Ja näin tuli aloitettua tämäkin jäältä täkyily kausi.
Viime kevät loppui aivan mahtavasti. Kalaan, jollaista en usko enää koskaan saavani.
Ensimmäinen päivä ja reissu suunnattiin Mikon kanssa vähän kauemmas, jolla varmistettiin jäälle pääsy.
Pulkkien ja kamojen raahailuiden jälkeen päästiin vihdoinkin jäälle. Onneksi jää kesti tällaisen pienen hylkeen, joten tarvittaessa uskaltaa ottaa vaikka pari juoksu askelta.
Haastava päivä kaikin puolin, onneksi pari kalaa kävi kuitenkin näytillä.
Isoin, suurhauen mitat täyttävä kaunokainen hyväksyi meikäläisen tarjoaman pakastekalan.
Kala takaisin kasvamaa!
Toinen reissu heikoille jäille.
Nyt oli sitten tullut kunnolla lunta ja jäälle pääsy aavistuksen haastavaa.
Mun oli pakko kävellä edellä, koska Mikolla ei ollut tupsupipoa, joten ukko olis varmasti hukkunut hankeen, enkä olis sitä sieltä enää löytänyt.
Rantaan kun päästiin niin meinas tulla välitön uukkari. Rannat sohjoa ja ohut jää ihan heikkoa.
Päätin että pakko tonne on päästä kun tänne asti raahauduttiin, eikä näitä kalapäiviä oo yhtään liikaa. Lopulta päästiinkin yhdestä kohtaa jäälle. Onneksi jäällä oli lunta, joka loi illuusion, että kyllä tää kestää. Melkeen joka askeleella jää ritisi ja notkui. No juu, ei ehkä Mikon alla, mutta mun 🙂
Jäätä oli n.4cm. Avannon kun kairasi niin aina tuli halkeemia kun avannon viereen meni. Koko päivä oli kauhea lumipyry, mutta tuntui että keli oli lähes nollassa, joten haukien kalastus on turvallista. Avantoihin ei tullut edes riitettä kokopäivänä.
Saatiin onget vetoon, mutta lumipyry ja tuuli eivät luoneet uskoa päivään.
Molempina päivinä oli hetkensä, jolloin tuli muutama vienti ja hetket, jolloin ei tullut tunteihin mitään. Tämä päivä tarvitsi näköjään sen totaalisen hijentymisen ja sitten mun särkeä vihdoinkin vietiin.
Menin rauhassa ongen luo ja kala lähti spurttaamaan, johon sain tehtyä vastarin. Sinne jäi! Mulla on aina vain yksi koukku täkyillessä, koska jos kala jää vastarista kiinni niin harvoin se enää irtoaa.
Yritin näyttää Mikolle merkkiä että tuo uuden syötin ja että kala on vähän parmpi, mutta ei mikään kauhean iso.
Luukulle kun sain kalan niin epäilin että vois olla seiska? Mikko kun tuli paikalle niin sanoi että vois olla jopa kasi. Siinä kun kalaa väsyteltiin niin se kasvoi silmissä ysiksi. Sitten kun saatiin kala vedellä täytettyyn ahkioon niin ajattelin että lähelle kymppi?!?
Punnitus kastellussa punnituspussissa vähennyksen jälkeen antoi kalalle painoa 9.2kg!!
9.2kg
Aivan mahtava aloitus tälle kaudelle!
Takaisin autolle kun lähdettiin niin vanhat jäljet olivat peittyneet. Lunta tuli varmaan 30cm päivän aikana. Jokaisella askeleella odotin, koska menen jään läpi, mutta kuivana selvittiin. Tai no, pakkohan Mikon oli testaa hyppiä rannassa ja päästä sen jään läpi 🙂
Hieno reissu taas kerran Mikon kanssa!