Tämä ”jääkausi” on tullut kalastettua todella paljon yksin, sekä hyvän ystäväni Larssonin kanssa.
Yksi suuri syy tähän on ollut ennen jääkantta tehdyssä suunnitelmassa pysyminen.
Ajatus kalastaa tiettyjä järviä ja tietynlaisia alueita.
Nyt on jätetty hötkyily ja suunnaton järvestä toiseen juokseminen pois.
Päätin myös, että käyn 5 täkyreissua järvellä, jossa voisi olla mahdollisuus kuhaan.
Nyt tosin vasta yksi reissu alla ja kevät tekee tuloaan.
Tämä viimeisin reissu päätettiin Larssonin kanssa poiketa kaavasta ja mennäänkin johonkin muikkujärveen.
Luvat ja lupa-alueet läpi ja reissua suunnittelemaan.
lopulta päivä koitti ja suunnitelmamme pysyi.
Kohteessa rantaan pääsy olikin vähän hankalaa ja jouduimme rämpimään pitkän matkan isommalta tieltä.
Tämä hien pintaan otto tulee kyllä kostautumaan päivän aikana, koska säätiedotus lupasi tuulta.
Järvellä karttaselain auki ja tutkimaan järven muotoja ja karttaselaimesta löytyviä syvyyskäyriä.
Ensin tsekattiin oletettu paikka leirille ja kuvitteellisesti levitettiin onget puoli ympyrään leiripaikan ympärille.
Sitten onget veteen ja kahvitauolle, mutta samassa alkoikin aamun syöntipiikki, jonka pääosaa näyttelee yleensä aktiiviset pikku hauet.
Mutta, mutta… Muutama kaunis kuvioinen kala käy näytillä ja saa vapauden.
Sitten on Larssonin vuoro juosta vipalle.
Seuraan tilannetta ja vastarista huomaan, että nyt jämähti!
Alan tyhjentämään toista ahkiota ja huudan Larssonille, että miltäs näyttää?
Larsson nostaa käden kun vetäisi lippaa ja kääntelee kämmentä vasemmalle ja oikealle.
Normaali ihminen jos tekee näin, niin ajattelisin, että siellä voi olla joku 4-7kg kala,
mutta kun kyse on Larssonista, niin otan ahkion ja lähden kaveria kohti.
Paikan päällä vielä mestari arvuuttelee kalan kokoa, koska ei ole nähnyt kalaa.
Et ole nähnyt kalaa?!?
Yleensä Larsson kampee kalat aika nopeasti näytille.
Samassa kala lähtee spurttiin, eikä se ole mikään viiden metrin spurtti!
Sillon ymmärretään, että nyt on sitten iso kala.
Hetken pumppailun jälkeen pää ja niska vilahtaa luukulla.
Totean että nyt on sitten helvetin iso, jos pituutta riittää!
”Tää on sun täkyenkka ainakin, kymppi menee rikki!”
Nyt on meikäläisen vuoro liplockaa kaverin enkka, joka teki sen mun kalan kanssa!
Mukavat väännöt ja käännöt, että ison pään saa luukkuun.
Viimeistään tämä kertoo isosta kalasta.
Väsytellessä ehdittiin hyvin täyttää ahkio, joten kala oli turvallista nostaa suoraan siihen.
Yhden koukun käyttö täkyillessä helpottaa myös kalan pään hamuilua jään alta.
Ja siellä se nyt on Larssonin enkkakala!
Törkeen mahtavan näköinen ja mallinen kala!
Mutta nyt meillä on eri ahkio täynnä vettä, joten pituuden ja painon arvailu on haastavaa…
Jos/kun menee 115cm rikki, niin helposti paukkuu kymppi!
Ensin otetaan mitta kastellulla alustalla. WHAAAAAT?!?!? 123cm!!
Epäilen jopa, että nyt voi 13kg mennä rikki.
Mahtava selkä ja pyöreä reppu enteilevät todella painavaa kalaa, mutta vaikka vatsa on iso, ei siellä taida mädin lisäksi olla muuta.
Lopulta kala vaakaan, jonka paino tarkistetaan vielä kahdella vaa`alla, koska nyt on kaverin enkka kala.
Larsson nappaa mamman syliin ahkiosta vapautusmaton edessä.
Meikäläinen tykittää kuvia ja samassa sykäyksessä kala luukulle ja takaisin avantoon.
Huh huh!! Törkeen hieno fiilis!
123cm / 11.9kg
Larsson on siitä hieno mies, että hän on yksi harvoista ihmisistä joihin voin täysin luottaa ja tiedän, että tämä kaveri ei ole ainakaan yhtään kalakateellinen <3