Pitäs kirjoitella taas tarinaa, mutta eihän se kukko käskien laula!
Nyt on kalareissuun lähdöt sakannut oikeen huolella.
Vene ja kalusto on laitettu pari kertaa talviteloille, sitten ne on taas kaivettu naftaliinista esiin, kun talvi ei otakaan tullakseen.
Mutta kuinkas sitten on käynyt?
Muutama lomautuspäivä olen päättänyt, että käytän sen kalastamiseen, mutta ei!
Aamulla kun herää, niin lämpömittari näyttää reilusti pakkasta.
Tähän lista kirosanoja: *****, *******, *******
Sitten yhtenä todella kauniina päivänä päätin, että no nyt!
Haanpään akan poika pääsee avovesille.
No juu niin varmaan, n. 60 kilometriä kotoolta ja trailerin akseli murtuu niin, että ”käsivarsi” melkeen putoaa ja rengas raahaa traikun kylkeen.
Traikku ja kalusto pellolle ja selvittelemään, että mitäs nyt?
Kaverit lainais traikkua, mutta sitten jää oma traileri pellolle.
Kilautin naapurin Latelle, jolla on iso autotraileri kipillä ja vinssillä.
Mahtava ystävä on aina reilu ja lainaa nytkin kalustoa.
Haen lavetin Latelta ja ajan takaisin onnettomuuspaikalle.
Koko setti nousee helposti kyytiin ja säästyn yhdeltä ajelulta edes takaisin.
Mutta, mutta, tosiaan…
Pääsinhän mä sentään kerran vesille, ennen tätä onnettomuutta.
Meripäivä edessä Anssin kanssa ja kohteeseen luvattu 4ms.
Lopulta rannassa, jossa kamalat aallot/vaahtopäät lyövät rantaan.
Nyt säätiedotus näyttää 7ms, mutta ei tää oo sitä nähnytkään, vaan tuuli on reilusti enemmän.
Lopulta uskaltaudumme vesille ja lähdemme kohti pelipaikkoja.
Pelottaa!
Puristan hampaat irvessä Mercuryn kahvaa ja toisella kädellä veneen kaidetta.
Vesi roiskuu ja meikäläsen ”tonnikalapurkki” hyppii uhkaavasti.
Vasemmalla maisemakin katoaa välillä ja Anssi huutaa:
ÄLÄ KATO SINNE SIVULLE!
Mutta sitten kun toinen aalto tulee veneen sisään, niin meinaa allekirjoittaneella tärähtää löysät housuun.
Vene ympäri ja kohti rantaa.
Hetken odottelun jälkeen lumpiot veneen lattiaan ja hetken rukoilut 🙂
Päätämme tehdä lopulta siirtymän, kun tuuli vähän tyyntyi.
Lopulta olimme suojaisassa lahukassa ja pääsimme kalastamaan.
Muutama tärppi ja yksi kurkku käy näytillä.
Olemme auttamatta myöhässä päivästä, koska alun tuulen ja sekoilun takia hävisimme monta tuntia.
Päätimme vaihtaa paikkaa ja se kannatti!
Seuraava lahukka tarjosi lahnojen soidinmenoja.
Vedenlämmöt olivat noin 2astetta Lowrancea.
Nyt oli kalaa luotaimien näytöillä, eikä aikaakaan kun parempi kala käy näytillä.
Dexter Shad 340mm on käynyt tämän matoja täynnä olevan kalan temppelissä.
Lowrancen Active Image anturi piirtele hyviä kaloja pohjaan, mutta ne ovat passiivisia.
Hetkeä myöhemmin kiva kala rouhaisee Anssin Hanko Gummia ja käy kuvattavana.
Muutama harmillinen runttasu jää tärpiksi.
Lopulta taas Dexter Shad 340mm jää kalan suupieleen kiinni!
Pohjalinjasta löytyy hyviä kaloja, mutta aika on loppumassa.
Emme tiedä millainen maininki selällä on, joten joudumme vaan lopettamaan päivän kesken.
Annan Anssille valmiiksi mun vertsusetin ja päätän etsiä paremman kalan veneen alle, jota päästäisiin pystylangalla ronkkimaan.
Gunki Yurai 198xxh, 13Fishing Inceptionilla höystettynä ja Pelagear värissä SexyShad kiinni.
Kaikuun piirtyy taas mörkö!
Sanon Anssille, että nyt on kyllä yli kympin kala alla!
Lopulta saan veneen hierottua kalan päälle ja Anssi tiputtaa nätisti jigin.
Ihme kyllä, mutta tämä ryhävalaan mallinen kala jaksaa nostaa kroppansa pohjasta ja tulee katsomaan jigiä!
Sanon Anssille, että paina peukaloa puolaan ja kun jotain tapahtuu, niin tempase!
Katsomme LiveSight anturin tuottamaa live kuvaa, kun syöttöporsas tulee haistelemaan jigiä.
Jännittää, sydän pysähtyy ja hengitys salpautuu, mutta ei… Tämä kaveri sulattelee pientä lahnaparvea, eikä suostu syömään enää tarjottua jigiä.
Kyllä niitä isoja kaloja siellä on, mutta luojan kiitos se kala tekee lopulta sen ostopäätöksen ja tällä kertaa se oli kielteinen.
Nyt jäi Anssin ennätyskala nousematta.
Mutta siellä se odottelee vielä…