Pari miestä, pari eri venettä ja ”uusi” järvi.
Juhannuksena tuli mahdollisuus päästä kolmena päivänä Lassen kanssa järvelle. Hyvissä ajoin etukäteen piti tehdä päätös kohteesta, mutta kohde muuttui moneen kertaan, koska sää tietoihin ei ollut luottamista. Keskiviikkona hörpimme kahvia ja kirjasimme ylös kohteita, sää ennusteita ja tuulen suuntia. Siinä kun kahvin lomassa n. 15min sisään maikkarin säätiedotuksen mahtava aurinkoinen keli muuttuikin 3 sadepisaran tuuliseksi päiväksi, meni taas kerran usko ennusteisiin. Eli päätimmekin tehdä päätöksen kohteesta ihan viime tingassa.
Yhdelle reissulle otettiin mukaan myös mun ”uusi” vene, jota päästiin testailemaan. Hyvinhän se tuntui pelittävän!
Samalla teimme järvellä pieni muotoista tutkimusta. Meillä ei ollut tietoa järven kuha kannasta, istutuksista, eikä kuhan mahdollisesta lisääntymisestä kohteessa. Joten toivoimmekin saavamme kuhia laidasta laitaan. Tämän takia myös punnitsimme pikaisesti melkein kaikki kalat.
Kelit näinä päivinä olivat aikalailla erilaiset, oli auringon paistetta ja vesisadetta, oli korkea- ja matalapainetta. Mitään kaarirallia emme päässeet taaskaan kokemaan, kalat tuntuivat olevan 2-4m pinnasta, paitsi isoin kuha oli jossain kuudessa metrissä. Mutta nyt oli mielenkiintoista huomata, että kalat olivat kiukkuisella päällä ja reagoivat oikeastaan joka kerta jigiin kun vaan päälle päästiin. Tosin kalojen päälle pääseminen oli haastavaa, koska noin pinnassa olessaan kalat sukeltavat melkeen heti kun päälle pääsee.
Pudotamme joka kerta vuorotellen kaareen ja jos kala ei kiinnostu, toinen saa paikata eri värillä.
Reissun ensimmäinen kala antoi mahtavat kyydit Lasselle, 6m alueella pohjassa kaiku piirsi ihan ok kaaren, joka kohdalle osuessa paljastuikin paremmaksi. Ihme kyllä, mutta tätä kaveria jouduttiin oikeastaan pitkään jallittamaan. Nimittäin yleensä hauet ei paljon mietiskele. Taas kerran täytyy todeta, että on turvallinen fiilis kun käytetään aina kunnon perukkeita. Mulla Waken jawline titaaniperuke ja Lassella teräsvaijeri. Ensimmäinen näköhavainto siiman päässä syöksähtelevästä hauesta antoi ”silmäpuntarille” n. 6kg, mutta kun kalan selkä tuli pintaan niin arvio muuttui seiskaksi. Törkeen paksu selkä hauella! Joka taas antoi uskoa paikkaan ja siellä lymyäviin suurhaukiin.
Harmi ettei tätä pötköä mitattu, varmaan vajaa metrinen, mutta painoa 7,1kg
Kuhat olivat todella nätin värisiä ja tummia.
Reissun pienin kuha oli 1,6kg, pieni mutta pippurinen.
Koko juhannuksen saldo oli 5 kuhaa ja pari haukea.
Toisena päivänä löysimme 3 kaarta, joista vain yksi kiinnostui mun tarjoilemasta jigistä.
Lassella on onneksi tapana aina aliarvioida kalojen koot, meikäläisen viime vuoden 8.4kg vertikaalihauki oli Lassen silmäpuntarilla n. kutosen kala vedessä 🙂 Nyt kun tämä kala nousi hitaasti jigiin ja täräytti kiinni, mulla ei ollut mitään hajua kalan koosta, eikä edes siitä, onko se hauki vai kuha?! Kalan rauhallisuus alkoi siirtämään puntaria kuhan suuntaan ja viimeistään siinä vaiheessa alkoi puntti tutista, kun Lasse näki kalan vedessä ja totesi: Se on helvetin iso kuha! Aika nopeasti saimme kalan haaviin, heitettiin säbänyrkit ja alettiin irroittelemaan koukkuja. Haavin painon vähennyksen jälkeen, tämä 92cm kuha painoi 7.3kg. Todella mahtava ja hieno kala, mun uusi ennätys! Kala oli todella ”huonossa” lihassa ja tyhjä vatsainen. Pituuden nähdessämme olimme varmoja, että kala on +8kg.
92cm / 7.3kg
Kiitos myös broidille, joka tarvittaessa muuttaa taustat kuviin!
Sillon kun sain ennätys haukeni (16.2kg / 130cm) ja kysyin broidilta, että pystytkö muuttamaan taustaa, niin en mä nyt ihan tätä tarkoitanut, vaikka tää kyllä törkeen makee onkin 😉
Pitihän sitä haukea käydä Jenni Vartiaisen keikallakin näyttämässä 😀