Läskejä haukia

Tulipahan taas tehtyä pitkästä aikaa hauen heittely reissu Larssonin kanssa.

Aamusta iltaan tuli paiskottua todella tarkkaan muutamaa eri kohtaa.

Varmaan 3 tuntia ronkittiin parista ankkuri paikasta paikkaa todella tarkkaan. Kokeiltiin montaa eri uistinta kumeista jerkkeihin, mutta ei mitään. Lopulta Lars käytti veneen vierellä n. 4kg hauen. Ihan hetkeä myöhemmin meikäläisen XL Snäkiä värissä ”Saksa”, rouhasee parempi kala, mutta vain vähän parempi.

Kelailen kalaa lähemmäs ja alan miettimään kokoa, kala käy pinnassa ja sanon Larssille, että saattaa olla kutonen. Veneen vierellä huomaamme että kala on lyhyt. Mietittiin kuitenkin, että otetaan haavilla, voihan se ehkä olla seiska? Lopulta kala pyörähtää haavissa ja totean, että tää on varmaan jopa kasi.

Pikaisesti koukut irti, punnitus, mittaus ja pakolliset muistot yhdessä.

93cm 8.2kg, kamala läski! 🙂

Heippa!

Sitten tapahtuu jotain käsittämätöntä!

Lars kaivaa repustaan matka terraarion, jossa komeilee pieni rotta.

Kaveri silittelee ja ihailee uutta 3D rotta uistintaan, salaa pidätän naurua kunnes näen sen komean uinnin ja sen, joka mulle tuli shokkina. Eli tämänhän saa sukeltamaan veden alle!

Ei siinä montaa heittoa Larsille tullut kun ensimmäinen kala rouhasee kiinni. Koosta ei ollut varmuutta, paitsi kun kala oli veneen vierellä. Onhan se varma suurhauki, huomataan heti että on jopa pidempi kun mun saama. Siinä vaiheessa kun koukkaan kalan haaviin, todetaan sen olevan isompi kuin edellinen.

Vaikka tämäkin kala oli todella passiivinen isossa mätilastissa, niin vielä olis ollut mahassa tilaa yhdelle rotalle.

Johan on taas läski kaveri, siis tarkoitan nyt kalaa!

100cm ja 9.5kg!

Tämän jälkeen näytillä käy enää pari pientä kalaa. Lopuksi vielä n. 4 tuntia ilman tärppiäkään, joka johtaa päätökseen, että lähdetään kotimatkalle.

Kaikki kamat on kannettu rantaan, paitsi moottori ja akku.

Otan molemmat kerralla kantoon ja muistan kuinka mietin että mitenhän tässä käy? No ei hyvin, jostain kumman syystä horjahdan ja vene kippaa niin että lennän rantaveteen mahalleen koneen ja akun kanssa :`( Nopeesti ylös ja kännykkä pois taskusta! Lasse hakee tällä välin vedestä akun ja moottorin.

Jotenkin ihmeen kaupalla nyt taisi käydä niin, että selvittiin tästä pienellä. Kännykkä oli 2 vuorokautta aivokuolleena. Annoin sille puoli päivää Calixin lämmitin hoitoa ja vuorokauden riisipussi hoitoa. Ja niin vaan kännykkä heräsi eloon! Avasin koneen, eikä sekään ollut ottanut siipeensä. Akkukin otti ainakin kotona virtaa vastaan ja nyt täytyy se vielä päästä testaamaan.

Rapatessa roiskuu! Ja pääasia että meillä oli hieno päivä, vaikka mua hivenen ahdisti kotimatkalla puhelimen kuoleminen. No mutta olihan se jo pari viikkoa vanha!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *