Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Olen tästä aiemminkin maininnut, mutta nyt tämä asia heräsi taas ajatuksiin, kun pitäisi alkaa tutkimaan uusia hauki vesiä.

Niin kun moni on saattanut huomata, olen pyörinyt paljon Salon veljesten kanssa. Ollaan oltu todella hyviä ystäviä ihan pikku pojista asti. Ollaan toki touhuiltu kaikkea muutakin porukalla, mutta kalastus on kuitenkin ollut se päällimmäinen yhteinen juttu.

Nuorempana tuli tehtyä tietysti porukalla myös asioita, jotka eivät nykypäivänä kestä enää päivänvaloa. Tosin jos Suomenlaki sanoo, että tappo vanhenee 20 vuodessa, niin kyllä noi meidän jutut olivat pikku juttuja verrattuna tuollaiseen pahaan.

Mitä tulee kalastukseen, niin kalasteltiin lähestulkoon kaikkea kalaa ja joka paikassa. Lopulta kalastus keskittyi haukeen, ahveneen ja kuhaan. Mutta sitten, meikäläistä alkoi kiinnostamaan enempi muut jutut, toki se kalastus meni ja pysytteli jotenkin rinnalla, tosin todella heikosti.

Tällä välin, kun meikäläinen vietteli sellaisen kymmenen vuotta hiljaiseloa, niin nää ”velikullat” tekivät törkeen kovaa duunia, niin hauen, kuhan kuin ahvenenkin perässä. Se tietotaito mikä pojilla oli tällä välin kertynyt, oli jotain käsittämätöntä ja kyllähän pelkästään tilastotkin puhuvat puolestaan.

Olihan hienoa tehdä joitakin vuosia sitten ”comeback” kalastuksen pariin, kun Mikko soitteli kalaan ja vei meikäläisen merelle, poikien mansikka paikoille! Fiilis oli kuin kalastusoppaan kyydissä, kun Mikko selitti juttuja ja näytti mestan, mitä aletaan tahkoamaan.

Eräässä lahdessa tapahtui jotain sellaista, jota muistelemme ja nauramme vieläkin, kun meikäläisen Shimanon avokela pyöri tyhjää samalla kun rutina ja pauke kuului. Kylillä puhuvat vieläkin, että kelasta nousi savu ja kipinät sinkoilivat. Kipinöiden suhteen olen vähän skeptinen, koska en ole varma oliko kelassa edes metallia? Mutta, mutta, lopulta unelmat kävivät toteen ja mulla oli sylissä 11.4kiloa haukea. Kaikki tämä täysin Mikon ansiosta!

Tästä kerron kyllä tarinaa ehkä myöhemmin.

Nykyään meillä on paljon samanlaisia ajatuksia asioista. Puhutaan kaloista, paikoista ym… täysin avoimesti. Välillä ajatukset, mielipiteet ja jutut eivät taas kohtaa, mutta sillon puhutaan, mietitään, kiukutellaan ja tarvittaessa tapellaan 🙂 Mutta se, mistä diggaan tässä meidän ystävyydessä, niin kaikki pystyy sanomaan toisilleen mielipiteensä, oli se sitten vaikka toista loukkaava, niin se sanotaan silti. Ja sellainenhan ystävyyden pitääkin olla!

Mä olen panostanut tämän kauden vertikaalijigaukseen ja olenkin viihtynyt vesillä yksinäni todella paljon. Onhan tämä kausi ollut jotain ihan käsittämätöntä omalla kohdalla!

Tällä hetkellä tämän vuoden kalojen keskipaino TOP 5 kuhat ja TOP 5 hauet vertikaalijigillä on molemmissa yli 9 kiloa!

Olen käynyt paikoissa jotka olen veljeksiltä kuullut, mutta olen myös ”löytänyt” ihan uskomattomia vesistöjä. Kuitenkaan emme puhu poikien kanssa paikoista tyyliin: ”tämä on veljesten paikka tai tämä on minun paikka”, vaan meillä kaikki paikat ovat avoimia / yhteisiä.

Paskahuusissa pölyttyvät Aku Ankat ovat kaikilla meillä vaihtuneet kansalaisen karttapaikkaan ja google mapsiin. Lähes viikottain törmäämme siihen, että joku sanoo jostain paikasta: Oletko katsonut kartasta tota? Ja usein vastaus onkin: JUU!

Nyt on aika siirtyä pikku hiljaa hauen heittelyyn ja paikkoja olis taas sen tuhat, missä pitäisi käydä.

Meillä oli yksi kohde porukalla mielessä, jota ollaan kartasta kuolattu. Yhtenä iltapäivänä päätettiinkin Antin kanssa käydä se katsastamassa.

Lopulta päästiin rantaan ja saatiin vene vesille. Vedessä oli sameutta ja levää, mutta se oli kuitenkin täysin kalastettavissa.

Reissu alkoi hyvin, kun väkevä tärppi tuntui käsissä kun Dexter Shad 340mm vietiin.

Huomaa että tää kausi on mennyt vertikaalijigatessa, koska eihän mulla ollut muistikuvaa, millaisia nää tärpit ovat 🙂 Ei siellä mitään karkeampaa kalaa ollutkaan, joku kolmosen hauki vaan pelästytti aluksi. Hyvä että tämä kala ehdittiin vapauttaa, kun Antilla rouhas XL Snäkiä. Hetkin pohdinnan jälkeen taisi Antin suusta päästä: No voi tää olla ihan ok! Ja olihan se, haavi valmiiksi ja kala kyytiin. Heti uudesta järvestä painon ja pituuden puolesta suurhauki oli näytillä.

7kg 100cm XL Snäki värissä 016

Tämän jälkeen pienellä aikaa kävi näytillä yhteensä 6 haukea, jonka jälkeen syönti loppui kuin seinään.

Koska aikaa ei ollut paljon, etsimme kaloja joka paikasta, mutta tuloksetta.

Ainoastaan kaikuluotain kertoi sen, että ruokakalat olivat ihan hujan hajan ja kohde kaloja näkyi viistokaiulla olevan lähellä pintaa.

Lopulta alkoi hämärtää ja päivä oli täysi. Nyt paikasta jäi kysymysmerkki, mutta paluu rikospaikalle on kyllä tehtävä!

Paluu rikospaikalle!

Vastaava iltapäivä reissu Mikon kanssa samaan paikkaan.

Vaikka aikaa olikin vain muutama tunti, niin pitihän sitä kamaa olla taas mukana reilusti.

Nyt ei pikku kalaa ollut hujan hajan, vaan ne olivat pakkautuneet yhteen kohtaan. Jes!

Ankkuri alas ja heittelemään.

Kohde kalatkin olivat ruokailemassa, eikä aikaakaan kun meikäläinen kaivoi haavia.

Joku rouheampi kala kuskasi sivuun Mikon XL Snäkiä!

Hieno kala näyttäytyy pinnalla ja haavi heilahtaa!

Oli aika heittää säbänyrkit!

7+ kg XL Snäki värissä 016

Hetkeä myöhemmin Dexterissä parempi runttasu.

Arvaillaan kalan kokoa ja päätetään ottaa se näytille.

Paino jää kuitenkin reiluun kuuteen kiloon. Mahtavia jässiköitä nää hauet!

Dexter Shad 25cm värissä Pink Shad

Käytämme päivän aikana muistaakseni 15 haukea näytillä, joista vain yksi tai kaksi on kolmosen luokkaa ja muut isompia. Todella paljon raivo tärppejä, joista ei kyllä voi mitään sanoa.

Se on helppoa kun käsiala on kohdallaan, joten taas saan toimia kunnia tehtävässä, nimittäin haavimiehenä!

Kuvassa kaksi kaunista <3

7+ kg XXL Snäki värissä 019

Olihan taas kerran mahtavat reissut, jotka paljastivat tämänkin järven potentiaalin. Mutta lymyileekö tässä järvessä oikeasti todella isoja petoja? Vai onko täällä vain paljon 5-7kg kalaa?

TO BE CONTINUED…