Olen nyt pari kertaa heittänyt edellisenä iltana vitsillä, että tulen kotiin heti jos saan kympin kuhan.
Tämä on ollut helppo heittää, koska ajatuksena tämä on lähes mahdoton, kuinkas sitten kävikään?
Käytiin tossa rouvan kanssa sitten puhelinkeskustelu kun olin vesillä:
Minä: Moikka! Arvaa mitä?
Rouva: Sait kympin kuhan?
Minä: No joo!
Rouva: Kuinka iso?
Minä: 10.3kg
Rouva: Ei hemmetti, sehän on ihan jäätävä!
Minä: No joo, on kyllä.
Rouva: Saitko siitä hyvän kuvan?
Minä: En tiedä, katotaan kun pääsen kotiin, että tallentuko videolle mitään? Toivotaan!
Rouva: Eihän sulla oo taas ne samat vaatteet päällä kun aina? Koska ei noita sun saaliitas muuten usko enää kukaan!
Minä: Älä pelkää, ei ne kyllä usko enää muutenkaan! 😀
Voin sanoa että olen tämän kauden panostanut tähän touhuun täysin erilailla, asioita on tullut ajateltua monelta kantilta, yksin, sekä ystävien kanssa. Mun blogista saa varmaan sellaisen kuvan, että tää touhu on törkeen helppoa, mutta ei tää kyllä sitä ole. Voin sanoa, että olen siitäkin syystä ehkä vähän erilainen kalastaja, (tai meitä on vähemmän) koska jossain vaiheessa laskin, että oon tehnyt 18 vertsu reissua, joista 13 reissua eri järville. (Nyt niitä tosin paljon enemmän jo) Toihan on ihan sairasta! En myöskään viitsi kirjoittaa tarinoita reissuista, jos ei niissä reissuissa satu oikeesti jotain kirjoittamisen arvoista, eihän sellaista tasapaksua tylsää tekstiä jaksaisi edes kukaan lukea.
Taas tää sama aihe herää keskusteluihin, josta olen ennenkin puhunut. Miksi sitten en tahkoisi niitä kohteita, joista onnistumisia tulee? Toki välillä niin teenkin, mutta mulle on tullut niin jäätäviä onnistumisia tälle kaudelle, että on helppo ollut etsiä välillä uusia mestoja. Myös se, että pyrin edelleen käymään kalassa, ottamatta onnistumisista mitään suurempaa paniikkia, tai tekemättä reissuista suorittamista, helpottaa tätä hommaa pirusti.
Toki myös se ainainen Ruotsin kalapaikkojen ylistäminen mm. monessa facebook ryhmässä, saa mulla ja muutamalla ystävällä veren kiehahtamaan päässä, koska meillä ei oo oikeesti yhtään huonommat kalapaikat, päin vastoin! Me ei vaan osata täällä kalastaa! Senkin takia on ollut hienoa näyttää, millaisia kaloja täällä oikeasti uiskentelee.
Viime kauden Suomalaisten täkykalastus jo näytti sen, että täältä tullaan, ollaan vaan vuosia Ruotsia perässä näissäkin touhuissa.
Tällä kaudella meikäläisen auton mittariinkin on tullut kilsoja varmaan enemmän kuin koskaan ennen!
Se, että alan olla aikas sinut myös mun Lowrancen kaikuluotain kaluston kanssa, vaikka paljon on vielä opittavaa, niin tämä helpottaa myös tätä hommaa aikalailla. Muutenkin kalusto, kelat, vavat ja noi käyttämäni vertikaalijigit tuntuu rokkaavan!
Vuoden vaihteessa vielä taistelin ajatuksen kanssa, että millä kaikuluotain kalustolla ensi kausi, mikä merkki, mikä malli? Nyt voin sanoa, että ei harmita yhtään, että jäin tunnustamaan Lowrancen sinivalkoista väriä. Muutaman kerran on tullut mieleen joku kysymys kalustosta, kun ei meinaa esim. löytää jotain, niin täytyy antaa tätäkin kautta TODELLA iso kiitos Lowrancen Mika Silvastille, aivan mahtavaa asiakaspalvelua ja joka kerta Mika on osannut kertoa mistä mikäkin juttu löytyy tms…
Mennääs sitten tähän reissuun:
Mulla oli koko päivä varattu kalastukseen. Muutamaa järveä pyörittelin mielessä. Mietin myös, että kun on koko päivä aikaa, katson valmiiksi kaksi täysin erilaista kohdetta, jotka ovat kuitenkin järkevän ajomatkan päässä toisistaan. Joista molemmista löytyy paikka veneen laskuun.
Illalla vielä emmin vaihtoehtoja ja meinasin vaihtaa vielä kohteet mielessä. Aamulla kuitenkin päätin, että mennään näillä. Aamulla kukonlaulun aikaan ylös. Laskin, että jos aloitan 08.00 luotaamisen ja lopetan 13.00 ekassa paikassa, jää seuraavaan kohteeseenkin noin 5 tuntia aikaa luodata. Sitten tuleekin hämärä ja olen myöhään yöllä kotona.
Esimmäisessä kohteessa.
Järvellä oli nätti usva, eikä vielä ollut tietoa löytyykö järveltä edes kaloja, haukia tai kuhia.
Pienen luotaamisen jälkeen aloinkin löytämään niitä. Näytillä käy nättejä, mutta ei mitään jättejä. Siis kuhia!
Lopulta löydän yhdeltä alueelta paremman kaareen. Saan veneen todella nätisti kalan päälle ja pidettyä veneen siinä. Tiputan vertsun kalan eteen, hetken odottelun jälkeen huomaan kaikuluotaimen näytöstä, että nyt tulee. Mutta lyökö kiinni? Lyö!!
Tärpistä kala syöksyyn ja veden pinnalla siksakkia tekevä kireä siima paljastaa veijarin kuhaksi, nyt on sitten painoa! Hetken juromisen jälkeen hamuilen jo haavia. Saan sen käteen ja alan nostamaan kalaa kohti pintaa, vavalla. Ei terve mikä kala!! Nyt taisin kädettää, vapa pystyssä kala ravistaa päätä pinnassa! Yritän uittaa kalaa haaviin ja siellä on! Voi morjes, ei tätä taas ukso kukaan!
Todella hyvä lihainen mamma lepäilee haavissa 8″ Pelagear suupielessä!
91cm 7.85kg
Wake Pelagear 8″ värissä Sexy Shad
Nyt jo mietin, että mitenköhän se toinen kohde? Maltanko edes vaihtaa järveä? Nyt ainakin on fiilis, että ei kyllä kama sulkeiset ja veneen repiminen kiinnosta!
Välillä ei löydy mitään ja välillä taas jokunen kala, muutama kala on kovassa liikkeessä ja katson parhaakseni, etten menetä hermojani niiden kanssa, ne kun eivät vaan pysyneet paikallaan. Käytän pari reilun 4 kilon kuhaa näytillä, jotka ovat karvan alle 80cm, molemmat Sexy Shadilla. Osa kaloista tuntuu runttaavan vaan pyrstöön kiinni ja lopulta saan seuraavan paremman kalan. Punnitsen kaverin haavissa, käytän mitalla ja näytän kuhalle mun kameraa. Tämä kaveri oli niin kova taistelemaan, että meni varmasti hapoille.
85cm 5.45kg
Wake Pelagear 8″ värissä Sexy Shad
Mutta, mutta, sinne meni sitten viiminen kumi tätä väriä, mulla meni oikeesti kolme Sexy Shad kumia kappaleiksi, malli ja väri näköjään ainakin toimivat. Nyt ei auttanut kuin värin vaihto.
En ehtinyt vaihtaa kyseiseen settiin kumia, kun löysin taas kalan, jolle tarjosin uutta väriä (Blue Gill), joka ei ole vielä juurikaan mulla saanut peliaikaa. Tämä kumi oli valmiina varasetin varasetissä, jossa Happy Anglerin vapa. Vapa, johon aina edellisillä kausilla luotin. Nyt se sitten niiasi tärpistä niin, että vastari ei pysynyt. Seuraava kala ja sama homma. PRKL!!! Nyt lähti tämä vapa vilttiketjuun, eikä se pääse enää mun kanssa ulos, jos ei ole täysin pakko. Niin ne vaan mielipiteet kalustoistakin muuttuu, kun tulee kilsoja taakse.
Kuhat löivät nyt näihin kumeihin ihan hulluna ja pari kertaa tunsi vastaria tehdessä, että kumi vaan venyy ja menee poikki. Kuhan leukaluut tossa kumin ympärillä on vähän sama kuin karhunrauta mesikämmenen nilkan ympärillä. Niin kovaa ne pitivät kumista kiinni. Mikään kumi ei olisi kestänyt tossa touhussa, kun kuha puree täysillä kumia ja pääset vetämään hyvän vastarin.
Ykkös settiin löysi nyt paikkansa väri Smelt, eli luomulla mennään taas. Meikäläisen luottopakin, Green Minnow värin lepäillessä toisessa setissä.
Sitten huomaan asian, jota en haluaisi ikinä kohdata!
Samainen kala, jonka hetki sitten käytin näytillä, on kyljellään pinnassa ja heiluttelee mulle eviään kuin Särkänniemen Delfiinit katsomossa kiljuville pikku lapsille! (silloin kun niitä vielä Suomessa oli).
Ajan kalan luokse, se on todella elinvoimaisen näkönen, mutta varmasti vaan väsynyt. Dyykkaan kalan varovasti pää edellä. En niin, kuin jossain videoissa valitettavasti näkyy, eli suorilta jaloilta täysillä veteen, tai plaanissa olan yli ”Pois silmistä, pois mielestä” periaatteella.
Vedän veneen parkkiin ja ryystän pari kuppia kahvia ja pidän ruoka tauon. Kala lähti vauhdilla, eikä enää noussut pintaan! Mahtavaa!
Tässä sen taas huomaa, kuinka ”ankara” tämä laji voi pahimmillaan olla!
Tämä on myös se syy, miksi en pidä itseäni täysin vastuullisena kalastajana, vaan olen enemmänkin valikoiva kalastaja (aina ne isot kalat mielessä), joka kuitenkin aina pyrkii käsittelemään kaloja parhaansa mukaan ja vapauttamaan isot kalat takaisin kasvamaan.
Olin jo varautunut, että jos tämän kalan joudun ottamaan, niin tää reissu oli sitten tässä. Ehkä vähän taas liikaakin on tunteet pelissä tässä kalastuksessa.
Päivä alkaa olemaan jo pitkällä, kunnes löydän taas paremman kalan. Saan ajettua veneen niin, että kaiku piirtää kalan todella nätisti suoraan alle. Aijemmat jekut toimivat ja kala ampuu kiinni Smelt väriin. Normi kuvio ja tiedän, että mulla on taas +5kg kuha siiman päässä. Pidän siimaa kireänä ja kävelen rauhassa keulaan hakemaan haavia. Reissu on nyt jo ollut niin kova, että yhden kalan menetys ei harmita. Joten en ota tästä sen suurempaa paniikkia. Kala jurruttaa veneen alla. Vasemmalla kädellä nostan kalaa kohti pintaa. Kalalla on hyvin painoa, ajattelen että semmonen plus vitosen kala on levittänyt evät ja vähän kiukuttelee. Oikeassa kädessä haavi valmiina kopasuun.
Mitä h*lvetin v*ittua?!?! Jos veden alla olis vappu, luulisin että jollain on kuhanmallinen vappupallo karannut kohti pintaa! Toi on varmaan melkeen 12kg kuha! Nyt jos se karkaa tähän omaan hölmöilyyn niin ”PIIP, PIIP,PIIP, PIIP”
Mutta ei, yhtä hölmösti kun edellisenkin kuhan, saan tämän myös uitettua haaviin! Nyt paukku sitten enkat, TAAS!! Ei tää oo todellista! Jalat sheikkaa kuin Lambada tanssijan kroppa aikoinaan!
Otan kalan haavista liplockiin. Nyt ei näy kumia! Eka kerta kun kala on vetänyt Pelagearin temppeliin asti. Mutta ei ihme, että kumia ei näy! Tän kaverin suu on kun kauppojenkin jakamien ämpäreiden suu aukko! Harvoin saa kuhan niin hyvin liplockiin, että pääset työntämään komeesti pihdit ja käden suuhun. Nätisti se on yhdestä koukusta vaan vähän kiinni, huh!
(Kuvassa näkyy käyttämäni Jawline titaani peruke. Tämäkin koko kausi on mennyt tolla perukemateriaalilla, eikä yhtään kalaa ole lähtenyt kumi ja koukut suussa takaisin)
Laitan kalan haavissa veteen ja otetaan molemmat hetki happea, nostan kalan haavissa puntarilla. Haavin vähennyksen jälkeen 10.3kg! Voi s**tana! Enkat paukkuivat! Olisin kyllä luullut enemmän, mutta ihan sama! Käsittämätön kala taas!
Vilautan kalaa valmiina oleville kahdelle kameralle ja toivon, että sinne tuli jotain materiaalia. Sen jälkeen käytän ”leidin” nopeasti mitalla. 95cm! Yllättävän lyhyt kaveri, mutta pyrstö ei ole niin järjetön lapio, kuin usein näillä isommilla, tämä selittää myös sen, miksi kala ei ollut niin hurja menijä siiman päässä.
95cm 10.3kg
Wake Pelagear 8″ värissä Smelt
(HUOM!! Kuvasta ei ole muokattu muuta kuin tausta, luojan kiitos linssissä ollut vesipisara oli vain tossa vasemmassa reunassa. Värit, tarkkuus ja kaikki muukin ovat juuri ne, minä ne kameraan tallentuivat)
Kala lähtee käsistä heti vauhdilla, kun lasken sen varovasti veteen. Taas kerran kuha antaa vielä lähtiessään todella komean vesi suihkun! Menee taas rillit ja luotaimet putsattavaksi.
Tämän jälkeen kerään kamat, jotka ovat ympäri venettä, vedän happea ja nautin hetken Suomen luonnosta ja kauniista ilmasta, niin ja sitten se soitto kotiin 🙂
Loppu aika olikin vaan sitten sellaista puuhastelua.
Tosiaan…
Olen nyt pari kertaa ilmoittanut kotona, että tulen kotiin heti, jos saan yli kympin kuhan, koska se ajatus on tuntunut täysin mahdottomalta! Nyt tämä on sitten kahdella reissulla toteutunut, niin nyt en tule enää tota taktiikkaa käyttämään, koska eihän se vaan enää voi olla mahdollista! Nyt voin sanoa, että aina kun näin mainitsen, nousee veneeseen kympin kuha :
Tässä vaiheessa jo iso kiitos kaikille, jotka ovat jollain tavalla olleet mukana tekemässä tätä aivan käsittämättömän uskomatonta kautta!
Ne joille kiitos kuuluu, sen myös tietävät <3