Elämäni kala!

Koko viikonloppu aikaa, kaksi eri järveä, isoa ja syvää sellaista.

Viikonlopun ohjelmassa oli tehdä ystävän kanssa reissu kahteen syvään isoon järveen. Reissut meinasivat jäädä, koska flunssa oli painanut koko viikon ja aikaiset aamu herätykset painoivat kropassa, mutta kun tekee pelkkää aamu vuoroa, niin ainut mahdollisuus jäälle pääsyyn on viikonloppuna, eikä silloin niistä reissuista mielellään tingi.

Ensimmäinen päivä, järvi nro 1
Jos töihin herätään ajoissa, niin nyt herättiin vielä aijemmin, keskellä yötä. Ensin pitkä auto matka järven rantaan ja sitten vielä 2,4 kilometriä jäällä kävelyä edessä. Klo: 07.00 onget vedessä.

Jäällä meininki on kun talvisodassa, tai parhaimpaan aikaan uutena vuotena, jää paukkui aivan järjettömästi :´(
Sain onget veteen ja kävelin ahkiolle. Samassa ekaa särkeä viedään, olen varma että hauki hylkää täyn jään paukkeen takia. Saan vavan käteen ja samassa jysähtää jalkojen alla niin kovaa, että saatoin paskantaa housuun. Kokeilin varovasti housuja. Huh… kuivat ovat. Kelaan siimasta tyhjät pois, ei taida olla enään ketään. Jään kuitenkin odottamaan ja sitten siima alkaa juosta, vedän vastarin ja sinne jää. Painava mutta rauhallinen kala tulee äkkiä näytille, olisko suurhauki? Soitan kaverille, joka jäi eri kohtaan, että tuo ahkion ja kamat valmiiksi jos täytyy punnita. Kyllä, pakko tää on punnita, vaikka aavistuksen kuitenkin epäilen, ettei suurhauen raja ylity. Puntari antoi kalalle painoksi 6,4kg, kala äkkiä takaisin ja odottamaan seuraavaa vientiä. Mahtava fiilis. Hieno kala hienosta isosta järvestä!
Sitä seuraavaa vientiä sitten odotellaankin. Aikaa kuluu 4,5h ja taas särkeä viedään. Sama onki, kaikkein matalimmalla! Pääsen taas vetämää vastarin ja pam. Sinne jää! Tuntuu samalta kuin edellinen. Vapautan kelasta kammen ja jätän hauen uimaan, juoksen hakemaan kamat avannolle. Kelaan kalan varovasti luukulle, onko toi sama kala? Uitan pään ränniin ja nappaan liplockin, mitä vi**ua?!? Näyttää samalta!

Tarkastan kyljessä olleista jäljistä ja kyllä! Sama kala toiseen kertaan. Jätä mut jo rauhaan, pakko täällä on muitakin kaloja olla. Irrotan koukun ja vapautan saman kalan toisen kerran.
Seuraava tauko kestääkin noin tunnin, ehdin irroittamaan edellisen +3kg hauen ongesta kun toista särkeä jo viedään. Sieltäkin samanlainen +3kg hauki. Loppu päivä ja ilta kökittiin vielä jäällä, saamatta mitään kontakteja kaloihin. Mutta olipahan mahtava reissu, kaksi +6kg kalaa, tai no, yksi ja sama kala, mutta kahteen kertaan. Kuinkas tää nyt lasketaan?

Toinen päivä, järvi nro 2
Edellinen ilta ja aamu totaalista sekoilua. Lasse ilmoitti että muistetaan siirtää sitten kelloja, luotin mun kännykkään, että se tekee sen mun puolesta. Sen lisäksi päätimme, että starttaamme pari tuntia myöhempään, yksinkertaisesti halusimme nukkua. Heräsin aamulla paniikissa, kello ei oo siirtynyt, mitä helve**iä?!? Jostain syystä avasin kännykällä netin ja tarkistin homman. Kyllä, kelloja tosiaan siirretään pari kertaa vuodessa, mutta tämä ei kyllä ollut kumpikaan niistä öistä! 😀 Kamat kasaan ja kohti seuraavaa kohdetta. Ensin auto matka ja sitten kilometrin kävelyn jälkeen n. klo: 9.00 onget olivat vedessä.

Muutama tunti jaksettiin odotella ja kun mitään ei tapahtunut, päätimme siirtää onget toiseen paikkaan. Sama homma, ei mitään elon merkkejä missään. Olin valmis luovuttamaan, viikon kestänyt flunssa ahdisti ja kairaamisesta tullut hiki teki sen, että tuuli tuntui menevän syvälle kroppaan. Kaveri keräsi kamansa ja lähti jatkamaan matkaa, kohti seuraavaa kohtaa, sanoin että tulen kohta perässä. Niin myös tein, keräsin kamat ja melkeen jo toivoin, että saisin jatkaa matkaa suoraan autolle.
Pääsin kaverin luokse kun hänen onkeensa tuli vienti. Mutta ei, kohde kala oli vienyt vaan särjen. Nyt kyllä ahdisti, monta tuntia eikä mitään ja sitten eka kala vie vaan syötin. Jatkoin hieman matkaa ja levitin onget, kaikki vähän eri syvyyksiin. Eikä kauaa kun ekaa särkeä vietiin. Sain kalan tartutettua ja ylös n. 2kg puikkari.

Taas pitkä hiljaisuus ja yhtä särkeä käy joku nuolaisemassa. Sitten Lassen särki saa kyytiä. Kaveri juoksee paikalle ja vetää vastarin, samanlainen pieni mutta nätti hauki käy morjestamassa.
Kului taas pitkä aika, kotoolta soitettiin. Toinen lapsi oli ollut oksennustaudissa ja nyt toisella lapsella ja vaimolla on huono olo, olin taas valmis häipymään. Kaveri kuitenkin sanoi, että ei me ihan vielä lähdetä. Kello oli neljä. Hiljaisuus jatkui ja yhtä onkea vietiin, juoksin paikalle ja siima rullasi niin että vedin heti vastarin. Näytin kaverille peukkua, koska tunsin painosta että nyt on vähän parempi kala. Kala tuli kelatessa ihan rauhassa ja samassa kaverikin juoksi avannolle. Sanoin että varmaan +4kg, ei voi tietää kun tulee suoraan eikä tee mitään. Epäilin että 4-7kg. Sitten kala oli avannolla. MITÄ VI**UA?!? Aivan järjetön pää, sanoin että tää on kymppi, kala ei tehnyt mitään. Sitten tajusin että eihän toi pää sovi millään 8tuuman avantoon. Kala ui hiljaa eteenpäin ja siinä vaiheessa kun nähtiin selkä, selkä joka oli melkein 8tuuman avannon levyinen, tajusin että alku talven +10kg hauet eivät olleet mitään verrattuna tähän. Tosin pituutta ei nähnyt, joten arvioiminen oli vaikeaa. Epäilin että tältä voi näyttää 15kg hauki, mutta varovasti sanoin Lasselle, että meillä on täällä varmaan 12kg kala! Mutta miten toi pää saadaan käännettyä avantoon? Ei ainakaan liplockilla, kun toi pää on noin jäätävä. Muutaman kerran päästiin kokeilemaan kääntää kalaa luukulle, mutta ei mitään toivoa! Kaveri täyttää ahkion valmiiksi ja hakee punnituspussit, vaa´at ym… Kala tuli useasti näytille. Mulla on kaikissa ongissa Waken Jawline holkitettuna, yhdessä ongessa perukemateriaali on tosin vain yhdellä holkilla, kaikkiin muihin olen tehnyt tuplaholkitukset, mutta miksi tämä on juuri se onki? Mietittiin että nyt vaan täytyy päättää kumpi koittaa kääntää kalan, Lasse ilmotti että hän koittaa ottaa päästä (leuasta) jolloin saataisiin käännettyä kala pystyyn. Näitä kokeiluja saatiinkin tehdä muutama, nimittäin kala päätti näyttää kuinka paljon siitä löytyy voimaa ja virtaa. Lasse tärisi ja käsi kihelmöi kun hän uitti jumalaista hauistaan avannossa (eniten muuten pelkäsin, mahtuuko Lassen hauis edes avantoon) Lasse heitti takkia, hanskoja sekä paitaa päälle ja pois, ettei jäädy pystyyn. Ilma oli max -2astetta, mutta kyllähän siinä kylmä tuli. Muutaman asettelun jälkeen kaveri saa otteen leuasta ja kääntää kalan pään avantoon, nostaa sitä hieman ja huutaa että auta! En mä jaksa tätä nostaa! Nappaan liplockin ja nostetaan kala yhdessä ahkioon. Ei juma**uta! Vi**u mikä kala! Huusin että tää on nyt sitten se 15kilonen!

Mitä helve**iä, tää ei mahdu edes ahkioon! Onneksi kala menee mutkalle jolloin saadaan se melkein kokonaan veden alle. Samassa lapseni soittaa, että äiti on saanut sairaskohtauksen. Selvitetään äkkiä puhelimessa tilanteen vakavuus. Olemme todella kaukana ja ahdistus valtaa mielen, koko kala unohtuu, mutta onneksi se on turvallisesti ahkiossa veden alla. Kaikki tavarat ovat onneksi vieressä, tilanne kotona on sellainen, että joudun soittamaan ambulanssin paikalle. Lapset 9v ja 6v ovat nyt siis äidin kanssa kotona, eikä vaimo pysty edes puhumaan. Se fiilis kun tiedät että kotiin on todella pitkä matka, etkä vaan yksinkertaisesti pysty tekemään mitään. Hätäkeskus lupaa soittaa lapselle ja ambulanssi oli muutamassa minuutissa paikalla. Äkkiä punnituspussi märäksi ja nopeat punnitukset, varmuuden vuoksi punnitsin myös märän punnituspussin, jonka vähensin tietysti painosta. Nyt on kyllä pakko ottaa myös mitta kalasta (Huom. pyrstöä ei supistettuna, jolloin pituus olisi ollut vielä enemmän, se ei meitä jälkeenpäin kyllä haitannut). Muutamat kuvat vielä eri suunnista. Ja jos joku epäilee kokoa, niin minä olen 184cm ja painan n.100kg. Kala lähti vielä todella pirteänä takaisin valtakuntaansa!

Heti soitto kotiin lapselle ja siellä tilanne olosuhteisiin nähden hyvä. Mulla on kyllä maailman reippaimmat tytöt. Vaimoa lähdettiin viemään sairaalaan ja olin puhelimessa lähes kokoajan lapseni kanssa. Mitä meille just tapahtui, tää ei oo todellista, tällasta kalaa ei tulla varmasti koskaan enää saamaan. Vielä isosta ja syvästä järvestä, josta on aina ollut haave saada se +10 tai +120cm kala! Kyllä tähänkin on käytetty aikaa, rahaa, täkyjä ja vaikka mitä. Ei tätä usko todeksi, miksi juuri minä tai me, minä ja Lasse? Miksi tämä kala otti juuri kaikista järven kaloista meidän täkyyn? Kalaa kun katsoo, niin jos joku vielä kehtaa väittää, että järvi hauet ovat rumia, niin sietää saada iskun nivusiinsa!
16.2kg ja pituutta pyrstö leviänä ihan tasan 130cm. (ehkä oikeasti 132-134cm?)
Vihdoinkin pääsen todella myöhään kotiin. Selvittelen vaimon tilanteen, kunto on ok! Sitten menee monta tuntia kotona kun soittelen ja kirjoittelen ystävät läpi. On yö, mutta ei nukuta, ei meinaa kuulemma nukkua muutama mun ystäväkään. Tarvitseeko tänä yönä edes nukkua? Ei mun mielestä! Mutta silti meinaan, että on pakko ummistaa silmät, mutta ennen sitä katson vielä kuvat kalasta läpi. Tästä elämäni kalasta, joka kaiken tämän jälkeen lähti vielä pirteänä uimaan kohti uusia seikkailuja.
KIITOS tästä päivästä, erityis kiitos Lasselle, joka oli mukana reissuilla ja auttoi nostamaan tämän kauniin mamman avannosta ahkioon! Olen sanaton! Nyt kun tiedän että vaimolla on kaikki hyvin, voin elää tätä onnea ja alan vasta ymmärtämään mikä kala me saatiin!