Taas oli kalareissu tiedossa, mutta ensin piti kuitenkin hoitaa hevosille ruokaa, joten heinä hommia tiedossa perheen, sekä Anitan, Riikan ja Kallen kanssa! Iso kiitos kaikille mukana olleille!
Heinähommissa meni taas niin myöhään, että päätin etten pidä aamulla mitään kiirettä kalaan lähdön kanssa.
Pääsin kuitenkin ihan asialliseen aikaan liikenteeseen, joten huoltoaseman kautta kohti kohde järveä.
Päätin vielä täyttää trailerin renkaat, koska toinen kumi näytti aavistuksen tyhjältä. No ei olis vissiin kannattanut, nimittäin kun otin letkun pois renkaasta, niin venttiili alkoi sylkemään ilmaa pihalle samalla paineella kuin sitä meni äskeittäin sisään.
Onneksi hultoasemalta löytyi sellainen vaahto purtilo, jolla sain renkaan ”paikattua”.
No niin, taas sai matka jatkua.
PP Lures laittoi mulle pari kumia testiin, jos haluan kokeilla niitä.
Mikäs siinä, kumit vaikuttivat asiallisilta ja ulkonäkö miellytti silmää. Kokokin oli isompi kuin käyttämissäni Pelageareissa, joten kyllä nää saa paikan pakista, ”vähän isompien kumien” rasiasta.
Päätin heti testailla kumia ja sainkin näytille ihan ok kokoisen hauen.
Vaikka Pekka Pouta oli lupaillut hienoa aurinko keliä ja tuulta vain 2ms, niin taivas kertoi jotain ihan muuta.
Muistin mielessäni Ahven-Jarin sanat liittyen valokuvaukseen: Viistosti vastavaloon, joten päätin heti testata.
Päivä vaikutti taas todella haastavalta ja se alkoikin jo kääntymään illan puolelle.
Ensin kävi asiallinen hauki näytillä, joka päätti syödä melkein koko kumin, onneksi oli vara kumi tälle värille mukana.
Mutta mitäs hel… seuraava päätti rouhasta tästä uudesta kumista pyrstön veke. Eikä mitään hajua olisko ollut jo kohde kala, vähän parempi kuha kenties?
(Ps. Tämän kuvan otin vasta himassa)
Oli pakko kaivaa uusi väri pakista, Smelt. Tää väri vois olla kova, kun kuoreet kerääntyvät tiettyihin paikkoihin ja kuhat tulevat niitä parvia hammeroimaan, sillon ainakin tää väri varmasti pelittäis.
Yhtäkkiä taivas alkoi vetämään mustaksi.
Löysin ok kokoisen kaaren kaiun kanssa ja pääsin kalaa jallittamaan, eikä aikaakaan ku 80cm ja tasan 5kg kuha oli haavissa ja melkeen yhtä nopeasti takaisin syvyyksissä.
80cm 5kg
Wake Pelagear värissä Smelt
Seuraavakin kala täräytti kiinni, tätä ilopilleriä en edes viitsinyt laskea veneen pohjalle mittaukseen, vaan haavissa katsoin että painoa 5.35kg ja kala takaisin veteen.
5.35kg
Wake Pelagear värissä Smelt
Samassa alkoi satamaan kaatamalla ja vaahtopäät löivät veneen laitaan, nyt tuli kiire rantaan.
Pidättelin jonkin aikaa sadetta metsässä puiden suojassa ja lopulta sade hiipui ja tuuli rauhoittui, joten takaisin vesille.
Olin varmaan juuri keskellä selkää kun Esteri päätti roiskauttaa vettä kuin sieltä kuuluisasta paikastaan, nopeesti kännykkä, kamerat ja tabletti vatsa makkaroiden alle ja sikiö asentoon veneen pohjalle. Onneksi kaikuluotain ei ole tällaisesta kelistä milläskään. Tätä hienoutta kesti varmaan vartin.
Veikkaan että ainut paikka joka pysyi kuivana oli se mesta johon aurinkokaan ei paista.
Lopulta keli muuttui täysin, suunnittelin jo kotiin lähtöä, mutta aurinko kuivasi nopeasti päälli vaatteet.
Soittelin kuitenkin kotiin, että luotaan vielä yhden kohdan, koska vielä on matkaa venelaiturille ja kotimatka on pitkä.
Sitten löytyikin hyvä kaiku alle, jota pääsin taas ronkkimaan.
Hidas nousu jigille ja melkein arvasinkin, että ei se ota!
Mutta samassa taas tärppi, johon en oikeen ehtinyt edes reagoimaan, mutta vastari pysyi silti kiinni, taas viedään samaa Smelt väriä!
Hauki pääsee usein yllättämään, mutta tämän jurojan on pakko olla kuha. Ja niinhän se olikin!
Nyt on törkeä pallomasi haavissa! Mitä mulle taas just tapahtui?!
Joskus jengi puhuu muikkuhauista, näistä pienipäisistä kaloista, jolla on kuitenkin massaa, selän ja niskan paksuutta.
Jos mun pitäis kuvan perusteella arvailla, niin tämä pienipäinen jässikkä harventaa ja syö kyllä ravinnokseen muikkua tai kuoretta.
Nopea mittaus ja punnitus antaa tälle kauniille ja todella hyväkuntoiselle leidille strategiset mitat 88cm 8.2kg jumankeuta mikä pallero!
88cm 8.2kg
Wake Pelagear 8″ värissä Smelt
Uusi väri on runnonut itsensä ykkösketjuun.
Yhtä nopeasti kun kala on näytillä, on se myös takaisin vedessä.
Hetken aikaa otan happea ja yritän keräillä itseäni, en edes muistanut miltä tuntuu kun kädet ja jalat tärisevät kuin polttomoottorikäyttöinen hieromasauva.
Nopea soitto kaverille ja kerron mitä juuri tapahtui. Muutama viesti vielä ystäville ja alan purkamaan kamoja, päätin etten enää edes vilkaise kaikuluotaimeen, kyllä tämä päivä oli nyt tässä ja päivä sai taas aivan mahtavan lopun.
Nyt alkaa tuntumaan siltä että minä ja mun Lowrance aletaan olla aikas sinut keskenään.
Muistakaa olla kilttejä ja reiluja, se saattaa jollain tavalla palkita!
Kiitos!!