Jigailua

3.00 oli taas startti kalareissulle.

Tällä kertaa taas vähän reilumpi, n.600km ”polkaisu” Antin kanssa, tavoite kaloina kuha sekä hauki ja tyyleinä normijigailu, sekä vertikaalijigaus.

Nyt lähdettiin reissuun riskillä, eli kamat meikäläisen uskolliseen sotaratsuun, traileri perään ja menoksi!

Reissu ei oo mitään ilman Hesburgeria, joten tällä kertaa haimme aamupala hampurilaiset jo hyvissä ajoin, joten säästytään takas tulomatkalla pakolliselta Hese pysähdykseltä.

Lopulta päästiinkin sitten vesille.

Ensimmäinen paikka tsekattiin vertigaalijigaamalla ja se antoikin heti muutamia kaloja.

n. 3kg kuha Wake pelagear 8″ värissä Spawning char

Tästä spotista paras kala meikäläiselle, 4.48kg pelkkää lihasta.  Kuva ei tuo kalan kokoa hyvin esille. Näyttää ihan kuikelolta, vaikka oli hyvässä lihassa, toisin kuin onnellinen kalamies, joka on nykyään pelkkää läskiä :´(

Wake Pelagear 8″ värinä Spawning char

Menihän siinä sitten yksi mailakin poikki suoraan vastarista :`( Epäilen että oli saanut joskus jostain siipeensä, joten en edes lähde tätä lähettelemään/selittelemään takuuseen. Nyt on sitten uuden kepin hommaaminen edessä. Muutenkin oli tarkoitus ostaa uusi keppi, mutta nyt sitten viimeistään.

Oli aika vaihtaa paikkaa ja lähteä jigaamaan.

Paikka antoi muutaman kuhan ja pari haukea.

Tässä kaverukset tuplatärpistä.

En muuten enää yhtään ihmettele, miksi Gunki Grubby Shad on niin paljon käytetty ja paljon kaloja ulkomaillakin antava jigi. Nyt ekaa kertaa testissä ja onhan toi jigin uinti jotain aivan käsittämättömän kaunista!

Päivä oli jo niin pitkällä, että päätettiin etsiä vielä hetki kaikuluotaimella kaaria ja sen jälkeen vaihdetaan järveä.

Antti poimi matkalla hauen näytille.

Westin Twinteez 8″ värissä Striped Lakers

Näissä hommissa hauet aiheuttavat välillä pelottavia sydämen tykytyksiä!

Lopulta löydettiin todella hyvän kokoinen kala ja pääsin pudottamaan jigin. Kala kiinnostui heti kumista. Aurinko osui pahasti kaikuluotaimen näyttöön, joten Antti toimi loppuajan silminä. Katsoin vavan kärkeä Antin sanoessa: Se nousee kokoajan. Kelasin pikkusen ylös päin ja sitten todella varovainen tärppi, johon sain vedettyä hyvin vastarin, mutta jigi ei vaan ollut kalan suussa 🙁 Tämä kyllä vähän harmitti. Paha sanoa kaverin todellista kokoa, mutta nätti kala olisi ollut tarjolla. Matkalla saimme vielä jonkun kolmosen kuhan.

Nyt rampille, kamat autoon ja huoltoaseman kautta seuraavaan mestaan.

Kahden pienen lapsen isänä tiedän, että höpönassuilla on tapana nukahtaa autoon, niin kävi nytkin.

Olis ollut kiva keksiä jotain jäyniä, mutta annoin Antin nukkua, jotta äijä on fressinä ja hoksottimet pelaa seuraavassa kohteessa.

Tässä järvessä olikin hieman ajelua eri paikkojen välillä. Kalat tuntuivat olevan hukassa. Välillä näkyi pikkukalaparvien seassa/reunoilla vähän isompia kaloja.

Lopulta Antti sai kovan tärpin pikkukalaparvesta.

Ilmassa raikasi niin kauan odotettu huuto: NYT ON ISO KUHA!

Antin eleistä ja äänistä pystyin päätellä, että nyt on tosi kyseessä. Taas alkoi haavimiehenkin henki salpautua, eikä se, että pidättää pari minuuttia hengitystä, helpottanut yhtään tilannetta. Päivä päivältä olen enemmän sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa jännittää kyllä enemmän haavimiestä. Kala pumppasi välillä syvyyksiin, mutta lopulta kala alkoi tulla pintaa kohti. Nyt pelotti, koska tuuli painoi venettä ja kala alkoi nousta pintaan kauempana. Mieleen tuli heti ajatus viime kevään reissusta, jossa karkuutin pintaan todella ison kuhan. Antti muistutti aika ajoin Hiilipsin sauvasekotinta, eikä ihme, vähemmästäkin tällaisessa tilanteessa äijä vähän tärisee jännityksestä. Lopulta kala tuli pintaa, jota seurasi syvä ja hiljainen huokaus: Hauki.

Kateltiin haukea veneen vierellä ja arvuuteltiin kokoa? Nooh.. Otetaan se nyt haaviin ja punnitaan + mitataan. Komea kala tämäkin!

Siinä ne nyt ovat, kaksi komiaa! Hauki sekä Antti!

Toinen oli hyvä lihainen ja toinen vaan läski, sinä voit miettiä, kumpi on kumpi 😀

98cm ja 6.8kg Snack Baits vertsu

Vielä oli iltaa jäljellä, joten yksi paikka ehditään kopaisemaan.

Sitten tapahtuikin jotain sellaista, että oma edellisen paikan karkuutus ei tuntunut enää miltään. Nimittäin huomasin Antilta karanneen jotain, jota ei ainakaan ikinä tule saamaan takaisin…

Antin hiusraja oli karannut!!

Mutta niinhän ne viisaat sanovat, että järki ja tukka eivät kasva samassa päässä. Ja mitä tulee kalastukseen, niin tässä pääkopassa on niin paljon tietotaitoa, ettei siellä enää ole tilaa edes hiuksille 😀

(Ps. Julkaisuun kysyin luvan Antilta.)

Hetken päästä tämäkin hieno reissu tuli taas päätökseen ja aika ajella rantaan. Varustesulkeisten jälkeen hypättiin autoon ja jossain vaiheessa Antti ottikin taas pikku päikkärit.

Olihan reipas päivä, kotona n. 23.00, joten pirteänä ja elinvoimaisena taas maanantaina töihin.

Hieno päivä, kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *