Viikonloppu meni vanhemman lapsen jalkapallo turnauksessa, kuitenkin sunnuntain viimeiset ottelut ja palkintojen jako olivat niin hyvissä ajoin, että tuli mahdollisuus lähteä illaksi kalan!
Säätiedotus kertoi tyynestä ja tihkusateisesta kelistä, joten kohde kalaksi valitsin hauen.
Alku näytti lupaavalta, kyseiselle järvelle en ollut ennen vertsutus reissua tehnyt, joten ensimmäinen kaari kun näkyi kaiussa, siihen oli pakko tiputtaa jigi. Sieltähän se eka kohde kala nousi, noin parin kilon hauki.
Ihan hetki ja tulikin jo parempi kalan kuva näyttöön. Jigi vähän matkan päähän kalaa ja rauhallinen, mutta päättäväinen nousu loppu spurtilla kohti jigiä. Hauki tuli niin kovaa alhaalta ylös, että siima löystyi, mutta vastarissa tunsin että siellä on, ainakin hetken. Muutamat päänravistukset kertoivat myös, että titaaniperuke on hauen suussa. Joten todennäköisyys saada hauki näkösälle asti, on suuri.
Olihan taas onni ettei ollut fluorocarbonia perukkeena, olis saattanut lähteä nätti kala romut suussa järveen tekemään kuolemaa.
Ja sieltähän se kaveri muutamien spurttien jälkeen tulikin lopulta näytille.
Kala kävi pikaisesti käsissä ja pääsi heti takaisin veteen. Videolta myöhemmin otin kuvan printscreenillä.
Tämän jälkeen tuli puuskittainen ja sateinen tuuli, pikku veneellä keikkuminen oli todella haastavaa.
Löysin pari kaarta, mutta en saanut kaloja enää kiinnostumaan.
Reissu jäi aika lyhyeksi, koska pelkästään siirtymät kuluttivat yhden ison akun.
Niin tosiaan muuten!!
Moni varmasti kuvittelee, että kaikuluotain tekee tästä räjähdysmäisesti kasvaneesta vertikaalijigauksesta todella helppoa. Se ei vaan ole niin, aluksi kun löytyi pari järveä, josta ensinnäkin alkoi haukia löytymään, niin sitä kuvitteli, että hauki nyt ottaa aina jigiin, mutta ei! Onneksi! Koska muutenhan tämä olisi liian helppoa ja se ruokkisi liikaa myös vastuuttomia kalastajia.