Jokaisessa meissä asuu pieni kisahenki!
Aina kun tulee lähdettyä kalaan, esim veljesten kanssa niin, että toinen menee toiseen paikkaan ja toinen taas toiseen, niin aina pitää olla leikkimielinen kisa päällä!
Säännöt muuttuvat varmaan joka kerta ja se, kumpi tästä mainitsee ensin, määrää säännöt.
Nyt oli tossa vuoden vaihteessa taas päivä, että minä lähdin kalaan Jyrkin kanssa ja Antti Haukitohtorin kanssa, joten kisa asetelma oli valmis!
Molemmilla porukoilla oli hauki kohteena. Antilla ja Tohtorilla avovesi, kun taas mulla ja Jyrkillä jääreissu.
Soitin Antille ja ilmoitin, että se on sitten kisa!
Säännöt:
määärästä 1 piste
suurhauesta 2 pistettä
+10kg hauesta 3 pistettä
Antti ja Haukitohtori kun on samassa veneessä, niin pelko oli suuri, että sieltä voi tulla todellinen mörkö!
Määrässä me taas uskoimme Jyrkin kanssa pärjäävämme, tosin meillä oli täysin uusi ja tietämätön paikka edessä.
Antti sai paalupaikalta turhan hyvän lähdön, Jyrkin vielä ajellessa harhaan, ennen kuin meille edes löysi.
Lopulta proteiinin ja lihasmassan tuoksuinen auto kaarsi meidän pihaan. Sanoin että voidaan mennä mun autolla, joten nopeasti kamat kyytiin…
Tässä vaiheessa Antti taisi olla käynyt jo ensimmäisessä Hesburgerissakin, mutta ei hätää, me ei aijottu pysähdellä.
Niin tosiaan, ei aijottu! Mutta kun allekirjoittaneella vatsa veti varmaan pelkästä jännityksen itsensä ihan kuralle, niin ei taidettu päästä ensimmäistä risteystä pidemmälle, kun meikäläinen juoksi metsään!
Matka jatkui. Jossain vaiheessa totesin, että rantaan menee kartan mukaan pikkutie, mutta harmi kun ei oo nelivetoa. Johon Jyrki totesi: No mun auto olis ollut!
No niin, ei voi enää mitään!
Lopulta pääsimme kohteeseen ja tosiaan nelivedolla oltais täräytetty rantaan, mutta nyt käveltiin jokunen sata metriä.
Jäätä ei ollut kohteessa liikaa ja pitkän taivuttelun, sekä tsemppauksen saattelemana sain Jyrkin ottamaan ensimmäisen askeleen jäälle! JES!
Hitaasti, mutta varmasti aavistuksen käynnissä olevalta hieromasauvalta muistuttava hyvä ystäväni seurasi minua kuin koiranpentu.
Nyt reippaasti kohti ennalta scoutattua aluetta. Tai no, ehkei me nyt niin reippaasti mentykään, koska tuura meni aina laakista läpi jään, kun paksuutta testailin.
Jännitti kyllä vähän itseäkin!
Saatiin onget veteen ja päästiin hörppimään kahvia. Meni hyvä hetki ennen kuin ensimmäinen vienti tuli. Melkein perään seuraava ja tiesimme, että siellä ne yhdet soutelee vielä tyhjää.
Aina kun on tämä ”kisa” päällä, on pakko hämätä ja härnätä toista porukkaa.
Laitetaan pelkkiä viestejä tyyliin:
Se oli sitten siinä!
No nyt!!
Nyt on sit iso!!
Viimeinen viesti voi tarkoittaa vaikka metsään väännettyä jöötiä, mutta pääasia että toista hämätään.
Kalojen kuvat otetaan myös eteentuotuna tai hämäävistä kulmista, kertomatta heti painoa.
Tämän kuvan saattelemana tiesimme, että pisteet ovat nyt meidän puolellamme:
Eikä aikaakaan kun Antti ja Tohtori pääsevät kuittamaan hienolla kalalla ja makeella kuvalla, nyt kyllä jännittää!
Vielä ennen kotiin lähtöä käytämme pari kalaa Jyrkin kanssa näytillä. Nättiä, mutta ei mitään jättiä!
Parin tunnin kotimatka sai alkaa, koska Jyrkin piti ehtiä vielä jollekin työmaalle.
Lopuksi vielä yhteenveto viestit Antin kanssa, joka kertoi saaneensa vielä kuha tärpin.
Nooh… Onneksi tässä kisassa ei nyt kuha tärppejä pisteytetty 😉
Mahtavia ystäviä ja hauskaa oli!