Onhan taas tullut heitettyä jokunen reissu, mutta kerron taas yhdestä reissusta, joka kiilasi ihan vuoden kärki paikoille!
Olen vissiin tulossa vanhaksi, koska kokoajan alan miettimään hommia, miten pääsisin kamojen ym.. kanssa mahd helpolla.
Ja miten kaikki olisi veneessä hyvin/käden ulottuvilla.
Pari reissua sitten putos pihdit penkiltä veteen ja aina Pelagearit pyörii jaloissa tai takertuneena reiteen tai pakaraan.
Problem solved! Jones Kalastuksesta hommasin tellingit.
Laitoin pihdit vielä niin, että on magneetilla tossa piuhassa, joten saa nopeasti kokonaan irti.
Nyt on tulossa myös pari pidempää reissua, joten venettä, traikkua ja autoa piti saada kuosiin.
Tämänkin takia oli hyvä heittää tämä reissu Big Daddy Partasen kanssa, jonka kanssa ollaan monesti yritetty suunnitella yhteistä reissua.
Olin jo etukäteen päättänyt mestan, paikan joka on mulle täysin uusi.
Matkalla vielä mietin, että miksi en valinnut ”helpompaa/turvallisempaa” mestaa, josta voisimme edes kaloja löytää, koska mitään varmaa paikkaa mullakaan ei ole.
No mutta, pysyin suunnitelmassa, vaikkakin rannassa vielä manasin Partaselle, että olikohan tää nyt vikatikki?
Nooh, näillä mennään, vene veteen, kamat kyytiin ja auto pois keskeltä tietä.
Mutta mitä helv….ä?!? Traikun rengas tyhjä!
Ei voi mitään, murehditaan kun tullaan vesiltä.
Lopulta pääsimme vesille ja pääsin testaamaan myös uutta anturitelinettä.
Voi veljet, sehän istuu kun nyrkki silmään! Se on siinä ja pysyy!
Helposti lukittavissa juuri mua ja mun venettä varten tehtävään kohtaan.
Anturit olivat myös näköjään täydellisesti!
Jos ei muuta, niin kaikua on nyt kiva tuijottaa!
Päivän kuvio oli selvä.
Olin päättänyt, että minä etsin kaloja ja Partanen tiputtelee jigiä, niin kauan että saa paremman kuhan.
Jos siis edes kaloja löydetään!
Heti löysimme muutaman potentiaalisen veijarin, mutta eivät kiinnostuneet mistään, tai tulivat vaan katsomaan.
Sitten aavistuksen syvemmältä löytyi komea kala!
Käskin Big Daddya tiputtamaan jigin.
Stop! Heilauta vähän!
Nyt lähti tulemaan, nosta pikkasen! Ehdin juuri huutamaan: Se muuten lyö kiinni!
Samassa huomaan kuinka keulamiehen vapa on mutkalla.
Yritän kysellä että onko hyvän kokoinen?
En taida saada minkäänlaista vastausta.
Partanen on jossain tiloissa, mairea hymy naamalla koko ukko tärisee jäännityksestä.
Sen verran kaveri ottaa infoa vastaan, että löystää vähän jarrua.
Lopulta Partanen kampeaa kalan pintaan.
Aurinko häikäisee niin, että vain minä nään kalan.
Nonniin! Se on lähelle kymppi!
Nyt heräs keulamieskin. Mitä, älä viitti!!
Kala ottaa uuden spurtin ja lopulta Partanen vääntää sen mun haavittavaksi.
Se on siinä! Tän takia tänne lähettiin!
Kamala huuto ja säbänyrkit valtaavat veneen.
Sanon että tää on ysin kala, ainakin yli 8kg.
Älä viitti! Toistuu keulassa!
Koukut on irronnut jo valmiiksi ja katson kalaa.
Todella hyvässä lihassa ja vatsaakin löytyy.
Lopulta kala mitalle, puntarille ja sylin kautta takaisin veteen.
Järjetön lapio pyrstö, jota pikkuisen supistamalla saadaan mitaksi heittämällä 94cm!
Ai että, kuva ei taas tuo täysin esille tämän jässikän mittoja!
No ei kai, kun taustalle on valikoitunut tolanen järjetön liharekka.
94cm 8.75kg Snackbaits vertsu värissä 004
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!
Fiilis oli veneessä koko reissun ihan käsittämätön, useasti kerrattiin mitä meille just hetki sitten tapahtui.
Piposta vois luulla, että mun veneessä on Jacques Cousteau, mutta ei! Kyllä se on Partanen, jolla oli tänään käsiala kohdillaan!
Euforian voi saavuttaa luonnollisesti tai sitten alkoholin, lääkkeiden tai muiden huumausaineiden avulla, mutta kyllä nyt tämän tilan aiheutti tämä kala ja se kaikki, mitä siinä ympärillä tapahtui kalan vapautukseen asti!
Eikä aikaakaan kun keulassa näytti tältä:
Annoin Big Daddyn huilia ja etsin yksinäni kaloja.
Salaa toivoin että saan herättää Partasen huutoon: HAAVI!!
Mutta ei, tuuli yltyi eikä kaloja tuntunut löytyvän, tai sitten niillä oli vauhti päällä.
Lopulta sain hyvän kalan alle ja kiinnostumaan jigistä.
Samassa kala runttaa Pelageariin, vastari tuntuu hyvin vavassa ja painoa on.
Huudan Partaselle: HAAVI!
Kuin vieteri jänis, tämä liharekka ponkaisee pystyyn ja samassa kala irtoaa.
Mitä h*lvettiä?!? Sinne meni sekin kala…
No ei voi mitään, ajellaan vielä hetki ympyrää niin, että unihiekat pyyhkiytyvät tuulessa Partasen silmistä.
Lopulta tuuli nousee niin kovaksi, että päätämme lähteä rantaa kohti.
Kamojen kanto autoon ja venetrailerille.
Suoraan lähimmälle huoltoasemalle täyttämään trailerin rengas ja samalla Partasen tarjoamille kahveille ja Berliininmunkille.
Ps. Partanen ei syönyt munkkia! (Tämä lause vaan sen takia, jos Partasen emäntä lukee tämän)
Oliskohan siinä naula arkuun tämän kauden vertsutuksille?
Jos se ois musta kiinni niin ei, mutta kun noista säistä ei oikeen voi tietää, eikä ne yleensä syksyllä hyvältä näytä.