Yksi hienoimmista päivistä jäällä!

Mitä se kymppikiloisen hauen saaminen jäältä oikeasti vaatii?

Sen lisäksi, että kaikki pitää olla kyseisenä päivänä kohdallaan, täytyy olla ilmeisesti hyvät välit myös taivaan isään sekä ahtiin. Tähänkin reissuun vaadittiin kaikki jäniksen käpälät, hevosenkengät, ilta rukoukset, kohdalleen osuvat askelmerkit, kuut ja tähdet sekä tietysti muunmuassa:

Bensaa (dieseliä) enemmän kuin kovimman pyromaanin vuosikulutus

Sulaneita askelmittareita

Useita viikonloppuja, pekkasia ja lomautuspäiviä

Satoja, ehkä tuhansia kairattuja reikiä

Lukuisia meri ja järvi reissuja

Monia nolla reissuja

Menetettyjä hermoja

Tämä lista on pitkä, mutta nämä tuli ensin mieleen… Tämän lisäksi olen tietysti itkenyt itseni joka ilta uneen, koska se seuraava suur hauki tulee?

Kun kaikki osuu kohdalleen!

Aamulla jäätävä vesisade, Foreca ilmoittaa tuulta 7m sekunnissa, pelkästään toi ilma väsyttää ja ahdistaa.

Ensin ahkion raahaamista hiekkaa pitkin, sitten vielä pitkä matka jäällä. Se että mulla on silmälasit, ei helpota yhtään hommaa. Rillit on liti märät ja huurussa. Silmälasit huurustuu kun on pakko pitää huppua päässä. Vesi ja hiki valuu ympäri haalaria, sisä- sekä ulkopuolella.

Saadaan Mikon kanssa onget vetoon. Pääsen aloittamaan ensimmäiseen vientiin, pieni puikkari. Sitten tauon jälkeen Mikon vuoro. Olen tottunut siihen, että kun Mikko vetää vastarin, kuulen huudon: No nyt on sitten iso!!

Nooh… Näin kävi tälläkin kertaa, ajattelin aluksi että: Ei Vi**u! Ei oo mahdollista! Kunnes tajusin että totta se on, juoksin ahkiolle (tällä kertaa kaatumatta) ja aloin täyttämään sitä vedellä. Juoksin avannolle, jään läpi näkyi välillä usikentelemassa jäätävä kala! Pelotti ettei kala vaan pääse irti. Hetken väsytyksen jälkeen kala oli liplockissa ja ahkiossa köllöttelemässä. Mikon vuoden kolmas +10kg jäältä. 111cm ja 11.1kg!!

JUMAL**TA!! Mitä just taas tapahtui? Ennen kuin puntaria edes kaivettiin niin pakolliset poikamaiset halit olivat paikallaan, niin komea kala oli taas ahkiossa!

Aika taas hukkui johonkin ja kaikki muu unohtui hetkeksi. Meni pitkä tovi, sitten vietiin taas yhtä täkyä. Mun vuoro vetää vastari, mitä vi**ua?!? Tää ei oo enään pieni, unohdin varmaan jopa hengittää, huidoin vaan Mikkoa paikalle. Tää on suur hauki! Ajattelin +8kg, kunnes kala kävi luukulla. KYMPPI!! Mikko meinas hakee videokameran, mutta kielsin, nyt tarvitsin tukea ja turvaa 🙂 Olin varma että kala irtoo kohta.

Sanoin Mikolle että ota sä kala liplockiin kun tulee näytille. Tässä kyllä kesti aikaa, mutta lopulta, kala oli ahkiossa! Meininki oli hetken kun ala asteen limu discon illan viimeisissä hitaissa, tosin kun halattiin ja pyörittiin ympyrää niin ei se touhu mitään rauhallista ollut. Ei tällaisen kalan jälkeen enään heitetä ylä femmoja tai säbänyrkkejä! Taisin siinä hetken kantaa Mikkoa sylissäkin. Kala punnituspussiin, pussin vähennyksen jälkeen 10.4kg ja pituutta 113cm. Siinä se komeili, ensimmäinen +10kg kala jäältä!

Lähdettiin kävelemään kohti ”leiriä”, meikäläinen tosin täysin väärään suuntaan. Mikko huusi mun perään, meidän kamat on tuolla. Ehkä siinä vähän meni kompassi sekaisin 😀

En edes tiedä kuinka kauan tämän jälkeen jäällä vielä kökittiin, enkä ole varma saatiinko me enään kaloja?! Ehkä joku pieni…

Mieletön päivä!!

Kiitos Mikko, kiitos Ahti, kiitos isä taivaan!