Vielä ehdittiin Mikon kanssa heittämään yksi täkyreissu ennen meikäläisen parin viikon kalastus taukoa, joka menee meidän FNF13 Karkkila Fight Night 19.11.2016 ammattilaisvapaaotteluillan järjestelyissä.
Yksi tämän lajin suola on se, että välillä tulee onnistumisia ja välillä taas ei.
Kaverin kanssa kun on reissussa, oli sitten kyseessä täkyily tai avovesi kalastus, niin usein reissut menee niin, että toisella onnistuu päivän aikana kaikki. Tärpit pysyvät kiinni ja parempia kaloja käy näyttäytymässä, kun taas toisella ei onnistu mikään. Vain varovaisia tärppejä, joihin ei edes ehdi vetää vastaria ja jos joku kala pysyy kiinni, niin se on todennäköisesti ihan kurkku.
Siirrytäämpäs kyseiseen aamuun!
Heräsimme taas aamulla ennen kukkoa. Kamat kasaan, autoon ja kohti kohde järveä. Tämäkin reissu täytyi heittää kahden pysähdyksen taktiikalla, ensin kahvi ja pulla överit, jonka jälkeen hetken odottelua että pakki menee sekaisin, jolloin päästiinkin seuraavalle huoltikselle tyhjentäytymään, jottei ole elopainoa liikaa kun metsässä ja lumessa rämmitään.
Mutta, mutta… Hetken ajeltuamme joku sekopää ajoi ihan hanurissa kiinni. Ei me siitä sen enempää välitetty, Mikko ajoi ja mä selasin kännykällä muiden kalasaaliita ja näytin niitä Mikolle. No joo… Eipäs mennyt kauaakaan kun takana kimaltelivat ja vilkkuivat aina yhtä mukavat siniset valot, kirsikkana kakun päällä vielä se kirottu punainen valo. SAKOT! Se oli se reaktio, jonka tämä tilane ensimmäisenä laukaisi.
Auto seis ja ikkunaa auki. Mikon ensimmäinen kommentti kun konstaapeli osoittaa Mikkoa ”Mäklaitilla” suoraan öögaan: Ajoinko paljon yli nopeutta, tuliko sakot?!? Meikäläinen puree hammasta kun meinasin revetä tähän lauseeseen, mutta toihan nyt on täysin normaali reaktio tollasessa tilanteessa. Samassa meikäläisen hantin puolen ovi lentää auki. Tää kaveri oli varmaan kattonut just edellisenä iltana koko Cops sarjan tuotantokauden. Samantien varmaan 14000 lumenia naamaan ja ennen kuin ehdin kaveria ees morjestaa, niin törkee kuulustelu: Milläs asialla te täällä olette, mistäs olette tulossa jne… Tässä oli selvästi hyvä kyttä, paha kyttä asetelma. Kun tämä oman elämänsä Steven Seagal alkoi ottamaan happea, niin tämä mukava poliisi päätti onneksi avata suunsa: Joo, näitä soittoja tulee aina aika ajoin ja meidän on valitettavasti tultava tarkistamaan, kun tähän aikaan yöstä auto heittelehtii puolelta toiselle 🙂 Seuraava repeäminen oli todella lähellä, mutta yritin leikkiä kuollutta, jottei tämä paha kyttä vedä mua uramawalla samantien niskaan. Eli se tyyppi joka ajo hanuriin kiinni, soitti kytille, koska kun kateltiin kala kuvia niin välillä auto saattoi hieman mutkitella. Eli pilli suuhun, nollat tauluun ja matka jatkui. Tässä vaiheessa tää Seagal oli varmaan heittänyt savupommin, koska oli kadonnut johonkin mun ovenkarmista roikkumasta.
Vihdoinkin jäällä!
Saatiin kamat viriteltyä ja pitkään täysin hiljasta. Mikolla meinas usko loppua ja paikan vaihto pyöri kaverin mielessä. Kyllä siinä alettiin jo molemmat miettimään, että kauan tässä kökitään, että lähdetään vielä paikkaa vaihtamaan. Vihdoinkin ensimmäinen vienti tulee, Mikko pääsee vetämään vastarin ja pikku kurkku käy näyttäytymässä. Oliko tää hyvä juttu vai ei? Mikkoa tais alkaa ahdistaa vielä enemmän, tämä pieni puikkari. Taas pitkään hiljaista ja katseltiin kelloa…
Päivän aikaan saimme vain muutaman hyvän syöntipiikin. Meikäläisellä onnistui tällä kertaa kaikki, kun taas Mikolla ei. Edellisellä reissulla muistan kun mulla kävi huono tuuri, mikään ei meinannut onnistua ja Mikko pääsi kuittailemaan. Nyt tosin näin Mikon naamasta ahdistuksen, joten en edes viitsinyt kauheasti kuittailla. Se fiilis on kamala, kun viennit jäävät hylyiksi, tai sitten kun pääset vetämään vastarin, niin kala ei vaan pysy kiinni. Ja kun tätä jatkuu vielä melkeen koko päivä niin tunteet alkaa olla pinnassa. Siihen vielä lisäksi se, että Mikolta putoo täky avantoon ja kaveri työntää käden olkapäätä myöden veteen ja kastaa koko vaatekerroksen siitä kädestä, on vielä piste I:n päälle. Olin käyttänyt jäällä päivän aikana n. vitosen ja kutosen kalat, joita ei edes nostettu luukusta ylös. Sen lisäksi tämä jäätävä lapiopyrstö!
Todella tanakka, mutta lyhyt kala, jota epäilin jään läpi jopa ysin kalaksi.
Mahtavan näköinen suurhauki, joka oli vaan harmittavasti turhan lyhyt.
Siinä 7.3kg kaveri lähtee takaisin kasvamaan.
Sen lisäksi kävi näytillä vielä toinenkin 7kg suurhauki.
Aavistuksen hoikempi, mutta vähän pidempi kaveri.
Kalat nostetaan aina nätisti suoraan avannosta vedellä täytettyyn ahkioon, jossa otetaan koukku kalasta irti. Näistä tämän reissun kaloista pystyi ottamaan vielä nopean ahkiosta nosto pönökuvan, koska sää oli sellainen, ettei edes avannot jäätyneet, eikä tuullut yhtään.
Me ei hirveemmin panosteta kuvaukseen. Jos kuvattavan kokoinen kala tulee, niin otetaan se vaan sen verran näytille, että kamerakännykällä napataan pari kuvaa ja sitten vaan toivotaan että joku onnistui.
Tässä vaiheessa Mikon naamasta näkyi sen fiilis. Pari pienempää kalaa Mikko pääsi irrottamaan, mutta vastoinkäymiset alkoivat syömään miestä.
Tässä se nyt on, kun yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Otin vain yhden kuvan Mikosta ja kuinka tämäkin kuva onnistui taltioimaan fiiliksen täydellisesti.
Ilta alkoi lähenemään ja Mikolle tuli vienti. Samantien huuto ja kiljuminen avannolla oli kamala! Luulin että Mikko huijaa. Toinen huutaa ahkiota ja 120 senttiä yhtä aikaa. Mä vaan nauran, koska näin että peruke näkyy jään päällä ja aavistelin että siellä on taas pikkupuikkari ja kaveri puijaa. Nooh… Lähdin kuitenkin kävelemään Mikkoa kohti. Siima kokoajan suorana ja peruke näkyy pinnalla, ei voi olla iso, koska kala ei mene mihkään. Sitten kun nään pään avannossa on meikäläisenkin sekoominen todella lähellä. Lähden juoksemaan kohti ahkiota, jotta saadaan se vettä täyteen ja kala suoraan siihen. Matkalla huudan vielä että olisko 12kg? Niin kamala pää oli, Mikko huutaa perään että tää on vähän laiha. Taisin olla niin innoissani ja onnellinen, että heitin jonkun kärrynpyöränkin matkalla. No ainakin housut olivat ihan revenneet reissun jälkeen.
Saadaan kala ahkioon ja samassa kaveri kutistuu silmissä. Kala näyttää vähän huonovointisemmalta kuin aijemmat, toinen silmä näyttää herasilmältä, eli se on sokea. Vatsa näyttää tyhjältä. Pakko kala on mitata. Iso pää loi kalasta järjettömän hauen illuusion, mittaa oli kuitenkin 109cm, mutta kamala hämmästys oli, että vaaka pysähtyi vain 7.7kg lukemiin, pakko ottaa vielä toisellakin vaa´alla. Mutta sen se kala oli. Nyt voin sanoa että olin todella onnellinen, varsinkin kun tää kala tuli Mikolle. Multa tuntuu puuttuvan kala kateus, mutta jos ajattelisin asian toisin päin, niin tiedän että kyllä muakin olis tossa tilanteessa harmittanut, kun kaikki paremmat kalat tulee kaverille. Mahtava reissu sai täydellisen lopun!
Kiitos!
