TILIPÄIVÄ!
Nyt on taas metsästetty sitä jättikuhaa eri järvistä.
Tonin kanssa ollaan jo ennen jäiden lähtöä oltu paljon tekemisissä ja vaihdeltu ajatuksia, sekä kuulumisia ennen reissuja, sekä reissujen jälkeen.
Tietenkään utelematta toistemme paikkoja.
Jossain vaiheessa mainitsin Tonille, että yhdelläkin järvellä näkyy välillä niin isoja kaloja, että veikkaan niiden olevan karppeja.
Siinä se nyt on, boiliella täsmävertsutettu karppi!
NO EI VAAN, TÄMÄ ON HOITOKALASTUKSESSA TULLUT KARPPI,
JONKA SAIN VAPAUTTAA! 🙂
Eräänä päivänä löytyi sitten taas pari todella isoa kalaa, laitoin Tonille kuvat miltä kalat näytti Lowrancen Active Imaging viistoanturin kuvasta, niin heti tuli vastaus: Karppeja ne on! 🙂
Myöhemmin tosin naurettiin, että eihän ne voi siellä välivedessä lillua, vai voiko?
Taas meni päiviä, järviä, polttoainetta jne…
Silmissä palava halu löytää se ISO kuha!
Tonin aijemmin saama iso kuha aiheutti itsellä myös sen, että nyt ei kauhean helpolla tullut lähdettyä vähänkään pienemmän kalan perään.
Eikä ne pienemmät kalat ole mulle se juttu, minkä takia tätä hommaa tekee ja mistä ne kiksit saa.
Pekkaset ja viikonloput aukaavat onneksi mahdollisuuksia ajella myös pidemmälle kalaan.
Nyt oli tiedossa kalareissu, mutta hämärät muutaman päivän kestäneet vatsakivut haittasivat suunnitelmia.
Lääkäri määräsi Litalginea suppoina, mutta kauheen mielellään en suostu siihen, että meikäläisen ”anneliin” tungetaan mitään ylimääräistä, koska haluan pitää ”annelini” hautaan saakka koskemattomana ja neitseellisenä.
Illalla tapetilla oli 4 eri kohdetta, kaikki eri suuntiin Karkkilasta katsottuna. Nyt katsellaan tuulia, kuunnellaan vatsaa ja mietitään veneen lasku mahdollisuudet.
Aamulla vaihtoehtoja oli enää 3. Nyt vaan puntaroidaan, ollako kotona, vai lähteäkö vesille?
Ruokaa naamariin ja taas vatsa oli suht ok, joten vesille!
Sama se missä sitä kärsii, kalassa kipu saattaa jopa unohtua.
Yhteen risteykseen päästessä, vieläkin mietin paikkaa.
Nyt se valinta oli tehtävä, vaikeaa!
Lopulta suunta oli valittu ja vain yksi järvi oli enää vaihtoehto.
Ilman ihmeempiä säätöjä vene rannassa ja kamat kyydissä!
Vain pieni tuulen vire käy järvellä, tosin kohta tuuli voimistuu ja pientä aaltoa alkaa nousemaan.
Kytken luotaimet päälle ja laitan setit ja haavin valmiiksi.
N. 3metrin vettä luodatessa näen heti jokusia haukia, mutta nyt ne eivät kiinnosta.
Jatkan matkaa kohti aluetta, jota tarkoitus luodata.
Pelin henki paljastuu miltei heti, kuhat ovat kovassa liikkeessä ja niitä on hankala saada veneen alle.
Välillä näen jopa pari nättiä kalaa yhtä aikaa kaiussa.
Saan muutaman kuhan alle, jota pääsen onkimaan, mutta kun ei niin ei, jigit eivä nyt kiinnosta.
Lähtiessä ilmoitin perheelle legendaarisen, ”jos kymppi tulee niin lopetan ja lähden himaan”.
Yhtäkkiä viisto paljastaa nätin kalan välivedessä.
Ei muuta kun perään ja hinkkaamaan venettä päälle.
Siinä se nyt oli, pudotan Pelagear 8” värissä Green Minnow kalan ylä puolelle.
Ei reagointia, pieni nypäytys ja kala huomaa jigin.
Samassa alkaa hidas nousu kohti jigiä, nooh… Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin kaveri tulee vain katsomaan. Kuha pysähtyy jigin kohdalle!
Nämä ovat tilanteita joissa hengityskin pysähtyy. Se oli siinä, syvä huokaus.
Samassa meinaa ”forkku” irrota! Kamala pommi! Mutta peukalo jarru pitää!
Nyt lähtee kuha Pelagear suussa syöksyyn, heti tiedän että nyt on iso, mutta kuinka iso?
Kuha stoppaa ja alan pumppaamaan sitä pintaa kohden.
Nyt on painoa, pakko olla tosi iso!!
Kuha käy pinnassa ja hamuilen jalat täristen haavia!
Lopulta kala haavissa ja jalat sheikkaavat kuin Elviksellä aikoinaan!
Jigi irti suupielestä ja porsas saa jäädä haaviin lillumaan, JES!!
Punnitus mittaus ja kamera valmiiksi.
Prkl, kamara on laukussa ja teline virittämättä, nyt ajatellaan kalaa ja äkkiä keskipenkille jigirasiat ja kännykkä vaan räpsimään kuvia.
Ne kuvat sitten on mitä on! Toivotaan että hyviä, koska nyt on enkka kuha haavissa.
Samassa huomaan kuinka tämä paistinpannun kokoisen pyrstön omaava kaveri päättä tulla pois haavista.
Ehdin juuri nostaa haavia kun pää on jo ulkopuolella, huh…
Kala on kokoajan siis haavissa vedessä, nyt vaan nostan kalan syliin ja näytän sitä kameralle, jonka jälkeen kala takaisin veteen ja kasvamaan, jos se tosta vielä vähän voi kasvaa 🙂
Jalat sheikkaavat ihan hapoilla ja suupielet ovat messingillä.
Viesti kotiin: ”No niin, lähden himaan!”
Soitto Tonille ja tämän jälkeen alankin pakkaamaan kamoja.
Vähän tekis mieli vielä kalastaa, mutta minkäs teet. Lupaukset täytyy pitää!
Rannassa vielä pari viestiä kavereille. Ai että!!
97cm / 12kg Wake Pelagear värissä Green Minnow
Kuva nyt on hieman keski-eurooppa tyylinen, mutta minkäs teet kun katsot ne vasta kun kala on lähtenyt.
Kännykkä romujen päällä keskipenkillä ei ole se paras juttu.
Mutta pääasia että jäi muisto.
Mulle tulee paljon kyselyitä veneen kyytiin ja luotaimien käytöstä.
Toki mielelläni autan ja neuvon, mutta itse olen hakannut ystävieni kanssa vuosia päätä seinään ja mennyt tässäkin hommassa p*rse edellä puuhun.
Mutta nyt on helppoa lähteä mukaan tähänkin lajiin ja tutustua luotaimien maailmaan, kun esim Toni Pohjalainen / Jigireissu.fi, järjestää opaskeikkoja vaikka sinun valitsemalla järvelläsi.
Välillä joku näkee minut vesillä ja joskus kuulenkin: ”täältäkö ne sun kaikki isot on?”
Voin kertoa, että pelkästään tälle keväälle on tullut käytyä setsemän eri järveä, joista viidestä on noussut iso kuha!
Meillä on ihan huikeat vedet ympärillämme!
Kireitä siimoja ja kiitos kaikista viesteistä ja palautteista!