Nyt on tullut heitettyä ystävien kanssa pari ihan käsittämätöntä reissua!
Tässä niistä yksi.
Viime viikolla oli vielä paniikki päällä, kun pakasteessa oli enää yksi pussi lahnoja.
Kuitenkin olin suunnitellut viikolle kahta reissua, kiitos pekkaspäivien, jotka mahdollistavat nämä viikolla käymiset.
Keskellä viikkoa saa myös usein olla rauhassa, eikä törmää muihin kalastajiin.
Mutta minkäs teet, kalaan ei pääse jos ei ole täkyjä.
Sitten se tapahtui, loppuviikolla sain todella mahtavan puhelun, kun Antti ”Täkytohtori” Salo soitti!
No nyt ei oo sitten pulaa täyistä! Ämpärit, tynnyrit, pakkaset ja varmaan Antin auton jalkotilakin oli täynnä kalaa!!
Ai että, olihan taas kerran hieno puhelu! Antti pelastaa TAAS meidän muutenkin todella hyvin alkaneen täkykauden.
Sitä en kyllä tiedä, mitä herra laittaa mäskiksi katiskaan? Ainakin kaurahiutaleita ja varmaan ripaus rakkautta 😀 Muut ainesosat saattavat olla salaisia.
Tällä puheella aukesikin sitten reissu Jyrkin kanssa täkyilemään. Eikä mikään ihan tavallinen reissu, vaan niin kuin Jyrki jäällä totesi:
”Tää on nyt ollut semmonen reissu, että tähän kun tulee se onnistuminen, ni se tuntuu mahtavalta”
Ja tässä vaiheessa olimme tosiaan vasta päässeet jäälle 😀
Näinhän siinä sitten kävi:
Tarkoitus oli olla todella hyvissä ajoin jäällä, mutta kun ilma on muutenkin kirkas, niin edes kukonlaulun aikaan herääminenkään ei tunnu riittävän.
Olimme katsoneet valmiiksi kohdan, johon saamme auton lähelle ja siitä pikku mäki ylös ja alas, jolloin olemme rannassa.
Joo o, ai että pikku mäki?!? Ei ollut siitäkään apua, että ala-asteella tuli käytyä pari kertaa suunnistamassa, kun ei tajunnut kartasta, että valitussa kohdassa on pystysuora kallio!
Koska kalaan oli päästävä, eikä jaksettu enää kääntyä takaisin, niin sisällämme heräsi jonkinlaiset Veikka Gustafssonit.
Siitä oli ketteryys kaukana, kun kaksi satakiloista jöötiä alkaa kiipeilemään kamojen kanssa 🙂
Lopulta ranta alkoi näkyä, mutta samassa minä kävelin johonkin sodan aikaiseen natolankaan ja heitin huolella nurin.
Onneksi päällä ollut Ursuit saattoi säilyä ehjänä.
Matka jatkui, mutta ranta olikin tältä kohtaa vain ohuessa jäässä ja jalka meni painamalla läpi.
Löysin kohdan, josta työnsin ahkion jäälle, enää pitäisi päästä itse perässä.
Vähän vahvempi kohta löytyi. Päätin käyttää tuuraa apuna ja lingota itseni Sergei Bubkanlailla jäälle.
Kaari lähti hyvin ja sain ilmaa kroppani alle, mutta vasemmalla jalalla laskeutuessani jäälle, se meni sukkana läpi jäästä ja muu kroppa jatkoi matkaa jään päälle.
Voitte vaan kuvitella mitä käy säärelle kun se pysähtyy jäähän ja muu sata kiloa jatkaa matkaa.
Nyt näyttää siltä että sääriluun kohdalla ihon alla on Deeper kaikuluotain pallero.
Jyrki päätti ottaa hylje taktiikan, joka osoittautuikin hyväksi.
Lopulta olimmekin jäällä ja suunnitellulla leiripaikalla, tässä vaiheessa Jyrki totesi:
”Tää on ollut jo nyt ollut semmonen reissu, että tähän kun tulee se onnistuminen, ni se tuntuu mahtavalta”
Onget kun saatiin viritettyä, oli aika alkaa syömään Jyrkin silakkapihvejä.
Kertaalleen lensi silakat vapautusmatolle kun vienti tuli kesken ruokatauon.
Viimeisillä reissuilla mulla on ollut testissä Trapper Hook koukkuja.
Paljon kehuttujen ja palkintoja voittaneiden koukkujen idea on se, ettei se ”revi/avaa” läpi meno reikää niin helposti kuin perus koukku, vaan pysyy paikallaan.
Todella tukevasti ja hyvin koukut kyllä tuntuivatkin olevan kalassa.
Minulla oli taas vaan yksi koukku käytössä.
Uskonkin, että näiden koukkujen etu tulee hyvin esille varsinkin kuhaa ja ahventa kalastaessa, esim vertikaalijigatessa tai sitten pilkkiessä.
Mutta toimii hienosti näköjään myös hauki ja täkyhommissa, vaikka olinkin ulkonäöstä aluksi vähän skeptinen.
Koukun malli tekee myös sen, että pienemmät koukut eivät pääse vääntymään niin helposti.
Testit jatkuvat…
Olimme päättäneet Jyrkin kanssa, että kalasta vaihtuu aina vuoro.
Eli voi käydä myös niin, että toinen juoksee parille pummille ja sitten tulee vaan yksi kala, jolloin toinen ei juokse koko päivänä ollenkaan.
Nyt ei käynyt ihan niin.
Meikäläisen vuoro juosta viennille ja jo vastarista tuntee, että no nyt!!
Väsyttelyn jälkeen saadaan kala näytille, OH HOH!! Varovasti arvaillaan painoa ja saadaankin kala nopeasti käymään matolla ja valmiiksi kastellulla punnituspussilla.
110cm 9.8kg
Nyt tuntuu mahtavalta! Tämä oli nyt se onnistuminen mitä tällaiseen starttiin toivoo.
Nopeasti päästetään pieni hylje takaisin!
Eikä aikaakaan kun Jyrkin täkyä viedään. Ja taas mennään!
Kala vie vastarin jälkeen siimaa junanlailla. Kiikutan valmiiksi täytetyn ahkion ym.. tarpeet luukulle.
Lopulta kala on ahkiossa!
Nopeat toimenpiteet ja pönökuva muistoksi, tätä tämä on parhaimmillaan, mutta valitettavan harvoin.
110cm 8.6kg
Tulee taas hiljaisempi hetki ja sitten saman reijän alla, josta nousi 9.8kg, tapahtuu jotain. Täky saa kyytiä!
Juoksen paikalle ja vedän vastarin, mitä hullua?!? Taas on painoa!
Nopeasti kala käy luukulla ja arvailen sitä yli kympin kalaksi!!
Ekan näyttäytymisen jälkeen mennään ja kovaa. Kala vie hulluna siimaa, enkä muista koska on ollut itsellä näin pirteä ja painava kala siiman päässä!
Menee hyvä tovi, kunnes kala on liplockissa ja uudessa ahkiossa kylvyssä!
Voi h*lvetti! Se on siinä nyt!! Se maaginen +10 kala!
Heitetään säbänyrkit ja aloitetaan nopeat toimenpiteet.
Huh huh!!
115cm 11.4kg Törkeen makee kala!!
Tämän jälkeen loppu päivä meneekin hämärän rajamailla.
Vielä tarpominen mäen yli autolle.
Puolessa välissä meinas ryynit lentää kun allekirjoittanut meni niin hapoille.
Mutta tällaisen onnistumisen jälkeen toi mäki oltas menty vaikka käsillä seisten.
Kiitos taas kerran kaikille osallisille, mahtaville ystäville!
PS. VAIKKA NÄISTÄ RAPSOISTA VOI SAADA VÄLILLÄ SEN KUVAN, ETTÄ AINA TULEE HYVIÄ REISSUJA, NIIN EI SE SITÄ OLE.
PALJON ON TULLUT TEHTYÄ REISSUJA JA PALJON DUUNIA ISOLLA PORUKALLA, NÄIDEN ONNISTUMISTEN ETEEN.