Kaksi kilpailua samalla kertaa, nimittäin minun ensimmäinen ja viimeinen!
Tämä oli ajatus kun tähän ralliin tuli lähdettyä…
Kaikki alkoi siitä kun Mikko soitteli, että osallistuttasko Hauenkalastajat Open 2017 kilpailuun.
Ensimmäinen ajatus mulla oli jyrkkä EI!
Kalastus ja vesillä olo on paikka, johon lähden lepuuttelemaan aivoja ja nauttimaan vaan hiljaisuudesta. Se on oikeestaan ainut paikka jossa unohtuu kaikki työ ym.. stressit. Pelkkä ajatuskin etoo, että ottaisin rakkaasta harrastuksesta vielä jonkinlaisen paniikin onnistumisesta itselleni.
Mutta, mutta… Hetken mutustelin ajatusta ja juttelin asiasta Antin ja Mikon kanssa. Meillä oli muutenkin suunnitteilla kevääksi kalareissu vähän kauemmas ja tämä kyllä sopisi täydellisesti ajankohtaan. Hmm…
Lopulta päätin että voisihan sitä sitten lähteä, siinä saadaan samalla heitettyä kevät reissu ja jos niitä onnistumisia tulee, niin tuntuuhan ne kisassa vieläkin mahtavimmilta. Tosin tämäkin on aavistuksen pelottavaa ajatus, koska ollaan kaikki sellaisia sekopäitä, että ”seotaan” totaalisesti paremmista kaloista, niin mitähän se mahtaa olla sitten, kun kyse on vielä kilpailusta.
Matkan varrella kohti päivää, jolloin pitäisi startata auto ja lähteä kohti pohjoista, oli monta muuttujaa ja mutkaa matkassa. Mutta lopulta kaikki hengissä ja matka sai alkaa.
Veljesten trailerien sähköt ovat välillä mitä sattuu. Muistan eräänkin kerran kun lähdettiin Mikon kanssa reissuun ja survaisin johdon meidän maasturin pistokkeeseen, niin autosta sammuivat kaikki mahdolliset valot, niin ulko- ja sisäpuoleltakin. Mikko sitten totesi: Ai niin, Antti laittoi muuten noi sähköt uudelleen traileriin 🙂 Meni hetki että tajusin kytkennän polttaneen sulakkeita auton sisäpuolelta, sekä konepellin alla olevasta rasiasta.
No mutta, nyt oli hyvin aikaa laittaa traileria ja kun 3 sähköalan perustutkinnon käynyttä jätkää lähtee reissuun, niin pitää kytkennätkin näyttää siltä!
Onneksi veljesten faija kantoi vielä oman kortensa kekoon projektiin ja varasti palohälyttimestä neppariliittimen, jotta saadaan tarvittaessa edes yksi valo päälle 😀
Ensimmäinen kina meinasi alkaa, kun pojat näkivät mun ”retkipatjan”, jostain kumman syystä en saanut ottaa 160cm leveetä ja 10cm paksua petauspatjaa mukaan :`(
Onneksi kuitenkin toi puol säkkiä lecasoraa mahtui autoon.
Muutaman pysähdyksen taktiikalla lähdimme reissuun ja lopulta jalkauduimme ensimmäisen järven rantaan, jossa kalastus ei kuitenkaan olisi ollut edes mahdollista jään takia, joten otimme vain muiston, koska tiesimme, että kovin moni kisa porukka ei ole kisa päivänä järven rannassa, joka on jäässä.
Kyseisen kalastuskilpailun aikataulu oli perjantaista 18.00, sunnuntaihin 15.00 asti. Kukin joukkue, joita oli todella kunnioitettavat melkein 130, saivat kalastaa missä vain. Ainut mitä kuvissa piti näkyä, oli tilattu mittalauta, sekä kuvassa näkyvä lappu. Kisassa oli täynnä toinen toistaan kovempia hauenkalastajia. Hauen alamitta kisassa oli 80cm, hauki piti kuvata mittalaudalla sekä käsissä, sen jälkeen kala päästettiin mahdollisimman varovaisesti takaisin elementtiinsä.
Pääsimme ensimmäiselle järvelle, jota aloimme kalastamaan. Vain osa järvestä oli jäässä, mutta tulvavesi teki kalojen löytämisestä todella haastavaa. Sen lisäksi osittain päällä oleva kutu, vaikeutti kalojen löytämistä. Jokunen kala kävi kuitenkin näytillä, mutta ei yhtään alamitan ylittävää.
Aika hyvissä ajoin päätimme lopettaa ja muuttaa aiempaa suunnitelmaa. Huomen aamuna lähdemme aikaisin ajamaan kohti seuraavaa järveä, tuloslistan vielä huokuessa tyhjyyttään.
Ei muuta kun kamat leiriin, jossa teimme iltapalaa tulen ääressä, ukot makuupusseihin ja nukkumaan.
Seuraavana aamuna reilu ajomatka ja seuraavalle rampille veneen laskuun. Sää oli todella hieno ja aurinkoinen, mutta oliko se kalastaja ystävällinen? Se jääköön nähtäväksi.
Tässä paikassa kalastus oli todella tarkkaa paiskomista, sieltä täältä saattoi tulla joku pienempi kala näytille, mutta ei määrää eikä kokoa. Lopulta saimme rimaa hipoen ylittävän mittakalan.
Meni kauan aikaa, eikä edes hauen ruokakaloja näkynyt missään, lopulta kovan hinkkauksen jälkeen kärsivällisyys palkitaan ja Mikon Snäkiä rouhasee parempi kala, arvioitiin n. 5kg kalaksi kun näimme sen kauempana. Lähempänä vasta tajuttiin että nyt on kunnon kisakala tarjolla! Lopulta kala haavissa. Huudot, yläfemmat, säbänyrkit ja halaamiset olivat tosiasia. Todella nätti ja hyvä lihainen kutenut kala.
107cm 8.7kg Snack Baits
Armoton paiskominen jatkui tämän totaalisen sekoamisen jälkeen.
Paikkaa vaihdettiin moneen kertaan ja kaikki paikat ronkittiin todella tarkkaan ajan kanssa, tuloslistasta pystyin varmistamaan, että meni yli 3 tuntia, kunnes saimme seuraavan mittakalan. Antin käyttäessä mittalaudalla 94cm kalan. Nyt alkaa näyttämään kilpailua ajatellen tilanne jo vähän paremmalta.
Tästä kului tasan puoli tuntia, kun Antin Snäkiä haukkaa OK kala kauempana veneestä. Antti arvio ettei kala ole kuitenkaan kovin iso, mutta kun kala on lähellä venettä, epäilyt osoittautuvat taas kerran vääriksi. Nyt on komee kala siiman päässä! Jalat täristen jännityksestä saamme kalan haaviin ja on taas aika vetää letkajenkkaa veneessä ja hypätä veneen pohjalle miehekkääseen kasaan.
Nyt alkoi meidän fiilis olemaan jo katossa!
107cm 8.5kg Snack Baits
Aaaa että, nyt on mahtava fiilis!
Hetkeä myöhemmin pääsen käyttämään pienemmän mitan täyttävän kalan mittalaudalla. Nyt meillä on viisi mittakalaa ja kortti täynnä. Eli nyt vaan seuraavat aiempia isommat kalat kirjataan tuloslistaan.
Vain 20minuuttia myöhemmin saman kohdan tarkka hinkkaus palkitaan ja veneen vieressä mun tarjoilemaan Dexteriin täräyttää kala, tässä vaiheessa fiilis oli taas kerran mahtava, mutta noin nanosekunti myöhemmin alkoi pelko että kala irtoo, koska se löi niin läheltä venettä kalastajan ajatusten harhaillessa jossain ihan muualla. Mutta ei, pojat kauhaisee kalan haaviin. Voi helv*tti! Fiilis oli sanoin kuvaamaton. Vaikka tässä tiiminä kalastetaankin ja pyritään vain nauttimaan vesillä olosta, niin tulihan siinä jo pieni fiilis itsellä, että kiva jos meikäläinen ei käytä yhtään ”parempaa” kalaa mitalla.
Lähistöllä olevassa lintutornissakin tuli bongarilla kiire, koska noin hehtaarin alueelta kaikki linnut nousivat lentoon. Riemu oli niin jäätävä, enkä edes tajunnut mitä just tapahtui, kunnes havaitsin olevani veljesten sylissä ja kala haavissa vedessä <3
Ristus mikä kärmes siellä haavissa oli! Kamalan kokoinen pää, mutta kroppa oli kuin anakondan poikasella. Mutta, mutta… Täydellinen kala tähän kisaan, koska pituutta löytyi.
Epäilin kalan painon olevan kutosella alkava, mutta koska Mikko veikkas että kyllä toi seiskalla alkaa, niin mielenkiinnosta päätettiin äkkiä punnata kala.
109cm 7.1kg Dexter Shad
Sen jälkeen olikin todella hiljaista ja vain pari haukea saattoi käydä veneen vierellä.
Ajoimme vielä yhteen kohteeseen vähän pidemmän matkaa. Ilta alkoi lähestyä ja mietittiinkin jo seuraavan päivän vaihtoehtoja. Tahkoammeko täällä vai vaihdammeko paikkaa huomiseksi?
4 tuntia edellisen mittakalan jälkeen, olimme peranneet yhtä aluetta todella kauan, varmaan pari tuntia jos en kauhean paljon väärin muista. Emme saaneet siitä kalan kalaa, eikä edes hauen ruokakaloja ollut näkyvissä. Mietimme että voikohan täällä olla edes kalaa? Pitäisikö jo vaihtaa paikkaa? Kuitenkin kaikilla oli se ajatus, että se parempi kala saattaisi juuri täällä märehtiä, koska yleensä paikat jossa ei ole määrää, on tarjonneet juuri ne isoimmat kalat. Hetkeä myöhemmin todella lähellä venettä näen kun hauki tulee sivusta ja lyö kiinni Dexteriin. Huudan Mikolle että ottaa äkkiä haavin, kala ei voi olla kunnolla kiinni! Todella nopeasti saan uitettua kalan Mikon lähelle, joka vetää ranteet lukkoon ja pistää peliin all in. Kala on pakko koukata kerralla, kävi miten kävi.
Ja siellähän se lepää. Tässä vaiheessa taivas räjähti, ihmettelen kyllä ettei vapoja mennyt poikki, eikä kenenkään raajoissa roikkunut uistimia. Kukaan ei edes pudonnut veteen. Nyt oli todellinen liharekka haavissa, jonka pituus oli vielä arvoitus.
Siinä se komeilee!
109cm 9.6kg Dexter Shad
Tämän jälkeen heittelimme enää yhden kohdan pikaisesti ja päätimme, että täältä saatamme saada vain joitain senttejä parannusta tulokseen, joka oli nyt 526cm.
Eli viiden suurimman hauen pituus oli nyt 526cm. 109, 109, 107, 107, 94cm. Tiesimme tässä vaiheessa, että ollaan ainakin kympin sakissa.
Saloilla oli tiedossa paikka, josta pojilla oli havaintoja todella pitkistä kaloista, joten ei muuta kun ”kaikki tai ei mitään” asenteella rantaan ja kamojen pakkaamiseen. Tulee sitten munkin nähtyä tämä uusi mielenkiintoiselta kuulostava paikka.
Tämä reissu oli myös mulle testi, selviänkö viikonlopun yli ilman sosiaalistamediaa? Tiesin, että tulen kitumaan ja kärsimään, mutta otin kuitenkin riskin. Ainoastaan aika ajoin katsoin onko perheeltä tullut viestejä ja ilmoitin meidän kaikkien olevan hengissä, koska tämäkään ei ole kirkossa kuulutettu kun me ollaan kolmistaan reissussa 😀
No mutta, onneksi veljekset hoisivat reissussa puhelimien räpläämisen munkin puolesta 🙂
Päätimme että pakataan auto ja ajamme suoraan uuteen kohteeseen ja yövymme siellä. Olin ajanut n. 20+ kilometriä, kun Mikko muistaa Antin nostaneen vapautusmaton kuivumaan rantaan, joten ei muuta kun ukemi tiellä ja takaisin rantaan 🙂 Siellä se matto meitä odottikin ja vielä täysin kuivana.
Onneksi sellainen 40+ lisä kilometriä ei tämmöisellä yli 1000km reissulla tunnu missään.
Lopulta saavuimme pelipaikoille ja oli aika alkaa iltatouhuihin. Joten makuupussit esiin, tulet paikalle ja makaronit tulille. Ai että, kyllä pari päivää makaronia ja tonnikalaa voikin maistua hyvältä.
Aamu alkoi sarastamaan ja kellot soivat. Pomppasin ensimmäisenä ylös ja koitin saada myös aina yhtä pirteät ystäväni nousemaan makuupusseista kylmään ilmaan.
Täysin pläkä keli! Tästä tulee varmasti hankala päivä. Nooh, onneksi vielä menee aikaa kun pakataan kamat autoon, kala vehkeet veneeseen ja keitetään vielä aamupuurot tulilla.
Tämän jälkeen järvellä kävikin jo tuulen vire. Ensimmäinen mesta antaa havainnon paremmasta kalasta. Näytillä käy myös +90cm hauki. Sen jälkeen järvi on täysin jumissa. Emme löydä juuri mistään kalaa. Vain pari pientä… Aika alkaa loppumaan, yksi paikka osoittautuu täysin tyhjäksi arvaksi, joten päätämme mennä kiireesti vielä paikkaan, jossa oli paremman kalan havainto.
Melkein heti huomaamme pinnassa käyvän paremman kalan möyräsemässä. Pojat olivat ehtineet joten heitin kumin vähän yli kohdan jossa kala pintoi ja kelaan, kala käy tökkäämässä Dexteriä, mutta ei kunnolla. Komeat pyörteet käyvät pinnassa. Pysäytän kelauksen ja tiputan ankkuria, kala käy vielä kerran katsastamassa kumin, mutta ei niin ei. Toisaalta hyvä, että kalan koko jäi täysin arvoitukseksi, olisi muuten voinut tulla vaikka itku. Tässä vaiheessa aikaa oli enää n.10min jäljellä. Vielä yritimme härkkiä kohtaa, jos vaikka kala olisi vielä mestoilla, mutta ei enää havaintoa. Kilpailu aika oli täysi.
Olihan taas mahtava reissu ”velikultien” kanssa täynnä verta, hikeä ja kyyneliä. Ei kun hetkinen, tällä kertaa ei kukaan kyllä parkunut. Meikäläinen ryki menemään reissun vielä neljän 800mg Buranan voimalla per päivä. Ensimmäisen kerran jouduin jopa aika ajoin pitämään taukoa heittelystä, koska kädet olivat jo ennestään niin tulehtuneet. Tämä tuloksemme riitti tällä kertaa mahtavaan toiseen sijaan. Vielä kerran tätäkin kautta isot onnittelut meidän tiimiltä voittaja joukkueelle, sekä tietysti Hauenkalastajat ryhmälle, jotka tämän kilpailun järjestivät. Iso kiitos myös kelatohtori Suomiselle, joka otti meikäläisen kelat huoltoon reissun jälkeen.
Kiitos kaikille jotka seurasitte kilpailua ja kannustitte meitä, sekä muitakin joukkueita! Oli kyllä mahtava kokemus ja nyt on kyllä sellainen olo, että ei tää jäänyt viimeiseksi ”kisareissuksi”, niin hyvät adrenaliinin tykitykset ja fiilikset tosta jäi!
Voisikohan Haunkalastajat FB ryhmä järjestää kisan myös syksyllä? Täytyykin kysäistä! 😀
KIITOS!!
Ystävällisin terveisin:
KuhaNullit
Perttu, Mikko ja Antti (Teksti Perttu Haanpää)
