Joka jätkällähän aina karkaa se ”iso”, tai ainakin se karkuutus usein siltä tuntuu. Meidän porukassa ainakin jokainen tärppi joka jää tärpiksi, on sata varmaan se reissun isoin 😉
Odotus ja yritys palkitaan viimein
Oltiin viime kesänä taas uistelemassa muikkujärvellä, saatiin muutamia +-4kg kaloja. Jokusen kerran paikkaa tuli koluttua, mutta jotain reissusta aina puuttui. Tai ei se ollut mitään ”jotain”, vaan se oli se suurhauki. Tällä reissulla se sitten tapahtui. Meikäläisen vapa oli kädessä suoraan takana, siiman päässä luottopakki 40cm real eel. Sitten se tälli tuli! Tunsin vaan kuinka siima pysähtyi ja St.Croix vapa meni ihan mutkalle, taisi siinä soutuvenekin pysähtyä, hyvä ettei hörpännyt vettä perästä, tai kaatunut! No joo… Onneksi kaveri näki tämän, etten kuvitellut että olen vaan sekaisin. Muistan kun huusin että JUMA**UTA! Ja samassa kala irti. Kaveri vielä totes että se oli kyllä oikeesti helvetin iso. Aloin sitten miettimään että oliko sittenkään? Parempi kala, mutta mistä noista tietää? Muikkujärven hauethan tulee välillä todella rajusti kiinni uistimeen.
Kelasin sitten siimaa sisäänpäin ja vasta lähellä tajusin että EI VI**U! Meikäläisen fluorocarbon mennyt poikki! Tämä oli toinen kerta viime vuonna, toisella kertaa hävisi vaan uistin plaanarista, ylös nostaessa perässä roikku vaan palanen fluoroa. Tässä on se syy, miksi dissaan fluorocarbonia. Minä en ainakaan anna ikinä tota karkuutusta itselle anteeksi. Ja se fiilis, kun tiedät että sillä kalalla on sun koukut suussa! Tämän lisäksi ystäväni on käyttänyt viime kaudella vertikaalijigatessa millistä fluoroa ja siinä vaiheessa kun toinen hauki oli yhdestä tärpistä vaan purrut täysin uuden fluoron poikki, lähti se hänelläkin vilttiketjuun. Tässä on myös se huono puoli, että kun tulee uusia nuoria kalastajia, jotka mm. ”ammattilaistenkin” ohjeiden mukaisesti jigaa jollain 0.40mm fluorolla vaikka ahventa tai kuhaa, niin se on sata varma että hauen purressa se fluoro menee poikki. Siinä voi mennä nuoren ennätys kala, joka todennäköisesti vielä kuolee koukut suussa. Kyllähän sillä milliselläkin fluorolla vetää perässä melkeen mitä vaan, mutta niin kun hyvä ystäväni totesi: aina on mahdollisuus, että se fluoro osuu hauen hampaaseen.
Tapahtuneen jälkeen jatkoimme kuitenkin kalastusta. Mietin mielessäni, että se oli oikeasti ihan saata**n iso. Ehkä alitajuisesti yritin unohtaa tapahtuneen, mutta kaveri vähän väliä mainitsi, että olihan se nyt vi**u oikeesti iso, mä näin sen tällin! Totesin vaan että kyllä se oli, mutta kun ei voi varmuudella tietää. No, tätä tuli kyllä mietittyä monta päivää ja sain ystäviltä tästä kyllä kuulla useaan otteeseen.
Mutta miten iso se kala olikaan?
Meni muistaakseni yli kolme viikkoa kun ajeltiin pohjanmaan kalareissulta kotiin kun samaisen kaverin kännykkä soi. Siinä hän hetken jutteli puhelimessa ja aavistin kyllä heti mistä on kyse, kun kaveri katsoi mua ja totes lautasen kokoisilla silmillä puhelimeen: Kuinka paljon? EI VI**TU! Onko ihan varma? Onko varmasti sama kala? Ja olihan se, se kama mikä kalalla oli suussa, kuului meikäläiselle 🙁 Eli reilu kolme viikkoa, kalalla meikäläisen koukut suussa, eli ei varmasti ollut syönyt mitään. Henkilö joka sai kalan, oli punninnut sen. Yli kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen kala oli 12.9kg!! Jätän tämän tähän, en halua enään keskustella asiasta. Noin kuukauden kuuntelin ystävien ”kuittailua”: Ei helve**i miten iso se olis ollut! Ja vielä muikkujärvestä! Kyllä varmaan vitu**aa! Jne…
Eli jätetään tämä juttu vähän niin kuin Salaisten kansioiden jaksot, eli ihmiset voivat nyt pyöritellä mielessään ajatusta, oliko kala kuollut, mistä ja miten se tuli/löytyi? Onko se vielä hengissä?
Seuraava juttu on sitten täysin minun mielipide ja vain yksi tapa, miten minä tein edelliset täkyonki perukkeet ja rigasin Waken Hanko Gummin. Tyylejä ja mielipiteitä on paljon, jopa minulla itsellä.
Olen varmasti tuonut tarpeeksi usein esille, miksi minä en käytä fluoroa perukkeena. Yksi hyvä puoli siinä on mun mielestä, se on kaikkein näkymättömintä, mutta silti…
Olen käyttänyt pitkään Savage gearin vaijerimateriaalia, se on ollut hyvää ja toimii. Pitkässä käytössä muoto saattaa vähän muuttua ja kun siitä tekee perukkeita, niin pään rispautuessa holkittaminen on hankalaa. Mutta pätkä pois ja se on siinä, taas käytettävissä.
Nyt mulla on käytössä Waken Jawline perukemateriaali. Talven täkykalastuksessa toiminut ainakin hyvin, niin hauelle kuin ahvenellekkin.
Yhden kerran holkki petti ja koukku jäi kalan suuhun, sen jälkeen tein uudet ja nyt hauki perukkeissa on tupla holkitus.
Tässä tosiaan yksi menetelmä, jonka uskon ainakin olevan aika turvallinen tapa tehdä peruke esim. hauen täkyongintaan:
Ensin Waken Jawline perukemateriaali holkeista läpi
Sen jälkeen tynnyrileikarista läpi ja takaisin holkeista.
Sen jälkeen vedän vielä kolmannen kerran vaijerin holkeista läpi. Tässä kannattaa olla vähän ylimääräistä niin vetäminen on paljon helpompaa. Otan niin reilusti että tulee läpi toisesta päästä, josta voi pihdeillä vielä vetää ja kiristää. Sitten katkasen ylimääräisen pätkän tynnyrileikarin puolelta.
Sitten vaan holkkipihdeillä molemmat holkit kunnolla kiinni.
Välillä laitan pätkän kutistesukkaa ja lämmitän sen sytkärillä, tämä on oikeastaan vain kauneutta katsojan silmässä.
Sitten kumin rigaaminen. Tyylejä on miljoona erilaista. Tämäkin on itseasiassa vain yksi tyyli mitä nyt testasin. Tiedän että uistinrenkaita ja tynnyrileikareita vois laittaa joka väliin, mutta en viitsi. Ensinnäkin uistinrenkaat on aina riski. Ne voi salaa ”kaivertaa” peruketta, peruke voi karata renkaan sisään, rengas voi suoristua tms.. Jos koukut tylsyy, ne voi teroittaa, tai jos menee vaikka poikki, eikä jaksa tehdä uutta, niin sitten voi hätäratkaisuna laittaa sen uistinrenkaan.
Nyt ”työpöydällä” on Waken Hanko Gummi värissä Rainbow Herring:
Katon suunnilleen kohdat mihin koukut haluan tulevan ja mihin kohtaan tulee jigiruuvi.
Siinä on Jawline, koukut, holkit, tynnyrileikari, broidin vääntämät piikit ja Hanko Gummi pöydällä.
Laitan tynnyrileikarin samanlailla kuin tossa edellisessä ”virityksessä.
Laitan sekä etukoukun että takakoukun samaan tynnyrileikariin kiinni.
Siinä etukoukku jossa piikki jolla sen saa nätisti kumiin, sekä lämmittämätön kutistesukan pala.
Ja tässä takakoukku. Laitoin kaksi piikkiä varmuuden vuoksi, kun en tiedä miten Jawline käyttäytyy tässä (mukautuu kuminmuotoihin).
Siinä ”viritys” valmiina. Tuli aika hyvä vaikka itse sanonkin 🙂
Ja tosiaan Jawline holkitettu suoraan koukkuihin, edellä mainituista syistä.
Ja komeestihan toi Jawline mukailee kumin pintaa! Nyt odotellaan vielä hetki niin pääsee avovesille testailemaan! Jigiruuvi nokkaan ja menoksi!
Tiedän että moni saattaa olla asioista kanssani erimieltä, mutta mielipiteitähän pitääkin olla.
Olkaa varovaisia vesillä, nauttikaa luonnosta ja pitäkää huolta toisistanne.
Kireitä hermoja!