Enkat uusiksi!

Piti sitten tulla kalareissuton viikonloppu, mutta eipäs tullutkaan.

Aamulla piti olla hyvissä ajoin kotona ja alottaa iskä tyttö viikonloppu, koska äiti on hevosvalmennuksissa. Pienten laskutoimitusten jälkeen tajusin, että onhan mulla vuorokaudessa aikaa kalareissulle, jos teen sen yöllä. Joten ei muuta kun illalla kamat kasaan ja hyvissä ajoin yhdentoista jälkeen sänkyyn, jotta jaksaa pirteänä herätä klo: 02.00.

02.00 Puhelin piti hämärää ääntä! Ihmettelin että kuka kehvana kehtaa soitella mulle keskellä yötä, mutta sitten tajusin, että sehän on se herätys! Hetken mietin, sammutanko puhelimen ja jatkan unia, mutta luojan kiitos raahauduin kahvin keittoon.

Kahvit ja eväät kun olivat valmiina, niin ei muuta kun nokka kohti pelipaikkoja.

Kun kaikki kamat ja vene oli raahattu jonkun matkaa rantaan, pääsin vihdoinkin vesille. Aamu oli todella sumuinen, eikä näkyvyyttä järvellä ollut paljoakaan. Nyt vaan täytyi toivoa, ettei kenenkään verkkoja ole matkan varrella ennalta katsottuun kohtaan.

Kyseisessä järvessä olen edellisinä vuosina käynyt pari kertaa, mutta suurin kuha on ollut varmaan kolmen kilon luokkaa.

Kun kaikki kaikuluotaimet, kameratelineet, kela/vapa setit kumeineen, pihdit, puntarit, mitta ym… olivat valmiina, alkoi armoton suhailu ja kaiun tuijotus.

No mutta, eipä aikaakaan kun ensimmäinen parempi kaiku alkoi piirtymään Lowrance Elite TI:n näyttöön. Kala oli n. 4metrin korkeudessa. Pudotin jigin reilusti kalan yläpuolelle, mutta kala ei kiinnostunut jigistä. Laskin hieman ja nyppäsin muutaman kerran. Huomasin kaiun näytöltä, että kala näki jigin. Kala nousi pikku hiljaa jigin perässä melkeen pintaan asti ja täräytti kiinni!

Samantien vastarista kalan pää oli jo pinnalla ravistamassa jigiä irti. Se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että tällaisessa tilanteessa jigi lentää suusta, mutta ei! Nyt koukku pysyi kuhan suupielessä ja se otti pienen spurtin. Hetken juromisen jälkeen sain kalan näkyville, EI S**TANA!! Nyt se on haavissa! Aivan jäätävä köntti!! Jos mulla olis kavereita, niin nyt oltais kyllä heitetty säbänyrkkejä ja yläfemmoja.

Mutta nyt oli paniikki! Edellinen isompi kala jäi mulla jostain kumman syystä käsiin ja nyt on pakastelokerossa sen verran kuhaa, ettei edes jääkaapin ovi mene kiinni. Joten nyt on toimittava nopeasti!

Nostin heti kalan haavissa ylös ja punnitsin sen, onneksi kävin nuorempana salilla, koska tää oli jäätävä liharekka! 😀 Kala takaisin haavissa veteen, otin kalan sieltä ”syliin” ja näytin sitä kameralle. Juuri kun olin laskemassa, ajattelin että otetaan nyt kalasta mitta, kun se on valmiina veneen märällä pohjalla, ei tätä muuten usko kukaan. Ja sitten äkkiä kala takaisin veteen! Sinne lähti pirteänä, mutta odotin että kohta se nousee jostain. :`( Niin tuoreessa muistissa oli se edellinen iso kuha…

Mutta ei, nyt päätin käyttää kaiken ajan siihen, että pörrään tunnin ihan samoja nurkkia ja jos se kala jostain nousee, myyn kaikki kala vehkeet ja lopetan tämän lajin. Mutta ei, pariin tuntiin se ei noussut, joten nyt oli mahtava fiilis!

Tää kuva näyttää ihan muokatulta, mutta ei! Kyllä toi kala on todellinen ja taustan ”blurrauksen” hoisi sumu, tai sitten taustalla oli joku ydinvoimala joka päästi juuri saasteita ulos. Voi tosin olla, että mun moottorikin savutti sen verran, että pinta oli täynnä savua!

92cm 9.45kg

Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak

Aivan törkeen hieno kuntoinen kala, enkä ole missään nähnyt noin iso päisiä kuhia.

Takki oli kyllä tyhjä! Voi kun olisi voinut jakaa tämän ilon jonkun kanssa. Mutta nyt vaan rukoilin, että kamera jonka olin asentanut kuvaamaan, taltioi edes jotain. Olihan mahtava fiilis kotona, kun kamerasta löytyi näinkin hieno kuva. Vaikka kyseessä oli mun enkka, en silti alkanut varmistelemaan, että tuliko nyt hyvä kuva?!? Vaan mennään aina koukutuksen jälkeen kalan parasta ajatellen.

Siinä sitten kun pari tuntia pörräilin, löysin hetken ajelun jälkeen myös toisen paremman kalan.

Tämä kala ei kelpuuttanut samaa jigiä, vaan vaihdoin toiseen väriin. Vanhaan kunnon ottipeliin, eli Green Minnow väriin. Tähän kumiin, joka on nyt kolmas tämän värin Pelagear joka mulla on käytössä. Ensimmäinen räjähti niin totaalisesti kalojen käsittelyssä, että edes ilmastointi teipillä sitä ei saanut kasaan. Toinenkin räjähteli, mutta sain sen aina kasaan kolvilla ja pikaliimalla, mutta sitten se karkasi pikalukosta. Tämä viimeinenkin veteli viimeisiä, mutta silti kuha kelpuutti sen! Taas väsyttelin parempaa kalaa.

Jotenkin edellinen kala veti fiiliksen niin oudoksi, että en pakottanut kalaa edes haaviin, vaan katoin valmiiksi että veneessä on tilaa hoitaa kaikki nopeasti ja sen jälkeen kaivoin vasta haavin. Lopulta kala oli haavissa, ihan ok kokoinen. Ihan ok kokoinen?!?! Tulipas edellisestä kalasta totaalinen koko sokeus, niin jäätävä mörkö se oli.

Nimittäin tämä kala ei näyttänyt sen jälkeen juuri miltään, vaikka tämäkin olisi ollut mun enkka kuha!

Mitä täällä tapahtuu!?!?

(Huom. tätäkään kuvaa ei ole mitenkään muokattu)

91cm 7.9kg

Wake Pelagear 8″ värissä Green Minnow

Tämäkin kala lähti todella pirteästi takaisin.

Loppuaika järvellä olikin ajelua veneellä ja pinnan tarkkailua, jottei kumpikaan näistä kaveruksista nouse pintaan, sekä aika ajoin kaiun tuijotusta. Kyllä tää reissu sai nyt olla tässä!

Kyllähän liikkui kamat ja vene rannassa iloseen! Jostain kumman syystä nyt oli ukko täynnä voimaa. Tosin kun veneen olin raahannut autolle, niin alkoi järjetön pykiminen ja meinas yrjö lentää, niin maitohapoille tämä rypistys veti kropan.

Multa on kyselty taas tosta kalustosta joten kerrotaas tässä vähän:

Mulla on aina veneessä muutama setti.

Ekassa setissä Gunki BC 200 st kela ja Gunki Shigeki 190 XXH vapa, toisessa on Saxa hyrräkela ja Gunki Shigeki 230 XXH vapa.

Iso kiitos Ruodon Joonakselle luottamuksesta ja siitä, että sain Saxa:n kelan testiin. On ollut nyt toisena settinä tämän kauden ja toimii ainakin vertsu hommissa törkeen hyvin! On kyllä paikkansa ansainnut mun kalustossa. Sen lisäksi mulla on varasettinä joskus mukana Silver Max, jossa Happy Anglerin itse tuunaama vapa ja vielä varasetin varasettinä Daiwa Mag Force ja Patriotin Vertical Specialist.

Mulla on aina perukkeena VAIN titaania, Jawlinea! Ja siimat ovat vedetty paksuuden puolesta vähän ylä kanttiin, esim. ekassa setissä on 0.20mm Nerve Fibreä. Todella hyvä siima! Toi siima on jokin erä lehden testivoittajakin.

Kaikuna on tällä kaudella ollut Lowrance Elite TI, nyt aletaan olla aika sinut kaikuluotaimen kanssa, mutta kalustoa on vaan pakko päivittää ja saa nähdä tuleeko rinnalle toinen kone vai vaihtuuko merkki. Se jää vielä nähtäväksi.

Iso kiitos kaikille jotka olette jaksaneet lukea ja kiitos kaikille palautteista, joka blogista on tullut!

Hyvää kesää, vai oliko se jo? Vai onko se vasta tulossa?

Ja kireitä siimoja kaikille!

Perttu <3