Tuli tossa käytyä kahtena päivänä Jarin kanssa kalassa.
Taivaan isä ei nyt tunnu suosivan vertikaalijigaajia. Meikäläinen kun liikkuu pikku soutarilla, niin jos tuulta on +3ms, tekee se hommasta järjettömän haastavaa. Varsinkin kun touhu on pelkkää täsmä jigausta, eli vene täytyisi saada pysymään täysin kalan päällä.
Nyt sovittiin kaksi yhteistä reissua Jarin kanssa. Mennään isommalle järvelle, isommalla veneellä.
Ensimmäisestä reissusta ei ole paljon muuta kerrottavaa, kuin todella hieno, mutta tuulinen keli. Ja niin kuin aina, meidän todella huonot jutut 🙂 Taisihan Jari siinä yhden hauen muuten kesyttää.
Ai niin, kirjotellessa tulikin mieleen kaksi mielenkiintoista tapahtumaa. Ensimmäinen oli kun Jari sai ohjattua aluksen nätisti hyvän kokoisen kalan päälle, meikäläisen vuoro tiputtaa jigi. Kala lähti tulemaan rauhallisesti, mutta päättäväisesti kohti mun tarjoilemaa jigiä. Pieni hiljasuus ja todella hyvä tärppi, vastari tosin meni jostain syystä täysin reisille! Aluksi luulin kelan taas hajonneen, mutta hetkeä myöhemmin tajusin, että kelassa on jännä takaklappi, joka oli jäänyt juuri väärään asentoon, jolloin kala sai tärpistä liikaa löysää. Eli se siitä!
Toinen ihana muisto reissulta oli, kun pääsin taas härnäämään parempaa kalaa. Kala nousi jigin tasolle, hetken hiljaisuus ja varovainen tärppi. Mun kamat (siimat, perukkeet ym…) on yleensä mitoitettu niin, että samoilla vehkeillä voi lähteä vaikka ruijanpallas jahtiin. Päätin että nyt en anna kalalle armoa! Kova vastari ja heti sisäänpäin kelaus, nähtiin ja naurettiin ääneen kun noin 30cm kuha lentää ilmassa ja samalla jigi suusta, onneksi 🙂 Ei vieläkään tiedetä mitä tapahtui, mutta sama kala se ei kyllä ollut. Okei, tämä iso taisi hylätä mun jigin ja pikkukaveri näki tilaisuutensa tulleen. Hetki naurettiin, ihmeteltiin ja sitten nähtiin kun tämä isompi kaveri laskeutui pohjaan.
Seuraavaan reissuun lähdettiin taas tuttuun tapaan. Edellisenä iltana sain kaikkiin hommiin varmistuksen, että reissu toteutuu. Latailin myöhään illalla kahvinkeittimen valmiiksi ja kuuntelin kun kahvinkeitin porisi. Siis mitä helvet*iä?!? Laitoinko mä sen päälle samantien? EIII!!! No nuuka kun olen, jätin kahvit pannuun ja lämmitin ne uudelleen aamulla, lähtöön on kuitenkin enää muutama tunti.
Lainaten kaverin taktiikkaa, löin lumpiot aamuyöstä piha soraan ja rukoilin hetken että Fiat lähtee käyntiin. Ja niinhän siinä kävi, maranellon punainen Italian stallion hörähti käyntiin, ääni tosin oli kuin polttomerkatulla porsaalla, tais joku hihna pikkusen luistaa 😀
Ei muuta kun Jarin tiluksille, kamat Lundiin ja traileri perässä kohti järveä.
Ihan mahtava ilma taas kerran, päätin ottaa muutaman maisemakuvan, että on ainakin jotain kerrottavaa ja muistoja reissusta!
Saatiin siinä päivän mittaan hauet mieheen. Todella haastava päivä ja kohde kalat loistivat poissaolollaan… Oltiin suuntaamassa jo kohti rantaa, mutta pari paikkaa piti vielä mennessä käydä kurkkaamassa. Vielä yksi maisemakuva, koska yhdellä kuvalla on tylsä rapsaa kirjoitella.
Viimisestä paikasta iltapäivällä löysimme muutaman kalan, jota pääsimmekin ”ronkkimaan”. Jari sai ajettua veneen niin hyvin kalan päälle, että ihan ok kala muuttuikin veneen alla vähän paremmaksi. Sain kalan tärppäämään varovasti ja vastarista tiesin heti että kala on hyvän kokoinen. Taisin siinä ääneen jopa rukoilla, että kala pysyisi kiinni. Jari kaivoi haavin käteen valmiiksi. Vanhana lätkän pelaajana löi ranteet lukkoon ja tyynen rauhallisesti koukkasi kalan haaviin. Ei hypitty toistemme syliin, mutta säbänyrkit siinä tuli heitettyä. Komea kuha oli haavissa!
Nätisti saatiin koukku irti suupielestä ja kun kala lähti komeasti takaisin, oli aika vielä paiskata kättä. Sanoin Jarille, että jos kaloja vielä löytyy, saa tiputella vapaasti, niin hieno kala tämäkin oli!
Hetken pyörittyämme Lundilla pelipaikoilla, mulle soitti joku mainosmyyjä, joka halus tarjota mainoksia tienvarsi tauluihin. Kohta on nimittäin tulossa Karkkila Fight Night vapaaotteluilta, eli FNF13 19.11. Toimin siis myös promoottorina Fight Night Finland organisaatiossa (käykää tsekkaa esim. facebookissa) Yhtäkkiä katsoin mitäs se Jari siinä touhuilee ja kaiussa näkyikin todella hyvä kala! Oli siinä mainosmyyjä naikkosella ihmettelemistä, kun vähän väliä kesken puhelun potentiaalinen asiakas kuiskailee korvaan: Nyt se tulee! Nyt se tulee! Ihan just… Ota vähän ylöspäin! Yritin siinä samalla kun pidätin jännityksestä hengitystä ja pulssi oli 187, kertoa tälle tädille, että voisko se soitella huomenna uudelleen. Pitkän kikkailun jälkeen kala otti lopulta Jarin jigiin, mutta valitettavasti irtosi tärpistä. Siinä vaiheessa kun totesin: Ei helvet*i! Niin täti taisi ymmärtää, että nyt ei ole hyvä hetki myydä mainospaikkoja.
Todella mahtavat ja rentouttavat päivät taas kerran vesillä!