Nyt olis sitten pari vuoden ensimmäistä vertikaalijigaus reissua takana!
En ole ennen harrastanutkaan tätä touhua näin alku vuodesta, enkä yhtään ihmettele miksi tätä touhua sanotaan haastavaksi keväällä.
Mä en pompottele jigiä pohjassa tai kalaparvissa, vaan harrastan pelagic sharpshootingia, eli kala etsitään kaiun kanssa, yritetään pysyä kalan päällä ja tarjotaan kalalle erilaisia/kokoisia vertikaalijigejä.
Ekalla reissulla mukana oli mun hyvä ystäväni Lasse ja seuraavalla reissulla vain meikäläisen luottopakki, Lowrance elite 5x CHIRP.
Tulevalle kaudelle remmiin saattaa liittyä myös viistokaiku, kaikki on vielä merkin ja mallin osalta auki, mutta ehdotuksia saa heittää mulle yksityisesti.
Ensimmäisellä reissulla etsittiin kaloja kaiulla ja käytiin heittämässä myös kaislan reunaa.
Yksi hauki erehtyi täräyttämään Lassen jigiin.
Matalammasta löysimme myös pienen kasauman haukia, mutta koko ei ollut ihan sellaista mitä lähdettiin hakemaan. Ärsytys värit tuntuivat kuitenkin rokkaavan, koska vesi oli tosi sameaa.
Toinen reissu olikin yksin, täysin erilaiseen vesistöön.
Koko päivä oli tarkoitus käyttää pelkkien kuhien etsimiseen. Olin jo turhautunut ja kello oli paljon, alkoi hämärtää. Lähetin kotiin viestin että nyt rantaan ja auto matka kotiin. Päätin että ajan veneellä tiettyyn kohtaan ja kerään kamat pois. Ei ollut enään montaa kymmentä metriä kun kaiku piirsi kaaren veneen alle. Hetken kikkailtua sain veneen pysymään kalan päällä. Jonkin aikaa yritin herättää kalan kiinnostusta ja sitten se lähti kohti jigiä ja täräytti siihen. Jes! Nyt kun kala vielä pysyisi kiinni loppuun asti. Sain kuhan haaviin, virittelin gopro jäljitelmän ja siitä kaappasin nämä seuraavat kuvat:
Todella hieno kala ja todella hieno päivä luonnossa ja vesillä taas kerran, mieli lepäsi!
