Salon veljekset ovat raahanneet mua mukanaan ympäri vesistöjä, olen päässyt kokemaan toinen toistaan hienompia mestoja, niitä kuuluisia ”heidän paikkojaan”.
Nyt oli meikäläisen vuoro valita paikka, ilmeisesti jotakin luottoa löytyy, kun pojat totesivat kartan perusteella bongatun järven mielenkiintoiseksi ja testaamisen arvoiseksi.
La-Su oli tarkoitus täkyillä tätä järveä, Mikko (joka veljeksistä oli nyt matkassa), oli katsonut vara suunnitelman lähistöltä, jos ensimmäinen päivä osoittautuu liian hankalaksi.
Matkaa peli paikoille oli muutama sata kilometriä. Yleensä nukutaan autossa tai teltassa, mutta nyt oli pakko tsekata lähialueen hotelli valmiiksi. Emme tienneet ennakkoon pääsemmekö edes lähelle rantaa, vai tuleeko kävelyä kilometrejä.
Jäälle päästyämme Mikko testasi järven syvyyttä ja ensimmäinen kala iski heti tasuriin 🙂
Narrasimme avannosta muutamat ahvenet ja jatkoimme matkaa.
Ensimmäisessä paikassa vietettyämme mielestämme tarpeeksi aikaa, saamatta mitään havaintoa kohde kalasta, päätimme vaihtaa paikkaa. Menimme täysin toiseen päähän järveä, vaikka niinhän sitä sanotaan, että ei kannata mennä merta edemmäs kalaan.
Sieltä alkoikin sitten kohde kalaa löytymään, muutamat 1-3kg kalat kävivät meitä morjestamassa.
Mielessä pyöri tosin fiilis siitä, että onko täällä ollenkaan isompaa kalaa? Sitten Mikon vastari kertoi jotain aivan muuta, nyt on sitten kunnon kala kiinni! Pelkästään ilme kertoi että poika taitaa olla tosissaan!
Voitte vaan kuvitella kun tällainen100kg lähtee juoksemaan kohti ahkiota joka täytyy äkkiä täyttää vedellä. Jos joku olisi nähnyt, niin tapahtuma olisi näyttänyt varmasti hidastetulta elokuvalta. Luulen että jäin pikkasen Usain Boltin vauhdista, mutta silti vauhtia oli niinkin paljon, että tämä ruho lensi mahalleen jäähän ja näkymä jäällä oli tämä:
Tästä seurauksena se, että ranne verillä, polvi turvoksiin ja täynnä nestettä. Mutta miksi mulla on myös pohje mustana, siitä ei ole mitään aavistusta?!
Noo… Kaikki muut ympärillä unohtuivat, eikä kipuja tässä vaiheessa tuntunut. Saimme kalan ahkioon uiskentelemaan, nopea punnitus, mittaus ja parit kuvat.
Läskein näkemäni järvi hauki oli löytynyt! 92cm ja 8.3kg
(Toivottavasti kuva ei vääristä, koska mun koneella kuva on venytyt, eikä lihavuutta huomaa)
Nyt oli helppo tehdä päätös ja jatkaa huomista kalastusta tässä samaisessa paikassa.
Sunnuntai aamu alkoi todella hiljaisesti, varmaan muutama tunti eikä mitään havaintoa kaloista. Päivän aikana tuli muutama syöntipiikki, joka tarkoitti paria kalaa ihan perätysten.
Sitten taas melkeen 2 tuntia tyhjää ja koko päivän täysin rauhassa ollutta täkyä vietiin. Mikko pääsi taas vetämään vastarin ja varmaan 100km säteellä ihmiset kuulivat huudon: VI**U NYT ON SITTEN ISO!! Meikäläinen pääsi taas juoksemaan ja polttamaan omaa rasvakerrosta.
Muutaman kerran kala kävi avannon alla ja huomattiin että nyt on samanlainen ”syöttöporsas” siiman päässä, mutta nyt näyttää vielä isommalta. Väsytyksen ja hallitun liplockin jälkeen ”mamma” kellutteli taas ahkiossa. Taas pysähtyi maailma ympärillä! Nyt sitä tosin jatkui siihen saakka kun päästiin kotiin. Uusi suurhauki järvi oli taas löytynyt!
104cm ja 10,2kg
Taas nopeat toimen piteet ja kala takaisin tankkaamaan!
Kyllä meillä Suomessa on vaan huikeita kalapaikkoja!