Lauantaina oli taas tiedossa reissu kohti uutta ja tuntematonta.
Sen verran oli tietoa, että paikassa on isoa haukea ja kuhaa. Tällaista paikkaa kutsutaan myös nimellä järvi, yksi hieno järvi näiden vähän alle 60000 Suomen järven joukossa.
Kuhako arka kala?
Miehet jäällä, onget pyynnissä, muutama tunti vierähtänyt eikä vientiäkään.
Olin valmis käyttämään viimeisen taktiikan, kahvi kuppi käteen, kertakäyttö grilli tulille, facebook kännykästä auki, housut kinttuun ja kyykky paskalle. En ehtinyt, puhelimen pirinä keskeytti mun aikeet.
Samassa yksi vapa heilahti, huomasin heti että siima on kelassa jumissa. Ryntäsin paikalle ja ajattelin että se siitä, kala ehti viedä syöttiä n. 30cm kunnes siima oli jäänyt jumiin. Varovasti kokeilin siimasta tuntuuko mitään. Kevyttä on, hetken vedettyäni siimaa käsillä, siima lähti menemään varovasti eteenpäin. Tein varovaisen vastarin ja tunsin että jotain siellä on, sovittelin kalaa hetken avantoon ja kun pää tuli näkyviin, ensimmäinen ajatus oli että: MITÄ HELVE**IÄ?!? Tää on kuha! Huidoin kaverin paikalle ottamaan kuvan ja laitettiin kuha takaisin.
Netissä on paljon ollut keskustelua opettaako sivusaalis mitään?
No mulle tämä opetti ainakin ihan järjettömästi!
Epäilin aluksi voisiko paikka olla jopa hapeton? No ei voi! Koska siellä on kuhia.
Kuhaa pidetään tarkkana / arkana kalana ja sitä se varmasti myös on. Paljon puhutaan myös, että jigatessa ja uistellessa kannattaa käyttää fluorocarbonia. Minä en käytä, koska hauen hampaat hyvin osuessaan viiltävät millisenkin fluoron poikki. (Kokemusta on, kerron tästä myöhemmin karun tarinan)
Mulla oli paksuinta Waken Jawline titaaniperuketta ja ISO kolmihaara koukku (tiedän, että mun koukut ovat monen mielestä isot myös hauelle). Sain hinata kalan melkeen avannolle, eikä kuha siltikään päästänyt irti.
Nyt tiedän, että kyseisessä paikassa on kuhia. Varmasti myös isompiakin! Ja jos siellä ton kokoisia kuhia, on siellä myös isoja haukia. Samalla löytyi siis myös paikka, johon kannattaa mennä myös avovesillä uistelemaan. Eli opettiko tämä SIVUSAALIS mitään? Kyllähän se opetti, paljonkin.
Valitettavasti tämän kuvan oton jälkeen hevonen tuli meitä morjestamaan. Tai ei se nyt valitettavaa ole, hevonen oli varmasti kiltti, mutta ehkä turhan kova äänin kaveri juostessaan meidän ympärillä.
Keräsimme vermeet ja suuntasimme täysin erilaiseen kohtaan. Sellaiseen kohtaan, että hevoset eivät juoksentele yli 🙂 Saimme tämän lisäksi pienen hauen.
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Eiku siis… Hyvä ja opettava reissu!