Nyt sitten ne, jotka epäilevät mun juttuja ja kalojen kuvia, niin tää rapsa kannattaa jättää lukematta!
Ei tää touhu aina ole niin helppoa ja ruusuilla tanssimista, miltä se voi välillä näissä mun rapsoissa näyttää… En mä jaksa kirjoittaa myöskään blogiin reissusta, että lähdin kotoolta, kävin ongella, en saanut mitään. Tottakai näitäkin reissuja tulee!
Jotta jaksan kaivaa koneen ja alkaa kirjoittaa tarinaa, vaatii se jotain kommelluksia tai onnistumisia, viime aikoina mulle on tullut kumpiakin 🙂
On tullut käytettyä todella paljon aikaa tämänkin touhu opiskeluun ja tullut ajeltua tuhansia kilometrejä.
Tämä tarina kertoo viimeisimmästä onnistuneesta reissusta.
Pääsin aamusta lähtemään taas kerran reissuun, edessä mulle täysin tuntematon vesistö, mistä ei ollut oikeastaan mitään ennakko odotuksia. Ei edes mitään hurjia tarinoita, tai ystävien onnistumisia.
Järvelle kun pääsin niin heti tuli ahdistus, täällähän on muitakin. Olen tottunut käymään sellaisissa paikoissa, jossa todella usein saan olla rauhassa, tai sitten aikataulut ovat sellaisia, ettei täys järkiset ole edes vesillä. Tai jos ei muuta, niin etsin kohdan jossa saan olla rauhassa.
Pari uistelijaa suhaili järvellä, mutta en antanut niiden häiritä.
Kohteen veden väri oli erilainen kuin edellisen, joten hetki meni kaiun asetusten säädön kanssa. Kala massaa oli myös sen verran, että se vähän sotki kaiun lukua. Syvyydet olivat myöskin täysin eri, joten se lisäsi haastetta.
Taas kerran kului aikaa kun luotailin vesistöä.
En oikeen saanut viistoluotaimeenkaan täydellistä tuntumaa. Siitepöly, sulkasääski, levä, humus, ym… Tekevät välillä touhusta haastavaa.
Löysin pari pienempää kalaa, joista käytinkin yhden kalan näytillä, kuha! No niin, kohde kala ainakin löytyi. Ensimmäiset kalastajat lähtivät, pois ja lisää tuli, siirryin taas hieman eri kohtaan.
Kaiku alkoi piirtämään pohjaan epämääräistä kaikua, kaikua joka oli maan sisällä. Viisto ei nähnyt mitään, eikä 2D luotaus kertonut muuta kun, että alla saattaa olla kivi tai kallio. Pohja kalat saattavat välillä yllättää ja kaiku saattaa piirtää kalat pohjaksi. Päätin pudottaa jigin ja tsekata tilanteen.
Muutaman nyppäyksen jälkeen maapallo liikahti! She`s a live! Hetki meni ja ”kallio” ampui kiinni kumiin! Vastarin jälkeen ei ollut epäselvää mitä oli siiman päässä. Hauet ovat nyt todella pirteitä, mutta tää oli jotain aivan sairasta! Olin 100% varma, että jos tämä tulee ylös asti, niin meikäläisen haukivertsu enkka tärähtää ihan uusiin sfääreihin.
En ollut tottunut tällaiseen, että taistelut kestävät näin kauan. Useasti sain väsytettyä kalaa lähemmäs venettä, mutta niin se vaan lähti aina menemään. Lopulta kun selkä vilahti pinnassa, ajattelin että 10+ kala!
Nyt jännitti! Lopulta kala haavissa ja nätisti yksi kolmihaara suupielessä.
Komeeta, mutta onko kala kuinka iso? Olin melko varma että vertsuenkka kuitenkin.
110cm 9.2kg
Wake Pelagear 8″ värissä Smelt
Mulla oli pienten Kiinalaisten rakentelema kaukasäädin kännykänkameraa varten ja nyt pääsinkin sitä ensimmäistä kertaa testaamaan, hyvin tuntui pelittävän ja oli aika päästää mamma takaisin.
Sitten tarkistelin kuvat ja lähettelin kavereille.
Seuraavaksi teline kameralle ylemmäs, niin eiköhän tää homma ala pikku hiljaa pelittämään.
No niin, nyt on sitten vertsuhauki enkkakin pienellä marginaalilla rikottu.
Ihme kyllä, mutta kala lähti tämänkin happotreenin jälkeen todella pirteästi takaisin veteen.
Ei mennyt kauaa edellisestä, kun löysin toisen välivesi kaaren, pudotin jigin, eikä aikaakaan kun kala runttasi kiinni. Ja taas mentiin! Täällä on kamalia haukia! Nää on just niitä kavereita, joista Iltapäivälehdet kirjoittelevat kesäaikaan, jotka purevat pieniä lapsia jalkoihin uimarannalla 😉
Tämäkin kala oli vetänyt aamupalaksi efedriiniä, tai sitten jonkun uimarin amfetamiinit. Niin järjetön menijä oli tämäkin.
Lopulta kala liplockissa! Punnitus, mittaus ja vilautus kameralle.
106cm 7.2kg
Wake Pelagear 8″ värissä Green Minnow
Aikamoista keskipainoa hauella!
Aamuiset kalastajat lähtivät ja paikalle valui kokoajan muutakin populaa.
Joten nyt oli aika tehdä ratkaisu ja illaksi vaihdoinkin vielä paikkaa.
Aloin löytää kaloja, mutta vaikka kuinka yritin saada niitä alle, niin ne olivat todella kovassa liikkeessä.
Haastavaa ja ahdistavaa.
Lopulta hyvä kaiku veneen alla. Olin Antin kanssa puhelimessa ja sanoin että nyt on pakko lopettaa, hyvä kala alla, soitan kohta!
Hengitystä pidättäen pudotin jigin. Kala ja kumi katsoivat toisiaan silmästä silmään, lopulta kala teki päätöksen ja halusi tehdä lähempää tuttavuutta. Pieni hiljaisuus ja PimPom! Kala rouhasi kumin suuhunsa.
Nyt on kyllä painoa siiman päässä ja tämä jurominenkin on hyvä merkki. Kala pinnassa, jalat spagettia ja kala haavissa! Mitä Vi**ua!?!
Mä en edelleenkään pidä +7kg minään kuhan määreenä, on vaan ollut onni että niitä on osunut omalle kohdalle. Olisko tämäkin? Vähän kyllä epäilin ja mietin että jääkö aavistuksen 6kg puolelle, mutta ei!
89cm 7.15kg
Wake Pelagear 8″ värissä Smelt
Ei helve**i, kuinka siistiä! Taas uusi järvi josta yli 7kg mulle! Tää on jo kuudes eri järvi!!
Miksi mä niitä sitten lasken?
No onhan se nyt vaan törkeen siistiä ja jotenkin toi 7kg on niin maaginen raja, jota moni ei oo ylittänyt. Vertaisin sitä 10kg haukeen.
Nopea soitto takaisin Antille ja kerroin mitä just tapahtui. Vielä muutamat viestit ja kotia kohti!
Enää hetken luotaus ja kotiin, löysin vielä yhden paremman kalan, mutta takki oli taas niin tyhjä, että päätin että jos ei ota heti, niin ei kyllä haittaa.
Pääsin taas hyvin päälle ja sain pidettyä veneen paikallaan.
Todella päättäväinen nousu kalalta ja taas viedään kelalta siima. Ei hemmetti! Jos tääkin tulee ylös niin tää on jotain aivan käsittämätöntä!
Ja tulihan se! Samalla vielä kuhan pituusennätys mulle!
95cm 7.1kg
Wake Pelagear 8″ värissä Smelt
No niin, en enää tiedä edes mitä sanoa! Joten jätän tämän vain tähän!
Kiitos!