Edellinen päivä oli kropalle niin rankka, että myöhään illalla vielä mietin, lähteäkö kalaan vai ei?
Eikä se ainakaan helpottanut päätöksen tekoa, että tällä hetkellä tuntuu hauilla olevan suut kiinni.
Tosin se kyllä helpottaa yksin jäällä oloa, kun tietää ettei tarvitsisi juosta.
No pakkohan se on lähteä, kun tietää että taas tulee pitkä tauko.
Eli kamat taas kasaan ja aamulla tien päälle.
Hyvissä ajoin olin jo mestoilla ja sain onget viritettyä.
Niin kuin vähän aavistelinkin, tuntuu olevan kova syönti päällä, koska ensimmäiseen kolmeen tuntii tuli 2 vientiä 😀
Toisesta näytillä käy n. 4kg hauki ja toinen kala oli vaan täräyttänyt täkyä, eikä edes ajatellutkaan syövänsä sitä.
Siinä se täky ”lepäili” suoraan avannon alla.
Sen jälkeen olikin aika syödä eväitä, seuraavan noin kolme tuntia.
Yritin kaikin tavon keksiä tekemistä, mutta kävelykään jäällä ei kiinnostanut, koska paikka paikoin lunta melkeen polveen asti.
Välillä vielä jalka meni toisesta jää kerroksesta läpi ja sen alla oli n. 10cm vettä. Rankkaa!
Tämän jälkeen tuli vienti, joka tosin jäi hylyksi. Sama homma, kalalla ei ajatustakaan lähteä kuskaamaan täkyä, vaan siihen se oli heti jäänyt.
Virittelin ongen paikalleen, niin tuli seuraava vienti.
Pihdit taskussa ja matto sylissä ryntäsin taas vavalle. Tempasin suoraan vastarin ja siihen jäi, nyt mennään paremmalla painolla! Jes!
Muutaman kerran kala käy avannon alla ja arvailen kokoa. Saan kalan liplockiin ja kastellun vapautusmaton sisään, siitä siirto vesiahkioon.
Olisko tää nyt jo?!? Kyllä mä uskon niin, maaginen kerho kala!
112cm 9.3kg
Pituutta löytyi tarpeeksi, mutta painoa jostain syystä ei.
Olihan hieno fiilis haastavan päivän jälkeen!
Oli aika sanoa heipat ja päästää kala takaisin veteen!
Todella hieno pantterikuvioinen evä vaan vilkutti kalan lähtiessä.
Mulla oli myös yhdessä ongessa todella iso lahna, vielä ennen kotiin lähtöä tämä vippa nousi pystyyn, nyt jännitti!
Tää on vähän sellanen onki, että ei edes tiedä uskaltaako siihen vetää vastaria!
Mutta, mutta, normi kuvio. Täyssä vaan reikä kyljessä ja siihen se oli pohjaan pudonnut.
Kalaa oli paikalla, mutta eivät olleet syönnillään.
Onneksi yksikin vipan nousu voi pelastaa päivän!