Olihan taas perhosia vatsassa, koska yhteinen kalareissu pitkästä aikaa suurhauki Salon kanssa oli lyöty kalenteriin…
No mutta, eihän nää mee ikinä niin kun suunnitellaan. Ensin oli edellisenä päivänä vähän dramatiikka kotona liukkaiden säiden johdosta, tässä vaiheessa todella pientä oli se, että vedin niin huolella nurin, että nilkan nivelsiteet olivat romuna. Ehkä kuitenkin nuoruudessa tulleet useat nivelsiteiden räjähtämiset ja jalkapöydän murtumat olivat opettaneet miehen siihen, että kyllähän näillä vammoilla pystyy kävelemään.
Joten pääsimme kuitenkin lähtemään. Ihme kyllä, nyt vältyimme myös kaikilta ihmeellisiltä alku sekoiluilta, eikä mitään kamoja edes unohtunut matkasta.
Meillä etelässä alkaa kohta avovesi kalastus, josta Salot kävivätkin jo edellisenä päivänä antamassa myrskyvaroituksen, kun Antti kirjautti päiväkirjaansa ensimmäisen avovesi +10kg hauen. Mahtava kala tähän aikaan vuodesta, kun avovesi paikkoja on vielä todella vähän.
Nyt meille osui Mikon kanssa aivan mahtava keli, aurinko paistoi niin että takin ja pipon sai heittää ajoittain sivuun. Kalallisesti päivä oli kuitenkin ylättävän haastava.
Jossain vaiheessa huomasimme Mikon puhelimenkin hukkuneen, mutta lopulta se löytyi ja hyvinhän se näyikin lumi hangessa.
Jossain vaiheessa oli niin tylsää, että piti laittaa tyttärelle oikeen kuvamateriaalia järveltä 🙂
Pienen aamusyönnin, siis todella pienen, jälkeen tuli kuitenkin vähän parempi kala piristämään muutenkin hienoa päivää.
Tämä kala täytti kritteerimme mukaiset missin mitat ja kirjautti rimaa hipoen vielä kalenteriin suurhauen luvut. Haastavan päivän pelastajat!
Mahtava ilma ja päivä taas kerran onkimisen parissa!