Ennen kuin edellinen reissu ehti päättyä, mielessä pyöri tietenkin jo ajatus seuraavasta kala reissusta. Lapsetkin ovat mummilla ja eläimet ovat poissa kotoa, joten miksi en lähtisi?
Eli himaan, kamat valmiiksi aamua varten, vene kyytiin, kahvin keitin valmiiksi ja suihkun kautta sänkyyn.
Ja niin kuin aina, kello kun pärähti soimaan niin fiilis oli hivenen ärsyyntynyt! Miksi kello soi, mikä päivä mitä tapahtuu… Ai niin, vapaapäivä ja kalaan pitäis lähteä, mutta yksin. Joten tilaisuus tekee varkaan ja päätän torkutella muutaman kerran.
Kartta auki ja päivän säätiedotus (säähuijaus) koneella auki. Kohde vaihtui vielä viime metreillä vaihtuneiden sääilmiöiden vuoksi. Pannullinen kahvia alle ja toinen pannullinen termariin. Ei ole ihme miksi Nexium lääkitys (närästykseen) piti tuplata loman ajaksi!
Lähdin ajelemaan kohti määränpäätä. Onneksi auton ollessa huollossa, olivat rikkoneet ilmastointi laitteen panelin, joten luvassa eroottinen ja kostea kasvihuone tunnelma koko automatkan. Ensin yritin hieroa tuulilasia kaikenlaisilla vaatekappaleilla, joita autosta löytyi. Lopulta päätin tykittää loppu matkan ikkunat auki. (Nyt on kurkku kipeä) Kun järjetön veneen ja kamojen raahaaminen oli taas tehty, ei muuta kun vesille. Koko päivä luvassa aurinkoa ja 2ms tuulta. Joten niin kun arvata saattaa, vettä alkoi heti tippumaan. Ursuit päälle ja homma jatkuu. No niin, tää tästä vielä puuttui, kauempana jyrisi. En tiedä laukaisiko lähestyvä ukkonen muutakin kuin meikäläisessä pienen adrenaaliinin kohoamisen, koska kolme seuraavaa kaikua löi heti kiinni. Ensimmäinen oli n. 3kg haagertti. Taas mietin että tätäkö tää nyt taas on, miksi kuhat eivät syö?
Seuraava pienempi kaiku löytyi melkein heti. Tiputin jigin kaverin nenän eteen ja sinnehän se löi. Pienestä jännityksestä johtuen taisi refleksitkin olla viritetty tappiinsa, koska vastari toimi kuin aromipesä ruoan teko hommissa. Sain kalan veneeseen ja päätin testata kännykän automaatti kameraa. Onneksi uusi ystävänikin päätti hymyillä (lue. irvistää) kameraan, joten ”hymyilimme” sitten molemmat.
Ensinäkemältä ajattelin, että onpas pieni, tää on varmaan sitä ”klikkeri” kalaa, jota jengi vetää ihan simona. Mutta sitten kun jälkeenpäin mietin, tää tais tosiaan olla meikäläisen pienin ylös noussut vertsu kuha. Veikkaan että lähelle 1.5kg. Koska myöhemmin katsoin mitalla, kuinka pitkä on sellainen 45cm kuha. Ja onhan se nyt tautisen pieni!
Hetkeä myöhemmin löysin paremman kalan, kala piirtyi todella lähelle pintaa. Paniikissa jouduin nostaa vavalla jigiä ylöspäin, koska samalla piti kikkailla moottorin kanssa. Vapa oli melkein pystyssä kun kaveri runttasi kumiin. Vastarista jäi olematon ja siima löystyi. Toisella kädellä otin löysästä siimasta äkkiä kiinni ja vedin hätävarjelu vastarin siimasta, ensimmäinen kerta kun tulee tällainen sekoilu. Kala pysyi kun pysyikin kiinni ja sain sen haavittua.
Mieletön fiilis taas kerran, vaikka kala ei ollut jättiläinen, mutta paljon kookkaampi kuitenkin kuin edellinen. Ajattelin että no nyt! Käsiala on löytynyt ja kuha on alkanut syömään. Harmikseni huomasin, että kaverin toinen silmä on sokea. Eli ottikohan se ton kumin sittenkin vahingossa? Se ei ehtinyt huomaamaan että taas se Haanpää siellä härnää meitä kumeineen.
Tulee muuten hassuja kuvia välillä, kun ottaa automaatilla keskipenkiltä selfie virityksiä 😀
Tiikeri lähtemässä takaisin kotiinsa! Harmi että kaveri piti selkäevää alhaalla, mutta ehkä se on kuhilla sama kuin miekkavalailla, kun kaikki ei ole hyvin, selkä evä ”lerpattaa”. Yleensä aina kuhalla on selkäevä pystyssä, mutta koska tämä kaveri oli puoliksi sokea, annetaan tämä hänelle anteeksi.
Otsikko, älä tiputa kiiskeen!
Sanonta on tullut meidän kaveri porukassa, jossa on aina joku innokas, joka haluaa tiputtaa heti jigiä kaikennäköisiin pieniin kaariin, joita kutsumme kiiskeiksi. Välillä niistä käytetään tetysti muitakin nimiä ja lauseita: ”Älä tiputa kiiskeen!”, ”Meinaatko että toi särki ottaa tohon isoon jigiin?”, ”Juu tiputa vaan, toihan saattaa olla jo 200g ahven” jne… Vi**uilu on vahvasti mukana vesillä meikäläisen kaveri porukassa, ainakin silloin kun minä olen mukana 😀