Vehkeet suussa!
Täräytän tähän alkuun tällaisen tunteita herättävän, aavistuksen ”Keski-Eurooppalaisen” kuvan, jossa mulla on vehkeet suussa 🙂 Näistä kamoista pidän nyt kiinni kynsin ja hampain!
Nyt oli taas pari päivää mahdollista pyhittää vertikaalijigaukselle. Ensimmäinen päivä ja kaksi kohdetta, puolessa välissä päivää vaihto. Järvet olivat taas sellaisia, joissa en ole ikinä kenenkään kuullut vertikaalijigaavan. Eikä kummassakaan lätäkössä nytkään näkynyt muita kalastajia.
Monella on mukana nykyään jigaamassa ”klikkeri”, jota painavat aina kun saavat kalan. Mahtava nähdä kymmenien kuhien päivä saaliita ja vielä manaavat, että olihan huono syönti. No joo… Ehkä mulla on sitten kuitenkin tähtäimessä vähän paremman kokoiset kalat, eikä sitä jigiä tule pudotettua mihinkään ”kiiskeen”. Mutta, mutta… Nyt päätin että otan klikkerin mukaan ja salaa toivoin, että saan painaa sitä nappia kerran, kun kohde kala, eli kuha löytyy. Näin jo silmissäni kuvan sosiaalisessamediassa, jossa mun klikkerissä komeilee numero sarja 001.
Ensimmäinen järvi oli todella hieno, keli oli myös mahtava! Kuitenkin muutamaa kaikua lukuunottamatta, jotka löysin viistokaiulla, jotain jäi puuttumaan. Niinpä oli aika palata rantaan ja raahata vene auton kyytiin ja suunnattava kohti seuraavaa kohdetta.
Toinen paikka vaikutti vieläkin haastavammalta. Syvänne alue ei ollutkaan sellainen, jota olin kuvitellut. Veden sameus myös aiheutti tuskaa kaikuluotaimen säätöjen kanssa. Muutama tunti täysin tyhjää, usko alkoi loppumaan. Olisin lähtenyt menemään, mutta kun kamojen ja soutarin raahaminen yksin parin tunnin takia, on tyhmää ja turhan rankkaa.
Viistossa näin jossain vaiheessa kalan, mutta kun ajoin päälle, oli se poissa.
Siinä oikealla keskellä kuva kalasta (valkoinen) ja sen varjosta (musta). Kala on vielä ihan ok kokoinen, koska ajan aikas kovaa ja kaiku kuitenkin piirsi sen noinkin pitkänä.
Löysin kaksi ihan ok kaikua ja sainkin pidettyä venettä kalan päällä. Pääsin käymään monta jigiä läpi, mutta ei… Jäätävä fiilis kun jännittää niin että pidättää hengitystä ja sydän hakkaa.
Siinä toinen kala kaiussa. Alempi kirkkaan keltainen kala ja yläpuolella jigi jota heiluttelin. Kuvassa näkyy kun lopuksi päätin pudottaa jigin vielä ihan kalan päälle 🙂
Sitten pitkä hiljaisuus ja lopulta löydän päivän kolmannen ja viimeisen kalan. Taas kerran sain pidettyä kalaa nätisti veneen alla, lopulta kala kiinnostui jigistä. Todella rauhallinen nousu. Katseeni hamuili jo klikkeriä, olin varma että kohta pääsen painamaan! (Siis sitä klikkerin nappia) Kala tuli todella varovaisesti kohti jigiä ja pysähtyi ihan kohdalle. Olin varma että siinä se sitten oli, todella hyvä kuha! Mutta se ei vaan ota! Sitten todella kova tärppi johon pääsen vetämään hyvän vastarin, meikäläisen uusi vapa (Gunki shigeki C-190XXH) ei anna kalalle mitään armoa. Nyt olen löytänyt vihdoinkin vavan josta meikäläinen tykkää näissä hommissa. Kun kohde kalat on vähän parempaa kokoa, niin MUN mielestä vavalta pitää löytyä jäykkyyttä! Ja kun mulla on muutenkin aina kalusto ehkä monen mielestä vähän turhankin varman päälle mitoitettua, niin nyt on kyllä vapakin. Ai niin… Juttu riistäytyi sivu raiteille. Kala juroi pohjassa ja katselin valmiiksi missä haavi, tää on nyt paremman kokoinen kala. Kun kala nousi ekan kerran pintaan niin eka ajatus oli EIII!!! Hauki! Mutta kun näin kalan selän paksuuden niin ei se paljoa harmittanut, enkä yhtään ihmettele että kala oli mahtavassa lihassa, niin paljon paikassa oli ”roskakalaa”.
Kuva kyllä hämää, mutta siinä todella hyvä lihainen ”hikimetri” lähdössä takaisin imuroimaan roskakalaa.
Siinä se, ainut kala näille järville. Mutta kokemus ja järvet olivat kyllä mahtavat ja varmaan vielä jossain välissä palaan takaisin.
Työkalut ja kahvitauko!
Viimeinen päivä ja tutumpi kohde.
Yhteensä 10 tuntia oli aikaa etsiä kaloja järvellä. Ihmiset laittelevat nyt ihania kuvia varpaistaan, kun ovat lomalla. Joten miksi en myös minä? Kuvassa myös vehkeet jalkojen välissä.
Ehkä tämä on jonkinlaista piilomainontaa, mutta nyt mulla on käytössä uusi vertikaalijigaus setti ja olen TODELLA tyytyväinen!
Ja jos jotain käytössäni olevaa kamaa kehun, ei se ole keneltäkään pois, päin vastoin! Ja vaikka en siitä itse mitään hyötyisikään, niin mun ajatusmaailmaan ei kuulu, että kaikesta pitää aina hyötyä jotain.
Aika esitellä vehkeet!
Kelana mulla on nyt Gunki BC 200 ST ja vapana Gunki Shigeki C-190XXH. Aijemmin vertikaalijigauksessa ollut käytössä keloina Silver Max, Kiinan ihme (joka räjähti vastarista) ja Matt Hayesin sämpylä. Mutta vaikka toi BC 200 ST ei edes ole mikään kallis kela, niin on se ainakin mun käytössä ihan toista luokkaa kun noi muut. Testasin myös Shimano Chronarch sämpylää, mutta siinä se siiman vapautus nappi on liian ylhäällä, ainakin mulle. Koska käytän usein ”peukalo jarrua”, niin tossa shimanossa voi helposti painaa sitä, kun painaa peukalolla puolaa. Vapoina on ollut mm. happy anglereita, mutta nyt sen vasta tajuaa, että kaikki on ollut mun käyttöön aivan liian löysiä ruoskia.
No mutta, takaisin kalaan…
Olin etsinyt kaloja n. 9tuntia. Löysin ehkä pari varteenotettavaa kalaa, mutta ne joko sukelsivat tai sitten eivät kiinnostuneet jigistä ja uivat pois. Tässä järvessä kohde kalat ovat jollain tavalla todella arkoja, tai jos kala ei kiinnostu heti jigistä, ei sitä saa innostumaan vaikka kuinka vaihtaisi väriä, tussaisi kumeja (jota minä en harrasta) tai omaisi omasta mielestään todella hyvän ”käsialan”.
Koska veneellä suhaaminen alkoi välillä puuduttaa, niin oli pakko pudotella välillä pohjassa makaaviin kaariin, jotka tässä järvessä ovat 95% varmuudella haukia. Tietysti kalat olivat alle 10metrin syvyydessä, koska sitä syvemmältä saadut kuhat kuolevat todella todennäköisesti, koska niille tulee ilmarakko suuhun. Sen takia en jigiä sen syvemmälle edes pudottele. Haukia kävikin veneessä vajaa 10kpl, mutta ei mitään jättiläisiä.
Lopulta löysin paremman kalan. Kala oli 8metrin syvyydessä. Olin juuri vaihtamassa uuteen kalustoon kumia kun sain kalan veneen alle. Nopeasti kaivoin vilttiketjusta Silver Maxin, jossa Happy Anglerin vapa ja jigi valmiina. Kala oli ihan veneen alla. Ehdin pudottaa kumin n.3metriin kun huomasin, että kala havaitsi kumin. Kala nousi hitaasti 6metriin ja jähmettyi. Nyppäsin varovasti vavasta, kala lähti hivenen keilasta pois päin, mutta nousi kokoajan. Tässä vaiheessa taisin tehdä ennätyksen hengityksen pidättämisessä, koska alussa kun kala oli 8metrissä suoraan alla, tiesin sen olevan todella hyvän kokoinen. Kala tuli hitaasti mutta varmasti kohdalle, hetken hiljaisuus ja varovainen tärppi. Tässä vaiheessa olin jo päättänyt, että jos se nyt tärppää, niin ei jää ainakaan vastarista kiinni. Ranteet lukossa peukalo puolalla tempasin vastarin. Siihen jäi, nimittäin ihan kaikki! Jäätävä pamaus, vapa meni poikki!! Aloin kelaamaan, kunnes huomasin että siimakin meni siinä poikki! Nopeasti dyykkasin veneestä kiinni kelluvaan siiman, taisin ajattelematta vetää kädellä figure four liikkeen, niin että siima oli ranteen ympärillä solmussa. Tajusin kuitenkin heti, kuinka tyhmä olin, mutta tärkeintä oli ettei kala lähde jigi suussa veteen, koska muuten se melko varmasti kuolee. Kokeilin varovasti kiristää siimaa, ettei kala pelästyisi, koska jos niin käy, niin meikäläisen rannetta varmaan tikattaisiin kun kuitu uppoo luihin asti. Painoa tuntui olevan hyvin siiman päässä, nostin varovasti ylös päin ja samantien paino hävisi. Irti! Sinne meni se kala, mutta ihme kyllä, mua vaan hymyilytti koko juttu. Kala pääsi takasin ilman koukkuja suu pielessä. Oliko kala kuha vai hauki, oliko painoa + vai – 5kg? Nämäkin jäivät nyt arvoitukseksi.
Siinä kuva kaiun näytöltä, kun kala tulee jigiin. Tossa numero 2 alla näkyy toi kohta kun kala ottaa jigiin. Tuolla ihan kaiun vasemmassa laidassa näkyy vähän kalan kokoa.
Ja siinä vilttiketjun vehje, vanha luottopakki! Silver Max ja katkennut Hapy Angler :´(