Pitkä tauko kalareissuista ja sitten tulikin käytyä 5 eri järveä aika pienen ajan sisällä. Muutenkin kiirettä pidellyt arjessa, niin on tää kirjottelu jäänyt.
Joten kootaan nämä kaikki reissut tähän yhteen päivitykseen.
Ensimmäinen päivä ja kaksi kohdetta:
Samana päivänä kun järvelle piti lähteä, mulle tais pamahtaa jotkut sisäiset peräpukamat! Ei oo sitten ikinä ollut sellaisiakaan. Kipu oli aivan jäätävä! Ilmeisesti kroppa joutunut hetkellisesti liian kovalle stressille ja pamautti sitten tollaset. Jos Lassen kanssa yhteisiä reissuja ei olisi niin harvoin, olisin perunut tämän keikan. Seisominen, makaaminen ja varsinkin istuminen oli tuskaa.
Tämä meni onneksi jo kahdessa päivässä ohi, en sitten tiedä mikä oli ja mistä johtui?!?
Kuinka ollakkaan samana päivänä iltalehden sivuilla näkyi tämä uutinen:
Koska vihaan oksentamista ja sen aiheuttamaa tuskaa, en uskaltanut edes linkkiä avata, eikä aihe edes kiinnostanut, jos siellä vaikka kerrotaan hommasta tarkemmin. Mutta sen voin sanoa, että saatan tietää miltä ”Siltsusta” tolla hetkellä tuntui 😀
Ensimmäinen järvi oli pienehkö, todella humuksinen lätäkkö. Kaksi pientä todennäköistä kuha kaarta löydettiin, mutta näitäkään kaloja ei kiinnostanut kuin jigien haistelu. Päätettiin vaihtaa hetkeksi kohde kalaa ja kalustoa, joten otettiin hauki kepit käteen ja vedettiin hetki uistinta. Ylös nousi 2 n.4kg kalaa.
Uskoa ei ollut kuhien löytymiseen, joten vene ylös ja seuraava kohde illaksi. Kohteena oli kirkas vetinen syvä muikkujärvi, hauki kamat vetoon jo odottelemaan. Tyhjä arpa oli tämäkin, ei meinattu löytää edes pikku kaloja, kyllä oli muuten tyhjä kalasta tämä kohde. Ainut mitä saatiin, oli nätti kuva taivaasta, jonka pilasi Lassen silhuetti 🙂
Toinen päivä:
Haukia narraamaan vertikaalijigeillä, varmuuden vuoksi vetovavat kyytiin ja pari isoa kumia.
Haukia löytyi kohtalaisesti ja ylös taisi nousta karvan alle kymmenen. Parempia silmäpuntarilla +5kg kaloja nousi 3. Kaloista ei ole kuvia, koska päätettiin että noita pirteitä veijareita ei viitsitä haavita ja nostaa veneen pohjalle sätkimään. Koukut nätisti irti vedessä ja kala mahdollisimman pian takaisin syvyyksiin. Tällä reissulla käytettiin Lassen silmäpuntaria, joka tunnetusti heittää aika rajusti. Aina muistuu mieleen reissu kun veneen vierellä lillui meikäläisen vertsuhauki, jonka Lasse arvio kutoseksi ja kysyi että vapautanko tässä? Halusin kuitenkin kalasta painon, koska veikkasin että toi on oltava suurhauki. Puntari paljasti sen kalan painoksi 8.4kg 😀
Näistä kaloista kaksi tuli vetämällä ja loput täsmä vertsulla.
Tässä aavistuksen pienemmän kaliperin kaveri:
Kolmas päivä:
Kaikuluotaimien testailua ja kuhien katselua näytön takaa.
Kohteena oli taas kerran se kuuluisa: ”Yksjärvi”
Kyllähän se pistää ahdistaa, jos virta loppuu muualtakin kuin miehestä, joten akku arsenaalia pitää olla!
4 * 100ah akkua ja 2 pikku akkua kaiulle.
Olen keväästä asti taistellut kaikuluotaimien erilaisten ongelmien kanssa. Mulla on monta kaveria, jotka ovat hommanneet samoja vehkeitä, osa omasta tahdosta ja osa mun suosituksesta. Olen onneksi pystynyt auttamaan jo muutamaa ystävää ja paria ulkopuolistakin, jotka ovat kuvista huomanneet käyttämäni laitteet. Homma on onneksi pelannut myös toiseen suuntaan, eli olen saanut ystäviltäni apua.
Mutta, mutta… Jos haluaa mainita ja pitääkin, niin asiakaspalvelusta on pakko antaa iso kiitos OPM International Oy:n Mika Silvastille. Aina kun on ongelmia tai ihmettelyjä ollut, olen todella nopeasti saanut äijältä apua/vinkkejä! Ja tämä on meikäläiselle ainakin todella iso juttu! KIITOS!!
Viimeksi täräytin vanhan 5x Chirpin Elite Ti7:n rinnalle, siinä kuva materiaalia.
Muutama ok kaarikin tuli taas löydettyä, mutta kun eivät ole syönnillään niin mikään ei vaan tunnu auttavan.
Kamat kasaan ja kotia kohti!
Järvi numero 5 ja kadonneen kuhan metsästys:
Klo:03.30 oli aika ottaa taas peukalo pois suusta ja suunnata tällä kertaa Lohjalle, kohti Villa Aholaa, josta matka tosin jatkuu vielä jonkun tovin.
Pikkiksen vene kiinni meikäläisen maasturiin ja nokka kohti huimia sekkailuita!
Veneenlaskupaikalla huijasin ettei auton käsijarru pidä, jotta sain istua sen aikaa autossa, kun Pikkis ahertaa ja nykii venettä pois trailerilta. No ei kai, käsijarruun ei vaan löytynyt luottoa.
Päivän aikana löysimme pari parempaa kaarta ja muutaman pienemmän. Tämäkin kaveri oli ihan kuin kuha, mutta paljon pienempi.
Siinä tämän reissun isoin, mutta ylivoimaisesti rumin kaveri! En tiedä mistä johtui, oliko kaveri jo vanha, vai minkä vuoksi näytti vähän raihnaselta. Niin siis puhun tosiaan tosta kuhasta!
Hieno päivä, hieno reissu ja kolme ylös saatua kuhaa!