Unohtumaton matka!
Joskus se vaan kannattaa survoa autoon muutama tankillinen bensaa ja suunnata pois lähivesiltä.
Viime vuonna tehtiin yhteinen reissu Salon veljesten kanssa meille kaikille tuntemattomalle järvelle, kartasta katottiin vielä hätä suunnitelma, jos matkaan tulee mutkia. Nyt oli aika palata Mikon kanssa rikospaikalle ja jätettiin Antti kotiin terottelemaan koukkuja.
Reissu alkoi täysin normaalisti, meikäläinen odottelee himassa, että Mikko rälläköi trailerin lukon auki. Luojan kiitos, että traileri oli kuitenkin oma. Manasin puhelimessa Mikolle, kun mulle piti tulla reissua varten muutama uus kumi, mutta ei ne sitten ehtineetkään. Onneksi puhelun loputtua tuli postista tekstari, että kumit ovat saapuneet ja sain ne mukaan kyytiin.
Itse luottamus oli muutenkin katossa, koska meikäläisen autolla kun lähdettiin reissuun, niin ystävät manasivat että: ”Ei toi romu sinne asti kestä”. Kiitos, onneksi on ystäviä <3
Kun kaikki kamat olivat valmiina, muistin hakea sisältä vielä Makita pipon, tämän suurhauen metsästäjän tunnusmerkin.
Ensimmäinen päivä alkoi totutunlaisesti, todella hiljaista. Tosin Mikko pääsee irroittamaan muutaman pienemmän ”kaimaanin” koukusta. Ilta alkaa lähenemään ja väsyttää. Mietitään jopa järven vaihtoa seuraavalle päivälle, mutta kun leirin ja kamojen purussa ja pakkauksessa menee aikaa, haluttiin uskoa että tämä järvi vielä aukeaa meille.
Hetki ennen auringonlaskua meikäläisen kumia runttastaan, vastarista tuntee että parempi kala. Epäilys jostain vitosen kalasta. Hauki pyörähtelee veneen lähellä ja mietitään vapautusta suoraan vedessä, mutta päätetään kuitenkin nostaa kalaa näkyville. Olisko suurhauki? Nopea punnitus antaa nätille kalalle painoa 7.5kg. Siihen jäi väsymys ja paikan vaihdon suunnittelut. Nopeat kuvat ja ”alligaattori” takaisin veteen. 7.5kg 34cm Dexter shadilla.
Iltaa kohden tuli vielä pieni syönti piikki, mutta todella pieni.
Seuraavaan aamun lähdetään samoilla tunnelmilla.
Varovaisia tärppejä sieltä täältä ja muutama parempi sinne väliin, mutta kumeissa ei vaan tunnu nyt kalat pysyvän. Muutama kala käy kääntymässä ja sitten meikäläisen vapa niiaa. Pohja!! Sinne meni sitten se iso Dexteri!
Päivän aikana saimme todistaa taas todellisen syönti piikin, tämä syönti piikki sisälsi varmaan kaks tärppiä kolmeen tuntiin.
Päivä alkaa kääntymään illan puolelle ja Mikon snäkiä rouhasee parempi kala, hetken väsyttelyn jälkeen alkaa vaikuttamaan siltä, että nyt olis sitä ”krokotiiliä” sitten tarjolla. Paksu selkä käy näyttäytymässä ja kaivan haavin esille. Pirteä kala ottaa kovia spurtteja. Lopulta kala tulee näytille ja lähtee syöksyyn, suupielessä aijemmin näkynyt koukku on irronnut ja toinen koukku on vain todella vähän kalassa kiinni. Paniikki meinaa vallata mielen, tämä kala ei saa päästä karkuun! Tiedän että mua jänittää ainakin yhtä paljon kun Mikkoa. Kala tulee pää edellä kohti venettä ja Mikko huutaa että älä ota pään puolelta! Nyt on pakko, huudan takasin! Seuraavasta sukelluksesta kalan paino jää vain arvoitukseksi! Luojalle taas kerran kiitos, että kala sujahti nätisti haaviin, koska siinä vaiheessa kun kala oli sisällä, koukku irtosi!
Siinä se nyt sitten on, se ”krokotiili” jonka vuoksi viitsii ajella monia satoja kilometrejä. Tätä me lähdettiin tänne jahtaamaan!
9.1kg L snäkillä
Tyyntä myrskyn edellä!
Aurinko alkaa taas laskemaan eikä havaintoa kaloista.
Mikko kysyy että onko mulla uskoa että saadaan vielä suurhauki? Sanoin ei! Eikö oikeesti? Sanoin ei! Tätä tarvittiin, Mikko toteaa… Varmaan 15minuuttia niin 25cm Dexter shadiin mällää maapallo, onneksi kädet on kiinni vavassa ja vastarista meinaa tärähtää löysät housuun. Mikko katsoo meikäläisen meininkiä ja vapaa samalla todeten: Ei hemmetti, onko se pohjassa?!? EI OLE!! Tää on ihan järkky kala!! Sitten alan epäillä jotain vitosen kalaa joka on kyljestä kiinni. Lopulta krokotiilin selkä tulee kaumpana näytille ja koko lääni tietää että jossain tapahtuu nyt jotain!
Jalat alkaa vatkaamaan kun vispilät kermavaahto kulhossa. Mikko kaivaa haavin esille. (Tässä vaiheessa emme ONNEKSI muista, että haavin ruuvit hukkuivat edellisen kalan kanssa jumppailun yhteydessä.) Tää on kyllä hirvein menijä joka meikäläisen vavan päässä on ikinä uinut! Todella pitkiä ja rauhallisia sukelluksia. Pelko kalan irtoomisesta on taas ihan jäätävä. Pitkien spurttien jälkeen krokotiili on lopulta Mikolla haavissa. Sillon alkaa veneessä riehuminen! Ei kalan toimesta vaan kahden etelä-suomalaisen sekopään! Aivan mahtava eläin, tämä vesiemme jalokala, suurhauki on haavissa vedessä!!
Kaikki vapautusmattoa (jossa mitta) myöden veneeseen valmiiksi ja kala maton päälle.
117cm ja 11.6kg 25cm Dexter shadilla
