Kalojen kanssahan täytyy olla tarkkana ja varovainen kun niitä käsittelee, joskus liiallinen varovaisuus on jopa hyväksi. Mutta pistihän taas tämäkin tapahtuma hymyilyttämään 
Eilen (lauantaina) lähdin yksin ongelle. Lämpömittari näytti -5astetta, joten uskalsin lähteä, mutta kalojen kanssa täytyy olla tarkkana pakkasen vuoksi.
Lähtökohtaisesti reissu oli tuhoon tuomittu, koska minulta puuttuivat molemmat suurhauen kalastajan tunnusmerkit. Nimittäin Makita pipo oli hukkunut jollain reissulla ja punainen IMAX toppatakki oli kotona, koska heikon jään vuoksi täräytin Ursuitin päälle.
Aamusta heti jäillä ja hetki odottelua, kunnes ensimmäistä syöttiä vietiin. Juoksin luukulle ja tunsin heti vastarista että parempaa kalaa olis tarjolla. Vedin kalan luukulle ja totesin että jes, ainakin +8kg. Tässä vaiheessa abobasen pehmettämillä nakkisormillani hapuilin peruketta, koska olin lukenut että perukkeeseen koskeminen lasketaan saaduksi kalaksi. No joo… Ei kyllä mulla. (Kala kunnolla liplockiin ja ahkioon niin silloin se on saatu kala, tai sitten koukut avannossa irti.)
No mutta, palataas taas asiaan. Huomasin että koukku on nätisti suupielessä (saksessa) kiinni. Annoin kalalle siimaa ja jätin sen veteen ja juoksin hakemaan ahkiota. Takaisin luukulle ja varmistin että kala on vielä siellä, täytin ahkion piripintaan, jottei kala joudu pakkasen kanssa liikaa kosketuksiin. Kala oli vielä vedessä kun tsekkasin kännykän valmiiksi. MITÄ?!? Mun Timercam sovellus on kaatunut! Onneksi oli gopro, jonka viritin pilkkijakkaran päälle, josta myös tämä kuva on kidnapattu.
Vaaka valmiiksi ja punnituspussi vedellä täytettyyn ahkion, sekä kasteltu vapautusmatto avannon viereen. No niin… Oli aika kelata kaveri paremmin näytille. Huh huh… Koko tuntui taas kasvavan. Sain kalan nätisti liplockiin näytin sitä kameralle ja nostin sen varovasti ahkioon. Lainaten Antero Mertarantaa: Se on siinä! Nyt saattaa olla jopa kympin kala ahkiossa. Kun kala oli vedellä täytetyssä ahkiossa, kala potkaisi kerran. Sain koukut nätisti irti ja katsoin että mitä v*ttua?! Veri lensi kun vanhaan hyvään aikaan Pohjanmaan nakkikioski jonossa, aloin tarkastelemaan että mitä? Miksi? Mistä se tulee?
Tässä vaiheessa oli huojentavaa, kun huomasin sen tulevan mun rystysestä. En edes tiedä mitä tapahtui, todennäköisesti joku hammas viilsi syvän vekin. Nostin kalan kastellulle matolle ja hivutin sitä avannosta sisään. Verta oli kun Raatteentiellä!
Pidin kalaa pyrstön tyvestä kiinni ja katselin että onpas tää pitkä, olis pitänyt mittaa! Samalla tajusin, että enhän mä ees punninnut tätä! No joo, tässä vaiheessa ei oo terveellistä yrittää vetää kalaa enää takasin, joten odotin vaan ekaa potkua ja päästin mamman takaisin vahingoittumattomana omaan elementtiinsä. Oliko kala 9+, 10+, vai ”vain” suurhauki?
Ei sen väliä, sen tiedän että se oli hauki, iso hauki!
Eniten harmittaa, että mun uus valkoinen Venäläismallinen Biofarm myssykin oli veressä.
Harvoin tulee tällainen fiilis, mutta hetkeen toivoin ettei tulisi enää vientejä!
Hetkeä myöhemmin veren tulo tyrehtyi ja pari kalaa kävikin vielä luukulla kurkkaamassa.
Todella hieno ja tyyni aurinko keli, tosin jää paukkui aikas paljon!
