Mentiin Mikon kanssa järvelle, niin matkalla totesin: Nyt ku sulle vielä tärähtäis +11kg, ni tää olis kyllä yks kovimmista täkykalastus kausista meidän porukalle!
Palataan vähän ajassa taaksepäin…
Tossa on yksi järvi kummitellut mielessä muutaman vuoden ja ajatus on ollut mielessä, että sinne on pakko päästä, joko avovesillä tai sitten jäällä.
No, eräs kaunis päivä käytiin sitten lopulta siellä Jyrkin kanssa. Mitään jättejä ei noussut, mutta järven potentiaali tuli heti selväksi.
Seuraava reissu olikin sitten edessä ja mentiin Antin kanssa kyseiselle Järvelle.
Aluksi kauhea pähkääminen, mihin onget laitetaan?
Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja paikka oli selkeä.
Ensimmäinen parempi kala heilautti mitan 103 senttiin.
Hetkeä myöhemmin tapahtuu taas jotain hullua!
Antti vetää vastarin ja siima pysähtyy kuin seinään! Samassa kala irtoaa!!
Sillon raikui taas kirosanat ja lumipöllysi kun Antti potki lunta, eikä ihme! Kun ystäväni sanoo että se oli varmasti kymppi, niin pakkohan se on uskoa.
Huusin Antille että äkkiä vaan syötti veteen ja rauhoitetaan kohta.
Pääsimme hetkeksi istahtamaan kun viereistä onkea viedään.
Huusin vielä vitsillä Antille perään, että nyt se on sitten se sama kala!
Ja kuinkas sitten kävikään? Vastarista jo Antti tunsi, että nyt on sitten järkyttävä mörkö.
Näin pitkiä väsytyksiä en muista jäällä nähneeni.
Vaikka kalaa ei oltu edes nähty, niin täytin ahkion, koska iso se on!
Hetkeä myöhemmin kala oli ahkiossa ja riemu pääsi valloilleen.
117cm / 11.6kg
Reissu oli kyllä täydellinen, viisi suurinta kalaa olivat kaikki yli 5kg.
Ilta alkoi taas lähenemään ja oli aika lähteä kotiin!
Seuraava reissu olikin edessä Mikon kanssa.
Aamu alkoi tutulla kaavalla.
Mulle on annettu palautetta, että tarttee lähteä aamulla kotoa hiljaa, ettei muu perhe herää.
Joskus on pudonnut muunmuassa termari lattialle ja kerran meni lautanen säpäleiksi.
Mutta nyt niin ei käynyt, ylpeänä itsestäni suljin ulko-oven ja menin autolle. Missä avaimet?!?
Niitä ei löydy mistään, joten ei muuta kun herättämään rouva.
Lopulta löysin vara-avaimet ja kiireesti Mikkoa hakemaan.
Piti tehdä pikku koukkasu ja hakea kamaa mukaan vielä Antin varastosta.
No mutta, varastonlukko jumissa… Tässä meni taas kalliita minutteja, kunnes saimme oven takaisin lukkoon.
Lopulta olimme kohteessa ja tarpominen jäälle sai alkaa.
Jostain kumman syystä tällä kertaa aamu oli vientien suhteen todella hiljainen ja pilkkijöitä alkoi lipua jäälle.
Siinä jo mietiskeltiin mitä tehdään, vaihdetaanko järveä.
Mutta olin varma, että jos nyt lähdetään, ei tänne välttämättä tule enää kahdestaan palattua.
Päätimme vaihtaa kohtaa, josta saimmekin muutaman banaanin kokoisen kalan. Ihan hämärän pieniä haukia!
Iltapäivästä tapahtuikin jotain outoa, ihan käsittämätön ison kalan syöntipiikki.
Ensin käytän kylvyssä kalan, 106cm / 7.9kg
Ihan hetkeä myöhemmin taas täkyä viedään!
Ja taas parempi kala!
Muistan kun totesin Mikolle avannolla, että voi helvetti, tää on taas parempi kala, olis nyt tullut sulle!
Mittaa ei ehditty sattuneesta syystä ottamaan. Mutta painoa 8.2kg
Tässä vaiheessa Mikolla oli vähän jo usko loppunut, jäällä oli havaittavissa pientä manaamista ja kiukuttelua 🙂
Ehkä se vaan tarvitsi sen, tämän salaisen aseen.
Eikä aikaakaan kun Mikon vuoro tarttua vapaan. Huomaan heti että nyt on parempi, joka välittyy myös miehen elekielestä!
Ryntään perässä avannolle! Tärinän lisäksi miehestä huokuu iloisuus, nyt on sitten kunnon kala!
Mikko sanoi että näki kalan jo luukulla ja varma kymppi!!
Sitten pää ja runko menee avannon ohi, johon on helppo todeta: TOI ON 12 KILOA!!
Piri pintaan täytetty ahkio ja muut välineet ovat valmiina.
Sitten Mikko liplockaa kalan ja autan sen ahkioon.
NO NYT!! Kuin innostunut lapsi jouluaattona, Mikko hyökkää mun kimppuun!
Ai hemmetti, molemmilla aivan mahtava fiilis! Nyt ei pelkät säbänyrkit enää riittäneetkään! <3
Tällä reissulla tämä tunteiden vuoristorata sitten oikein korostui ja lopulta tunteet pääsivät valloilleen!
Nämä mukana olevat tunteet ovat se yksi iso ja hieno juttu tässä kalastamisessa, sen lisäksi, että ikinä et voi olla täysin valmis ja tietää kaikkea.
BOOM!!
Se on siinä! Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!
120cm / 11.8kg
Tähän väliin oli hyvä todeta, että mun puolesta voimme lähteä kotiin…
Kuitenkin kalastettiin vielä hetki ja luukulla käy yksi kutosen kala.
Olihan taas mahtavat reissut ja hullut onnistumiset.
Nyt on sitten joka jätkällä +11kg tälle jääkaudelle!! Huh huh…
