Kuhan täkyilyä

Nyt tuleekin pitkä tauko täkyilyyn, joten haastavaa oli päättää mihin sen viimeisen reissun ennen taukoa tekee.

Otin kohteeksi erään järven ja sen keskialueen, josta etsin syvimmän kohdan. Päivä alkoi reippaasti ja pienen syönti piikin aikana kävikin 4 haukea näytillä, kaikki samasta muotista, eikä koko ollut mitään mairittelevaa. Sitten tulikin taas pitkä tauko, jonka aikana pari ulkoilijaa kävi morjestamassa.

Toisen herran kanssa käytiin mielenkiintoiset keskustelut, liittyen mm. tämän alueen vesistöjen kalakantoihin. Jossain vaiheessa herra kyseli onko tullut kuhia? (tiesin että vesistössä on myös kuhia, mutta sellaisen saaminen on verrattavissa melkeinpä lottovoittoon.) Sanoin että on kyllä todella epätodennäköistä, että täältä kuhan saan. Varsinkin kun syötit ovat isoja.

Hetken juttelun jälkeen mietin jo kotiin lähtöä, olin kuitenkin etukäteen katsonut toisenkin mielenkiintoisen kohdan, mutta koska lunta oli jäällä n.30cm, ei kävely kyllä kiinnostanut. Onneksi aurinko sentään paistoi ja oli lämmin.

Hetken mielijohteesta päätin, että ehkä mä sittenkin rämmin vielä toiseen kohtaan. Mutta kannattiko?

Onget eivät olleet kauaa vedessä kun sain muutaman viennin, olin varma että pikku hauet kiusaa. Tärähtipä paikalle myös pilkkijä, näppärästi n. 5metrin päähän mun ongista. Menin äijän kanssa juttusille ja kerroin touhuistani. Mielenkiintoisia tarinoita vaihdeltiin puolin ja toisin. En koskaan ala kertoman etukäteen tuntemattomille, että vapautan kaikki kalat, koska kaikki eivät sitä vaan ymmärrä.

Jossain vaiheessa äijä kertoi erään järven hoitokalastuksesta, jolloin heitin hänelle: Talkoolaiset sitten tietysti kantoivat isoja haukia sieltä kotiin? Kuulin heti miehen suusta sen, mitä halusinkin kuulla: Ei! Kyllä ne isot petokalat päästettiin takaisin syömään roskakaloja. Tulihan taas kerran hyvä mieli ja tässä vaiheessa uskalsin kertoa, miksi vapautan aina hauet ja kerroin omasta ajatusmaailmastani.

Kysyin sitten onko hän saanut tästä kuhia? Äijä sitten vastas, että ei tässä kyllä kuhia oo. Kerroin että vanhempi herra sanoi että saattaisi ollakkin. Nooh… Hetki meni ja yhtä täkyä vietiin. Huusin äijän paikalle ja kysyin että haluaako kalan jos se on ruokakokoa? No se oli joku nelosen hauki ja äijäkin ymmärsi kalan olevan tärkeämpi vesistössä, pienemmän hän olisi kyllä ottanut.

Ilmoitin että alan keräämään kamoja ja lähden kotiin. Toivottelin hyvät viikonloput ja aloin keräämään kamoja. Illalla olikin luvassa Putousta ja herkkuja, koko perheen kera.

Samassa huomasin että yhtä täkyä on käyty rouhaisemassa, huomasin että siimaa on mennyt reilusti, eli varma hylky. Vedin siimaa kuitenkin varovasti itseäni kohti pitkän matkaa, sitten siimassa tuntui vähän painoa. Hetken odotin ja vedin vastarin. Painoa oli, mutta ei elonmerkkejä. Ajattelin oikeasti mielessäni, että vain kuha ja todella iso hauki voi käyttäytyä näin. Sain nopeesti pään luukulle ja kalan liplockiin, äijä juoksi samantien katsomaan. Taisi siinä alahuuli viistä maata kun sedän leuat loksahtivat. Todella nätti ja hyvä lihainen kuha, vaikka olikin vähän raihnaisen näköinen.

Action Cam taas maahan ja pikku poseeraus, kalalta nopeasti paino ja takaisin kasvamaan!

Olihan komee lopetus päivälle!

Kuha 4.42kg

Yksi kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *