Kovaa tykitystä

Välillä oma tekeminen ei sakkaa, askel osuu lankulle ja se kuuluisa päivän koodikin löytyy!

Näin on käynyt nyt usealla reissulla ystäväni Larssonin kanssa.

Tällä ”jääkaudella” näytillä on käynyt lukematon määrä suurhaukia ja kolme yli kymmenen kilon kalaa.

Jonkin verran on tullut käytyä onkimassa eri järviä, mutta ajatuksena ollut myös seurata, milloin tietyistä järvistä ja tietyiltä alueilta hauet liikahtavat pois.
Vai liikahtavatko ollenkaan?

Aijemmat vuodet kun on tullut todella paljon täkyiltyä erilaisia järviä ja montaa erityylistä paikkaa, niin tällä tyylillä uskon, että saattaa jopa oppiakin jotain, tai sitten ei 🙂

Viimeiselle reissulle oli taas pakko heittää Typhoon Drysuit niskaan, koska edellisellä reissulla tuli uitua. Mutta ei omasta tahdosta!

Jengi on nyt kysellyt tosta puvusta, niin otettiin Paavon kanssa parit selfiet:

Rakastan tätä korkeaa kaulusta, koska olen arka kylmyydelle!

Kauluksen sisällä on neon keltainen huppu, joka näkyy helposti jos ukkoa joudutaan naaraamaan.

Taskuja on riittävästi ja ainakin itse tykkään edessä olevasta ”yhtenäisestä” taskusta, jonka sisällä fleece.

Siellä voi välillä lämmitellä vaikka käsiä ja ne rikkaat joilla on Iphone, voivat pitää sitä vaikka siellä, niin ei akku lopu niin äkkiä kun muuten pakkasella loppuis.

Mansettien päälle tulee hihat, joka on pieni, mutta iso juttu, jos kädet tuppaa jäätymään. Tossa on yllättävän suuri ero siihen, jos ei noita olisi.

Muutenkin puku on kevyt ja miellyttävä päällä. Ja tässä mallissa tosiaan se kuuluisa ”kusivetskari”.

Jaahas, mennääs sitten tähän reissuun!

Aika pistää Gunkin kelat ja Wake Jeti vavat telineisiin.

Olihan mahtava jää, kun lumi oli sulanut ja pakkautunut jääksi. Mukava kävellä!

Onget kun sain viriteltyä, niin meni todella pitkä tovi, ennen kuin ensimmäinen vippa nousi.
Aloin jo epäillä, että nyt ne ovat siirtyneet pois, mutta ei!

Ensimmäinen kala on heti hikimetrinen, jyhkyssä kunnossa!

Tämän jälkeen vippa nousee aina silloin tällöin ja oli aikaa ottaa kuvia mm Typhoonista.

Myös Makita huilaa aina välillä.

Asteen pakkanen tekee leiripaikalla olevaan avantoon pienen jään ja hassun kuvion.

Vaikka päivä on pitkä, niin aika kuluu yleensä kalassa liian nopeasti.
Laittelen kotiin viestiä, että lähden täältä jos saan suurhauen.

Ilta alkaa painamaan ja vippa nousee.
Juoksen paikalle ja huomaan, että vienti on jollain tavalla outo.
Kelaan todella paljon siima takaisin kelalle, eli kala on mennyt vauhdilla, mutta palannut luukun lähelle.

Vihdoinkin tyhjät kelattu pois ja on vastarin aika!
No nyt on sitten painoa!

Mukaan raahattu ahkio äkkiä täyteen vettä.
Kala käy luukuun alla ja huomaan heti, että tän jälkeen lähdetään kotiin!

Vihdoinkin ahkio on täynnä ja aika alkaa kaivamaan kalaa avannosta.
Lipockista kurkkaan kalan suuhun, että irrotan koukun jo heti luukulla, mutta mitä? Koukku todella syvällä!

Kerran on jäänyt kala tämän takia käsiin ja epäilen, että nyt käy myös niin.

Kala on kuitenkin sen verran iso, ettei tätä viitseisi kotiin raahata.
Kaivan kidanavaajan kassista, jotta pääsen kunnolla katsomaan.
Luojan kiitos se on ollut aina mukana, vaikka ennen en sitä olekaan tarvinnut.

Koukku todella syvällä, mutta se näkyy kun perukkeesta varovasti vetää.
Saan pihdeillä kiinni ja totean, että jos se ei tosta käänny ja lähde, niin se on sitten siinä 🙁

Kuin ihmeenkaupalla saan yhdestä haarasta kiinni ja kun käännän, niin koukku irtoaa.
Mahtavuutta!

Kala lilluttelee kylvyssä ja kaivan kameran, vaa`an ja mitan.

BOOM!

Nyt on nätti, ei kun JÄTTI!

113cm/10.85kg

Se olis mulle sitten kolmas yli 10kg hauki näiltä jäiltä!

Siinä vielä työkalut ahkion vieressä:

Kala heti takaisin ja viestiä ystäville!

On aika alkaa keräämään kamoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *