Huikea kausi saa vielä todella näyttävän lopun!
Aukes paikka vielä vuoden loppuun yhdelle kalareissulle, jonka jälkeen suojellaan kotona elukoita, samalla kun jengi ampuu rahansa taivaan tuuliin.
Illalla ja aamulla taas normi meininki.
Mihin sitä menis, jaksaisko sittenkään lähtee, kumpa tonne olis vaan luvat, pitäskö nukkuu jne…
Mutta kun sää näytti vuoden alkuun lunta ja pakkasta, niin pitäähän se vielä jäällä käydä.
Aikaisin ylös ja hyvissä ajoin jäälle.
Pitkä tarpominen metsän ja lumen peittämän jään yli kohti pelipaikkoja.
Lopulta onget vedossa!
Tänään ei tullutkaan aamusyöntiä, vaan kahvit ja leivät vedettiin kaikessa rauhassa.
Lopulta yksi onki alkaa merkkaamaan, olisko se kuuluisa koodi nyt auennut?!?
Nimittäin yhteen samaan onkeen 5 vientiä putkeen, joista 2 pientä haukea näytille.
Viereiseen onkeen ei kokopäivänä mitään.
Ruokatermari auki ja lusikka käteen, JES!
Tämä toimii aina, samantien vippa nousee.
Juoksen kuin pieni norsunpoikanen jäällä kohti onkea ja tarkistan sen ennen vastaria, hylky!
Ai että, palaan jäähtyneen ruokatermarin pariin.
Yksi onki on hieman erillään muista, välillä käy sitä jopa sääliksi.
Edes hauet eivät ole kiinnostuneet siitä.
Lopulta on sen yksinäisen ongen vuoro.
Koska tää touhu on juoksemista ja istumista, niin ei vaan pysty pukeutumaan järkevästi.
Nytkin hiki valuu pienellä porsaalla kun otan spurtin vesiahkio ja vapautusmatto kainalossa kohti onkea.
Vauhti on niin päätä huimaavaa, ettei kukaan voi edes huomata mua jäällä!
Gunkin kelassa rullaa siima ja vedän vastarin suoraan paikalle päästyäni.
Mitä? Painoa on, mutta mitään ei tapahdu?!? Olisko se nyt sitten kerännyt pohjasta jonkun jätesäkissä olevan Kyllikki Saaren mukaansa, vai onko siima takertunut naapurin Jorman uponneeseen jollaan?
Kelaan varovasti tunnistamatonta ”painoa” kohti luukkua.
WHAAAAT?!?!? Törkee kala!!
Hullun iso pää ja niska pistää jopa epäilemään, että tämä voi viedä nyt kakkospaikan meikäläisen hauki rekkarissa!
On tää vaan jännä fiilis, siinä se nyt menee. Yksi kolmihaara suupielessä ja meidän välissä vain olematon jää.
Lopulta koukkaan kalan liplockilla, avannossa koukku irti ja kala vedellä täytettyyn ahkioon köllimään. Laitan maton vielä päälle, jotta kala saa olla hetken rauhassa.
Taas on housut ja kaikki paikat ihan märkänä! En ole varma johtuiko se siitä, että könysin polvillaan märässä ja kala roiskutti vielä vedet päälle, vai lirahtikohan mulla pienet onnen pissat housuun, niin kuin koiranpennuilla. Veikkaan että oli edellä mainittujen asioiden summa!
No ei tää kyllä kokonsa puolesta kärkikastiin mene, mutta uskon vahvasti, että kymppi saattaa nyt paukkua. Nimittäin kala on sairaan tuhdissa kunnossa ja massa jatkuu aina pyrstöntyveen saakka.
Ja kyllä! Onhan se kerhokala!!
115cm 10.1kg
Loppu päivä menee taas kerran jonkinlaisissa tiloissa.
Tulee vielä muutama vienti ja lopulta TAAS tämä yksi kiusaa tehnyt vippa nousee!
Juoksen paikalle ”kurkun” kiilto silmissä. Jätän jopa ahkion puoleen väliin ja menen reijälle pelkkä vapautusmatto kainalossa.
Kala saa hepulin kun 100 kiloa rysähtää ongen viereen. Suoraan taas vastari ja sit mennään!
Tuntuu että ois jopa hyvä kala!
Kelaan kalan luukulle, nooh… Varmaan joku metrinen, ehkä 5-6kg.
Koska matto on merkänä vieressä, otan huvikseen mitan. 106-107cm 🙂
Pikkusen sitten toi edellinen mörkö aiheutti koko sokeutta. No mutta, tämän kaverin päästän suoraan heti avantoon syömään muikkuja, särkiä, lahnoja, tai mitä sitten ikinä haluaakaan uudenvuoden kunniaksi popsia!
Kiitos kaikille ystäville, lukijoille ja yhteistyökumppaneille, jotka ovat olleet tässäkin vuodessa mukana!
Kunhan kerkiän, niin kirjoittelen pientä yhteenvetoa vuodesta!
KIITOS!!
Nyt nakkia ja perunasalaattia naamariin!