Enkka kuha?

Ei stressiä kalastuksesta!

Olen puhunut ystävieni kanssa, että kuinka tää kalastus on meikäläisellä mahtava harrastus. En ota siitä mitään stressiä, nautin vesistöissä pyörimisestä ja luonnosta, enkä ota mitään paniikkia saalista, saalis on vain plussaa. Mutta, nyt se tapahtui! Ja se iski muuten naamaan kuin metrinen halko!

Osa frendeistä on jo ihmetellyt, kun etsin paljon uusia kohteita, enkä kalasta ”tutuilla ja turvallisilla” paikoilla, joissa saalis on varmempaa. Noissa uusissa kohteissa vaan jotenkin kiehtoo se, että koskaan et tiedä oikeen mistään mitään, jos et ole aijemmin rannassa käynyt. Tosin jos kuhaa vaikka etsin, pyrin varmistamaan, että kyseisessä lätäkössä kuhaa on edes joskus ollut.

Taas uusi järvi

Pari päivää sitten olikin kohteena sellainen järvi, josta tiesin sen verran, että siellä on isoja kuhia ja sinne pääsy on todella haastavaa. Aamulla kuiskasin koiralle kohteen nimen, jotta edes joku tietää missä olen. Lähdin taas kohti tuntematonta. Ajelin pikku teitä ja olin katsonut sateliitti kuvasta kohdan, josta pääsisin ainakin aika lähelle rantaa. Nykyään pikku teillä on paljon puomeja, niin myös tässä kohtaa. Masennuin, ahdisti ja jännitti… Puomi oli auki, mutta jäisinkö sisäpuolelle? Avaanko kartan ja etsin uuden paikan? Juoksin katsomaan onko rantaan pitkä matka. n.200m. Nyt on aika pelata upporikasta ja rutiköyhää, joten portista sisään ja rantaan. Vene alas ja kamat ulos. Sitten auto portin ulkopuolelle, jotten jäisi jumiin sisäpuolelle. Juosten takaisin rantaan pakkaamaan venettä. Olo oli kun rikollisella, vaikken mitään väärää (vissiin) tehnytkään. Mutta hemmetti, tällä järvellähän on ihme jengiä! Porukoilla on näköjään kamatkin veneissä valmiiksi, jossain oli jopa sähkömoottori kiinni ja iso vapaa-ajan akku veneessä. Morjes! En uskonut että tällainen on nykyään edes mahdollista. Mutta ehkä tämä on juuri se syy, miksi täällä ei ole ”ulkopuoliset” käyneet.

Pääsin veneellä valmiiksi katsottuun kohtaan. On pari asiaa joita vihaan uusissa kohteissa: Puomi, samea vesi, sulkasääkset, uteliaat mökkiläiset ja kova tuuli, BINGO!! Täällä oli ne kaikki, tää on varmasti lupaus seikkailusta!

Sameuden ja sulkasääksien takia jouduin karsimaan aika paljon kaiun asetuksista. Löysin reissulla pari asiallista kalaa, jotka tosin sukelsivat heti kun pääsin veneellä päälle.

Tässä yksi kala jonka löysin viistolla, mutta kun lopulta tuulessa sain mun pikkukipon kalan päälle, suklas se heti pois. (ei siis mun vene, vaan se kala) Kuvassa näkyy melkeen kuudesta metristä pohjaan asti sulkasääkseä ja pinnassa oleva häiriö johtuu siitä, koska pyörein tossa kohdalla hetken kuin marsu juoksupyörässä, ennen kuin sain kalan alle. Ja toi oranssin värinen tavara tossa 4-6m alueella on pikku kalaa ja sitä oli paljon.

IMG_20160727_153948

IMG_20160723_151718

Kuusi tuntia jaksoin taistella tuulta ja uteliaita mökkiläisiä vastaan. Yhden kalan sain pysymään veneen alla. Kala nousi tuttuun tapaan kurkkaamaan jigiä ja sitten aivan älytön junttasu kiinni. Siinä muuten meikäläisen Gunki C-190XXH, joka on aikas jäykkä vapa ja viehe suositus 40-140g, meni mutkalle. Painoa oli sitten aivan jäätävästi, tuntui kun olis maapallo täräyttänyt kiinni. Heti kun kala jysäytti ja otti kaksi vetoa vielä syvemmälle, tajusin että mulla on jarrut melkeen tapissa, silti kala sai pumpattua kelalta vähän siimaa. Aloin hamuilemaan toisella kädellä jarrua ja kala rykäsi vielä kerran alaspäin, vavassa kuitenkin ollessa kokoajan ihan törkeenä painoa. No joo, kyllä! Irtihän se lähti! Tällasta fiilistä ei sitten ole ollut ennen. Kelasin jigin pintaan ja tsekkasin, että jäljet on 92% varmuudella kuhan hampaista. Heti niistä jurrutuksista ja painosta tajusin, että 87% varmuudella siellä oli nyt enkka kala siiman päässä. Nyt vitu**i! Tää piti olla just se hetki, kun kaikki kova duuni palkitaan. Nää kaikki testi kohteet ovat olleet tähän asti vähän tyhjiä arpoja. Oliko tää nyt tässä? Jaksanko enää tulla tännekkään uudestaan ja raahata venettä ja kamoja sitä kahtasataa metriä? Viestittelin siinä parit frendit läpi ja juttelinkin parin frendin kanssa. Kyllä tuntui että maailma pysähtyi hetkeksi. Hetken vielä pyörin veneellä ympyrää. Sitten kun tajusin, että laulan ääneen Aqua:n Barbie girl kappaletta ja aallot lyö melkeen veneen sisään, päätin että on aika lähteä kotiin!

Se kuuluisa klikkerin painallus, nyt se oli niin saa**nan lähellä!

20160728_215031

Juu ja kyllä! Syön kynsiäni…

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *