Halpa henkivakuutus

(Huom! Kuva ei liity tapaukseen)

Viime keväänä sattui sellainen haaveri, joka pisti taas miettimään asioita eri tavalla.

Järvet olivat vielä jäässä ja mielessäni häämötti ajatus yhden salmen vertikaalijigaamisesta.

Lopulta ystävä ilmoitti ohi ajaessaan, että nyt kyseisellä paikalla näkyy avovettä, eli ei muuta kun kalastuspäivää suunnittelemaan.

Tässä vaiheessa tiesin, että olen 100% varmasti ensimmäisenä paikalla.

Kotona pakkasin kyytiin soutuveneen, virvelit, jigit, moottorin, akut, kaikuluotaimen, Ursuitin ym… Tiesin jo tässä vaiheessa, että tämä operaatio ei tule olemaan helppo.

Rantaan päästessäni totesin, että suht helposti pääsen avovesi kohtaan, mutta sen jälkeen täytyykin nousta jäälle ja työntää venettä kamoineen n. 300metriä jäätä pitkin. Tässä vaiheessa kaikki vaikutti hyvältä ja helpolta, vaikkakin syke oli jo nyt aikas korkeella.

Kamalan jumpan jälkeen pääsin nousemaan jäälle. Lopulta heitin ankkurin jäälle, jonka avulla pääsin jään reunalle ja siitä jään päälle. Ajattelin, onko tässä taas mitään järkeä, mutta päätin että nyt en luovuta, mulla oli onneksi sentään Ursuit, joten ei pitäisi olla väliä, vaikka putoaisin.

Tällä puolella jään reuna oli todella paksua, eikä ollut mitään hätää. Fiilis siitä, että tää on hyvä juttu, vahvistui mielessä.

Laitoin saappaisiin piikit kiinni, että työntäminen olis helpompaa. Mutta, mutta… Pirun rankkaa se oli silti. Pieni yön aikana tullut lumi suti saappaiden alla.

Puolessa välissä pidin kusi tauon ja katsoin että mulla on naskalitkin kaulassa. Sitten matka jatkui. Rannassa huomasin joitain duunareita, jotka huusivatkin, että mitä V*TTUA SÄ TEET?!?

Kerroin sitten, että kalaan tässä ollaan menossa ja aijon olla ensimmäinen avovesillä tuolla kohdassa. Huusin vielä jätkille, että kattoo vähän perään jos jotain käy.

Matka jatkui, nyt mun selustakin on turvattu ja samalla tietysti kalapaikatkin paloivat 😀 Mutta ei haitannut!

Aloin lähestyä sulaa kohtaa. Viime hetken kamojen tarkistus. Luojan kiitos!! Mulla oli jäänyt Ursuitin vetoketju auki kun puolessa välissä heitin kepillisen vettä!

Matka jatkui ja reunaan oli n. 10metriä, samassa kuulin jäästä rysähdyksen ja meni ehkä sekunti, niin vene rysähti jään läpi! Se oli siinä sitten, sen jälkeen meni koko ukkokin jään läpi.

Hetkessä paniikki valtasi mielen, en ollut koskaan mennyt jäistä vielä läpi.

Pidin veneestä kiinni ja tajusin, että eihän se mihinkään uppoa! Huh… Sitten tajusin että kännykkä on taskussa, kaivoin sen pois ja heitin jäälle. Nooh… Se oli jo myöhästä! Se kuoli tällä reissulla.

Katsoin kauas rantaan, jossa duunarit olivat varmaan enemmän kauhuissaan kuin minä.

Lilluin vedessä ja tajusin, että eihän mulla oo mitään hätää. Mulla on Ursuit päällä, joten pysyn kuivana ja tämä vielä kelluttaa mua.

Yritin naskaleilla nousta jäälle, mutta turhaan. Ehkä nyrkeissä oli liikaa ruutia, kun jokaisella nousu yrityksellä jää vaan hajosi alta. No joo, ehkä virta oli vaan sulattanut jään heikoksi.

Lopulta jää alkoi kantamaan ja punkesin itseni jäälle kuin pieni hylkeen poikanen. Katsoin taakse, että siellä se vene kelluu, mutta vielä olis matkaa melkeen 10metriä siihen ”oikeaan” avoveteen, johon olisin halunnut.

Kävelin kaverusten luokse ja pyysin heitä soittamaan kotiin ja kertomaan mitä on tapahtunut, että kännykkä rikki, mutta ukko kunnossa!

Tästä iso kiitos pojille!

Tarjoutuivat vielä auttamaan, mutta totesin, että eivät saa missään nimessä tulla jäälle ilman asianmukaista varustusta!

Sitten vaan takaisin veneen luokse ja jumppaamaan se takaisin jäälle. Sitten vielä pitkä työntö matka, pieni veto moottorilla, taas jäälle ja siitä rantaan. Vene trailerille, märkä Ursuit pois päältä ja kamat autoon. Tässä vaiheessa oli mahtava fiilis todeta, että kaikki vaatteet olivat alla kuivat, eikä ollut yhtään kylmä.

Mitä tästä opimme? Muistakaa aina varautua pahimpaan kun vesille lähdette!

Varusteet kannattaa pitää aina kunnossa. Nyt kun vedet alkavat vielä kylmenemään, niin aina se pelkkä pelastusliivikään ei välttämättä auta!

Liikaa on saanut lukea tarinoita, joissa ihmiset ovat hukkuneet, koska varusteet vesillä ovat olleet puutteelliset. Yhtenä esimerkkinä oma pappa, joka hukkui kalareissulla veneen kaaduttua.

Vaikka olisit kuinka kova uimari, niin aina noissa hommissa on muuttuvia tekijöitä.

Ja ne lapset!! Vaikka sinä olisit kuinka kova jätkä tai muija, niin tee sinä mitä lystäät, mutta laittakaa nyt niille lapsille ne liivit, AINA! Vaikka olisitte kuinka lähellä rantaa, tai vesi olisi vaikka kuinka lämmintä.

Nyt jälkeenpäin on kiva miettiä, että mitä olisikaan voinut tapahtua, jos minulla ei olisi ollut Ursuittia?

Kommentoi



Kommentit

  1. 16.15 13.09.2017

    Ei taida jäädä epäselväksi kuka kyseisen teksin sponsoroi.

  2. 11.27 15.09.2017

    Morjesta!

    Ihan itse omilla rahoillani olen ton Urskan käytettynä kaveriltani ostanut.

    En ole saanut ikinä mitään Ursuitilta, enkä ole edes kinunut.

    T: Perttu

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi