Ai että kun olis mahtavaa kirjoittaa tästäkin jotain sankari tarinaa.
Kuinka ilmanpaineista ja tuulen voimakkuuksista, sekä tuulen suunnasta tunnistin tulossa olevan hauki kelin. Sitten vielä kun lopulta avasin värikoodin niin johan alkoi napsumaan. Mutta kun ei, eihän tää niin oo mennyt, eikä tapana oo puhua p*askaa, joten kerrotaan hommat niin kun ne meni.
Eli, eli… Jotain uutta, jotain vanhaa sekä jotain keltaista, niin kun häissäkin.
Ensimmäinen vertikaalijigaus kohde oli mulle täysin tuntematon. Tiesin toki että järvessä on tarpeeksi vanha kuha kanta ja kaikissa järvissähän isoja haukia on.
Mulle ei oo oikeestaan lajilla väliä kumpaa kalastan, koska se on ihan sama kumpaa lähtee metsästämään, kuhaa tai haukea, niin aina voi tulla myös sitä toistakin. Toki sillä edellytyksellä, että vesistöön on joskus kuhaa laitettu. Haukeahan nyt löytää vaikka raanavedestä.
Hauki ja kuha, mahtavia kaloja molemmat! Ja mulle noi on just ne ykkönen ja kakkonen, järjestystä en pysty sanomaan.
No mutta, ei muuta kun reisuun. Kartasta katsoin tien, josta pääsen rantaan. Ajelin pitkän matkaa ja jännitti, koska tie vaan kapeni ja kapeni. Olin Pikkiksen kanssa vielä sattumalta puhelimessa, kun jouduin jalkautumaan autosta ja lopettamaan puhelun, EI PRKL!! Törkeen jyrkkä mäki edessä joka on kalliota vielä päälaelta. No kyllähän tonne pääsisi, tosin jollain Lada Nivalla hikiseen, kunhan kelaa tarpeeksi vauhtia ja rukoilee.
Matkaa rantaan olisi enää kilometrin verran 😀
Eli auto ympäri ja kartta kouraan.
Lopulta löysin hyvän laskupaikan. Vene vesille, kamat kyytiin ja tutkimaan. Vesi oli todella mustaa, mietin että täällä on varmaan hienon värisiä kaloja.
Ehdin luotailemaan hyvän tovin ennen kuin pienempi kuha kävi näytillä. Sen jälkeen vuorossa pienempi hauki. Lopulta löysin hyvän kokoisen kaaren. pitkään sain härkkiä kalaa ja se kiinnostui vasta toisesta jigistä. Wake Pelagear 8″ värissä Spawning Char kelpasi tälle kalalle.
Kovat juromiset pohjan tuntumassa ja olin varma, että taas tulee nättiä kuhaa, mutta samassa tunsin vavan välityksellä kuinka peruke pyörii hampaissa, tää on hauki. Mutta ok kokoinen varmasti!
Olihan komea ja nätti kala! Harmi että oli niin synkkä ja sateinen keli, että toi keltaisuus ei kuvasta välity. Muuten selästä ihan musta kala, mutta vatsa ja kuviot kauniin keltaiset.
102cm, Wake Pelagear 8″ värissä Spawning Char
On kyllä mahtava keksintö tällainen Ursuit, vaikka koko reissun satoi, niin pysyi kyllä vaatteet kuivina. Vaikka Ursuitit ovatkin jossain suhteessa aika hintavia, jos ei hyvää käytettyä löydy, niin henkivakuutuksenahan tämä ei ole mitään.
Itsekin menin keväällä eräästä salmen virta kohdasta jäiden läpi, kun kaikki muut paikat olivat vielä jäässä. Voi vain kuvitella mitä olisi voinut käydä ilman Ursuittia, koska aika matkan jouduin vedessä jäätä rikkomaan, ennen kuin vastaan tuli niin paksua jäätä, että se kantoi minun painon.
Tämän jälkeen löysin vielä yhden älyttömän kaaren, joka tuli katsomaan kahta eriväristä Pelagearia, mutta ei vaan ottanut. :`(
Sitten tuuli voimistui ja olikin aika lähteä kotiin.
Seuraavan reissun kohde järvi oli sellainen, jossa olen pari vuotta sitten kerran käynyt kalassa.
Mutta jos vanhan kansan tarinoihin on uskominen, niin siellä on ollut sellaisia kuhia, että vaakaan pyörähtää heittämällä 2 numeroa ja vielä ilman pilkkua 🙂
Ajo matkat kun vähensi, niin mulla oli 3h aikaa kalastaa.
Niin kuin edellisessäkin kohteessa, melkein heti käytän pienemmän kuhan veneessä. Löydän pari arviolta vähän parempaa kalaa, mutta ovat arkoja.
Sitten saan suoraan anturin alle hyvän kokoisen kalan, joka ei meinaa kiinnostua jigistä!
Ensin tarjoan Pelagearia värissä Green Minnow, mutta ei reagointia. Vaihdan Pelagearin Power Bleak väriin ja juuri kun mietin että seuraavaksi heitän jonkun 10″ FIN-S:n päähän, niin kaikuluotaimella kala ”välähtää” ja tiedän sen ainakin kiinnostuneen jigistä. Todella varovainen nousu kumille ja kohdalla komea tärppi. Ei tää oo enää todellista!! Taas on jäätävä kuha siiman päässä!
Varovasti yritän pumpata kalaa pintaa kohden, joka vaan juroo paikallaan, muutamat kuhamaiset ravistukset. Perukekaan ei tunnu ”rouskuvan” hampaiden välissä. Hamuilen äkkiä varovasti haavin käteen ja saan kalan pintaan. HAUKI!! Nyt kyllä höynäytettiin vanhaa miestä! Niin kuhamainen käytöskin oli, mutta välillä nää vaan yllättää.
Hauki on nyt niin pirtsakka tähän aikaan vuodesta ja vetää usein haavissa hepulit, joten otan kalan vaan liplockiin, mallaan sitä pikaisesti mittanauhalle ja näytän kameralle, tämä kaverikin saa nopeasti lähteä takaisin roskakalojen pariin.
Pikainen mittaan vilautus (siis minä en vilautellut mitalle, vaan mallasin kalaa siihen) näytti että kala oli n.99cm, joten tuomitaan se siihen. Pienellä kääntelyllä, pyrstön supistelulla ja tarkemmalla asettelulla olis voinut olla maagisen metrin, mutta se nyt ei mua kiinnostanut. 99cm hauki on kyllä jo hieno kala!
99cm Wake Pelagear 8″ värissä Power Bleak
Tämän kalan ja tasaantuneen sykkeen jälkeen en löytänyt enää mitään järkeviä kaloja, joten ei muuta kun rantaa kohti. Kamat kasaan ja pieni veneen raahaus. Koti matka sai taas alkaa!