansa ansainnut mun kalustossa. Sen lisäksi mulla on varasettinä joskus mukana Silver Max, jossa Happy Anglerin itse tuunaama vapa ja vielä varasetin varasettinä Daiwa Mag Force ja Patriotin Vertical Specialist.

Mulla on aina perukkeena VAIN titaania, Jawlinea! Ja siimat ovat vedetty paksuuden puolesta vähän ylä kanttiin, esim. ekassa setissä on 0.20mm Nerve Fibreä. Todella hyvä siima! Toi siima on jokin erä lehden testivoittajakin.

Kaikuna on tällä kaudella ollut Lowrance Elite TI, nyt aletaan olla aika sinut kaikuluotaimen kanssa, mutta kalustoa on vaan pakko päivittää ja saa nähdä tuleeko rinnalle toinen kone vai vaihtuuko merkki. Se jää vielä nähtäväksi.

Iso kiitos kaikille jotka olette jaksaneet lukea ja kiitos kaikille palautteista, joka blogista on tullut!

Hyvää kesää, vai oliko se jo? Vai onko se vasta tulossa?

Ja kireitä siimoja kaikille!

Perttu <3

 

Pois silmistä, pois mielestä

Otsikkokin saattaa kertoa jollekkin, mitä on luvassa tämän kertaisessa blogi kirjoituksessa.

Nyt on ollut hetki taukoa kirjoittelusta ja myöskin kalareissuista, koska molemmat hanskat ovat olleet niin tulehtuneet, ettei kalaan ole voinut lähteä, eikä käsien takia koneella ole jaksanut notkua töiden jälkeen. Tai no, kone on ollut myös huollossa rakkaalla ”ystävälläni” ja nyt sain sen takaisin. Joten siinäkin mielessä mahtavaa, että tumput saivat lepoa. Heinät ym… sonnat on muunmuassa imuroitu nyt näppiksen välistä, joten kirjoittelukin onnistuu ilman nyrkkiä. Mahtavaa palvelua <3

Oon heittänyt tässä nyt pari vertsureissua ja niitä alan avaamaan nyt tällä jutulla. Tää tais olla näistä parista reissusta mahtavin, mutta paskin. Miksi näin? No kun:

Lähdin järvelle takki auki, nyt oli mukana mm pari kaikua ja 4 eri vertsusettiä.  Reissulla ajattelin muunmuassa testailla kaikujen ”yhteistyötä”.

Päivästä oli näköjään tulossa haastava, vain muutama kala löytyi ja olivat todella arkoja. Ei meinannut päästää edes venettä päälle. Tuli siinä jo viestiteltyä kaverin kanssa, joka ehdotti jopa paikan vaihtoa. Näin olisin tehnytkin, mutta kun toinen kohde oli liian kaukana ja kama sulkeiset soutuveneellä liikkuessa ei nyt kiinnostaneet.

Laittelin kotiinkin jo viestiä, että vaikuttaa niin haastavalta, että lähden kohti rantaa. Matkalla päätin ajaa vielä vähän erilaisen kohdan ohi, kohdan jossa en ollut tottunut nuohoamaan.

Vettä oli alla n. 8metriä, kun vihdoinkin löysin paremman kaiun kalasta, sain helposti kikkailtua veneen suoraan kalan päälle, koska sää oli hyvä, eikä kala pystynyt piiloutumaan viistoluotaimelta. Kala oli 5 ja 6 metrin välissä, tarjosin ensimmäisenä Waken 8″ Pelagearia värissä Power Bleak. Kala kiinnostui tästä heti ja aloitti todella hitaan nousun. Jääkö taas pelkäksi nousuksi? Pidätin hengitystä ja jännitti taas kun lasta jouluaattona. Samassa kova tälli ja vastari pysyi kiinni. Sain kalan nopeesti pintaan, mutta kun kaivoin haavia se otti kovan spurtin. Tässä vaiheessa olin varma että kala menee menojaan, mutta ei. Seuraavalla nostolla kala oli haavissa! Huomasin heti että yksi isoimmista kuhista jota oon saanut.

Kala oli kokoajan haavissa veneen ulkopuolella, kun viritin kaksi kameraa valmiiksi, toisen keskipenkin telineeseen ja toisen veneen laitaan kuvaamaan vapautuksen.

Nostin kalan haavissa ylös ja punnitsin sen samassa 7.2kg!! Törkeen komea kala!

Mitta oli valmiina veneenpohjalla, jonka päälle laskin kalan. Katsoin pari kertaa, että 88cm! Komeeta!!

Sitten vaan kala käsiin ja näytin sitä kameralle, laskin kalan veteen, varmistin vielä että kohdalla on vettä ainakin yhtä paljon kuin siinä, mistä kohtaa kalan sain. (Kiitos tästä vinkistä Olli Saarelle) Olin todella lähellä kohtaa, mutta tässä oli vettä jo 9.3metriä kaiun mukaan. Jäin odottelemaan sen lähtöä.

Kyllä oli taas syytä hymyyn :)

7.2kg 86cm (rannassa varmistin vielä mitan ja jostain syystä 2senttiä oli kadonnut johonkin, joten jätetään se nyt sitten viralliseksi mitaksi)

Wake Pelagear värissä Power Bleak

Mutta, mutta… Sitä kalan lähtöä ei vaan tunnu tulevan! Mitä h*lvettiä?!? Miksi!! Olihan epätoivoinen olo! Ton kokonen mörkö ei saa jäädä käsiin. Tässä tiimellyksessä meinasi allekirjoittanutkin kokea ”vapautuksen” ja sukelluksen syvyyksiin, koska en tajunnut että kaikki kamat ja akku arsenaali oli samalla laidalla, jossa sata kiloinen köntti roikkuu pitäen hellästi kuhan pyrstöä kädessä. Yhtäkkiä vene hörppäsi varmaan sata litraa vettä, selvisin todella kovalla säikähdyksellä. Mutta kuha ei vaan lähde!

En ole ennen ”dyykannut” kuhia syvyyksiin, koska ei ole varmaa tietoa, onko se hyvä juttu kuhalle? Nyt päätin tehdä sen! Heitin kuhan pääedellä veteen. Kuhaa ei näkynyt. Katsoin kaikua ja huomasin, että sinne se sukeltaa, juuri siihen syvyyteen mistä sen olin onkinut. Ai S**TANA!! Hemmetti mikä fiilis!!

Vasemmalla olevasta 2D kuvasta näkyy kun kala on suoraan alla, n. 5metrissä. Oikealla olevasta viistokuvasta pystyy vielä varmistamaan asian, kun ylhäällä näkyy, että viisto alkaa piirtämään viivaa samaan kohtiin molemmin puolin ”venettä”.

Hetken katselin sitä ja seurasin veneellä, että siellä se on. Päätin jostain kumman syystä vielä hengailla alueella, jotta saan tähän varmistuksen ja mielelle rauhan. Ja sitten se tapahtuu, kuha kelluu vatsa ylöspäin pinnalla!

Mitä jos olisinkin vaan lähtenyt paikalta heti? Kalahan oli jo: POIS SILMISTÄ, POIS MIELESTÄ! Mutta näin en kuitenkaan toiminut, hyvä niin.

Ehkä itsellä on liikaakin tunteet pelissä tässä touhussa, mutta olin aivan hermo loppu ja hetkellinen totaali romahdus oli tosi asia! Miksi näin kävi?

Jatkoin vielä kalan ”elvytystä”, mutta ei vaan lähde! Laitoin kaverille viestiä asiasta, jossa 2/3 sanoista oli kirosanoja. Päätin lähteä lopulta himaan. Kuitenkin kala vielä kokoajan veneen vierellä haavissa. Mutta ei niin ei, nyt oli vaan pakko tehdä päätös. Kala kyytiin, veret pois ja kotiin pakkaseen. Kalastus ei enää edes kiinnostanut.

Matkalla soittelin vielä kaverille, jolle on käynyt sama homma. Ei näille vaan voi mitään ja joskus tällaista voi käydä. Ei auta mitään… Yksi asia, jolla näistä välttyisi, olisi lopettaa koko kalastus, mutta meikäläisen kohdalla se ei vaan ole vaihtoehto.

Kiitos ja anteeksi!

 

Tripla päivä

Viikonloppuna oli luvassa pihahommia ja oman, sekä sukulaislapsen kanssa kotona oloa.

Nooh… Mahtuihan siihen vähän muutakin.

Luvassa oli mm. kaverin auttamista veneiden siirrossa. Soveimme, että otetaan kamat mukaan, jos käydään vaikka nopeesti luotaamassa joku mesta.

Kaveri sitten suhautti meidän pihaan ja ensimmäinen kommentti oli: Mä en ottanut ees kalavehkeitä, niin paljon mulla on uskoa :D Asiaa!! Mä niin arvostan tollasta asennetta ja periaatteita.

Mä sitten otin vermeet messiin ja heitettiin traikku perään.

Viikonlopun aikana yksi järvi antoi onnistumisia. Ensimmäinen kaari paikassa, jota en ollut edes ennen luodannut, alkoi piirtää ok kalaa näytölle. En todellakaan olisi uskonut, että kala edes kiinnostuu jigistä, saatika sitten että täräyttää jigiin. Mutta näin vaan kävi! Vastari osui tällä kertaa ihan nappiin ja kamat kestivät. Nätti kuhilas kävi möyrähtämässä pinnan lähellä. Annoin kalan olla rauhassa ja uiskennella jigi suupielessä (myöhemmin mietin että huh huh, aika upporikasta ja rutiköyhää tuli taas pelattua, koska tosi iso mahdollisuus on, että kala karkaa) sillä välin kun kaivoin kamerat ym.. valmiiksi. Onneksi mulla oli 2 kameraa kuvaamassa, koska toisesta olin näköjään sörkkinyt zoomin tappiin asti ja kuhasta olis näkynyt ehkä pari suomua :)

No ei muuta kun kaikki kamat valmiiksi ja kuha haaviin.

Nostin kuhilaan veneen pohjalle. Mulla oli metallinen rullamitta mukana, otin mitan päästä kiinni ja roikotin mittaa siitä. Kuha potkaisi kerran veneen pohjalla. Samassa kuulin kauhean ”PLUMPS” äänen ja näin että jotain meni nyt pohjaan. Ensimmäinen reaktio oli: EIII!!!! Menikö jo kolmas kännykkä tälle kaudelle kalareissujen takia? Mutta ei, onneksi!

Ihmettelin että mikäköhän se oli? No päätin ottaa kuhasta mitan ja samassa huomasin, että mun sormien välissä roikkuu vain n.10 sentin pätkä mittaa, eli sehän sinne oli siis lentänyt.

6.48kg. Wake Pelagear värissä Green Minnow

Tää on muuten yks hienoimpia fiiliksiä, kun tämän kokoinen kuha lähtee takaisin ja kastelee sut!

Tämän jälkeen olikin hiljaisempaa ja vain muutamat hauet kävivät repimässä mun kumeja riekaleiksi :`(

Tässä päivän pienin, joka halusi hymyillä kameralle.

Wake Pelagear Sexy Shad

Green Minnow värit alkavat olla jo niin räjähtäneitä, ettei niihin edes kolvi enää tehoa.

Jaahas, taas oli ilta tuloillaan ja aika lähteä kotiin päin.

Matkalla kaiku piirsi hirmuisia kalaparvia matalemmassa vedessä, näin myös yhden parven sisällä vähän isomman kalan. Päätin että peruutan ja katson huvikseen mikä siellä on, jos se vaikka ottais.

No ottihan se melkein heti tarjottuun jigiin ja söpö täsmävertikaali ahven oli veneessä. Ei tää nyt ihan vedä vertoja Somekalakaveriystävälleni Jari ”Iso-Ahven Jari” Kettukankaalle, mutta ahven kuitenkin, joten tiesin ainakin Jarin olevan musta ylpeä.

Wake Pelagear Sexy Shad

Tähän oli hyvä lopettaa tämä iltapäivä. Tripla kävi näytillä, eli kuha, hauki sekä ahven.

Nyt on ollut kyllä ollut mahtavia onnistumisia heti alku kesästä. Ei voi kun olla kiitollinen!

 

Hullu viikonloppu

Jaahas, mistäköhän taas aloittais…

Olihan mahtava viikonloppu taas kalastuksen parissa. Tuli käytyä muutamalla eri järvellä.

Mulla oli parikin kameraa matkassa, joita vähän testimielessä testailin. Toinen oli ihan susi ja toinen taas oli todella jees!

Oli pakko kokeilla myös kameran vedenpitävyyttä. Pelagear pääsi samalla uimakouluun.

HUOM! KAMERASSA VÄÄRÄ PÄIVÄMÄÄRÄ.

Yksi mieleenpainuvimmista hommista oli, kun laskin veneen rantaan ja auto jäi jumiin todella loivaan sora mäkeen. Ei s**tana, tämäkin vielä!

Kiukku päissäni otin veneen pois trailerin päältä ja työnsin sen veteen ja vedin keulan rantaan. Jätin veneen siihen ja veden kautta raahasin trailerinkin sivummalle, jotta sekään ei olisi painona auton perässä. Purin vielä kaikki akut ym… kyydistä, mutta ei, sinne se porautuu vaan syvemmälle soraan. Mitähän nyt sitten?!

Kuin salama kirkkaalta taivaalta, nuori mies ja vanhempi herra soutavat rantaan. Kysyin tuliko kalaa? Eivät päässeet ongelle, koska ei ollut ankkuria. No mullapas oli, ilmoitin heti, että saatte kyllä multa ankkurin. Sanoin heille: Mulla on pieni ongelma, auto on nyt jumissa tässä pienessä rinteessä.

Olipas mukavaa jengiä, auttoivat työntämään ja näin sainkin auton pois mäestä. Kiittelin äijiä ja vilkaisin omaa venettä, siinä se lepää rannassa ilman tulppaa ja takaosa täynnä vettä, että näin. Unohdin sitten laittaa tulpan. Ei muuta kun vene niin ylös kun jaksoin vetää ja lopuksi äyskäri hommiin.

Tää on se tilanne, kun toivot tästä tulevan vielä sankaritarinan.

Tuli käytyä tosiaan muutamalla eri tyylisellä järvellä. Eräs järvi oli aika kirkas vetinen, en ollut sieltä ikinä saanut kuhia, vain ok kokoisia haukia.

Ensimmäinen kaari kun löytyi, niin kala käyttäytyi näytöllä todella kuhamaisesti. Lopulta kova tärppi ja kala pintaa kohden. No nyt, en edes uskonut, että tästä vesistöstä voin kuhaa saada, mutta siinä se nyt komeilee 3.8kg kuhilas! Kuva ei tuo taas kokoa, eikä tumman kultaista väriä edukseen.

3.8kg Wake Pelagear värissä Green Minnow

Mestoilla oli myös löydetyt hauet todella hyvin purulla. Kokokin oli mallia ”ihan ok”.

Olen kuullut tarinoita, että ihmiset ovat valittaneet, koska jotkut kumista valmistetut uistimet eivät kestä. No miksiköhän? En yhtään ihmettele, että tämäkin Wake Pelagear meni huonoon happeen, koska siinä kuitenkin kävi toista kymmentä haukea ja kuhakin täräyttämässä.

Eräällä järvellä kalat olivat todella pinnassa, enkä meinannut päästä millään veneellä päälle. Lopulta löysin ok kalan, jota pääsin jallittamaan. Todella rauhallinen ja kuhamainen nousu jigille ja sinnehän se täräytti. Nopeasti sain kalan pintaa. Kala ravisti päätä ja jigi irtosi suupielestä. Voi prkl! Se olis ollut ihan nätti kuha. Kelasin kumin käteeni ja ihmettelin, että fastach pikalukosta oli lisäkoukku irronnut?!? EIII… Näitä ei saisi ikinä käydä. Nyt on kuhalla sitten pieni koukku suupielessä :`( Ennen ei ole näin käynyt, mutta tästä opimme taas lisää. Pikalukot eivät ole täysin varmoja.

Taisin siinä syödä eväitä ja lipua pikku hiljaa eteenpäin, kun sain havainnon seuraavasta paremmasta kaiusta. Eväät sivuun ja jallittamaan. Sain kalan suoraan veneen alle ja hengitys pysähtyi täysin. Tosi komea kaari joka kiinnostui heti Spawning char värisestä Pelagearista. Niin päättäväinen nousu, että epäilin jopa haueksi. Ja niinhän se oli, ihan törkee tankki! Muutaman kerran sain kalan pintaan ja aina se vaan otti kauheat spurtit syvyyksiin. Mutta lopulta sekin antautui. Nyt oli isopäinen ja paksuselkäinen kala haavissa.

Wake Pelagear värissä Spawning char

Tämän jälkeen viestittelyä ystävien kanssa ja kalojen etsimistä. Meni pitkään, ennen kuin löysin seuraavan paremman kalan ja sain sen kiinnostumaan jigistä.

Kala tuli todella hitaasti katsomaan jigiä ja pysähtyi sen kohdalle. No niin… Se olisi ollut varma kuha, koska ei ottanut jigiin! Samassa jäätävä tärppi vavassa, joka luojan kiitos oli kainalossa tuettuna. Onneksi peukalo oli jarruna, joten sain hyvin tehtyä vastarin, sen jälkeen peukalo irti ja annoin kalan hetken mennä. Nopeasti sain kalan koukattua haaviin! Voi hemmetti, nyt on sitten komee kuha haavissa!! Punnitsin kuhan heti haavissa ja laitoin sen takaisin veteen haavin kanssa. 7.55kg, eli enkka kuha! Mahtavaa.

Virittelin kameran valmiiksi keskipenkille ja otin todella nopean sinne päin mitan kalasta. Se riitti, että kala oli +90cm. En viitsi mittauksen takia kaloja pyöritellä turhaan veneen pohjalla, ettei limapinta saa kipua. Näytin kalaa kameralle ja laskin sen varovasti veteen. Pidin hellästi pyrstöstä kiinni ja samantien sain kasvopesun, kun kuha syöksyi syvyyksiin. Tämä oli nyt tässä, täydellinen päivä!

7.55kg +90cm Wake Pelagear värissä Green Minnow

Näissä taisteluissa mulla oli käytössä Gunki Shigeki 190 XXH vapa, aluksi vavan jäykkyys hieman jännitti, mutta nyt vapa on mukana ykkösketjussa. Vavassa on pitkä takakahva, joka on mulle ehdoton. Vavan takapäästä ”liipasimen” kärkeen on 43.5cm. Sen takia tämän kirjoitin, että jos joku lukee tätä ja tietää vastaavan kepin, joka saa olla tosin vähän ”löysempi” kärjestä, niin laittakaa mulle viestiä. Pituutta sais olla 180cm-210cm.

Hetken aikaa pörräilin vielä eri alueilla ja vielä kerran tarjottiin parempaa kalaa.

Meikäläisen tämän hetken luottopakki, Pelagear värissä Green Minnow putosi taas kalan luokse. Ei kiinnostusta!

Laskin jigin lopulta ihan kalan tasolle. Ei mitään! Pieni nyppäsy vavalla ja taas, kauhee tälli! Kala pysähtyi siihen! No nyt, olin varma että nyt on kuha enkat koetuksella, koska kala vaan juroi pohjan tuntumassa. Yritin pumpata kalaa ylöspäin ja lopulta sainkin sen pintaan. Pieni, eikä niin pienikään pettymys, hauki! Mutta iso hauki! Tää kaveri on vielä pidempi kuin edellinen, mutta ei varmastikaan niin läski. Varovasti kaivoin pihdeillä kalasta koukut irti, koska hauet ovat jo tähän aikaan vuodesta todella pirteitä.

Tästä kalasta en ottanut edes kuvaa, mutta tässä vapautus video:

HUOM! KAMERASSA VÄÄRÄ PÄIVÄMÄÄRÄ!

Nyt tämä reissu sai luvan olla paketissa, koska seuraava vastaava tilanne on taas lähempänä meikäläisen monttubileitä. Niin lähellä sydänkohtausta nämä tilanteet jo käyvät!

Kiitos!

Jigailua

3.00 oli taas startti kalareissulle.

Tällä kertaa taas vähän reilumpi, n.600km ”polkaisu” Antin kanssa, tavoite kaloina kuha sekä hauki ja tyyleinä normijigailu, sekä vertikaalijigaus.

Nyt lähdettiin reissuun riskillä, eli kamat meikäläisen uskolliseen sotaratsuun, traileri perään ja menoksi!

Reissu ei oo mitään ilman Hesburgeria, joten tällä kertaa haimme aamupala hampurilaiset jo hyvissä ajoin, joten säästytään takas tulomatkalla pakolliselta Hese pysähdykseltä.

Lopulta päästiinkin sitten vesille.

Ensimmäinen paikka tsekattiin vertigaalijigaamalla ja se antoikin heti muutamia kaloja.

n. 3kg kuha Wake pelagear 8″ värissä Spawning char

Tästä spotista paras kala meikäläiselle, 4.48kg pelkkää lihasta.  Kuva ei tuo kalan kokoa hyvin esille. Näyttää ihan kuikelolta, vaikka oli hyvässä lihassa, toisin kuin onnellinen kalamies, joka on nykyään pelkkää läskiä :´(

Wake Pelagear 8″ värinä Spawning char

Menihän siinä sitten yksi mailakin poikki suoraan vastarista :`( Epäilen että oli saanut joskus jostain siipeensä, joten en edes lähde tätä lähettelemään/selittelemään takuuseen. Nyt on sitten uuden kepin hommaaminen edessä. Muutenkin oli tarkoitus ostaa uusi keppi, mutta nyt sitten viimeistään.

Oli aika vaihtaa paikkaa ja lähteä jigaamaan.

Paikka antoi muutaman kuhan ja pari haukea.

Tässä kaverukset tuplatärpistä.

En muuten enää yhtään ihmettele, miksi Gunki Grubby Shad on niin paljon käytetty ja paljon kaloja ulkomaillakin antava jigi. Nyt ekaa kertaa testissä ja onhan toi jigin uinti jotain aivan käsittämättömän kaunista!

Päivä oli jo niin pitkällä, että päätettiin etsiä vielä hetki kaikuluotaimella kaaria ja sen jälkeen vaihdetaan järveä.

Antti poimi matkalla hauen näytille.

Westin Twinteez 8″ värissä Striped Lakers

Näissä hommissa hauet aiheuttavat välillä pelottavia sydämen tykytyksiä!

Lopulta löydettiin todella hyvän kokoinen kala ja pääsin pudottamaan jigin. Kala kiinnostui heti kumista. Aurinko osui pahasti kaikuluotaimen näyttöön, joten Antti toimi loppuajan silminä. Katsoin vavan kärkeä Antin sanoessa: Se nousee kokoajan. Kelasin pikkusen ylös päin ja sitten todella varovainen tärppi, johon sain vedettyä hyvin vastarin, mutta jigi ei vaan ollut kalan suussa :( Tämä kyllä vähän harmitti. Paha sanoa kaverin todellista kokoa, mutta nätti kala olisi ollut tarjolla. Matkalla saimme vielä jonkun kolmosen kuhan.

Nyt rampille, kamat autoon ja huoltoaseman kautta seuraavaan mestaan.

Kahden pienen lapsen isänä tiedän, että höpönassuilla on tapana nukahtaa autoon, niin kävi nytkin.

Olis ollut kiva keksiä jotain jäyniä, mutta annoin Antin nukkua, jotta äijä on fressinä ja hoksottimet pelaa seuraavassa kohteessa.

Tässä järvessä olikin hieman ajelua eri paikkojen välillä. Kalat tuntuivat olevan hukassa. Välillä näkyi pikkukalaparvien seassa/reunoilla vähän isompia kaloja.

Lopulta Antti sai kovan tärpin pikkukalaparvesta.

Ilmassa raikasi niin kauan odotettu huuto: NYT ON ISO KUHA!

Antin eleistä ja äänistä pystyin päätellä, että nyt on tosi kyseessä. Taas alkoi haavimiehenkin henki salpautua, eikä se, että pidättää pari minuuttia hengitystä, helpottanut yhtään tilannetta. Päivä päivältä olen enemmän sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa jännittää kyllä enemmän haavimiestä. Kala pumppasi välillä syvyyksiin, mutta lopulta kala alkoi tulla pintaa kohti. Nyt pelotti, koska tuuli painoi venettä ja kala alkoi nousta pintaan kauempana. Mieleen tuli heti ajatus viime kevään reissusta, jossa karkuutin pintaan todella ison kuhan. Antti muistutti aika ajoin Hiilipsin sauvasekotinta, eikä ihme, vähemmästäkin tällaisessa tilanteessa äijä vähän tärisee jännityksestä. Lopulta kala tuli pintaa, jota seurasi syvä ja hiljainen huokaus: Hauki.

Kateltiin haukea veneen vierellä ja arvuuteltiin kokoa? Nooh.. Otetaan se nyt haaviin ja punnitaan + mitataan. Komea kala tämäkin!

Siinä ne nyt ovat, kaksi komiaa! Hauki sekä Antti!

Toinen oli hyvä lihainen ja toinen vaan läski, sinä voit miettiä, kumpi on kumpi :D

98cm ja 6.8kg Snack Baits vertsu

Vielä oli iltaa jäljellä, joten yksi paikka ehditään kopaisemaan.

Sitten tapahtuikin jotain sellaista, että oma edellisen paikan karkuutus ei tuntunut enää miltään. Nimittäin huomasin Antilta karanneen jotain, jota ei ainakaan ikinä tule saamaan takaisin…

Antin hiusraja oli karannut!!

Mutta niinhän ne viisaat sanovat, että järki ja tukka eivät kasva samassa päässä. Ja mitä tulee kalastukseen, niin tässä pääkopassa on niin paljon tietotaitoa, ettei siellä enää ole tilaa edes hiuksille :D

(Ps. Julkaisuun kysyin luvan Antilta.)

Hetken päästä tämäkin hieno reissu tuli taas päätökseen ja aika ajella rantaan. Varustesulkeisten jälkeen hypättiin autoon ja jossain vaiheessa Antti ottikin taas pikku päikkärit.

Olihan reipas päivä, kotona n. 23.00, joten pirteänä ja elinvoimaisena taas maanantaina töihin.

Hieno päivä, kiitos!

Kaksi kalastuskilpailua

Kaksi kilpailua samalla kertaa, nimittäin minun ensimmäinen ja viimeinen!

Tämä oli ajatus kun tähän ralliin tuli lähdettyä…

Kaikki alkoi siitä kun Mikko soitteli, että osallistuttasko Hauenkalastajat Open 2017 kilpailuun.

Ensimmäinen ajatus mulla oli jyrkkä EI!

Kalastus ja vesillä olo on paikka, johon lähden lepuuttelemaan aivoja ja nauttimaan vaan hiljaisuudesta. Se on oikeestaan ainut paikka jossa unohtuu kaikki työ ym.. stressit. Pelkkä ajatuskin etoo, että ottaisin rakkaasta harrastuksesta vielä jonkinlaisen paniikin onnistumisesta itselleni.

Mutta, mutta… Hetken mutustelin ajatusta ja juttelin asiasta Antin ja Mikon kanssa. Meillä oli muutenkin suunnitteilla kevääksi kalareissu vähän kauemmas ja tämä kyllä sopisi täydellisesti ajankohtaan. Hmm…

Lopulta päätin että voisihan sitä sitten lähteä, siinä saadaan samalla heitettyä kevät reissu ja jos niitä onnistumisia tulee, niin tuntuuhan ne kisassa vieläkin mahtavimmilta. Tosin tämäkin on aavistuksen pelottavaa ajatus, koska ollaan kaikki sellaisia sekopäitä, että ”seotaan” totaalisesti paremmista kaloista, niin mitähän se mahtaa olla sitten, kun kyse on vielä kilpailusta.

Matkan varrella kohti päivää, jolloin pitäisi startata auto ja lähteä kohti pohjoista, oli monta muuttujaa ja mutkaa matkassa. Mutta lopulta kaikki hengissä ja matka sai alkaa.

Veljesten trailerien sähköt ovat välillä mitä sattuu. Muistan eräänkin kerran kun lähdettiin Mikon kanssa reissuun ja survaisin johdon meidän maasturin pistokkeeseen, niin autosta sammuivat kaikki mahdolliset valot, niin ulko- ja sisäpuoleltakin. Mikko sitten totesi: Ai niin, Antti laittoi muuten noi sähköt uudelleen traileriin :) Meni hetki että tajusin kytkennän polttaneen sulakkeita auton sisäpuolelta, sekä konepellin alla olevasta rasiasta.

No mutta, nyt oli hyvin aikaa laittaa traileria ja kun 3 sähköalan perustutkinnon käynyttä jätkää lähtee reissuun, niin pitää kytkennätkin näyttää siltä!

Onneksi veljesten faija kantoi vielä oman kortensa kekoon projektiin ja varasti palohälyttimestä neppariliittimen, jotta saadaan tarvittaessa edes yksi valo päälle :D

Ensimmäinen kina meinasi alkaa, kun pojat näkivät mun ”retkipatjan”, jostain kumman syystä en saanut ottaa 160cm leveetä ja 10cm paksua petauspatjaa mukaan :`(

Onneksi kuitenkin toi puol säkkiä lecasoraa mahtui autoon.

Muutaman pysähdyksen taktiikalla lähdimme reissuun ja lopulta jalkauduimme ensimmäisen järven rantaan, jossa kalastus ei kuitenkaan olisi ollut edes mahdollista jään takia, joten otimme vain muiston, koska tiesimme, että kovin moni kisa porukka ei ole kisa päivänä järven rannassa, joka on jäässä.

Kyseisen kalastuskilpailun aikataulu oli perjantaista 18.00, sunnuntaihin 15.00 asti. Kukin joukkue, joita oli todella kunnioitettavat melkein 130, saivat kalastaa missä vain. Ainut mitä kuvissa piti näkyä, oli tilattu mittalauta, sekä kuvassa näkyvä lappu. Kisassa oli täynnä toinen toistaan kovempia hauenkalastajia. Hauen alamitta kisassa oli 80cm, hauki piti kuvata mittalaudalla sekä käsissä, sen jälkeen kala päästettiin mahdollisimman varovaisesti takaisin elementtiinsä.

Pääsimme ensimmäiselle järvelle, jota aloimme kalastamaan. Vain osa järvestä oli jäässä, mutta tulvavesi teki kalojen löytämisestä todella haastavaa. Sen lisäksi osittain päällä oleva kutu, vaikeutti kalojen löytämistä. Jokunen kala kävi kuitenkin näytillä, mutta ei yhtään alamitan ylittävää.

Aika hyvissä ajoin päätimme lopettaa ja muuttaa aiempaa suunnitelmaa. Huomen aamuna lähdemme aikaisin ajamaan kohti seuraavaa järveä, tuloslistan vielä huokuessa tyhjyyttään.

Ei muuta kun kamat leiriin, jossa teimme iltapalaa tulen ääressä, ukot makuupusseihin ja nukkumaan.

Seuraavana aamuna reilu ajomatka ja seuraavalle rampille veneen laskuun. Sää oli todella hieno ja aurinkoinen, mutta oliko se kalastaja ystävällinen? Se jääköön nähtäväksi.

Tässä paikassa kalastus oli todella tarkkaa paiskomista, sieltä täältä saattoi tulla joku pienempi kala näytille, mutta ei määrää eikä kokoa. Lopulta saimme rimaa hipoen ylittävän mittakalan.

Meni kauan aikaa, eikä edes hauen ruokakaloja näkynyt missään, lopulta kovan hinkkauksen jälkeen kärsivällisyys palkitaan ja Mikon Snäkiä rouhasee parempi kala, arvioitiin n. 5kg kalaksi kun näimme sen kauempana. Lähempänä vasta tajuttiin että nyt on kunnon kisakala tarjolla! Lopulta kala haavissa. Huudot, yläfemmat, säbänyrkit ja halaamiset olivat tosiasia. Todella nätti ja hyvä lihainen kutenut kala.

107cm 8.7kg Snack Baits

Armoton paiskominen jatkui tämän totaalisen sekoamisen jälkeen.

Paikkaa vaihdettiin moneen kertaan ja kaikki paikat ronkittiin todella tarkkaan ajan kanssa, tuloslistasta pystyin varmistamaan, että meni yli 3 tuntia, kunnes saimme seuraavan mittakalan. Antin käyttäessä mittalaudalla 94cm kalan. Nyt alkaa näyttämään kilpailua ajatellen tilanne jo vähän paremmalta.

Tästä kului tasan puoli tuntia, kun Antin Snäkiä haukkaa OK kala kauempana veneestä. Antti arvio ettei kala ole kuitenkaan kovin iso, mutta kun kala on lähellä venettä, epäilyt osoittautuvat taas kerran vääriksi. Nyt on komee kala siiman päässä! Jalat täristen jännityksestä saamme kalan haaviin ja on taas aika vetää letkajenkkaa veneessä ja hypätä veneen pohjalle miehekkääseen kasaan.

Nyt alkoi meidän fiilis olemaan jo katossa!

107cm 8.5kg Snack Baits

Aaaa että, nyt on mahtava fiilis!

Hetkeä myöhemmin pääsen käyttämään pienemmän mitan täyttävän kalan mittalaudalla. Nyt meillä on viisi mittakalaa ja kortti täynnä. Eli nyt vaan seuraavat aiempia isommat kalat kirjataan tuloslistaan.

Vain 20minuuttia myöhemmin saman kohdan tarkka hinkkaus palkitaan ja veneen vieressä mun tarjoilemaan Dexteriin täräyttää kala, tässä vaiheessa fiilis oli taas kerran mahtava, mutta noin nanosekunti myöhemmin alkoi pelko että kala irtoo, koska se löi niin läheltä venettä kalastajan ajatusten harhaillessa jossain ihan muualla. Mutta ei, pojat kauhaisee kalan haaviin. Voi helv*tti! Fiilis oli sanoin kuvaamaton. Vaikka tässä tiiminä kalastetaankin ja pyritään vain nauttimaan vesillä olosta, niin tulihan siinä jo pieni fiilis itsellä, että kiva jos meikäläinen ei käytä yhtään ”parempaa” kalaa mitalla.

Lähistöllä olevassa lintutornissakin tuli bongarilla kiire, koska noin hehtaarin alueelta kaikki linnut nousivat lentoon. Riemu oli niin jäätävä, enkä edes tajunnut mitä just tapahtui, kunnes havaitsin olevani veljesten sylissä ja kala haavissa vedessä <3

Ristus mikä kärmes siellä haavissa oli! Kamalan kokoinen pää, mutta kroppa oli kuin anakondan poikasella. Mutta, mutta… Täydellinen kala tähän kisaan, koska pituutta löytyi.

Epäilin kalan painon olevan kutosella alkava, mutta koska Mikko veikkas että kyllä toi seiskalla alkaa, niin mielenkiinnosta päätettiin äkkiä punnata kala.

109cm 7.1kg Dexter Shad

Sen jälkeen olikin todella hiljaista ja vain pari haukea saattoi käydä veneen vierellä.

Ajoimme vielä yhteen kohteeseen vähän pidemmän matkaa. Ilta alkoi lähestyä ja mietittiinkin jo seuraavan päivän vaihtoehtoja. Tahkoammeko täällä vai vaihdammeko paikkaa huomiseksi?

4 tuntia edellisen mittakalan jälkeen, olimme peranneet yhtä aluetta todella kauan, varmaan pari tuntia jos en kauhean paljon väärin muista. Emme saaneet siitä kalan kalaa, eikä edes hauen ruokakaloja ollut näkyvissä. Mietimme että voikohan täällä olla edes kalaa? Pitäisikö jo vaihtaa paikkaa? Kuitenkin kaikilla oli se ajatus, että se parempi kala saattaisi juuri täällä märehtiä, koska yleensä paikat jossa ei ole määrää, on tarjonneet juuri ne isoimmat kalat. Hetkeä myöhemmin todella lähellä venettä näen kun hauki tulee sivusta ja lyö kiinni Dexteriin. Huudan Mikolle että ottaa äkkiä haavin, kala ei voi olla kunnolla kiinni! Todella nopeasti saan uitettua kalan Mikon lähelle, joka vetää ranteet lukkoon ja pistää peliin all in. Kala on pakko koukata kerralla, kävi miten kävi.

Ja siellähän se lepää. Tässä vaiheessa taivas räjähti, ihmettelen kyllä ettei vapoja mennyt poikki, eikä kenenkään raajoissa roikkunut uistimia. Kukaan ei edes pudonnut veteen. Nyt oli todellinen liharekka haavissa, jonka pituus oli vielä arvoitus.

Siinä se komeilee!

109cm 9.6kg Dexter Shad

Tämän jälkeen heittelimme enää yhden kohdan pikaisesti ja päätimme, että täältä saatamme saada vain joitain senttejä parannusta tulokseen, joka oli nyt 526cm.

Eli viiden suurimman hauen pituus oli nyt 526cm. 109, 109, 107, 107, 94cm. Tiesimme tässä vaiheessa, että ollaan ainakin kympin sakissa.

Saloilla oli tiedossa paikka, josta pojilla oli havaintoja todella pitkistä kaloista, joten ei muuta kun ”kaikki tai ei mitään” asenteella rantaan ja kamojen pakkaamiseen. Tulee sitten munkin nähtyä tämä uusi mielenkiintoiselta kuulostava paikka.

Tämä reissu oli myös mulle testi, selviänkö viikonlopun yli ilman sosiaalistamediaa? Tiesin, että tulen kitumaan ja kärsimään, mutta otin kuitenkin riskin. Ainoastaan aika ajoin katsoin onko perheeltä tullut viestejä ja ilmoitin meidän kaikkien olevan hengissä, koska tämäkään ei ole kirkossa kuulutettu kun me ollaan kolmistaan reissussa :D

No mutta, onneksi veljekset hoisivat reissussa puhelimien räpläämisen munkin puolesta :)

Päätimme että pakataan auto ja ajamme suoraan uuteen kohteeseen ja yövymme siellä. Olin ajanut n. 20+ kilometriä, kun Mikko muistaa Antin nostaneen vapautusmaton kuivumaan rantaan, joten ei muuta kun ukemi tiellä ja takaisin rantaan :) Siellä se matto meitä odottikin ja vielä täysin kuivana.

Onneksi sellainen 40+ lisä kilometriä ei tämmöisellä yli 1000km reissulla tunnu missään.

Lopulta saavuimme pelipaikoille ja oli aika alkaa iltatouhuihin. Joten makuupussit esiin, tulet paikalle ja makaronit tulille. Ai että, kyllä pari päivää makaronia ja tonnikalaa voikin maistua hyvältä.

Aamu alkoi sarastamaan ja kellot soivat. Pomppasin ensimmäisenä ylös ja koitin saada myös aina yhtä pirteät ystäväni nousemaan makuupusseista kylmään ilmaan.

Täysin pläkä keli! Tästä tulee varmasti hankala päivä. Nooh, onneksi vielä menee aikaa kun pakataan kamat autoon, kala vehkeet veneeseen ja keitetään vielä aamupuurot tulilla.

Tämän jälkeen järvellä kävikin jo tuulen vire. Ensimmäinen mesta antaa havainnon paremmasta kalasta. Näytillä käy myös +90cm hauki. Sen jälkeen järvi on täysin jumissa. Emme löydä juuri mistään kalaa. Vain pari pientä… Aika alkaa loppumaan, yksi paikka osoittautuu täysin tyhjäksi arvaksi, joten päätämme mennä kiireesti vielä paikkaan, jossa oli paremman kalan havainto.

Melkein heti huomaamme pinnassa käyvän paremman kalan möyräsemässä. Pojat olivat ehtineet joten heitin kumin vähän yli kohdan jossa kala pintoi ja kelaan, kala käy tökkäämässä Dexteriä, mutta ei kunnolla. Komeat pyörteet käyvät pinnassa. Pysäytän kelauksen ja tiputan ankkuria, kala käy vielä kerran katsastamassa kumin, mutta ei niin ei. Toisaalta hyvä, että kalan koko jäi täysin arvoitukseksi, olisi muuten voinut tulla vaikka itku. Tässä vaiheessa aikaa oli enää n.10min jäljellä. Vielä yritimme härkkiä kohtaa, jos vaikka kala olisi vielä mestoilla, mutta ei enää havaintoa. Kilpailu aika oli täysi.

Olihan taas mahtava reissu ”velikultien” kanssa täynnä verta, hikeä ja kyyneliä. Ei kun hetkinen, tällä kertaa ei kukaan kyllä parkunut. Meikäläinen ryki menemään reissun vielä neljän 800mg Buranan voimalla per päivä. Ensimmäisen kerran jouduin jopa aika ajoin pitämään taukoa heittelystä, koska kädet olivat jo ennestään niin tulehtuneet. Tämä tuloksemme riitti tällä kertaa mahtavaan toiseen sijaan. Vielä kerran tätäkin kautta isot onnittelut meidän tiimiltä voittaja joukkueelle, sekä tietysti Hauenkalastajat ryhmälle, jotka tämän kilpailun järjestivät. Iso kiitos myös kelatohtori Suomiselle, joka otti meikäläisen kelat huoltoon reissun jälkeen.

Kiitos kaikille jotka seurasitte kilpailua ja kannustitte meitä, sekä muitakin joukkueita! Oli kyllä mahtava kokemus ja nyt on kyllä sellainen olo, että ei tää jäänyt viimeiseksi ”kisareissuksi”, niin hyvät adrenaliinin tykitykset ja fiilikset tosta jäi!

Voisikohan Haunkalastajat FB ryhmä järjestää kisan myös syksyllä? Täytyykin kysäistä! :D

KIITOS!!

Ystävällisin terveisin:

KuhaNullit

Perttu, Mikko ja Antti (Teksti Perttu Haanpää)

 

 

 

 

 

Tää on Amerikkaa

No nyt alkoi lyyti kirjoittamaan…

Kansalaisen karttapaikka on meikäläisen raamattu, sitä tulee luettua enemmän kun lapset Aku Ankkaa.

Elämä on valitettavasti liian lyhyt, että ehtisi käydä koluamassa kaikki mielenkiintoiset paikat.

Nyt on himan ympärille karttaan piirretty ympyrä, jonka säde on 100km. Tämän ympyrän sisällä olevat kohteet ovat sellaisia, mihin ehtii vielä duunipäivän jälkeen. Siis kesä aikaan, kun valoisa aika on niin pitkä.

Tulipas taas tossa hetki, kun tuli mahdollisuus ”iltapistolle”. Nyt oli vaan kiire pakata kamat ja miettiä se kohde. Kyseisellä alueella on monta mielenkiintoista kohdetta, mutta tällä kerta tyhjä arpa osoittautuikin mahtavaksi.

Pääsin rantaan, veden pinta näytti vain vähän värähtelevän. Joten sää tiedotus piti kerrankin paikkaansa, vähä tuulinen keli.

Pääsin luodattavalle alueelle, kytkin kaiun kiinni ja laitoin muutkin kamat valmiiksi. Samantien semmonen puuskittainen tuuli, että pelkäsin noutajan tulevan. Hetken se riepotteli venettä ja pääsin suojaisaan kohtaan.

Tovi siinä meni kun löysin kalan ja sain sen kiinnostumaan jigistä. Muutaman jigin tiputuksen jälkeen kala kelpuutti yhden ehdokkaan ja näin oli eka kuha veneen laidalla. Joku +2kg.

Sitten menikin taas aikaa ja sää vaihteli. Tuli rakeita, räntää, myrskyä ja tyyntä.

En nyt muista mihin jaksoon tämä ajoittui, kun sain veneen alle ok kokoisen kaiun. Nyt meni pitkään ennen kuin kaveri kiinnostui jigistä. Lopulta Waken 8″ Pelagear herätti jollain tapaa kalan ruokahalun.

Kala nousi hitaasti ja jäi jigin kohdalle. Ajattelin että se oli siinä, nyt kun liikautan jigiä niin kala sukeltaa. Mutta ei, hetken se tutkaili jigiä ja todella varovainen tärppi. Kuinka ollakkaan, vastarikin jäi kiinni. Ei mennyt kauaa kun todella nätti kuha oli haavissa!

Nopeasti kamera kuvaamaan keskipenkille, punnitus ja mittaus. Kännykällä vielä kuva kalasta veneenpohjalla, jos jostain syystä toinen kamera ei nauhota. Kala haavissa veteen, sitten vielä ylös ja näytin sitä kameralle. Taas kerran piti vaan toivoa, että video onnistuu ja saan siitä leikattua jonkun kuvan.

6.85kg Wake Pelagear 8″

Jumankauta, onneksi lähdin kalaan, vaikka kotipihalla mietin monta kertaa viitsinkö lähteä, koska lähtiessä tuli rakeita.

Säät vaihteli, mutta vene pysyi pinnalla.

Hetken päästä löysin seuraavan kohde kalan. Taas sai ronkkia jos jonkunlaisella kumilla. Tarjosin eri kokoisia ja värisiä jigejä. Mutta lopulta tämäkin kala kiinnostui samasta jigistä kuin edellinen. Todella varovainen nousu ja yhtä olematon tärppi kuin edellisessä. Mutta kala pysyi kiinni!

Voi perkele, mitä täällä tapahtuu? Pian oli seuraava pallomasi haavissa.

Kuva ei tuo kalalle oikeutta. Kamala läski, joka todella paksussa lihassa!

5.8kg Wake Pelagear 8″

Nopeat punnitukset, mitat, vilautus kameralle ja kala takaisin veteen.

Tässäkö se nyt sitten oli, tämän kauden kovin kuha reissu?

Haravoin vielä aluetta ja löysin pari kalaa, toista pääsin hyvin härkkimään pitkän aikaa. Nyt ei enää sama ottikone toiminut, vaan Lunkerin Fin-s herätti tämän kalan kiinnostuksen.

Taas samanlainen varovainen nousu melkeen pintakalvoon asti. Tässä vaiheessa olin varma, että kala hylkää jigin, mutta ei!

Heti tärpistä kalan pää pinnassa ja pään ravistukset, nyt olin varma että tää kala irtoo!

Mutta ei, pienen taistelun jälkeen kala haavissa.

7.05kg Fin-s 

Pikaisen punnituksen jälkeen kala heilautti puntarin 7.05kg lukemiin! Törkeen siisti kala, aivan törkeen siisti päivä! Tuleekohan enää ikinä tällaista?!

Tämän jälkeen päätin lopettaa päivän kesken. Nyt voi hyvin mielin lähteä ajelemaan kotia kohti!

Mä en oo ikinä panostanut kuvaamiseen, vaan siihen, että kalat pääsevät mahdollisimman pian takaisin veteen. Mulla on pikku kamera kuvaamassa keskipenkillä tai lattialla ja sen takia kuvat nyt ovat mitä ovat.

Hyvästä palvelusta on aina mukava jakaa kiitosta!

Viime kausi meni vähän penkin alle, koska mulla oli törkeesti ongelmia kaikuluotaimen kanssa. Sain kuitenkin hyvin ja hienoja kaloja, mutta paljon oli pitkiä reissuja, joille ajelin turhaan, koska kaikuluotain oli paska. Markkinat on täynnä hienoja laitteita ja lisää on tulossa. Monelta eri valmistajalta. Toiset tykkää äitistä ja toiset tyttärestä. Toiset tykkää toisesta ja toiset taas toisesta merkistä.

Mun on pakko antaa palautetta OPM:lle ja varsinkin kaikuluotain guru Mika Silvastille. Toki myös kiitos Lehtisen Anssille. Jos apua tarvitsi niin heti sitä näiltä herroilta sai. Nää takuu/huolto asiat on pieniä, mutta isoja juttuja ainakin mulle. Vaikka mulla ei oo mitkään markkinoiden parhaat vehkeet, niin kyllä nääkin silti maksaa.

Viime kaudella kun kaikuluotain kiukutteli, soittelin Mikalle monta kertaa ja laittelin sähköpostia. Aina ja todella nopeasti sain vastauksen ja apua. Ja se mitä ihmettelen, niin koskaan ei kyseenalaistettu mitään. No, ainakaan suoraan päin naamaa. Olin ihan varma että kohta siellä palaa käpy, mutta ei. Lopulta sitten kaikuluotaimen vaihto ja nyt tämä uus kone toimii hienosti. Nyt on kolme reissua Lowrance Elite TI9 koneen kanssa tehty. Kaikki täysin erilaisissa vesistöissä, eikä vielä ole ongelmia tullut vastaan.

Jossain vaiheessa tulee kyllä eteen toisen luotaimen hommaaminen, tai koko kaluston uusiminen. Koska nälkä kasvaa syödessä. Mutta katsotaan nyt ainakin hetki tällä koneella ja mennään päivä kerrallaan.

Kiitos myös Pure Fishingille ja Jari Nisulalle. Sain toiseen vertsuhyrrään todella nopeasti ja oikeat puuttuvat osat.

Kiitos!

Koittakaa muistaa kalastella niin, että ette ota siitä kalastuksesta ja kalojen saamisesta paniikkia/stressiä. Siinä vaiheessa kun touhu alkaa mennä siihen suuntaan, niin ollaan pahasti metsässä.

Mustia kuhia

Duunin jälkeen tuli aika avata kuha kausi.

Hinku oli kova, koska seuraavat pari viikkoa tulee menemään taas Fight Night Finlandin ammattilaisvapaaotteluillan juttuja hoitaessa.

Duunin jälkeen äkkiä kamat kasaan, vene kyytiin ja kohti peli paikkoja.

Saatiin kamat levitettyä veneeseen ja kaiut viriteltyä, niin samantien veneen alle piirtyi kaari.

Pudotin 8″ jigin kuhalle. Samantien kuha kiinnostui ja nousi varovasti katsomaan jigiä, olin varma että kohta kala sukeltaa ja hylkää jigin, mutta ei!

Siihen se ampu kiinni, nopeasti saatiin kuha haaviin ja vilautin sitä kameralle, kausi on nyt avattu.

3.45kg Wake Pelagear 8″

Ps. Kuvan valoisuutta on nostettu reilusti.

Mutta, mutta…

Kun meikäläisen kuha oli vielä haavissa, huomasi Lars, että taas alkaa Lowrance piirtämään kalaa näyttöön.

Pienen jigirallin jälkeen jo kertaalleen kuhan edessä käynyt jigi kelpasi ja taas oli kala kiinni, nyt vähän parempi.

Jos edellinen oli läski, niin on kyllä tämäkin. Toisin kuin saaja, joka on pelkkää lihasta ja terästä!

5.4kg pallero. Jigiä en muista, mihin kala otti. Tais olla Westin.

Sen jälkeen pitkä päivä hämärtymiseen asti, pari kalaa löydettiin, mutta mitkään jigit eivät kelvanneet, tai sitten kalat lähtivät karkuun jigiä tai venettä.

Olihan taas hienoa nauttia päivästä vesillä.

Hyvää seuraa, paskoja eväitä ja vielä paskempia juttuja. Kiitos Lars!

 

Läskejä haukia

Tulipahan taas tehtyä pitkästä aikaa hauen heittely reissu Larssonin kanssa.

Aamusta iltaan tuli paiskottua todella tarkkaan muutamaa eri kohtaa.

Varmaan 3 tuntia ronkittiin parista ankkuri paikasta paikkaa todella tarkkaan. Kokeiltiin montaa eri uistinta kumeista jerkkeihin, mutta ei mitään. Lopulta Lars käytti veneen vierellä n. 4kg hauen. Ihan hetkeä myöhemmin meikäläisen XL Snäkiä värissä ”Saksa”, rouhasee parempi kala, mutta vain vähän parempi.

Kelailen kalaa lähemmäs ja alan miettimään kokoa, kala käy pinnassa ja sanon Larssille, että saattaa olla kutonen. Veneen vierellä huomaamme että kala on lyhyt. Mietittiin kuitenkin, että otetaan haavilla, voihan se ehkä olla seiska? Lopulta kala pyörähtää haavissa ja totean, että tää on varmaan jopa kasi.

Pikaisesti koukut irti, punnitus, mittaus ja pakolliset muistot yhdessä.

93cm 8.2kg, kamala läski! :)

Heippa!

Sitten tapahtuu jotain käsittämätöntä!

Lars kaivaa repustaan matka terraarion, jossa komeilee pieni rotta.

Kaveri silittelee ja ihailee uutta 3D rotta uistintaan, salaa pidätän naurua kunnes näen sen komean uinnin ja sen, joka mulle tuli shokkina. Eli tämänhän saa sukeltamaan veden alle!

Ei siinä montaa heittoa Larsille tullut kun ensimmäinen kala rouhasee kiinni. Koosta ei ollut varmuutta, paitsi kun kala oli veneen vierellä. Onhan se varma suurhauki, huomataan heti että on jopa pidempi kun mun saama. Siinä vaiheessa kun koukkaan kalan haaviin, todetaan sen olevan isompi kuin edellinen.

Vaikka tämäkin kala oli todella passiivinen isossa mätilastissa, niin vielä olis ollut mahassa tilaa yhdelle rotalle.

Johan on taas läski kaveri, siis tarkoitan nyt kalaa!

100cm ja 9.5kg!

Tämän jälkeen näytillä käy enää pari pientä kalaa. Lopuksi vielä n. 4 tuntia ilman tärppiäkään, joka johtaa päätökseen, että lähdetään kotimatkalle.

Kaikki kamat on kannettu rantaan, paitsi moottori ja akku.

Otan molemmat kerralla kantoon ja muistan kuinka mietin että mitenhän tässä käy? No ei hyvin, jostain kumman syystä horjahdan ja vene kippaa niin että lennän rantaveteen mahalleen koneen ja akun kanssa :`( Nopeesti ylös ja kännykkä pois taskusta! Lasse hakee tällä välin vedestä akun ja moottorin.

Jotenkin ihmeen kaupalla nyt taisi käydä niin, että selvittiin tästä pienellä. Kännykkä oli 2 vuorokautta aivokuolleena. Annoin sille puoli päivää Calixin lämmitin hoitoa ja vuorokauden riisipussi hoitoa. Ja niin vaan kännykkä heräsi eloon! Avasin koneen, eikä sekään ollut ottanut siipeensä. Akkukin otti ainakin kotona virtaa vastaan ja nyt täytyy se vielä päästä testaamaan.

Rapatessa roiskuu! Ja pääasia että meillä oli hieno päivä, vaikka mua hivenen ahdisti kotimatkalla puhelimen kuoleminen. No mutta olihan se jo pari viikkoa vanha!

 

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi